Lue keskustelun säännöt.
Sekä koronan tukahduttamista että Ruotsin mallia vaativia ihmisiä vaivaa sama asia: koronakriisiin liittyvä suru on vielä käsittelemättä
28.04.2020 |
Esim. https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/apua-ja-tukea/sairastuminen-ja-krii…
Kriisin ja surun vaiheet ovat tyypillisesti ihmisellä seuraavat:
1) Shokki - ihminen ei pysty käsittelemään kriisin aiheuttanutta asiaa eikä siihen liittyviä tunteita ja tuntee joko olonsa epätodelliseksi tai sulkee koko asian pois.
2) Reaktiovaihe - ihminen alkaa vähän kerrallaan ymmärtää ja kohdata kriisiä. Kriisin kohdannut pyrkii ottamaan tilannetta haltuun suuntaamalla käytännön toimiin. Syyllisten etsiminen on tyypillistä: mieli ei vielä kokonaan hyväksy tapahtunutta.
3) Käsittelyvaihe - kriisin aiheuttanut tapahtuma aletaan ymmärtää. Tapahtumaa ei enää kielletä, vaan sen käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta.
4) Sopeutumisen ja uudelleen suuntautumisen vaihe - tapahtunut alkaa hiljalleen muuttua osaksi omaa elämää ja identiteettiä. Suru voi vielä puskea pintaan, mutta ihminen alkaa silti suuntautua eteenpäin ja tulevaan sekä hyväksyy muuttuneen tilanteen.
Väitänkin, että tähän suruprosessiin peilaaminen auttaa ymmärtämään sekä niitä ihmisiä, jotka vielä uskovat koronan tukahduttamisen olevan mahdollista tiukoilla rajoituksilla tai jotka ovat ummistaneet silmänsä kriisiltä koko ajan ja toivovat kaikkien rajoitusten purkamista.
Kummankin "koulukunnan" edustajat ovat omassa prosessissaan joko 1. tai 2. vaiheessa, jossa tapahtunutta ei haluta vielä hyväksyä, se yritetään kumota tai sille etsitään syyllisiä. Käytännössä nimittäin emme voi tietää koronatoimien ja -strategioiden paremmuusjärjestystä kuin vasta vuosia kriisin jälkeen, ja yhden totuuden toitottaminen kriisin tässä vaiheessa kielii siitä, ettei toitottaja itse ymmärrä kriisin olevan PERUUTTAMATON.
Jossain vaiheessa meidän kaikkien on sopeuduttava tilanteeseen tavalla tai toisella.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hyvä aloitus.
Kovinkaan moni ei ymmärrä, että me kaikki ollaan yhdessä keskellä kriisi- ja suruprosessia.
Hohhoijaa. Ei tarvitse ymmärtää kun ei ole mitään kriisi- ja suruprosessia. Ei ole missään vaiheessa ollutkaan.
Voisit itse ymmärtää, että joillekin joku Korona ei ole mikään kriisi, typerät ihmiset ja turhat panikoinnit ärsyttää kyllä, mutta en mä niitäkään sure.
Pitäisikö tuhristaa kotona itkua kun kirjasto on kiinni? Kyllä se aukeaa, noin muuten elämä on jatkunut normaalisti, lukuunottamatta sitä, että vapaa-aikaa on enemmän. Se on mukavaa eikä mikään kriisi.
Minäkin olen vaan nauttinut tilanteesta. Olen opettaja ja pidän todella paljon etäopetuksesta. Kenenkään oppilaan kanssa ei tartte tapella kesken tuntia, vaan saa saa ihan rauhassa hoitaa työnsä ja ne jotka haluaa opiskella, saa tehdä sitä rauhassa. Sitä paitsi kaiken maailman häirikötkin ovat olleet huomattavasti mukavampia, tottelevaisempia ja kohteliaampia kuin ennen. Joten "pelkään kamalasti" koulujen avaamista, jatkaisin mieluummin näin. Upeaa hengailla ihan rauhassa tyhjässä koulussa, jossa ehkä sattumalta kerran päivässä voi törmätä johonkin kollegaan.
En myöskään tunne ketään, joka olisi sairastunut tai tekisi töitä sairastuneitten parissa, joten ei tarvi olla kenestäkään edes tavan vuoksi huolissaan. Itse olen niin keuhkovammainen, että luultavasti koronan iskiessä menehtyisin. Mikä olisi oikein mukavaa. Noin lähtkohtaisesti en pidä tästä elämästä. Sen sijaan uskon että tämän elämän jälkeen avautuu uusi ja parempi todellisuus. Eli koronasta ei ole mitään muuta kuin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näyttää monet asiantuntijatkin sitten olevan vielä alkuvaiheissa, kun ovat eri mieltä eivätkä sopeudu. Kun ehdottavat muutosta nykyiseen toimintamalliin, eivätkä vain jatka elämäänsä näillä säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on monimutkaisempi kysymys, kuin vain se, että miten selvitään mahdillisimman vähillä koronauhreilla. Jos tuijotetaan vain koronatilastoja, jää huomioimatta haitat, joita pitkittyneistä yhteiskunnallisista rajoituksista seuraa. Koronastrategia maksaa Suomen valtiolle ihan älyttömästi joka viikko. Se raha on pois jostakin muualta, kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta, sosiaalihuollosta, perheiden hyvinvoinnista jne..
