Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen elämä, mistä sisältö?
Lapsuus ja nuoruus oli odotusta. Koulu luokka luokalta, kirjoitukset, opinnot...eteenpäin katsomista, tulevaisuuteen valmistautumista.
Mutta entä nyt kun tuo on tehty? Olen ollut 10 vuotta työelämässä ja tämä on ihan skeidaa. Tässä nyt vaan käydään töissä ja maksetaan asuntolainaa sitten jäädään pois töistä ja ei ole rahaa tehdä mitään ja muutaman vuoden päästä kuollaan.
Mistä te teitte sen merkityksen ja sisällön elämälle? Lapset? Minä en halua. Riittääkö se uuden sukupolven taustapiruna (hoitajana, rahoittajana) pyöriminen, enää ei kaipaa mitään omaa? Harrastukset? Mä en kai ole löytänyt intohimoani, ei tanssitunnit ja lenkillä käynti niin kiehtovaa ole. Työ ja ura? Mä en tosiaan työstäni niin piittaa, se ei vaan tyydytä vaikka kyseessä vaikeapääsyinen vaativa akateeminen ala blaablaablaa. Jos ei olisi taloudellista pakkoa lopettaisin työn heti.
Tuntuu ettei tässä ole enää mitään odotettavaa. Harmaata arkea. Nyt vielä kun kaikki tapahtumat tauolla ja matkat kielletty. Monille taitaa riittää arki? Just joku että käy lenkillä ja kerää sieniä ja pesee ikkunat? Olenko poikkeava kun mulle ei riitä? Haluan jotain muuta mutta en tiedä mitä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissaaminen olisi siis sun juttu? Sitten vaan kohti sita tavoitetta. Töita, rahan keruuta ja sitten sapattivapaata puoli vuotta tai vuosi ja maailmaan kiertamaan :) Pihtailustakin voi tehda mieluisan projektin, kun on jotain mita odottaa.
Reissaamiset on 2000-luvulla reissattu kiitos ilmastonmuutoksen. On vaan parempi pysyä kotisohvalta ja vaikka selailla kuvia netistä. Ajaa loppujen lopuksi ihan samaa asiaa.
Tai patikoida Suomessa ja Skandinaviassa. Aliarvostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vähän sama tilanne. Olen kolmikymppinen lapseton nainen, työelämässä jo melkein 10 vuotta. Työ on ihan ok, mutta en koe mitään suuria intohimoja sitä kohtaan.
Vaikea sanoa tuosta merkityksellisyydestä - onkohan se sellaista, että jotkut ihmiset vaan tuntee sitä jotenkin sisäsyntyisesti tarvitsematta sitä ulkopuolelta? Omasta mielestäni elämä lähtökohtaisesti tuntuu merkitykselliseltä ilman että olen kokenut tarvetta hakea jotain erityistä, joka antaisi merkityksen. (Siis nyt terveenä; sairastin parikymppisenä pitkään masennusta, jolloin en nähnyt merkitystä missään, mutta parannuttuani elämä tuntuu jotenkin lähtökohtaisesti merkitykselliseltä, tai ainakaan en tunne sellaista merkityksen puutetta mitä tunsin sairaana.)
Osasyy voi olla että olen tosi utelias ja kiinnostunut kaikesta maailmassa, joten luen ja tykkään opiskella uusia asioita vapaa-ajalla. Samoin merkitykselliseltä tuntuu sisarukseni, sukulaiset ja ystävät ja suhde heihin, ajanvietto yhdessä ja keskustelu kaikesta maan ja taivaan välillä ja heihin ja heidän ajatuksiinsa syvemmin tutustuminen uniikkeina ihmisinä. Ja se, että voin antaa jotain heille, esim. kivoja syntymäpäivä- ja joululahjoja (ilman odotusta että he sitten vastavuoroisesti antaisivat minulle lahjoja) tai maksan ravintolaillallisen tms.
