Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puhutteko parisuhteen riidoista muille?
29.04.2020 |
Minulla on kaveri, joka soittaa aina jollekkin kaverilleen, kun on riidellyt miehensä kanssa. Viimeksi mies oli joutunut lähtemään sovittuun menoon ja kaveri lähti kaverinsa luo. Siellä puhui asiasta heille. Minulle kertoi myöhemmin. Tapana on sanoa "kyllä Maikki ja Minnakin sanoivat, että Matti teki väärin tai toimi huonosti tilanteessa."
Mietin vain, onko yleistä puhua asiasta useammallekin?
Tajuan kyllä, että toiset tarvitsevat tukea ja purkamista enemmän. Selvittävät ajatuksiaan ja hakevat ehkä tukea siihen kuka toimi väärin tai toimiko itse oikein.
Pari kertaa viihteellä ollessamme kaveri on seissyt kaverinsa vieressä tukena (pyytämättä), kun nämä riitelivät jostakin. Itse taas jättäisin heidät selvittämään asiat keskenään, enkä puuttuisi asiaan.
Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää tuota tapaa, koska selvitän asiat puolisoni kanssa, enkä koe tarvetta vetää tilanteeseen muita.
Onko se vain sitä, että muilla on tarve avautua enemmän, jottei asiat häiritsisi heitä?
Kommentit (49)
Samaa soopaa kaikilla niin miksei sitä sitten kertoisi jos on tunne päällä ja räiskyy elämässä, eihän se kuormita ketään jos joku jankkaa jos ei siis omas elämäs oo mitään ihmeellistä
Eli joo, todellaki, ihmisuhde draama on elämän suola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle sitä sitten sydäntään purkaisi, jos ei lähimmille kavereille? Pää räjähtää, jos pitää kaikki vain painaa sisälleen piiloon. Ei tietenkään ihan intiimimpiä asioita, mutta mies kyllä äidilleen kertoo niitäkin. Mutta kaikki kaverit ei tietenkään kuulu lähimpien joukkoon, ja jos kaveri sattuu jo muutenkin inhoamaan miestäni, niin sille nyt en ainakaan kerro. Ei se halua kuunnella.
Tavallaan pointtina se, että kerrotko parisuhteen asiat ulkopuolisille. Itse puhun ja selvitän kaikki miehen kanssa, niin pää ei räjähdä.
Juuri näin.
Yllättävää, että näinkin moni suhtautuu niin kielteisesti muille puhmiseen. En siis ymmärrä sitä, että soitetaan kaverit läpi riidan jälkeen ja sitten sanotaan puolisolle, että olet väärässä, kaikki on sitä mieltä.
Mutta jos elämässä on haasteita (sairautta, työttömyyttä, umpikujassa oleva parisuhde), niin onhan se hyvä, että on joku , jolle voi asiasta puhua.
Olin itse nuorempana ehdottomasti sitä vastaan, että kumppanista voisi puhua negatiivisesti kenellekään muulle. Lopulta täysin väsyneenä sitten purkauduin veljelleni mm. puolisoni tavasta käytää valvottamista riidoissa. Vasta veljeni reaktiosta ymmärsin, että hän piti puolisoni käytöstä täysin hyväksymättömänä.
En tämänkään jälkeen kertonut puhuneeni veljelleni, mutta aloin suoraan nostaa ongelman esiin. Siitä seurasi iso riita, mutta hiljalleen puoliso kuitenkin muutti käyttäytymistään, vaikka tekikin sen alkuun hyvin ivallisesti tyyliin "no, saat nyt sitten nukkua".
Se opetti, ettei ongelmia kannata ehkä hautoa sisällään.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että näinkin moni suhtautuu niin kielteisesti muille puhmiseen. En siis ymmärrä sitä, että soitetaan kaverit läpi riidan jälkeen ja sitten sanotaan puolisolle, että olet väärässä, kaikki on sitä mieltä.
Mutta jos elämässä on haasteita (sairautta, työttömyyttä, umpikujassa oleva parisuhde), niin onhan se hyvä, että on joku , jolle voi asiasta puhua.
Olin itse nuorempana ehdottomasti sitä vastaan, että kumppanista voisi puhua negatiivisesti kenellekään muulle. Lopulta täysin väsyneenä sitten purkauduin veljelleni mm. puolisoni tavasta käytää valvottamista riidoissa. Vasta veljeni reaktiosta ymmärsin, että hän piti puolisoni käytöstä täysin hyväksymättömänä.
