Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa ja suututtaa olla näin ruma :/
29.04.2020 |
En vain voi hyväksyä omaa rumuttani...en halua mennä mihinkään koska häpeän itseäni. En ole lihava, mutta ulkonäköni on muuttunut peruuttamattomasti ja usein mietinkin keinoja miten voisin näyttää siedettävämmälle, mutta ei minulla ole varaa mihinkään kauneusleikkauksiin ja toisaalta eivät nekään taida tuoda onnea. Elämäni tuntuu olevan pilalla tämän asian vuoksi, vaikka tiedän varsin hyvin ettei ulkonäkö ole kaikkikaikessa.
Kommentit (34)
Ammattivalittaja oli susiruma. Silti sillä oli mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista.
Mutta se ei silti riitä tekemään kenestäkään kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Mä osaan ottaa itsestäni oikeissa kuvakulmissa nättejä kuvia. Ja vielä kun on kameran automaattisesti tekemä blurraus ja siloitus, sekä tietenkin meikki. En ole ikinä lisännyt someen muuta kuin tällaisia hyvin onnistuneita kuvia, jotka ovat vain se yksi puoli minusta. En ole kuitenkaan koskaan muokannut kuvia erikseen. Näytän samalta livenä hämärässä edustavassa valossa oikeasta kulmasta, oikea ilme ja meikki.
Todellisuudessa armottomamman valaistuksen, tarkemman kameran ja epäedustavan kuvakulman kanssa näytän eri ihmiseltä, ja oikeasti monesta kulmasta rumalta. Sellaiselta mitä suurin osa sanoisi rumaksi, jos nyt jotain pitäisi rumaksi luokitella. Tämä ei ole pääni sisäistä.
Tällaisia kuvia en kuitenkaan someen lisää ja ihan kuin se joitakin ärsyttäisi.Tämä on ilmeisesti aiheuttanut joissain ihmisissä sen, että tekevät pilkkaa tai koittavat vihjailla minulle että en ole sellainen kuin niissä profiilikuvissani. Siis aijaa? Kyllähän mä nyt näen peilistä itseni ja niiltä epäedustavammilta kuvilta en ole tietenkään voinut välttyä. Tiedän tasan tarkkaan miltä näytän.
Ei mun silti tarvitse laittaa someen yhtään mitään sellaista kuvaa, mitä en halua. Ei kenenkään tarvitse. Netissä olevat kuvat ovat mulle vähän kuin taidetta, sama ihminen se niissä on ellei nyt ole lähdetty photoshoppaamaan asioita eri ihan mittasuhteisiin. Enkä huijaa niillä kivoilla kuvilla ketään, joka ei mua todellisuussa tuntisi.
Niin jotta tämä liittyisi jotenkin asiaan, niin ap, koita löytää parhaat puolesi, oikeanlainen meikki ja ennenkaikkea iloitse edes niistä pienistä kivoista piirteistä mitä sinulla varmasti on! Kaikilla on.
Tämän takia en ole somessa...inhoan olla kuvattavana ja kuvissa näyttäisin olevani usein noin sata kertaa karmivampi kuin livenä. Ei meikki juurikaan auta siihen totuuteen että on epäviehättävä. Kaikki tuollainen tuntuu vain kuin olisi naamioitunut joksikin toiseksi ja pelko siitä että todellisuus paljastuu on kokoajan läsnä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
ap..oletko myös heikkolahjainen?
Joo, olen aika tyhmäkin vielä ja matalasti koulutettu. Tunnen itseni täydeksi looseriksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on kliseistä ja yliarvostettua. Rumuudessa on asennetta, kun sen kantaa tyylillä eikä suhtaudu siihen negatiivisenä piirteenä vaan voimavarana.
Kerro esimerkki rumuudesta voimavarana?
aha..suu jauhaa vaan?
Rumuus antaa motivaatiota kehittää persoonassaan muita puolia, kun ei pysty ulkonäöllään tekemään vaikutusta keneenkään. Rumuudellaan voi osoittaa, että on itsenäinen ajattelija eikä taivu muiden käsityksiin kauneusihanteista. Rumuudessa on omanlaistaan karismaa ja voimaa. On hienoa nähdä rumia ihmisiä, jotka kulkevat elämässään eteenpäin hyvällä itsetunnolla piittaamatta ulkonäöstään. Siinä on asennetta!
Ei pidä paikkansa. Itse ainakin olen jumiutunut käyttämään enimmät voimavarani rumuuteni peittelyyn.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus rakastaa sinua AP juuri tuollaisena kuin olet!
Ei, luulenpa että Jumala on vihainen minulle...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on kliseistä ja yliarvostettua. Rumuudessa on asennetta, kun sen kantaa tyylillä eikä suhtaudu siihen negatiivisenä piirteenä vaan voimavarana.
