Lue keskustelun säännöt.
Riittämättömyyden tunne (vauva ja koirat)
28.04.2020 |
Meillä on pieni vauva ja koiria. Ennen vauvaa koirien kanssa patikoitiin ja harrastettiin ja ehdittiin antaa hellyyttä paljon. Nyt kun vauva on tullut niin koirien saama huomio on vähentynyt radikaalisti.
Huomaan välillä etten edes rapsuttanut koiria vaikka hereillä ollaan oltu monta tuntia. Kun vauva on hereillä niin huomio kohdistuu tietenkin siihen. On jatkuvasti huono omatunto koirien "hylkäämisestä".
Enää ei juurikaan metsässä patikoida kun vaunujen kanssa hankalaa. Lenkitetään kuitenkin viitisen kertaa päivässä, aamulla ja illalla pikalenkit, yksi noin tunnin lenkki ja pari puolen tunnin lenkkiä. Pari kertaa viikossa käydään koirapuistossa. Luulisin että koirat saavat siis ihan hyvin liikuntaa mutta emotionaalinen puoli on rappiolla. Lisäksi virikkeellistäminen on jäänyt tosi vähiin, pari muutaman minuutin settiä viikossa per koira.. hävettää välillä omat ajatukset kun toivon ettei koiria olisi (ainakaan enempää kuin yksi, jos sitäkään) kun tuntuu etten pysty antamaan niille tarpeeksi. Olen miettinyt että miten jotkut yh:t selviää, kun pitäisi vauvan kanssa tehdä jokaikinen lenkki, nyt sentään itse tarvitsee vain kerran päivässä.
Kommentit (27)
"Meillä" eli keitä kaikkia perheeseenne kuuluu? Työnjako on hyvä tehdä, jos on muitakin kuin sinä ja vauva. Koiranhoitoavuksi voi tässä vaiheessa palkata 4H-nuoren tai muun. Vauva-aika kestää aikansa ja elämä muuttuu taas vauvan kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn ihan varovasti ja teitä syyllistämättä: jos olette sitä mieltä, ettette pysty huolehtimaan koirista riittävästi (lapsen kasvaessa taaperoikään voi olla entistäkin haastavampaa koirien kanssa, esim. lenkitys), entä jos etsisitte niille uuden kodin? Ja ninenomaan niin, että ne pysyvät yhdessä jatkossakin. Minusta vastuullisuutta on nimenomaan se, että luopuu lemmikeistä tilanteessa, jossa niistä huolehtiminen ei enää onnistu.
Kiitos vastauksista.
Perheeseemme kuuluu minun ja vauvan lisäksi vauvan isä.
Tuolle ekalle kommentoijalle, eka koira tuli mulle 12v sitten, silloin en halunnut lapsia. Niin elämä muuttuu.
Vaikka välillä tuntuukin rankalta niin en kyllä pystyisi tosissaan ajatella luopuvani koirista. Näin vanhat koirat varmaan kuitenkin stressaantuisivat vielä enemmän kodinvaihdosta..
Ap
Oletkohan kuitenkin liian ankara itsellesi? Kuulostaa, että silti huolehditte edelleen ihan asiallisesti koirista ja vaikutat välittävän niistä. Vauvakin kasvaa lopulta melko nopeasti ja kerran teitä on kakai aikuista, niin etteköhän saa tuon homman rullaamaan. Myös eläimillä on kyky sopeutua. Lakkaa surkuttelemasta koiriasi liikaa ja anna heille se huomio minkä voit.