En tämänkään jälkeen kertonut puhuneeni veljelleni, mutta aloin suoraan nostaa ongelman esiin. Siitä seurasi iso riita, mutta hiljalleen puoliso kuitenkin muutti käyttäytymistään, vaikka tekikin sen alkuun hyvin ivallisesti tyyliin "no, saat nyt sitten nukkua".
Se opetti, ettei ongelmia kannata ehkä hautoa sisällään.
Äitini kertoi hyvin mieluusti riidoistaan isän kanssa, tosin ne kertomukset olivat yllätys-yllätys kovin yksipuolisesti äidin näkemys asiasta... todellisuus oli sitten jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että näinkin moni suhtautuu niin kielteisesti muille puhmiseen. En siis ymmärrä sitä, että soitetaan kaverit läpi riidan jälkeen ja sitten sanotaan puolisolle, että olet väärässä, kaikki on sitä mieltä.
Mutta jos elämässä on haasteita (sairautta, työttömyyttä, umpikujassa oleva parisuhde), niin onhan se hyvä, että on joku , jolle voi asiasta puhua.
Olin itse nuorempana ehdottomasti sitä vastaan, että kumppanista voisi puhua negatiivisesti kenellekään muulle. Lopulta täysin väsyneenä sitten purkauduin veljelleni mm. puolisoni tavasta käytää valvottamista riidoissa. Vasta veljeni reaktiosta ymmärsin, että hän piti puolisoni käytöstä täysin hyväksymättömänä.
En tämänkään jälkeen kertonut puhuneeni veljelleni, mutta aloin suoraan nostaa ongelman esiin. Siitä seurasi iso riita, mutta hiljalleen puoliso kuitenkin muutti käyttäytymistään, vaikka tekikin sen alkuun hyvin ivallisesti tyyliin "no, saat nyt sitten nukkua".
Se opetti, ettei ongelmia kannata ehkä hautoa sisällään.
Voi käydä myös niin, ettei puoliso enää uskalla avautua. Minulla ja puolisollani oli iso riita, jonka perimmäinen syy on syvällä oleva häpeän tunteeni eräästä ominaisuudestani. Se on niin henkilökohtainen häpeä, etten ole puhunut siitä edes omille ystävilleni. Puolisolleni kerroin, jotta hän ymmärtäisi. Jonkin ajan kuluttua kuulin taskupuhelun ansiosta, kuinka hän kertoi häpeäni omalle siskolleen. Asian, josta olin puhunut hänelle luottamuksellisesti.
Sittemmin hän on sanonut, että "Hänellä on oikeus käsitellä asioitamme sisarustensa ja ystäviensä kanssa", mikä tarkoittaa, että en enää avaudu hänelle henkilökohtaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että näinkin moni suhtautuu niin kielteisesti muille puhmiseen. En siis ymmärrä sitä, että soitetaan kaverit läpi riidan jälkeen ja sitten sanotaan puolisolle, että olet väärässä, kaikki on sitä mieltä.
Mutta jos elämässä on haasteita (sairautta, työttömyyttä, umpikujassa oleva parisuhde), niin onhan se hyvä, että on joku , jolle voi asiasta puhua.
Olin itse nuorempana ehdottomasti sitä vastaan, että kumppanista voisi puhua negatiivisesti kenellekään muulle. Lopulta täysin väsyneenä sitten purkauduin veljelleni mm. puolisoni tavasta käytää valvottamista riidoissa. Vasta veljeni reaktiosta ymmärsin, että hän piti puolisoni käytöstä täysin hyväksymättömänä.
En tämänkään jälkeen kertonut puhuneeni veljelleni, mutta aloin suoraan nostaa ongelman esiin. Siitä seurasi iso riita, mutta hiljalleen puoliso kuitenkin muutti käyttäytymistään, vaikka tekikin sen alkuun hyvin ivallisesti tyyliin "no, saat nyt sitten nukkua".
Se opetti, ettei ongelmia kannata ehkä hautoa sisällään.
Jos tarvitset veljesi apua tuollaisten asioiden tajuamiseen, niin sinun ei pitäisi seurustella ilman valvontaa. Tätä korostaa se, että ilmeisesti edelleen olet saman tyypin kanssa. Sinut pitäisi asettaa holhoukseen. Tässä keskustelussa oli kai kyse täysivaltaisista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kumpikin puhuu luottoystävälleen tarvittaessa. Ihan ok molemmille.