Kerro esimerkki rumuudesta voimavarana?
aha..suu jauhaa vaan?
Rumuus antaa motivaatiota kehittää persoonassaan muita puolia, kun ei pysty ulkonäöllään tekemään vaikutusta keneenkään. Rumuudellaan voi osoittaa, että on itsenäinen ajattelija eikä taivu muiden käsityksiin kauneusihanteista. Rumuudessa on omanlaistaan karismaa ja voimaa. On hienoa nähdä rumia ihmisiä, jotka kulkevat elämässään eteenpäin hyvällä itsetunnolla piittaamatta ulkonäöstään. Siinä on asennetta!
Ei pidä paikkansa. Itse ainakin olen jumiutunut käyttämään enimmät voimavarani rumuuteni peittelyyn.
-ap
Se on itsestä kiinni mihin voimavaransa käyttää. Samalla vaivalla olisit voinut keskittyä tuomaan esille hyviä puolia itsestäsi ja saada sillä tavalla ihmiset kiinnittämään sinussa huomiota muihin asioihin kuin ulkonäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en varsinaisesti ole ruma, mutta en kyllä kauniskaan.
Vaatteet päällä näytän ihan ok:lta, mutta ilman vaatteita rumalta. Muodoton nakki, pienet rinnat aivan täynnä raskausarpia. Ja pakarat ja alaselkä ihan täynnä raskausarpia. Minulla on sellainen kudostyyppi, ettei se kestä venymistä YHTÄÄN. En ikinä saa sileitä ja kiinteitä pakaroita vaikka kuinka treenaisin lihaksia. Vaikka selluliittia ei olekaan (ellei ihoa reisistä ja pakaroista purista käsillä kasaan), niin pyllyni näyttää siltä, kuin se olisi ihan täynnä selluliittia. Ja arpikudoshan ei rusketu, eli jos otan aurinkoa ja muu kroppa ruskettuu, niin pakarat ja alaselkä loistavat valkoisina ja arpikudos vain korostuu....
Lisäksi vartaloni on vähän epäsopusuhtainen. Tynnyrimäinen (iso) rintakehä, pienet rinnat (ja nekin silti täynnä raskausarpia!!), nakkisuora vyötärö, kapea lantio ja hartiat. Pienet silmät, hennot ja ohuet hiukset, ohuet raajat, taipumusta omenalihavuuteen (siksi pidänkin painoni kurissa ja liikun etten liho ja plösähdä).
Mutta pahin ehkä on lievä aivovamma, lievä CP-vamma ja puhevamma. Vaikka moni kiinnostuukin minusta kun näytän suht kivalta vaatteet päällä, niin viimeistään kanssani juttelu karkottaa ihmiset. Kaverit ja kiinnostuneet miehet. Miehistä ei niin väliä, mutta harmittaa olla yksin, ulkopuolinen, ja syrjitty. En ystävysty, ja vähitellen kaikki alkavat vältellä minua.
Jos edes tuon puhevamman ja aivovamman saisi pois, niin olisin mielelläni vaikka vähän rumempi! Ärsyttää olla puhevammainen. Se on hankaloittanut elämääni TODELLA paljon. Kun ei pysty kunnolla puhumaan (sössötän, änkytän ja saatan puhua nopeasti tai epäselvästi), ääni on hiljainen (äänihuuli halvaantunut, puheterapia ei auta) ja kukaan ei kuule mitä puhun, niin eipä minulle mikään ammatti passaa. Opiskelen yliopistossa nyt, mutta tämä vain tuntuu niin turhalta... Ikää jo pitkälle päälle 30, eli mkään teini en ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä en varsinaisesti ole ruma, mutta en kyllä kauniskaan.
Vaatteet päällä näytän ihan ok:lta, mutta ilman vaatteita rumalta. Muodoton nakki, pienet rinnat aivan täynnä raskausarpia. Ja pakarat ja alaselkä ihan täynnä raskausarpia. Minulla on sellainen kudostyyppi, ettei se kestä venymistä YHTÄÄN. En ikinä saa sileitä ja kiinteitä pakaroita vaikka kuinka treenaisin lihaksia. Vaikka selluliittia ei olekaan (ellei ihoa reisistä ja pakaroista purista käsillä kasaan), niin pyllyni näyttää siltä, kuin se olisi ihan täynnä selluliittia. Ja arpikudoshan ei rusketu, eli jos otan aurinkoa ja muu kroppa ruskettuu, niin pakarat ja alaselkä loistavat valkoisina ja arpikudos vain korostuu....