Kuinka sopeutuvaisia koirat ovat muutoksille ja kuinka paljon ne tarvitsevat aktivointia? Jotkut koirat kestävät ihan hyvin vähemmän tekemisen, joillekin yksilöille (ja roduille) se on vaikeampaa. Jos olet ollut kovin koiraorientoitunut ja harrastanut koirien kanssa jotain aiemmin, niin varmastikin tunnet nyt syyllisyyttä, todennäköisesti liikaakin. Ulkoilutat kuitenkin koiria mielestäni paljon ja ne pääsevät välillä puistoon, se on jo ihan hyvää perushoitoa se (olettaen että ruokailut ja terveydenhoito toteutuu myös). Vauva tietysti muuttaa päivänrytmiä ja aikamäärää, minkä koirille voi antaa. Seuraa koiria ja niiden hyvinvointia, ovatko ne aidosti levottomia ja stressaantuneita, kun tekemismäärä on vähentynyt vai podetko vain turhaa syyllisyyttä? Sinun ei tarvitse olla täydellinen äiti eikä täydellinen koiranomistaja. Emotionaalinen puoli - koirien huomioiminen emotionaalisesti - on nyt ymmärrettävästi vähäisempää, mutta eiköhän koirat selviä vähemmälläkin rapsuttelulla? Koirat ovat selvästi kuitenkin mielessäsi ja siten läsnä, et ole niitä hylännyt, vaikka nyt huomio suuntautuu eniten vauvalle. Niin olisi, vaikka laumaasi tulisi uusi koiranpentu, siinäkin tilanteessa vanhemmat koirat joutuvat jakamaan huomiota. Ja onhan niistä ilmeisesti seuraa toisilleenkin. Varmasti huomaat, jos oikeasti koirat alkavat oireilla tilanteesta, sitä ilmeisesti ei ole vielä tapahtunut. Anna armoa itsellesi, kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jösses, helppoa on elämä jos ei ole muita ongelmia. Ne on elukoita, älä inhimillistä niitä. Elukka on tyytyväinen kun sillä on joku virka (syöminen, nukkuminen, vahtiminen tms.) se saa ruokaa suht säännöllisesti ja nukkua turvallisessa paikassa.
Nyt pää pois sieltä harhoista.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn ihan varovasti ja teitä syyllistämättä: jos olette sitä mieltä, ettette pysty huolehtimaan koirista riittävästi (lapsen kasvaessa taaperoikään voi olla entistäkin haastavampaa koirien kanssa, esim. lenkitys), entä jos etsisitte niille uuden kodin? Ja ninenomaan niin, että ne pysyvät yhdessä jatkossakin. Minusta vastuullisuutta on nimenomaan se, että luopuu lemmikeistä tilanteessa, jossa niistä huolehtiminen ei enää onnistu.
En nyt tiedä onko kodin vaihto koiralle parempi vaihtoehto, koska elämä normalisoituu taas lapsen ollessa noin 1,5v. Silloin lapsi osaa itse kävellä ulkona ja heitellä koirille keppiä jne eli lapsen voi ottaa mukaan koiran aktiviteetteihin ja voivat ystävystyä.
Pitää punnita kumpi on parempi, koiralle uusi koti (jossa saattaa loppuelämän ikävöidä entisiä omistajia) vai että koira sopeutuu vauva-arkeen ja saa elää perheensä kanssa. Olettaen, että perustarpeet jaksetaan ylläpitää vauvasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12-vuotias koira ei varmaan enää tarvitse samassa määrin toimintaa kuin nuoremmat koirat. Paras paikka tuon ikäiselle on se oma koti, ei tosiaan kannata alkaa edes miettiä kodin vaihtoa, kun kumminkin hoidatte koirat ihan hyvin, vaikkakaan eivät saa enää yhtä paljon huomiota. Koirat ovat kuitenkin arjessa mukana ja varmasti sopeutuvat tällaiseen muutokseen. Vauva on eräänlainen "virike" sekin koirille, joka vie niiltä energiaa läsnäolollaan. Ainakin omat iäkkäät koirat pärjäävät vähemmälläkin aktivoinnilla, vaikka nuorempina harrastivat tavoitteellisesti ja kilpailivat paljon ja vaikka ovat aktiivista rotua.
Olitko ennen vauvaa kodin ulkopuolella töissä? Nythän sinulla on periaatteessa enemmän yhteistä aikaa koirien kanssa, kun olet äitiyslomalla. Muutaman kuukauden päästä, kun vauva lähtee liikkeelle ja kiinnostuu ympäristöstään, sinulla ja koirillakin jää enemmän rapsutusaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko ennen vauvaa kodin ulkopuolella töissä? Nythän sinulla on periaatteessa enemmän yhteistä aikaa koirien kanssa, kun olet äitiyslomalla. Muutaman kuukauden päästä, kun vauva lähtee liikkeelle ja kiinnostuu ympäristöstään, sinulla ja koirillakin jää enemmän rapsutusaikaa.
Olin töissä, ajattelin äitiyslomalle jäädessäni miten kiva kun koirat ei joudu olla enää yksin. Silti tuntuu että silloin vähemmillä tunneilla ehdin ja jaksoin huomioida niitä enemmän.