Teetkö esim. mitään vapaaehtoistyötä tai oletko jäsenenä jossain järjestössä, jossa tehdään töitä jonkin itseä isomman tavoitteen tai asian eteen? Ehkä merkityksellisyyttä voisi hakea siitä, että yrittää tuoda jotain hyvää muiden elämään pyyteettömästi, oli se sitten vapaaehtoistyötä löytäeläintalossa tai jossain auttavassa puhelimessa tms.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielesta toi selittaa osan sun tyytymattomyydestasi, etta painat ihan sikana töita vaikka et koe työtasi mieluisina ja itsessaan sisaltöa tuovana asiana. Eihan tollasta jaksa kukaan ilman, etta alkaa ahdistaa.
Varmaan joo. Ala valittu aikanaan ihan sillä perusteella että töitä löytyy ja palkka on ok. Mt-ongelmaisen pienituloisen yh:n lapselle noilla asioilla todellakin oli väliä. Plus on mulla kuitenkin viehtymys tiettyyn elintasoon. Siis että voin huoletta tilata ruokaa kotiin jos ei huvita kokata tai voin ostaa teatteri- tai keikkaliput tuosta vaan, hintaa sen kummemmin katsomatta. Olen aika tuhlaavainenkin. Esim. musta on edelleen jotenkin hienoa junassa ostaa se kallis kahvi. Tai jopa syödä ravintolavaunussa sitä pahaa ylihintaista ruokaa. Kun lapsena ei koskaan syöty ulkona tms ja junamatkalla eväänä oli aina porkkananpaloja pakasterasiassa ja vettä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla vaan ei oo intohimoa.
Niinpä! Ei todellakaan ole. Ja jotain taiteilijatyyppejä (maalaan ja rakastan sitä tai soitan yksinäni pianoa 4h joka päivä) tajuan kyllä, mä vaan en ole löytänyt mistään asiasta tuollaista intohimoa.
Mutta mun on tosi vaikea ymmärtää ihmisiä jotka ovat just että "no käyn duunissa ja grillaan ja sunnuntaina pyöräillään anoppilaan kahville, en mistään hinnasta menisi baariin tai maksaisi musiikki- tai kulttuuritapahtumasta ja ilotulituksetkin pitäisi maailmasta kieltää koska meidän Venla ei tykkää". Siis what, ihan käsittämätöntä musta ettei haluta mitään elämyksiä eikä kokemuksia, ei juhlaa ei hauskanpitoa, koko elämä kakkosvaihteella hinuttaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras luonteenpiirre mitä olen saanut on uteliaisuus ja halu oppia uutta. Jaksan innostua aina uudestaan uudesta kielestä, musiikista, kirjoista, ilmiöistä ja mistä tahansa. Olen myös kokenut saman lannistumisen aikoinaan, mutta olen pakottanut toisinaan itseni tekemään ja kokemaan uutta. Pitää vain vähän potkia itseään alkuun.
Allekirjoitan tuon täysillä. En ole koskaan oikein ajatellut asiaa, mutta siitä on tosiaan älytön hyöty.
Ilmeisesti olet tähän asti toteuttanut jonkun toisen (esim. vanhempiesi) unelmia, tai tehnyt sitä, mitä he ovat toivoneet sinun tekevän, tai olet olettanut heidän toivovan.
Olisiko ideaa, että kokeilisit jotain sellaista, vaikka harrastuksena, jota vanhempasi ja sukusi/lähipiirisi ei arvosta lainkaan, tai pitää jopa paheksuttavana. Esim. joku taiteen ala tai taidemuoto. Jotain, mikä ei ole millään tavalla trendikästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla vaan ei oo intohimoa.
Niinpä! Ei todellakaan ole. Ja jotain taiteilijatyyppejä (maalaan ja rakastan sitä tai soitan yksinäni pianoa 4h joka päivä) tajuan kyllä, mä vaan en ole löytänyt mistään asiasta tuollaista intohimoa.
