tarvitseeko kaikkea kertoa puolisolle menneisyydestä?
Seurustelin 16 vuotiaana yhden pojan kanssa joka pahoinpiteli minua. Hän oli ensimmäinen poikaystäväni, joten luulin että on ok toimia noin suhteessa. Onneksi kuitenkin perheeni ja ystäväni tajusivat tämän ja takoivat järkeä päähäni. Tässä suhteessa tulin raskaaksi 17 vuotiaana ja tein abortin. En ole katunut päätöstä, koska se oli silloin oikein.
Nyt 23 vuotiaana kun olen ensimmäistä kertaa onnellisessa ja tasapainoisessa suhteessa, minulle on tullut ahdistava olo. Sillä en haluaisi kertoa abortista, jonka tein teinisuhteessani. Onko minun pakko?
Kommentit (24)
Ei ole pakko tietenkään. Mutta pitemmän päälle ajateltuna on sinulle hyvä jos kerrot nyt kaikki. On helpompi molemmille , kuin jos pidät salaisuutena kymmenen vuotta ka sitte tulee ilmi. Miehesi voi loukkaantua kun et luottanut häneen. Itse olen onnellinen kun kerroin kaikki kurjatkin tapahtumat jo seurusteluaikana. Vapaa olo kun tietää ettei ole salattavaa.
Ei ´tarvitse tietenkään kertoa. Jossain kohtaa tuo asia saattaa kuitenkin nousta pintaan sinulla, ja silloin voitte tietenkin keskustella asiasta jos tahdot.
No niin joku psyko näköjään kajahti jo vapun kunniaksi.
Oletteko olleet kauan yhdessä tämän uuden kumppanin kanssa?
Itse olen kokenut niin, että suhteen alussa en ole halunnut kertoa kaikkea itsestäni, mutta myöhemmin 2-3 vuoden kuluttua minua ei olekaan enää haitannut tai huolettanut kertoa vaikeampia asioita menneisyydestäni. On tuntunut myös jotenkin helpottavalta saada asioita kerrottua ja huomata että kumppani silti rakastaa.
Onko kumppani jotenkin selkeästi ilmaissut olevansa täysin aborttia vastaan? Jos ei, en näe syytä miksi sinun pitäisi nyt heti se kertoa. Kaikilla on menneisyys. Myöhemmin voi olla että haluatkin kertoa.
Ei nykykumppanille kuulu minun aiemman elämän yksityiskohdat.
En ole kertonut että eräs mies yritti tapppaa minut, tai että olen ollut mukana orgioissa parikymppisenä.
Se on mennyttä, mitä sellaista enää jauhamaan. Kokemuksia nuokin.
Ei tarvitse kertoa, eikä edes kannata ainakaan suhteen alkuvaiheessa. Jos kumppani osoittautuu vuosien saatossa fiksuksi, kannustavaksi ja kriiseissä tukemaan kykeneväksi ihmiseksi, joka ei tuomitse joka asiasta ja kaivele menneisyyttä riidanhaluisena, niin sitten kertomista voi harkita.
Ei tarvitse kertoa, ellei abortista jäänyt jotain pysyvää haittaa, jolloin olisi vaikeuksia tulevaisuudessa raskautua (mikäli siis on ollut puhetta jostain lisääntymisestä). En minä ainakaan ole kertonut edellisistä suhteista juurikaan mitään eikä kumppaninikaan ole. En näe sille mitään syytä vatvoa jotain menneitä... Eri juttu, jos kuulisin jostain, että kumppanini olisi vaikka pahoinpidellyt edellisen kumppaninsa sairaalakuntoon, niin sellaiset haluaa kyllä tietää oman turvallisuuden vuoksi.
Ei tarvitse. Ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä selkeämmin ymmärrät kuinka paljon meillä jokaisella on elämässä asioita, joita ei yksinkertaisesti itsekään enää kanna mukanaan saati koe tarpeelliseksi erikseen kertoa.
