Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas - pelkkää keksittyä shaibaa sodasta ja täynnä epärealistisia hahmoja.
Täällä pohjantähden alla - kommunistipropagandaa ja valhetta
Kalevala - tylsää satuilua
Seitsemän veljestä - seitsemän vähämielisen pöljän sekoilua
Päätalon koko tuotanto - tekotaiteellista paskaaEt ole ilmeisesti lukenut yhtään näistä kirjoista.
Tuntemattomassa ja Pohjantähdessä on jonkin verran mainitsemiasi asioita, Pohjantähdessä enemmän puolueellista näkökulmaa, mutta mainitse yksi täysin realistinen sotaromaani. Hyvin kirjoitettuja molemmat.
Kalevalaa en ole lukenut, mutta sehän onkin Lönnrotin kokoama kansalliseepos, ei sen tarkoitus ole realistinen kuvaus ollutkaan. Ovatko Odysseus ja Niebelungin laulu muuta kuin satua.
Seitsemän veljestä on mielestäni hyvä kirja henkisestä kasvusta yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi.
Päätalo on kaikkea muuta kuin tekotaiteellista, niin kansanomaista tekstiä ja tosin värittynyttä ja pikkutarkkaa periaatteessa tavallisten asioiden kuvaamista kuin olla ja voi.
Tuntematon sotilas on täynnä jermuilua ja uhoa. Lisäksi Rokan sankaritekoja on vahvasti liioiteltu. Suomalaisten aloittama jatkosota ei juuri kuvailua ansaitse. Naurattaa muutenkin isäm maalaisten harjoittama palvonta Mannerheimia kohtaan, joka itse asiassa oli Mikkelin yöelämässä koikkelehtiva transvestiitti. Muka päämajassa - hah. Kenraalikunta hoiti sodan miten hoiti.
Pohjantähti-sarja taas on Neuvostoliiton haikailua. Kun köyhien taidot ei riittäneet, niin alettiin ampumaan niitä, jotka jotain osasi. Neuvostoliitossahan sama pantiin ihan toimeen ja älymystö tapettiin, joka johti siihen, että aiemmin hyvinkin Venäjän tekninen osaaminen sananmukaisesti haudattiin joukkohautoihin. Samaa halusi ne Pohjantähti-sarjan sankarit. Mitä ne olis sitten tehneet? Rakentaaneet politbyroon?
Oletko oikeasti lukenut ne kirjat? Akselihan oli vuosikausia vankina venäläisten vankileirillä.
Ei ollut vankina venäläisten vankileirillä, vaan valkoisten. Hennalassa.
Ilmeisesti mun omasta lukemisesta on sitten liian pitkä aika. Meni sentään hahmon nimi ja vankileirillä olo oikein. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofi Oksasen Puhdistus. Vastaavia kauheuksia joita kirjassa kuvataan on epäilemättä tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Kirjasta tuli vain ällöttävä, paha olo. Kuin saatanallinen, musta pahuus olisi ihmiselle luontaista.
Jari Tervon koko tuotanto. B-luokan roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas - pelkkää keksittyä shaibaa sodasta ja täynnä epärealistisia hahmoja.
Täällä pohjantähden alla - kommunistipropagandaa ja valhetta
Kalevala - tylsää satuilua
Seitsemän veljestä - seitsemän vähämielisen pöljän sekoilua
Päätalon koko tuotanto - tekotaiteellista paskaaEt ole ilmeisesti lukenut yhtään näistä kirjoista.
Tuntemattomassa ja Pohjantähdessä on jonkin verran mainitsemiasi asioita, Pohjantähdessä enemmän puolueellista näkökulmaa, mutta mainitse yksi täysin realistinen sotaromaani. Hyvin kirjoitettuja molemmat.
Kalevalaa en ole lukenut, mutta sehän onkin Lönnrotin kokoama kansalliseepos, ei sen tarkoitus ole realistinen kuvaus ollutkaan. Ovatko Odysseus ja Niebelungin laulu muuta kuin satua.
Seitsemän veljestä on mielestäni hyvä kirja henkisestä kasvusta yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi.
Päätalo on kaikkea muuta kuin tekotaiteellista, niin kansanomaista tekstiä ja tosin värittynyttä ja pikkutarkkaa periaatteessa tavallisten asioiden kuvaamista kuin olla ja voi.