Mutta mun on tosi vaikea ymmärtää ihmisiä jotka ovat just että "no käyn duunissa ja grillaan ja sunnuntaina pyöräillään anoppilaan kahville, en mistään hinnasta menisi baariin tai maksaisi musiikki- tai kulttuuritapahtumasta ja ilotulituksetkin pitäisi maailmasta kieltää koska meidän Venla ei tykkää". Siis what, ihan käsittämätöntä musta ettei haluta mitään elämyksiä eikä kokemuksia, ei juhlaa ei hauskanpitoa, koko elämä kakkosvaihteella hinuttaen.
Mutta jostain grillasmisesta ja pyöräilemisestä toiset saavat irti aivan valtavasti ja tuntevat, että heidän elämässään on sisältöä. Jos mä saan valita, mitä teen, niin menen tallille puuhailemaan hevosten kanssa ja yksikseni maastoin ratsastamaan. Tämä on monesta varmasti aivan kuolettavan tylsä ajatus, mulle elinehto.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet tähän asti toteuttanut jonkun toisen (esim. vanhempiesi) unelmia, tai tehnyt sitä, mitä he ovat toivoneet sinun tekevän, tai olet olettanut heidän toivovan.
Olisiko ideaa, että kokeilisit jotain sellaista, vaikka harrastuksena, jota vanhempasi ja sukusi/lähipiirisi ei arvosta lainkaan, tai pitää jopa paheksuttavana. Esim. joku taiteen ala tai taidemuoto. Jotain, mikä ei ole millään tavalla trendikästä.
Suurin osa suomalaisista tyytyy paremman puutteessa tavoittelemaan valtion ja suomen kansan asettamaa normaalia työ ja arkipainotteista tavallista elämää ja elävät näissä raameissa. Tällöin valtion ja kansan yhdessä asettamat tavoitteet menee omien tavoitteiden edelle. Elämä kuitenkin tuntuu harmaalta ja merkityksettömältä kun sisällöttömänä sen väritöntä ja mautonta harmaata massaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tuossa vaiheessa voisi olla aika antaa niitä kokemuksia ja etenemispaukkoja toiselle. Opettaa, kasvattaa, saada aitoa elämänsisältöä. Tuo lapsettoman aikuisen elämä vaan on niin sisällötöntä.
Ei kun haluan niitä kokemuksia itse. Voin sen ihan myöntää, itsekkääksi sättiminen ei säväytä.
Pidemmän päälle se matkailu, jumppaaminen tai vaikka ooppera vaan on sisällötöntä ja tylsää. Mulla on varaa matkustaa useita kertoja vuodessa ja tuksin tulisi enää lähdettyä ellei olisi jälkikasvulle kiva näyttää paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tuossa vaiheessa voisi olla aika antaa niitä kokemuksia ja etenemispaukkoja toiselle. Opettaa, kasvattaa, saada aitoa elämänsisältöä. Tuo lapsettoman aikuisen elämä vaan on niin sisällötöntä.
Ei välttämättä. Ne omat intohimot täytyy vaan löytää. Itselle lukeminen on numero yksi. Rakastan hiljaisuutta ja kävelyä luonnossa, kuulokkeet korvilla. Etsin vielä niitä omia ihmisiä, mutta kun ne vielä löytyy niin enpä keksi juuri valittamista. Mikään luksus ei minua kiinnosta, naurettavaa kuvitella sieltä jotain todellista merkitystä elämäänsä löytävänsä.
Kyllä sillä omalla asenteella on massiivinen merkitys sille, katkeroituuko vai löytääkö kiitollisuuden aiheita elämäänsä. Suosittelen jälkimmäistä. Sitä arkeaan voi aina viilata. Masennus saattaa luoda tuo raskaan huovan jonka läpi kaikki tuntuu saman päivän pyörittämiseltä. Korona kyllä asettaa haasteita uusien juttujen kokemiselle, mutta ei tämä ikuisesti jatku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset, perhe ja koti tuovat kummasti sisältöä elämään. Mitä enemmän aika kuluu, sitä onnellisempi olen kun ne tuli hankittua!