Tietysti koirien ruokailu ja terveydenhoito hoituu entiseen tapaan. Eikä koirat vaikuta stressaantuneilta. Ehkä ongelma on eniten mun korvien välissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan kuitenkin liian ankara itsellesi? Kuulostaa, että silti huolehditte edelleen ihan asiallisesti koirista ja vaikutat välittävän niistä. Vauvakin kasvaa lopulta melko nopeasti ja kerran teitä on kakai aikuista, niin etteköhän saa tuon homman rullaamaan. Myös eläimillä on kyky sopeutua. Lakkaa surkuttelemasta koiriasi liikaa ja anna heille se huomio minkä voit.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että otat nyt stressiä ja huolta asiasta, mistä ei tarvitsisi. Koirat vaikuttavat pärjäävän oikein hyvin, nyt vaan itse tunnet huolta ja syyllisyyttää.
Miksi naisten on pakko ottaa koiria? Tämä on joku trendi-ilmiö. 15 vuoden päästä tullaan ihmettelemään, että mikä hemmetti meni naisiin että kaikkien oli pakko ottaa joku kapinen rakki 2010-luvulla.
M/39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoilutat koiria aika monta kertaa päivässä, etenkin jos ne ovat jo iäkkäitä. Onnistuisiko vaihtaa toinen puolen tunnin lenkeistä tai osa siitä aktivointiin/treenihetkeen tms? Tai aktivoida lenkillä enemmän, esimerkiksi ruuan etsiminen nurmikolta tms. on hyvä tapa saada koira käyttämään nenäänsä, eikä vaadi omistajalta kuin sen että muistaa ottaa sen kourallisen ruokaa lenkille ja jaksaa odottaa kun koirat etsivät.
Lisäksi kannattaa muistaa, että ei ne koirat tarvitse huomiota koko ajan. Ainakin minun koirani ovat aina tottuneet siihen, että kun tehdään yhdessä, tehdään yhdessä eli rapsutellaan, lenkkeillään, treenataan, aktivoidaan, leikitään jne. ja silloin ne saavat huomiota. Sitten väliajat ne voivat lepäillä, seurailla muun perheen puuhia tai puuhailla itsekseen sallittuja asioita (puruluut, lelut ym), eikä niitä silloin vähän väliä paijata, ja usein ne haluavatkin olla rauhassa silloin.
Ei tarvitse hävetä. Elämä muuttuu pakosti vauvan myötä. Koira sopeutuu kyllä, uudeksi harrastukseksi voisi ottaa jonkin agilityn tai muun sopivan lajin, jolloin saisit sen oman hetken täysin koiran kanssa kahdestaan.
Jos koirasi tosiaan ovat jo elämän ehtoopuolella, niin eivät ne nyt tolkuttomasti tarvitse ohjelmaa. Kun nyt olet huomannut, että et enää anna koirille juurikaan huomiota, niin mitä jos tietoisesti varaat niille aikaa vaikka 5-10 min kerralla ja laitat kellon soimaan ajan merkiksi? En sano miten monta kertaa päivässä tätä sitten, kunhan päivittäin.
Meillä koirat pääsevät lenkille kerran päivässä. Olen töissä, muuhun ei aika nyt riitä. Koira on koira, osa laumaa eikä mitään muuta! Eläimet ei tule Disneylandista!
Vierailija kirjoitti:
Jos koirasi tosiaan ovat jo elämän ehtoopuolella, niin eivät ne nyt tolkuttomasti tarvitse ohjelmaa. Kun nyt olet huomannut, että et enää anna koirille juurikaan huomiota, niin mitä jos tietoisesti varaat niille aikaa vaikka 5-10 min kerralla ja laitat kellon soimaan ajan merkiksi? En sano miten monta kertaa päivässä tätä sitten, kunhan päivittäin.
Tämä. Vaikka aina vauvan päiväunien aikaan koirille rapsutuksia ja yhdessä olemista :)
Vauva reppuun ja metsään!
Eikö vauvanhoito ole julmetun tylsää, jos ei muuta tee?
Tämän takia halveksin ihmisiä jotka ottavat lemmikkejä vaikka aikovat lisääntyä. Oman kissani sain, kun kaverin kaveri pullautti kakaran ja kissansa ei enää kiinnostanut. Näitä tapauksia riittää.