Tuntematon sotilas on täynnä jermuilua ja uhoa. Lisäksi Rokan sankaritekoja on vahvasti liioiteltu. Suomalaisten aloittama jatkosota ei juuri kuvailua ansaitse. Naurattaa muutenkin isäm maalaisten harjoittama palvonta Mannerheimia kohtaan, joka itse asiassa oli Mikkelin yöelämässä koikkelehtiva transvestiitti. Muka päämajassa - hah. Kenraalikunta hoiti sodan miten hoiti.
Pohjantähti-sarja taas on Neuvostoliiton haikailua. Kun köyhien taidot ei riittäneet, niin alettiin ampumaan niitä, jotka jotain osasi. Neuvostoliitossahan sama pantiin ihan toimeen ja älymystö tapettiin, joka johti siihen, että aiemmin hyvinkin Venäjän tekninen osaaminen sananmukaisesti haudattiin joukkohautoihin. Samaa halusi ne Pohjantähti-sarjan sankarit. Mitä ne olis sitten tehneet? Rakentaaneet politbyroon?
Ei ne muuta halunneet kuin omistaa oman maatilansa ja hoitaa sitä oman päänsä mukaan, sen sijaan että joku rikas ihminen omisti maat. Rikas vaati sitten "vuokrana" sitä että talonpojat kiireisimpään työaikaan tekivät myös sen rikkaan pellolla töitä. Aika harva tänä päivänä suostuisi tuollaiseen.
Alussa oli suo, kuokka ja Jussi eli Jussi itse teki suosta oman maatilansa kovalla työllä, mutta se kuului silti rikkaalle herralle joka omisti ne kaikki maat. Hän joutui pyytämään luvan, että sai itse kääntää suosta pellon. Teki kaiken kovan työn itse, eikä saanut siitä mitään palkkaa.
Yhteiskunta oli oikeasti epäoikeudenmukainen (ja on vieläkin), mutta ilmeisesti sun päässäsi ei voi olla järkevää sosialismia, koska olet itse äärioikeistolainen.
Tulee mieleen yksi kannabista pössyttelevä tyyppi, joka oli liian älykäs (omasta mielestään) opiskelemaan missään puhumattakaan että olisi alentunut mihinkään töihin. Kaiket päivät sitten arvosteli pössypäissään kaikkea mahdollista tietämättä mistään kovin syvällisesti. Ei ollut kirjojakaan kärsivällisyyttä alusta loppuun lukea, selaili vain nopeasti ja tuomitsi sitten että lukemani oli täyttä pskaa. Teki valtavia, huolimattomia yleistyksiä maailmasta ja kulttuurista, joiden yleistysten kuvitteli sitten olevan aivan uraauurtavaa ennakkoluulotonta ajattelua.
Noita vetelehtiviä tyyppejä ei voi pitemmän päälle ottaa tosissaan, tietämys on niin pinnallista ja huumeista johtuen vielä sotkevat asioita ja muistavat väärin. Halu päteä on kuitenkin kova.
Ja anteeksi provosoitumiseni, kärsin vain tällaisen tyypin arvostelusta aikoinani aivan tarpeeksi. Rasittavaa seuraa.
Melkein kaikki naiskirjailijoiden kirjat jäävät kesken. Poikkeuksia on kuitenkin joukossa. Astrid Lindgren on suosikkikirjailijani. Olen lukenut mm. kaikki Pepit ja Saariston lapset ja Melukylät ainakin 20 kertaan, muistan ne käytännössä ulkoa. Vieläkin kun elämässä on vaikeaa, luen Melker Melkerssonin toilailuja ja tunnen elämäntuntoa.
Myös esimerkiksi Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla ja Ulla-Leena Lundbergin Jää ovat hyviä.
Sen sijaan minun on vaikea päästä loppuun naisen kirjoittamaa dekkaria. Ne ovat aivan loputtoman epäuskottavia ja psykologiselta kuvaukseltaan kökköjä. Nainen ei osaa kuvata ihmisen sisintä. Naisten kannattaisi tyytyä kuvaamaan henkilöhahmoja ulkoisen toiminnan kautta ja jättää sisimmän kuvaus sikseen.
Mieskirjailijoista miellyttävät niukat ilmaisijat. Juha Seppälä on erinomainen. Joni Skiftesvik on taitava novellisti. Henning Mankell on kaikkien aikojen paras dekkaristi. Hän osasi taikoa tiheään juoneen valtavasti tunnelmaa niukoin sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas - pelkkää keksittyä shaibaa sodasta ja täynnä epärealistisia hahmoja.