Korona maksaa joka tapauksessa tuon kaiken. Jatkuvasti puhutaan, ikään kuin olisi olemassa kustannukseton vaihtoehto. Että koronan riehuessa yhteiskunta muuten kykenisi toimimaan ja tuottamaan vapaasti. Kykeneehän se jonkin aikaa, muttei sitten enää.
Puhumattakaan sitten pidemmän ajan seurauksista. Esimerkiksi, mitä tapahtuu ihmisten jaksamiselle jatkossa, jos taudin edessä nostetaan kädet pystyyn eikä maailmallista resurssien kerryttämisen jarruttamista tapahdu lainkaan (puhun nyt turbokapitalismin kyvystä repiä resurssit valtioista rikkaimman prosentin osan taskuun), ja kaikille on selvää, että valtiolle iso osa meistä olisi jo nyt parempi kuolleena sieluna kuin elävänä, ja että kummoista hoitoa emme voi osaksemme ikinä odottaa.
Elämme lypsylehmän elämää, ja kun tuotantokyky tippuu alle maagisen rajan, emme pääse edes teuraaksi vaan pitää kitua hiljaksiin ja ottaa vastaan toistuvat hyökkäykset niiltä, jotka vielä katsotaan arvomansikeiksi. Puheet ihmisarvosta herättävät siinä maailmassa enää aggressioita.
Tai sitten voimme ottaa ihmisarvon tosissamme ja muistuttaa toisillemme, että viime kädessä me kaikki olemme ihmisiä, emme enempää emmekä vähempää. Ja kaikille on saavutettavissa siedettävään elämään riittävät resurssit ja toistemme arvonanto ja luottamus, ja myötätunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Kaikki eivät todellakaan panikoi, vaikka ymmärtävät, että asia on vakava. Kannatan Ruotsin tyyliä kuitenkin vähän enemmin rajoituksin. On epä-älyllistä väittää, että jokainen ahdistuu kriiseissä.
On epä-älyllistä väittää, että aloituksessa olisi lukenut noin.
Mutta onnea nyt sinulle, ah niin paljon parempi ja rationaalisempi ihminen kuin me maan matoset.
Onko tässä uusi palstahullu, epä-älyllistä-hullu?
Ja tässä palstahulluja listaava hullu? Millainen ihminen jauhaa ja jankkaa näitä hullu-juttujaan? Ja tällaiseen aloitukseen vielä. Sut saisi korona todella viedä nopsaan. Mä lupaan pitää peukkuja.
En minä ainakaan toivoisi koronaa sinulle tai kenellekään muulle. Löysää vähän pipoa.
Löysää pipoa kun haukutaan hulluksi? Jep. Kuule mä olen niin väsynyt sun kaltaisiin, että toivon edelleen sulle koronaa. Sais pyyhkiä ison osan ihmisistä pois, turhaa pskasakkia suurin osa.
Ei sinua nyt hulluksi haukuttu, palstahulluus on enemmänkin jankkausta. Valitettavasti hyökkäyksesi on kuitenkin vähän hämmentävä, joten ehkä ei ollutkaan niin kaukana..
Tajuattehan, että suurin osa kuolleista on päälle 80-vuotiaita? Mediaani-ikä 84 vuotta, se on enemmän kuin suomalaisen elinajanodote. Ette taida tietää, mitä tuon ikäisten mielessä yleensäkin liikkuu: moni heistä, vanhuuden vaivojen uuvuttamana, puolison ja ystävien kuoltua melkein jo TOIVOVAT kuolemaa. Eivät pelkää. Pelkäävät enemmän sitä, että kuolevat aivan yksin näkemättä lapsiaan ja lastenlapsiaan. 70-vuotiaita kuolleita on muutenkin vain kourallinen, joten reaktio on ollut aivan liioiteltu. Alle 70 v. kuolee todennäköisemmin syöpään tai liikenneonnettomuuteen kuin koronaan ja silti ihmiset melko huoletta vetävät karsinogeenejä eri muodoissaan kehoonsa ja ajavat autoa. Kummallista tämä kuoleman pelko juuri koronan suhteen, ei tämä mikään ebola ole. Ebolan kuolleisuus on muuten pahimmillaan 90%. Tästä koronasta on nyt saatu se tieto, että kuolleisuus tartunnan saaneista kokonaisuudessaan luokkaa 0,2%. Tuonko takia kannattaa jäädä kotiin murehtimaan ja pelkäämään? Sekö se on elämää? Täällä ei myöskään näytetä uskovan minkäänlaiseen laumasuojaan mutta tajuatteko, jos muka minkäänlaista suojaa ei koronan sairastamisesta synny niin ei sitä suojaa saa rokotteellakaan. Puhutte siis itsenne pussiin niillä "odotetaan rokotetta"-fantasioillanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hyvä aloitus.