Jos puolisosi (vai tarkoitatko miesystävääsi - toivottavasti ette ole hätiköineet avo-/avioliiton kanssa) kysyy asiasta, so. onko sinulle joskus tehty abortti, silloin sinulla on kaksi vaihtoehtoa: kerrot miten asia on tai sanot, että et halua puhua asiasta.
Muista, että jos tulet raskaaksi, äitiysneuvolassa kysytään aiempia raskauksia. Myös keskeytettyjä.
Tuo ei ole mielestäni asia, joka vaikuttaisi suhteeseenne niin, että siitä tarvitsisi kertoa. Tietysti rehellinen pitää olla, jos joskus tulee puheeksi tai suoraan kysytään. Mutta jos asia sinua painaa, niin voisi olla sinun kannaltasi parempi, että kertoisit ja saisit huolen harteiltasi.
Ei tarvitse kertoa, eikä usein kannatakaan. Etenkään jos kyseessä on uusi tuttavuus. Se, että olet rehellinen kumppanille nykyhetkessä, ei tarkoita sitä, että kaikki menneisyyden traumat ja kolhut ja merkittävät asiat pitäisi vuodattaa hänelle.
Etenkin naiset (suomalaiset) ovat usein liiankin sinisilmäisiä ja ylirehellisiä, mistä ei monesti ole muuta kuin haittaa. Opettele suojelemaan itseäsi, koska ainoa ihminen, johon voit luottaa 100-prosenttisesti, olet sinä itse.
Ei tarvitse kertoa. Eikä suhteen alussa kaikkea kannatakaan kipata toisen niskaan.
Jos suhteesi etenee lapsiin asti, abortti voi tulla mieleen kummittelemaan, kerro silloin jos asia vielä vaivaa. Siinä on myös hyvä tilaisuus nähdä onko miehestä aikuiseksi, isäksi ja tukemaan vai aiotko tehdä lapsia väärän miehen kanssa.
Älkää puhuko soopaa, tottakai pitää kertoa.
Muistaakseni se on EU direktiivi, numeroa ny ei millään muista, mutta se oli heti seuraava numero sen kurkkujen käyryyden jälkeen.
Aika moni täällä on asiaa vastaan.
Mutta jos et voi olla puolisollesi avoin, niin onko suhde mielestäsi hyvällä pohjalla?
Oma päätöksesi, mutta sanonpa vain...
Vierailija kirjoitti:
Aika moni täällä on asiaa vastaan.
Mutta jos et voi olla puolisollesi avoin, niin onko suhde mielestäsi hyvällä pohjalla?
Oma päätöksesi, mutta sanonpa vain...
Avoin voi olla ottamatta puheeksi koko elämänhistoriaansa. Valehdella ei kannata jos tilanne tulee eteen, mutta voi todeta että ei ole vielä valmis puhumaan asiasta enempää.
Minä olin 8 vuotta prostituoitu.
Mieheni ei tiedä mitään.
N. 31
Vierailija kirjoitti:
Aika moni täällä on asiaa vastaan.
Mutta jos et voi olla puolisollesi avoin, niin onko suhde mielestäsi hyvällä pohjalla?
Oma päätöksesi, mutta sanonpa vain...
Ap ei taaskaan kommentoi eli provohan tämä, mutta minusta vaikutti kyllä siltä (jos uskoisimme tämän todeksi) että kyseessä on vasta poikaystävä eikä puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni täällä on asiaa vastaan.
Mutta jos et voi olla puolisollesi avoin, niin onko suhde mielestäsi hyvällä pohjalla?
Oma päätöksesi, mutta sanonpa vain...Ap ei taaskaan kommentoi eli provohan tämä, mutta minusta vaikutti kyllä siltä (jos uskoisimme tämän todeksi) että kyseessä on vasta poikaystävä eikä puoliso.
Ei mikään ihme jos sulki selaimen eikä avaa enää koskaan tätä keskustelua. Tähän ketjuun tuli todella monta huoritteluviestiä ja haukuttiin lapsen m-urhaajaksi jne. Mode ehti vain poistaa ne välissä.
Pakko ei ole kuin kuolla ja senkin vaan yhden kerran.