Lisäksi vartaloni on vähän epäsopusuhtainen. Tynnyrimäinen (iso) rintakehä, pienet rinnat (ja nekin silti täynnä raskausarpia!!), nakkisuora vyötärö, kapea lantio ja hartiat. Pienet silmät, hennot ja ohuet hiukset, ohuet raajat, taipumusta omenalihavuuteen (siksi pidänkin painoni kurissa ja liikun etten liho ja plösähdä).
Mutta pahin ehkä on lievä aivovamma, lievä CP-vamma ja puhevamma. Vaikka moni kiinnostuukin minusta kun näytän suht kivalta vaatteet päällä, niin viimeistään kanssani juttelu karkottaa ihmiset. Kaverit ja kiinnostuneet miehet. Miehistä ei niin väliä, mutta harmittaa olla yksin, ulkopuolinen, ja syrjitty. En ystävysty, ja vähitellen kaikki alkavat vältellä minua.
Jos edes tuon puhevamman ja aivovamman saisi pois, niin olisin mielelläni vaikka vähän rumempi! Ärsyttää olla puhevammainen. Se on hankaloittanut elämääni TODELLA paljon. Kun ei pysty kunnolla puhumaan (sössötän, änkytän ja saatan puhua nopeasti tai epäselvästi), ääni on hiljainen (äänihuuli halvaantunut, puheterapia ei auta) ja kukaan ei kuule mitä puhun, niin eipä minulle mikään ammatti passaa. Opiskelen yliopistossa nyt, mutta tämä vain tuntuu niin turhalta... Ikää jo pitkälle päälle 30, eli mkään teini en ole.
Kiitos! samaistuin vaikka omat epävarmuudet ovatkin osin erejä. Silti tämä oli jotenkin ehkä parasta mitä olen aikoihin lukenut...enkä edes osaa selittää miksi...ehkä tämä muistutti itseäni siitä etteivät sentään kaikki muut olekaan täydellisiä tai edes sellaisia kuin millaisiksi heidät kuvittelemme näkemämme perusteella.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on kliseistä ja yliarvostettua. Rumuudessa on asennetta, kun sen kantaa tyylillä eikä suhtaudu siihen negatiivisenä piirteenä vaan voimavarana.
Kerro esimerkki rumuudesta voimavarana?
aha..suu jauhaa vaan?
Rumuus antaa motivaatiota kehittää persoonassaan muita puolia, kun ei pysty ulkonäöllään tekemään vaikutusta keneenkään. Rumuudellaan voi osoittaa, että on itsenäinen ajattelija eikä taivu muiden käsityksiin kauneusihanteista. Rumuudessa on omanlaistaan karismaa ja voimaa. On hienoa nähdä rumia ihmisiä, jotka kulkevat elämässään eteenpäin hyvällä itsetunnolla piittaamatta ulkonäöstään. Siinä on asennetta!
Ei pidä paikkansa. Itse ainakin olen jumiutunut käyttämään enimmät voimavarani rumuuteni peittelyyn.
-ap
Jos et tähän mennessä ole muuta kuin "jumiutunut rumuuden peittelyyn", miksi et nyt alkaisi korostaa persoonasi hyviä puolia ja vahvistaa niitä? Tuskin tuo rumuuden peittely sinulle pakkomielle on, tai jos on, silloin kannattaa hakea apua ammattilaiselta. Psykologilta ennemmin kuin psykiatrilta.
En usko, että olet niin epäviehättävän näköinen kuin ajattelet. Sitä paitsi se on ihan totta, että sisäinen kauneus on tärkeämpää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä välttämättä pidä rumuutta huonona asiana. Eikä kukaan yleensä ole niin ruma, että hänen seuransa ei siksi kiinnostaisi. Kyllä se yleensä on joku muu asia kuin ruma ulkonäkö, joka on luotaantyöntävä piirre.
Esim. epähygieenisyys. Jos ihminen on haisee hieltä, likaisissa vaatteissa ja hengitys haisee, niin ei sellaisen kanssa halua olla. Ja jos on jotain ällöttäviä tapoja (nenän kaivaminen ja omista eritteistä luennointi, varpaiden välien kaivaminen seurassa ja sormien haistelu sen jälkeen), niin sellaisen serassa ei todellakaan kiinnosta olla. Tai jos puhuu niin että sylki lentää, niin ei sellaisen kanssa halua keskustellakaan.
Mutta vaikka ihminen olisi rumakin, niin ei se minua karkoita. Jos on siisti, fiksu, jutut asiallisia ja huumoriakin riittää eikä koko ajan vingu rumuudestaan ja valita epävarmuudestaan, niin kyllä minä sellaisen seurassa viihdyn. Tuo jatkuva valittaminen joka asista "oon niin ruma ettei kukaan musta tykkää, oon maailman rumin ihminen eikä kukaan pidä musta kun oon niin ruma", niin ei ei ei. Ei tuollaista JAKSA!!