Täällä pohjantähden alla - kommunistipropagandaa ja valhetta
Kalevala - tylsää satuilua
Seitsemän veljestä - seitsemän vähämielisen pöljän sekoilua
Päätalon koko tuotanto - tekotaiteellista paskaaEnpä ole koskaan kenenkään kuullut pitävän Päätalon tuotantoa tekotaiteellisena :-DDDD Häntähän on kritisoitu juuri arkisuudesta ja dokumentaarisuudesta.
Tuo kommentoija ei kyllä tiedä kirjallisuudesta mitään. Makuasiat on makuasioita, mutta nyt ei ole edes tietoa pohjaksi.
Mä sain kanssa tuosta Päätalosta poikkeusajan parhaat naurut! Mielensäpahoittaja sanoisi että kyllä ei ole Päätaloa lukenut....
Nämä kaikki mainitut Marskia myöten on sellaisia klassikoita että kestävät raskaankin leikinlaskun saati sitten tuollaista kevyttä hölöpölöä.
Mikä ihmeen älämölö täällä nousi, kun joku sanoi vaan mielipiteensä? Sitähän tässä kysyttiin. Jokainen mielipidehän on periaatteessa samanarvoinen. Jos joku ei tykkää noista kirjoista, niin sehän on hänen asiansa.
JunttiPolo kirjoitti:
Melkein kaikki naiskirjailijoiden kirjat jäävät kesken. Poikkeuksia on kuitenkin joukossa. Astrid Lindgren on suosikkikirjailijani. Olen lukenut mm. kaikki Pepit ja Saariston lapset ja Melukylät ainakin 20 kertaan, muistan ne käytännössä ulkoa. Vieläkin kun elämässä on vaikeaa, luen Melker Melkerssonin toilailuja ja tunnen elämäntuntoa.
Myös esimerkiksi Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla ja Ulla-Leena Lundbergin Jää ovat hyviä.
Sen sijaan minun on vaikea päästä loppuun naisen kirjoittamaa dekkaria. Ne ovat aivan loputtoman epäuskottavia ja psykologiselta kuvaukseltaan kökköjä. Nainen ei osaa kuvata ihmisen sisintä. Naisten kannattaisi tyytyä kuvaamaan henkilöhahmoja ulkoisen toiminnan kautta ja jättää sisimmän kuvaus sikseen.
Kai ymmärrät, että yleistät nyt tuhansien naiskirjailijoiden koko tuotannon hunoksi jonkun dekkarien perusteella?
Tuosta on sitten lyhyt loikka siihen, ettei naisella ole sisintä ollenkaan, vaan olemme miehiin verrattuna surkeita raakileita, joilla on vain pinnallisia tunteita.
Minulle naisen/ihmisen sisintä kuvaava kirjailija on esimerkiksi Alice Munro (tosin ei uusimmat teokset). Monia oivalluksia olen lukenut hänen kirjoistaan ja kokenut, että tässä sanoitetaan asioita, joita en ole itse osannut sanoiksi pukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas - pelkkää keksittyä shaibaa sodasta ja täynnä epärealistisia hahmoja.
Täällä pohjantähden alla - kommunistipropagandaa ja valhetta
Kalevala - tylsää satuilua
Seitsemän veljestä - seitsemän vähämielisen pöljän sekoilua
Päätalon koko tuotanto - tekotaiteellista paskaaEnpä ole koskaan kenenkään kuullut pitävän Päätalon tuotantoa tekotaiteellisena :-DDDD Häntähän on kritisoitu juuri arkisuudesta ja dokumentaarisuudesta.
Tuo kommentoija ei kyllä tiedä kirjallisuudesta mitään. Makuasiat on makuasioita, mutta nyt ei ole edes tietoa pohjaksi.
Mä sain kanssa tuosta Päätalosta poikkeusajan parhaat naurut! Mielensäpahoittaja sanoisi että kyllä ei ole Päätaloa lukenut....
Nämä kaikki mainitut Marskia myöten on sellaisia klassikoita että kestävät raskaankin leikinlaskun saati sitten tuollaista kevyttä hölöpölöä.Mikä ihmeen älämölö täällä nousi, kun joku sanoi vaan mielipiteensä? Sitähän tässä kysyttiin. Jokainen mielipidehän on periaatteessa samanarvoinen. Jos joku ei tykkää noista kirjoista, niin sehän on hänen asiansa.
