Mikä on pohjimmillaan vikana ihmisessä, joka ei pysty ottamaan palautetta vastaan, ja kääntää vian aina palautteen antajaan?
Kyseessä on isäni, jos esim. pyydän häntä täsmentämään jotakin sanomaansa asiaa, kun en ole ajatustenlukija saattaa hän alkaa huutamaan. Tai jos hän hengittää raskaasti ja kysyn, että tietääkö mistä johtuu ja mietin pitäisikö hänen käydä lääkärissä hän alkaa väittää, että minä hengitän raskaasti. Joskus kun sanon, että olisi kiva jos osaisit ottaa palautetta vastaan ilman että tarvitsee kääntää asia minuun, niin hän alkaa selittää, että en minäkään osaa kuulemma ottaa palautetta vastaan. Jos vastaan, että ei ole ihme, jos en osaa palautetta ottaa, kun olen kotoa saanut semmoisen mallin että kaikki käännetään toisten viaksi niin alkaa näennäinen uhriutuminen (äänestä kuulee että ei ole tosissaan), hän alkaa siis hokea että kaikki on hänen vikansa, mutta ei selkeästi usko että omalla käytöksellään olisi voinut olla negatiivisia vaikutuksia minuun. Miten se onkin aina niin, että molemmat vanhempani ovat sitä mieltä, että kaikki huonot tapani ovat tulleet joko kavereilta tai netistä, mutta että vanhemmilta ei ikinä.
No siinä tapauksessa hänellä on ollut se alkava dementia jo ihan parikymppisestä asti... Sisaruksensa ovat sanoneet, että ihan samalla lailla oli pas.kapää jo nuorempana.