Eri asia jos elämässä oikeasti kaikki menee perseelleen ja haluaa kertoa asioista. Sellaista jaksan kuunnella ja olla ja tukena. Esim. "Olen jo vuosia oireillut jotain mystistä, mutta vikaa ei löydy. En saa nukuttua ja olen koko ajan aivan umpijäässä. Todella huono olo ja lihaksiin sattuu, tiedätkö mikä auttaisi? TIedätkö ketään jolla olisi samanlaisia oireita? Mistä johtui? Lääkärissä olen käynyt sata kertaa ja on testattu sitä tätä ja tuota mutta ei kuulemma mitään vikaa. Ja eilen sain kuulla että äidilläni on syöpä, olen itkenyt koko viime yön ja äidilläni on ensi viikolla aika lääkärille. Hän onkin ollut jo pitkään huonona."
Tuollaisesta urputuksesta en valita enkä kyllästy, kun elämä on oikeasti vaikeaa. Mutta jos joku pitää minua vain likasankonaan ja ottaa yhteyttä vain kun haluaa valittaa asioista eikä häntä minun kuulumiseni kiinnosta, niin siihenkin kyllästyn. Ja toisen ulkonäköön tottuu, eli vaikka aluksi olisikin katsonut "ei ole kovin kaunis naama" tai "onpa ruma ienhymy", niin hetken päästä se naama onkin ihan nätti ja ienhymykin persoonallinen, kun ihminen osoittautuu mukavaksi ihmiseksi jonka kanssa haluaa viettää aikaa.
Ja vaikka olisi kuinka hyvännäköinen, niin minä menen karkuun jos jutut ovat pilkkaavia, ylimielisiä, itsekeskeisiä, nar.sistisia, tai jollain tavalla jatkuvasti haukkuu muita. Edes vitsillä. En kuuntele toisten pilkkaamista, olen sitä aikoinaan saanut osakseni niin paljon. Ja yksi mikä ärsyttää keskustellessa on ylimielinen, kaikkitietävä asenne, varsinkin jos puhuu tauotta eikä pidä edes taukoa lauseiden välissä eikä anna toiselle suunvuoroa. Todella rasittava ihmistyyppi, kun koko ajan pitää itseään muita parempana joka asian suhteen. Ei auta vaikka kuinka olisi kaunis tai komea. Ei kiinnosta.
Alue: Aihe vapaa
Mä osaan ottaa itsestäni oikeissa kuvakulmissa nättejä kuvia. Ja vielä kun on kameran automaattisesti tekemä blurraus ja siloitus, sekä tietenkin meikki. En ole ikinä lisännyt someen muuta kuin tällaisia hyvin onnistuneita kuvia, jotka ovat vain se yksi puoli minusta. En ole kuitenkaan koskaan muokannut kuvia erikseen. Näytän samalta livenä hämärässä edustavassa valossa oikeasta kulmasta, oikea ilme ja meikki.
Todellisuudessa armottomamman valaistuksen, tarkemman kameran ja epäedustavan kuvakulman kanssa näytän eri ihmiseltä, ja oikeasti monesta kulmasta rumalta. Sellaiselta mitä suurin osa sanoisi rumaksi, jos nyt jotain pitäisi rumaksi luokitella. Tämä ei ole pääni sisäistä.
Tällaisia kuvia en kuitenkaan someen lisää ja ihan kuin se joitakin ärsyttäisi.
Tämä on ilmeisesti aiheuttanut joissain ihmisissä sen, että tekevät pilkkaa tai koittavat vihjailla minulle että en ole sellainen kuin niissä profiilikuvissani. Siis aijaa? Kyllähän mä nyt näen peilistä itseni ja niiltä epäedustavammilta kuvilta en ole tietenkään voinut välttyä. Tiedän tasan tarkkaan miltä näytän.
Ei mun silti tarvitse laittaa someen yhtään mitään sellaista kuvaa, mitä en halua. Ei kenenkään tarvitse. Netissä olevat kuvat ovat mulle vähän kuin taidetta, sama ihminen se niissä on ellei nyt ole lähdetty photoshoppaamaan asioita eri ihan mittasuhteisiin. Enkä huijaa niillä kivoilla kuvilla ketään, joka ei mua todellisuussa tuntisi.
Niin jotta tämä liittyisi jotenkin asiaan, niin ap, koita löytää parhaat puolesi, oikeanlainen meikki ja ennenkaikkea iloitse edes niistä pienistä kivoista piirteistä mitä sinulla varmasti on! Kaikilla on.