Minua ainakin ärsytti tuo poliittisuus, että joku kirja on muka kommunistista propagandaa. Se ei ole niinkään mielipide kuin ennakkoluulo, ja herää kysymys onko kommentoija oikeasti lukenut noita kirjoja, vai aukooko täällä vaan päätään ja yrittää päteä.
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät, että yleistät nyt tuhansien naiskirjailijoiden koko tuotannon hunoksi jonkun dekkarien perusteella?
Olen joutunut lukemaan pakostakin naiskirjailijoiden teoksia opintojeni vuoksi. Lähes järjestään ne ovat olleet psykologiselta kuvaukseltaan kökköjä.
Aivan kuin naiskirjoittaja itse pakenisi kohdettaan. Kun hänen pitäisi kirjoittaa ihmismielestä, hän kirjoittaa sen sivusta.
Ei sellaista epäanalyyttistä jaarittelua vain jaksa. Pidän kirjoista, joissa on tehokas kieli ja juoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sita Salmisen Lupa. Kuuntelin sitä äänikirjana ja jossain vaiheessa meni vain niin yli, miten kömpelösti voi seksuaalisesti latautuneita tilanteita kuvailla :D Ihan kuin joku 15v teini olisi näitä kirjoitellut, hihihi. Tosi epäluontevia ja ällöttäviä tarinoita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuo kommentoidut kirjat ovat sellaisia, joista niiden lukijat eivät käsittäneet höykäsen pöläystä.
Eivät tajunneet kirjailijan sanomaa.
Sofi Oksasen Puhdistuksessa ei ole mitään uutta Vankileirien saaristo sarjan, Laps Suomen yms. Neuvostoliiton vankileirejä käsitteleviä muistelmia lukeneelle. Kirjaa on syytetty ylimitoitetusta raakuudesta mutta Solzhenitsyn kertoi vastaavista ja vielä pahemmista julmuuksista.
Mahtavaa, joku muukin kahlannut Vankileirien saariston! Ja kiinnostunut tästä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä ketju sinänsä, koska moni mun mielestä hyvä kirja on täällä mainittu :( Esim. Katja Ketun Kätilöstä tykkäsin paljon.
Sofi Oksasen joistakin kirjoista oon kyllä samaa mieltä. Esim. se tarina jossa tytön hiukset kasvavat poikkeuksellisen paljon ja niitä myydään hiustenpidennyksinä. Siitä kirjasta ei jäänyt käteen mitään muuta kuin outo fiilis. Mikä oli sen sanoma? Jotenkin vastenmielisen fiktiivinen teos. Esimerkiksi Baby Janesta pidin enemmän, en kylläkään ylettömän paljon. Ehkä pitäisi lukea myös Puhdistus.
Olisi kiinnostavaa tietää, mistä kirjoista te, jotka olette moittineet jotakin teosta, sitten oikeasti pidätte? Mikä oli hyvä? Mä siis pidin tuon Kätilön lisäksi esimerkiksi Minna Rytisalon Lempistä.
JunttiPolo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät, että yleistät nyt tuhansien naiskirjailijoiden koko tuotannon hunoksi jonkun dekkarien perusteella?
Olen joutunut lukemaan pakostakin naiskirjailijoiden teoksia opintojeni vuoksi. Lähes järjestään ne ovat olleet psykologiselta kuvaukseltaan kökköjä.
Aivan kuin naiskirjoittaja itse pakenisi kohdettaan. Kun hänen pitäisi kirjoittaa ihmismielestä, hän kirjoittaa sen sivusta.
Ei sellaista epäanalyyttistä jaarittelua vain jaksa. Pidän kirjoista, joissa on tehokas kieli ja juoni.
Nyt täytyy kyllä sanoa, että ongelma on sinun päässäsi. Miellät "ihmismielen" jotenkin niin sukupuolittuneesti, ettet pysty eläytymään naisen asemaan ollenkaan. Periaatteessa kaikki ihmisen ajatukset ovat ihmismielessä, samoin kuin kaikki persoonallisuustyypit ja erilaiset kokemukset. Miten voi kirjoittaa "ihmismielen sivusta"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kimmo Takasen kirjat. Ajatukset ovat hyvin pitkälle toisten, hän ei käytä juurikaan lähdeviitteitä ja kirjat ovat huonosti kirjoitettuja. Lisäksi toistaa yhtä ja samaa.
Tämän ketjun tarkoituksena oli kirjat, joiden suosiota ei ymmärrä.