Mul on usein niin kokonaisvaltaisesti paha mieli ja ajatukset solmussa jos on kunnon riita päällä, niin en oikein pysty olemaan sosiaalinen ja läsnä jos en edes vähän vihjaa että kotona on tämmönen tilanne. Mut en nyt tarkemmin avaudu ongelmista silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu vaikka riitamme tai erimielisyytemme ovatkin aika pieniä ja vähäpätöisiä niin en koe, että niitä kuuluu levitellä muille. Me olemme pariskunta ja me yhdessä pohdimme sen mikä on missäkin asiassa oikea tapa meidän elämässä. Siihen ei ulkopuolisia mielipiteitä tarvita. Rakentavalla keskustelulla toista kuunnellen on saatu asiat ratkottua ihan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että näinkin moni suhtautuu niin kielteisesti muille puhmiseen. En siis ymmärrä sitä, että soitetaan kaverit läpi riidan jälkeen ja sitten sanotaan puolisolle, että olet väärässä, kaikki on sitä mieltä.
Mutta jos elämässä on haasteita (sairautta, työttömyyttä, umpikujassa oleva parisuhde), niin onhan se hyvä, että on joku , jolle voi asiasta puhua.
Olin itse nuorempana ehdottomasti sitä vastaan, että kumppanista voisi puhua negatiivisesti kenellekään muulle. Lopulta täysin väsyneenä sitten purkauduin veljelleni mm. puolisoni tavasta käytää valvottamista riidoissa. Vasta veljeni reaktiosta ymmärsin, että hän piti puolisoni käytöstä täysin hyväksymättömänä.
En tämänkään jälkeen kertonut puhuneeni veljelleni, mutta aloin suoraan nostaa ongelman esiin. Siitä seurasi iso riita, mutta hiljalleen puoliso kuitenkin muutti käyttäytymistään, vaikka tekikin sen alkuun hyvin ivallisesti tyyliin "no, saat nyt sitten nukkua".
Se opetti, ettei ongelmia kannata ehkä hautoa sisällään.
Äitini kertoi hyvin mieluusti riidoistaan isän kanssa, tosin ne kertomukset olivat yllätys-yllätys kovin yksipuolisesti äidin näkemys asiasta... todellisuus oli sitten jotain muuta.
Nyt ei puhuttu lasten sotkemisesta vanhempien riitoihin, vaan ystäville puhumisesta. Kaksi täysin eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että näinkin moni suhtautuu niin kielteisesti muille puhmiseen. En siis ymmärrä sitä, että soitetaan kaverit läpi riidan jälkeen ja sitten sanotaan puolisolle, että olet väärässä, kaikki on sitä mieltä.
Mutta jos elämässä on haasteita (sairautta, työttömyyttä, umpikujassa oleva parisuhde), niin onhan se hyvä, että on joku , jolle voi asiasta puhua.
Olin itse nuorempana ehdottomasti sitä vastaan, että kumppanista voisi puhua negatiivisesti kenellekään muulle. Lopulta täysin väsyneenä sitten purkauduin veljelleni mm. puolisoni tavasta käytää valvottamista riidoissa. Vasta veljeni reaktiosta ymmärsin, että hän piti puolisoni käytöstä täysin hyväksymättömänä.
En tämänkään jälkeen kertonut puhuneeni veljelleni, mutta aloin suoraan nostaa ongelman esiin. Siitä seurasi iso riita, mutta hiljalleen puoliso kuitenkin muutti käyttäytymistään, vaikka tekikin sen alkuun hyvin ivallisesti tyyliin "no, saat nyt sitten nukkua".
Se opetti, ettei ongelmia kannata ehkä hautoa sisällään.
Voi käydä myös niin, ettei puoliso enää uskalla avautua. Minulla ja puolisollani oli iso riita, jonka perimmäinen syy on syvällä oleva häpeän tunteeni eräästä ominaisuudestani. Se on niin henkilökohtainen häpeä, etten ole puhunut siitä edes omille ystävilleni. Puolisolleni kerroin, jotta hän ymmärtäisi. Jonkin ajan kuluttua kuulin taskupuhelun ansiosta, kuinka hän kertoi häpeäni omalle siskolleen. Asian, josta olin puhunut hänelle luottamuksellisesti.
Sittemmin hän on sanonut, että "Hänellä on oikeus käsitellä asioitamme sisarustensa ja ystäviensä kanssa", mikä tarkoittaa, että en enää avaudu hänelle henkilökohtaisista asioista.
Oletan, että kyseessä oli vieläpä puhtaasti sinun asiasi eikä teidän mikä tekee asiasta vielä pahemman. Itse olisin lopettanut suhteen tuollaisen ihmisen kanssa. Koen, että luottamus on tärkein asia suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että näinkin moni suhtautuu niin kielteisesti muille puhmiseen. En siis ymmärrä sitä, että soitetaan kaverit läpi riidan jälkeen ja sitten sanotaan puolisolle, että olet väärässä, kaikki on sitä mieltä.
