Miten voi olla ikävä ihmistä, jota
Kommentit (54)
Sen sielunkumppanuuden ja yhteyden vaan tietää. Toisen ihmisen lähellä on vain hyvä olla, ei halua pois. Ja vaikka ei oo nähny pitkään aikaan, niin yhteys säilyy.
On kyllä kummallinen tunne. Itse päättelin sen olevan jotain sisäisen tyhjyyden ja yksinäisyyden hoivaamista.
Vierailija kirjoitti:
Sen sielunkumppanuuden ja yhteyden vaan tietää. Toisen ihmisen lähellä on vain hyvä olla, ei halua pois. Ja vaikka ei oo nähny pitkään aikaan, niin yhteys säilyy.
Se on mystinen tunne. Ei tarvita edes sanoja. Pelkkä läsnäolo riittää. Nopea vilkaisu tai katse riittää kommunikaatioksi. Sanatta välittyy niin paljon. Ja vaikka toinen olisi periaatteessa vieras ihminen, josta ei tiedä mitään, niin tuntuu tutulta, kuin olisi aina tunnettu.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kummallinen tunne. Itse päättelin sen olevan jotain sisäisen tyhjyyden ja yksinäisyyden hoivaamista.
Miten päättelit niin? Jos se olisi täysin sisäsyntyistä, sen voisi kokea kenen tahansa kanssa eikä se olisi molemminpuolista. Jos sitä tapahtuu vain yhden tuhannesta kanssa tai harvemmin ja se on kertalaakista molemminpuolista, tuo ei käy selitykseksi.
Minullakin on ikävä erästä ihmistä jota en kuitenkaan tuntenut kovin paljon. Muistan aina hänen äänensä ja sen kuinka hän hymyili. Hän on hyvin mukava ihminen myös. Jotenkin tulimme heti juttuun todella hyvin. Hän myös tykkäsi aina keskustella kaikesta. Tämä tässä vaan on kaikista typerintä, että hän oli "vaan" minun nettikaverini. Ei mitään sen enempää. Emme koskaan "tosi elämässä" tavanneet kasvokkain. Silti olen kaivannut häntä paljon ja keskustelujamme. Mietin aina mitä hänelle kuuluu. Tämä ei ole ainoa tapaus vaan oikeastaan kävi toisen kerran myös näin ja myös tätä toista ihmistä ikävöin. Huomaan jos katson esim jotain sarjaa niin ajattelin, että tuo tyyppi puhuu samalla tavalla kuin hän. Olisin mielelläni pitänyt heidät elämässäni. Heistä tuli liiankin tärkeitä minulle.
Olet luonut hänestä mielikuvan, joka sopii sinun mieltymyksiisi. Voi kuitenkin olla, että todellisuudessa tuo henkilö on aika erilainen, kuin millaiseksi olet hänet kuvitellut. Yksikin totuus, joka ei mahdu mielikuvaasi hänestä, voi särkeä illuusion. Tai voi käydä niinkin, ettei aivosi ota vastaan niitä totuuksia, jotka ovat vastoin illuusiotasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kummallinen tunne. Itse päättelin sen olevan jotain sisäisen tyhjyyden ja yksinäisyyden hoivaamista.
Miten päättelit niin? Jos se olisi täysin sisäsyntyistä, sen voisi kokea kenen tahansa kanssa eikä se olisi molemminpuolista. Jos sitä tapahtuu vain yhden tuhannesta kanssa tai harvemmin ja se on kertalaakista molemminpuolista, tuo ei käy selitykseksi.
En sanonut, että olisi ollut molemminpuolista. Enkä tiedä, miksi juuri hän, jokin hänessä vaan liikutti jotain minussa, herätti tunnistamaan jonkin uinuksissa olleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaapi olla sielunkumppani. Niitä kohtaa elämässä vähän, joten pidä kiinni!
Tätä olen miettinyt. Seuraava siirto saa tulla vastapuolelta. Tulee jotain, jos on tullakseen. Suhtaudun asiaan avoimesti, mutta raastavaa.
Mitä olet jo tehnyt asian eteen saadaksesi hänet?
Sama juttu. Raastavaa! En kuitenkaan ota enää yhteyttä, koska henkilö ei vaikuta olevan kiinnostunut minusta.
Täällä kanssa yksi ikävöijä. Ihastusta tämä on. Ei vaan mene. Mietin joka päivä, toivon, odotan. Yli puoli vuotta, ei helpotusta.
Entäpä, jos molemmat tahot on varattuja tms. Miten toimii sielunkumppanuus tms. tällaisissa tapauksissa?
Vierailija kirjoitti:
Entäpä, jos molemmat tahot on varattuja tms. Miten toimii sielunkumppanuus tms. tällaisissa tapauksissa?
Tunne ja kokemus on ihan sama. Se voi ahdistaa ja aiheuttaa sisäisiä ristiriitoja, kun niitä ei pääse toteuttamaan tai sen tietää olevan kiellettyä tai ainakin harmaalla alueella vaikkei tekisikään mitään varsinaisesti.
Sanoisin myös, että ikävöi vain luomaansa mielikuvaa toisesta ihmisestä. Jotain tarvetta, jonka tämän ihmisen toivoisi täyttävän.
Samaa aattelen minä. Odotan hänen yhteydenottoa tällä kertaa ja otan hänet avosylin vastaan, tietenkin, jos näin tapahtuu. Toivon toki että vielä tapaamme, mutta en henkeä pidättele.