EI miehet vs. naiset tai oikeisto vs. kommunismi - vääntö. Näistä jos rupeaa vääntämään niin se ei lopu ikinä. Ignooratkaa tuo klassikkoja vihaava persu ja sovinisti, jonka mielestä naiset eivät osaa kirjoittaa. Puhutaan yksittäisistä kirjoista ja henkilökohtaisista mielipiteistä niiden suhteen.
James Joyce, Odysseus.
Olen aloittanut sen 5-6 x.
En vain pystynyt.
Ja sitten tuoreempi luku"kokemus": Pieni elämä.
Harpoin sen läpi - oksetti niin. Kamala kirja ja olen sentään lukenut kymmeniä Auswitch-aiheisia kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Donna Tartin Julmalat juhlivat öisin lienee jonkinlainen klassikko. Sain luettua, mutta voi herranen aika.
Kirja oli kömpelösti rakennettu, päähenkilö ja puolet keskushenkilöistä täysin turhia idiootteja, osa tapahtumista (mm rakastumiset) täysin perustelemattomia, överiksi vedettiin silloin kun ei olisi kannattanut (Bunnyn ääliömäisyys) ja puolitiehen jätettiin silloin kun ei olisi kannattanut (lähestulkoon kaikki muu).SPOILERI!
Kirjan pelasti lähinnä se, että Henry oli mahtava hahmo ja hänen itsemurhansa lopussa loistelias. Mitään muuta hyvää teoksessa ei ollut.
Aamen, luen juuri Jumalat juhlivat öisin - romaanin ruotsinnosta enkä voi käsittää, missä kohti tän piti olla todella hyvä/kekseliäs/jännittävä. Alussa ehkä jaksoi imaista suht hyvin mukaansa, mutta puolivälin jälkeen pakka jotenkin hajoaa. Tai sitten oon yksinkertaisesti puusilmä ja tyhmä, kun en tajua kirjan hienoutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas - pelkkää keksittyä shaibaa sodasta ja täynnä epärealistisia hahmoja.
Täällä pohjantähden alla - kommunistipropagandaa ja valhetta
Kalevala - tylsää satuilua
Seitsemän veljestä - seitsemän vähämielisen pöljän sekoilua
Päätalon koko tuotanto - tekotaiteellista paskaaEnpä ole koskaan kenenkään kuullut pitävän Päätalon tuotantoa tekotaiteellisena :-DDDD Häntähän on kritisoitu juuri arkisuudesta ja dokumentaarisuudesta.
Tuo kommentoija ei kyllä tiedä kirjallisuudesta mitään. Makuasiat on makuasioita, mutta nyt ei ole edes tietoa pohjaksi.
Mä sain kanssa tuosta Päätalosta poikkeusajan parhaat naurut! Mielensäpahoittaja sanoisi että kyllä ei ole Päätaloa lukenut....
Nämä kaikki mainitut Marskia myöten on sellaisia klassikoita että kestävät raskaankin leikinlaskun saati sitten tuollaista kevyttä hölöpölöä.Mikä ihmeen älämölö täällä nousi, kun joku sanoi vaan mielipiteensä? Sitähän tässä kysyttiin. Jokainen mielipidehän on periaatteessa samanarvoinen. Jos joku ei tykkää noista kirjoista, niin sehän on hänen asiansa.
Minua ainakin ärsytti tuo poliittisuus, että joku kirja on muka kommunistista propagandaa. Se ei ole niinkään mielipide kuin ennakkoluulo, ja herää kysymys onko kommentoija oikeasti lukenut noita kirjoja, vai aukooko täällä vaan päätään ja yrittää päteä.
Kommunistit taas pitivät Aku Ankkaa kapitalistisena propagandana, joka ujuttaa lapsille meille vierasta(lue=amerikkalaista) elämäntapaa.
Akun tilalla suositettiin Pelle-Fantti- ja Maailman vahvin Nalle(Bamse)- lehtiä.
Tyypillistä tällekin oli, että Akun propagandistisuudesta vaahtoavat eivät Akua lukeneet.
Kyllähän Linnan tuotannossa vasemmistolaisuus paistaa läpi, mutta ei se mielestäni teosten kirjallista arvoa laske.
Ainakaan niin paljon, että ne pitäisi kommunistipropagandan rorkakoriin heittää.
Ei ollut vankina venäläisten vankileirillä, vaan valkoisten. Hennalassa.