Kovinkaan moni ei ymmärrä, että me kaikki ollaan yhdessä keskellä kriisi- ja suruprosessia.
Olen toki muita kohtaan ymmärtäväinen ja osoitan tukeani monin tavoin, mutta itselleni tapahtunut sen paremmin kuin nykyinen tai tulevakaan tilanne ei ole ollut šokki, en ole kokenut suurta kriisiä tai surua. Näitä ei voi yleistää.
Korona ei ole ollut mitenkään yllätys minulle.
Ei tietenkään voi yleistää, toiset selviävät helpommalla ja heillä on sopeutumiskykyä muutenkin paremmin. Toiset ovat esimerkiksi menettäneet työnsä tai yrityksensä ja siksi käytännön syistä ovat enemmän alttiita ahdistumaan.
Ja sitten on se ryhmä, joka möyhöää palstalla aamusta iltaan suoltamassa aloituksia ja tappelemassa aiheesta.
Mulla on todella kovan tason resilienssi, sen elämä on osoittanut. Sopeutumiskykyä on kaikkeen.
(Toisaalta tiedän, että esim fyysisen kivun suhteen olen ihan nössö.)
Oon 45 v ja ajatellut jotenkin aina, lapsesta asti, että mun elämän aikana todennäköisesti tulee esim. jokin sota, luonnonmullistus tai pandemia. Nyt tuli sitten viimeksi mainittu. Aika rauhallisesti tämä toistaiseksi on mennyt, mutta realismia on, että isoja asioita on edessä.
Mulla on tavallaan aika normaali olo poikkeustilassa siis.
Monien ihmisten tasapaino ja jaksaminen arjessa on perustunut aina sille, ettei pahimpia skenaarioita ajatella. Heille järkytykset ovat isoja. En minäkään näihin ajatuksiin ole aikaa liikaa käyttänyt, mutta miettinyt yhtenä mahdollisena tulevaisuutena. Tiedän, että pärjään ja pystyn huolehtimaan läheisistäni.
Onnettomuuspaikoillakin ihmiset reagoivat eri tavoin.
Jotkut ymmärtävät toimia eikä jäädä kriisin edessä toimettomiksi!
1) Shokki - Otin selvää miten koronasta tihkui tietoa Kiinasta jo joskus tammikuussa. Pian ymmärsin, että se tulee myös Suomeen, vaikka muuta sanottaisiin. Tahdoin saada oikeaa tietoa. Virheellinen tieto harmitti ja jopa vihastutti! Olin shokissa vain siitä, että tiesin ja että Suomessa ei toimittu tarpeeksi tehokkaasti. Olin päässyt luotettavan tiedon lähteille nopeasti. Ymmärsin, että tämä ei ole ebola, mutta tarpeeksi vakava kuitenkin ja vaikea torjua, jos päästää leviämään.
2) Reaktiovaihe - Ymmärsin alkaa valmistautua. Jatkoin seurantaa. Keräsin hyvät ruokavarastot noin kuukaudessa, en juurikaan wc-paperia, FFP 3 suojaimiakin vain vähän. Otin lapset kotikouluun jo ennen etäkoulua. Etätyöt. Aloin jo järjestää suvun vanhusten suojaamista.
3) Käsittelyvaihe - Onneksi Suomeen tuli rajoituksia! Olin itse vain vähän etukenossa. Vanhuksille aletaan viemään ruuat ja hekin alkavat sisäistää tilanteet tuomia haasteita.
4) Sopeutumisen ja uudelleen suuntautumisen vaihe. - Osaan elää tätä hetkeä. Kaikki hyvin. RO on alhaalla ja koronan saisi torjutuksi, jos tahtoa ja varautumista löytyisi. Kertokaa millä suojaatte meitä, niin ettei panostuksemme mene hukkaan, jos puratte rajoituksia? Onko jo saatu tarpeeksi hyviä suojaimia työssään altistuville (FFP 3 ja myös pestäviä esim. armeijanmallisia?), luotettavia testejä (pikatestejä?), tapoja eristää harventuneet tartunnat, jotta yhteiskunta voisi avautua turvallisesti ja työssään altistuvien uhrauksille tulisi jokin raja? Mielestäni vielä on liikaa puutteita. Joissakin maissa on jo paremmat mahdollisuudet avautua turvallisemmin?
Jotkut ymmärtävät toimia eikä jäädä kriisin edessä toimettomiksi!