Mutta jos elämässä on haasteita (sairautta, työttömyyttä, umpikujassa oleva parisuhde), niin onhan se hyvä, että on joku , jolle voi asiasta puhua.
Olin itse nuorempana ehdottomasti sitä vastaan, että kumppanista voisi puhua negatiivisesti kenellekään muulle. Lopulta täysin väsyneenä sitten purkauduin veljelleni mm. puolisoni tavasta käytää valvottamista riidoissa. Vasta veljeni reaktiosta ymmärsin, että hän piti puolisoni käytöstä täysin hyväksymättömänä.
En tämänkään jälkeen kertonut puhuneeni veljelleni, mutta aloin suoraan nostaa ongelman esiin. Siitä seurasi iso riita, mutta hiljalleen puoliso kuitenkin muutti käyttäytymistään, vaikka tekikin sen alkuun hyvin ivallisesti tyyliin "no, saat nyt sitten nukkua".
Se opetti, ettei ongelmia kannata ehkä hautoa sisällään.
Voi käydä myös niin, ettei puoliso enää uskalla avautua. Minulla ja puolisollani oli iso riita, jonka perimmäinen syy on syvällä oleva häpeän tunteeni eräästä ominaisuudestani. Se on niin henkilökohtainen häpeä, etten ole puhunut siitä edes omille ystävilleni. Puolisolleni kerroin, jotta hän ymmärtäisi. Jonkin ajan kuluttua kuulin taskupuhelun ansiosta, kuinka hän kertoi häpeäni omalle siskolleen. Asian, josta olin puhunut hänelle luottamuksellisesti.
Sittemmin hän on sanonut, että "Hänellä on oikeus käsitellä asioitamme sisarustensa ja ystäviensä kanssa", mikä tarkoittaa, että en enää avaudu hänelle henkilökohtaisista asioista.
Normaalissa ystävyyssuhteessakin vallitsee luottamus. Se tarkoittaa sitä, että ystävä ei ota esiin niitä asioita, joista on puhuttu, vaan pitää ne omana tietonaan. Eikä ystäville toki ole ok kertoa toisten yksityisasioita ilman heidän suostumusta. Mutta riidoista minun mielestäni voi kertoa, kunhan jättää ne henkilökohtaisuudet pois. Esim. jos riitelemme asianpesukoneen täytöstä, en näe mitään ongelmaa, että kerron siitä ystävälleni. Se kun ei ole kummankaan yksityisasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että näinkin moni suhtautuu niin kielteisesti muille puhmiseen. En siis ymmärrä sitä, että soitetaan kaverit läpi riidan jälkeen ja sitten sanotaan puolisolle, että olet väärässä, kaikki on sitä mieltä.
Mutta jos elämässä on haasteita (sairautta, työttömyyttä, umpikujassa oleva parisuhde), niin onhan se hyvä, että on joku , jolle voi asiasta puhua.
Olin itse nuorempana ehdottomasti sitä vastaan, että kumppanista voisi puhua negatiivisesti kenellekään muulle. Lopulta täysin väsyneenä sitten purkauduin veljelleni mm. puolisoni tavasta käytää valvottamista riidoissa. Vasta veljeni reaktiosta ymmärsin, että hän piti puolisoni käytöstä täysin hyväksymättömänä.
En tämänkään jälkeen kertonut puhuneeni veljelleni, mutta aloin suoraan nostaa ongelman esiin. Siitä seurasi iso riita, mutta hiljalleen puoliso kuitenkin muutti käyttäytymistään, vaikka tekikin sen alkuun hyvin ivallisesti tyyliin "no, saat nyt sitten nukkua".
Se opetti, ettei ongelmia kannata ehkä hautoa sisällään.
Äitini kertoi hyvin mieluusti riidoistaan isän kanssa, tosin ne kertomukset olivat yllätys-yllätys kovin yksipuolisesti äidin näkemys asiasta... todellisuus oli sitten jotain muuta.
Tätä olen miettinyt kaverini tapauksessa. Kuinka paljon hän liioittelee ja tulkitsee asioita. Kavereillekin kimpaantuu välillä ties mistä. Miehensäkin joutuu usein lepyttelemään ja kertaamaan, että hän ei sanonut asioita niin kuin kaveri ne otti. Joten tulee itselleni mieleen, että minkälaisen kuvan antaa muille miehestä. En vain haluaisi osallistua toisen mollaamiseen, kun en tiedä molempien osuutta.
