Lapsi kysyi onko suvaitsevaisuus hyvän vai pahan puolella
Kommentit (48)
Vastata ettei oikeassa elämässä ole sellaista absoluuttista hyvän ja pahan jakoa kuin star wars tmv. elokuvissa, että luulemalla tekevänsä hyvää voi tehdä myös pahaa.
Se on vähän miten sen toteuttaa. Jos elää ja antaa muidenkin elää puuttumatta, on aika hyvä. Mutta jos luopuu suvaitsevaisuuden nimissä itselleen tärkeästä on järjen köyhyyttä.
Wanha kansa tiesi että tie helvettiin on ladottu kultaisilla tiilillä.
Vierailija kirjoitti:
Vastata ettei oikeassa elämässä ole sellaista absoluuttista hyvän ja pahan jakoa kuin star wars tmv. elokuvissa, että luulemalla tekevänsä hyvää voi tehdä myös pahaa.
Tämä.
Kerro mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa ja kerro mitä "suvakilla" tarkoitetaan ja ketkä sitä sanaa viljelevät. Erityisen tärkeää on nimenomaan korostaa että tosielämässä ei ole selkeää hyvää ja pahaa.
Suvaitsevaisuus on hyvä asia. Kaikkia ihmisiä pitää suvaita, heidän tekojaan ei.
Jotkut ihmiset sanovat olevansa suvaitsevia mutta eivät tosiasiassa suvaitse kuin joitain tietyllä tavalla ajattelevia ihmisiä. Heitä kutsutaan usein suvakeiksi ja he luulevat tekevänsä hyvää.
Todellisesti suvaitsevainen antaa kaikkien ajatella niinkuin haluavat ja antaa ihmisten toimia kulttuurinsa mukaan sielä missä niin toimitaan. Ehkäpä jopa vieraassa kulttuurissa vieraillessaan käyttäytyy sen kulttuurin mukaan väheksymättä sitä kulttuuria jossa eletään.
Suvaitsevaisuus on -tarkemmin tutkittuna- pahan puolella. Kun pahoja asioita ja ihmisiä pitäisi suvaita, eikä luoda tasapainoa sen välille mikä on hyvää ja pahaa, tulee ihmisille paha olo. Syntikin nykyään pitäisi suvaita, että syntistä ei sanottaisi syntiseksi vaan tuettaisi häntä jatkamaan itsensä ja lähimmäistensä tuhoamiseksi. Siinä se osoittaa, että suvaitsevaisuus vahingoittaa sitä kenen tekoja suvaitaan sekä hänen uhriansa.
Suvaitsevaisuus on silmien sulkemista tosiasioilta. Kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolet. Kun puhutaan nautintojen suvaitsemisesta, siinä katsotaan vain hyvään puoleen mutta unohdetaan haittavaikutukset.
Kuitenkin kun puhutaan suvaitsevuudesta ihmisen rodun tai kansalaisuuden mukaan, pitäisi ottaa huomioon kulttuurierot, kaikki eivät ole esim.yhtä luotettavia, yhtä rauhallisia mutta kaikkia on kohdeltava tasavertaisesti.
Ihminen on arvokas, mutta ihmisen teot eivät ole arvokkaita.
Opeta lapsellesi, että ihmisiä ei pidä arvostella ulkonäön perusteella. Lapsesi kasvaa eri maailmaan kuin sinä, joten voi olla ongelma jos ei tule toimeen kollegoiden kanssa kansainvälisessä työyhteisössä jos on oppinut suvaitsemattomaksi.
Suvaitsemattomien suvaitseminen. Kas siinä pulma.
Kysy häneltä, haluaisiko hän itse, että hänen kaveripiirinsä hyväksyisi hänet sellaisena kuin hän on. Vai olisiko parempi, että häntä ei suvaittaisi, häntä ei haluttaisi mihinkään, hänet jätettäisiin yksin ja ilman apua. Uskon, että lapsi osaa ihan itse vastata tähän kysymykseen.
Suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että suvaitaan vain niitä asioita mitä itse kokee, että pitää suvaita. Ja sen pitää myös näkyä. Suvaitsevaisuuden nimissä pitää aina korostaa ja tuoda muiden tietoon kuinka suvaitsevainen henkilö on. Esimerkiksi puolison pitää kuulua vähemmistöön jotta voi todistaa muille suvaitsevaisille kuuluvansa ryhmään.
Se mitä pitää suvaita on oleellinen asia. Vaikka näkemykseni on poikkeava
-mutta se on vain minun mielipiteeni: en suvaitse homoutta, se on mielestäni kauheaa. Toivoisin ettei kukaan omalla esimerkillään saa toista kokeilemaan samaa. Olen kiinnittänyt huomiota että siihen ryhtyneiden ihmisten kasvot muuttuvat. En ole tuominnut heitä, mutta ihmettelen asian saaman laillisen puolustuksen määrää.
Vaikka tuttavapiirissäni on eräs jossa sellaisia piirteitä on, en silti mitenkään kiusaa häntä. On vain jokin seinä tullut välillemme, sillä hän ei enää kestä uskovaisuuttani-sillä hänen omat tekonsa syyttävät häntä, en minä. Hän ei siis suvaitse että uskon Jeesukseen, vaikka minä suvaitsen hänet ihmisenä? Vai soimaako hänen omatuntonsa häntä? Sitä en tiedä.
Mun nähdäkseni kukaan ihminen ei ole toista ylempi siten että olisi missään asemassa suvaitsemaan ketään, saati sitten pitämään itseään toisia parempana yhtään mistään syystä. Ei mun tarvitse pitää ihmisistä, tai hyväksyä heidän toimiaan, mutta yläpuolelle en voi myöskään asettua.
Pahuudessa on astevaihteluja. Sysiöistä pahuutta on heittää polttopulloja vastaanottokeskukseen, beessiä, vaikeammin puututtavaa huonoa ihmisyyttä on mennä unelmamielenosoituksessa kehumaan suomalaisia ihmisiä osallistumisesta englanniksi - koska he ovat ruskeita suomalaisia.
Vahva suositus omaan hiihtoon keskittymiselle, sillä kun pääsee elämässä pidemmälle kuin toisten hiihdon arvostelulla.
Nykyinen "suvaitsevaisuus" on totalitarismilta ja fanatismilta haiskahtava pimeän puolen liike.
Se että antaisi ihmisten pääasiassa olla sellaisia kuin ovat ja kohtelisi ihmisiä tasapuolisen reilusti olisi hyvä asia.
Siinäpä sitä nassikalle mietittävää.
Varmasti kysyi. 😂 👌
Hyvä ketju kuitenkin.
En ole muuten elävässä elämässä puhunut kenenkään kanssa suvaitsevaisuudesta eikä kukaan ole koskaan kuvaillut itseään suvaitsevaiseksi. Ja liikun aika lailla yliopistopiireissä, jossa suvaitsevaisia luulisi olevan. Tämä on vaan tätä nettilänkytystä, joka joidenkin päissä menee ihan sinne elävän elämän puolelle.
Todelliseen suvaitsevaisuuteen olennaisena osana kuuluu sanan- ja ilmaisunvapaus. Suvaitaan myös niitä mielipiteitä joista ei itse olla samaa mieltä tai jotka voivat loukata. Loukkaantuminenkin on perusoikeus.
Hyvä voi muuttua pahaksi ja paha hyväksi. Laajempi pohdiskelu osoittaa, etteivät asiat ole yksiselitteisiä. Siksi on parempi katsoa ihminen kerrallaan, mitä suvaitsee omassa ympäristössään ja mitä ei. Onko ihminen paha alunperin, vai muuttuuko ihminen pahaksi, kun ympäristö niin tarpeeksi monta kertaa ihmiselle uskottelee? Onko ihminen hyvä, vai muuttuuko ihminen hyväksi, kun ympäristö niin tarpeeksi monta kertaa uskottelee?
Suvaitsevaisuus on aina hyvä juttu, jos se ei satuta ketään. Jos suvaitsevaisuus satuttaa sinun egoasi, olet ku sipää ja sinun pitää tehdä työtä itsesi kanssa.
Suvaitsevaisuus on oman erinomaisuuden korostamista.