Tietenkin lohdutan ja olen kaverin puolella, mutta joskus vaan hämmästelen tuota.
Tottakai, jos oma jaksaminen ja turvallisuus on uhattuna, niin pitääkin puhua.
Ap
Ap
Jos puoliso käyttäytyy ääliömäisesti, niin toki sitä voi puida kaverin kanssa. Ei parisuhde ole mikään tabu, eikä sen kuulu sitä ollakaan. Monta surullista tarinaa on perheistä, joiden mielestä likapyykki pestään kotona.
Luottamukselliset asiat on asia erikseen, koskee niin puolison kuin ystävienkin asioita - niitä ei ilman lupaa laverrella kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso käyttäytyy ääliömäisesti, niin toki sitä voi puida kaverin kanssa. Ei parisuhde ole mikään tabu, eikä sen kuulu sitä ollakaan. Monta surullista tarinaa on perheistä, joiden mielestä likapyykki pestään kotona.
Luottamukselliset asiat on asia erikseen, koskee niin puolison kuin ystävienkin asioita - niitä ei ilman lupaa laverrella kenellekään.
Miksi olla suhteessa ääliömäisesti käyttäytyvän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso käyttäytyy ääliömäisesti, niin toki sitä voi puida kaverin kanssa. Ei parisuhde ole mikään tabu, eikä sen kuulu sitä ollakaan. Monta surullista tarinaa on perheistä, joiden mielestä likapyykki pestään kotona.
Luottamukselliset asiat on asia erikseen, koskee niin puolison kuin ystävienkin asioita - niitä ei ilman lupaa laverrella kenellekään.
Miksi olla suhteessa ääliömäisesti käyttäytyvän kanssa?
Ellei ole itsekin ääliö.
Voin todella huonosti pari vuotta sitten ja sain lievän hermoromahduksen monien asioiden summana. Onneksi miehellä on hyvä kaveri, jolle sai purkaa omia tuntojaan. Parempi näin, kuin hänkin olisi sairastunut pitäessään kaikki asiat sisällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että näinkin moni suhtautuu niin kielteisesti muille puhmiseen. En siis ymmärrä sitä, että soitetaan kaverit läpi riidan jälkeen ja sitten sanotaan puolisolle, että olet väärässä, kaikki on sitä mieltä.
Mutta jos elämässä on haasteita (sairautta, työttömyyttä, umpikujassa oleva parisuhde), niin onhan se hyvä, että on joku , jolle voi asiasta puhua.
Olin itse nuorempana ehdottomasti sitä vastaan, että kumppanista voisi puhua negatiivisesti kenellekään muulle. Lopulta täysin väsyneenä sitten purkauduin veljelleni mm. puolisoni tavasta käytää valvottamista riidoissa. Vasta veljeni reaktiosta ymmärsin, että hän piti puolisoni käytöstä täysin hyväksymättömänä.
En tämänkään jälkeen kertonut puhuneeni veljelleni, mutta aloin suoraan nostaa ongelman esiin. Siitä seurasi iso riita, mutta hiljalleen puoliso kuitenkin muutti käyttäytymistään, vaikka tekikin sen alkuun hyvin ivallisesti tyyliin "no, saat nyt sitten nukkua".
Se opetti, ettei ongelmia kannata ehkä hautoa sisällään.
Äitini kertoi hyvin mieluusti riidoistaan isän kanssa, tosin ne kertomukset olivat yllätys-yllätys kovin yksipuolisesti äidin näkemys asiasta... todellisuus oli sitten jotain muuta.
Nyt ei puhuttu lasten sotkemisesta vanhempien riitoihin, vaan ystäville puhumisesta. Kaksi täysin eri asiaa.
Mistä ihmeestä itse puhut? Olin itse paikalla, kun vanhemmat riitelivät kuten myös silloin, kun äiti avautui ystävälleen riidasta.... oli hieman toisenlainen versio kuin itse riita.
Sama ilmiö kuin eroava pariskunta tahoillaan avautuu erosta samalle ihmiselle, kuulostaa ihan erolle...
Alue: Aihe vapaa
Muutamissa tilanteissa aikalailla pakkokin kertoa. Paras ystäväni tuntee minut niin hyvin, että kuulee äänestäni, jos kaikki ei ole ok. Silloin on minusta vähintäänkin kohtuullista kertoa, mistä on kyse. Ei yksityiskohdin, vaan esim. "riideltiin miehen kanssa (asiasta x, jos asia on neutraali)".