Minulla oli myös nuoruudessa ajatus, että en muuta kaipaa kuin matkustelua, juhlia, opiskelua ja työtä, kivoja vaatteita ja menoja. Onneksi kuitenkin päädyin myös hankkimaan perheen.
Nyt tuo kaikki muu kiva on vain kirsikkana kakun päällä, todellisen sisällön ja suurimman onnen tuo perhe, lapset, nuo omat rakkaat ihmiset!
Lapset ja perheenperustaminen eivät ole joku automaatio, joka vaan tipahtaa elämään tai pistetään tilaukseen. Voi kun nämä viisastelijat tajuaisivat tämän.
Sen lisäksi aina ja kaikkina aikoina lapsia on ollut heitteillä, kenenkään heistä juuri piittaamatta. Vanhempia on joka junaan eikä kaikille heistä lapset ole mikään suurempi elämänsisältö, riesaa enemmänkin. Toki yksin ei tarvitse olla mutta ei niitä lapsia ymmärretä arvostaa saati rakastaa.
Itse en ottanut riskiä tullakseni yhdeksi tuollaiseksi kylmäksi äidiksi. Tiedän nyt tehneeni aivan oikean valinnan.
Minun elämäni on jatkuvaa työttömyyttä, olisikin työpaikka. Kolme yhteistä lasta ja miehen lapsi tuo kyllä sisältöä elämään, ilman heitä ei olisi mitään syytä nousta aamuisin.
Ikäkin tulee vastaan, kukaan ei palkkaa vanhaa. Kunhan tuo 3v täyttää 18v niin kys.
Ole onnellinen työpaikastasi, ainakin on rahaa joskusmatkustella, minä olen käynyt laivalla ja ulkoiämailla viimeksi 2007.
Nainen 35v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet tähän asti toteuttanut jonkun toisen (esim. vanhempiesi) unelmia, tai tehnyt sitä, mitä he ovat toivoneet sinun tekevän, tai olet olettanut heidän toivovan.
Olisiko ideaa, että kokeilisit jotain sellaista, vaikka harrastuksena, jota vanhempasi ja sukusi/lähipiirisi ei arvosta lainkaan, tai pitää jopa paheksuttavana. Esim. joku taiteen ala tai taidemuoto. Jotain, mikä ei ole millään tavalla trendikästä.
Suurin osa suomalaisista tyytyy paremman puutteessa tavoittelemaan valtion ja suomen kansan asettamaa normaalia työ ja arkipainotteista tavallista elämää ja elävät näissä raameissa. Tällöin valtion ja kansan yhdessä asettamat tavoitteet menee omien tavoitteiden edelle. Elämä kuitenkin tuntuu harmaalta ja merkityksettömältä kun sisällöttömänä sen väritöntä ja mautonta harmaata massaa.
Samaa mieltä. Liian moni alistuu jostain muualta saneltuihin määritelmiin siitä, mitä on kunnon ihmisyys ja kansalaisuus ja sitten toteuttavat sitä veren ja pskan maku suussa koko elämänsä, uhriutuen ja katkeroituen. Pelätään liikaa sitä, mitä muut sanovat jos tekeekin jotain ihan omaa ja yllättävää. Tätä tasapäistämistä on Suomi täynnä. Hoitajakaan ei saisi lähteä muihin töihin tuulettamaan päätään - eihän se nyt sovi näiden kaappinatsien ja ankeuttajien mielestä. Parempi kuin kaikki kärsivät ja vihaavat elämäänsä. Hyvinvoivat ja itseääntoteuttavat ihmiset ovat uhka näille latistajille.
Sähän voit tehdä ihan mitä haluat, et toki nyt, mutta heti koronan jälkeen. Vain maailma on avoinna.
Vierailija kirjoitti:
Mieluisan elämän elämiselle on 2 suurta estettä - raha ja aika. Se hyvinpalkattu vaativa asiantuntijatyö vie liikaa aikaa, n. 50h/vko, joka toisen viikonlopun ja olin töissä myös pääsiäisen, joulun, viime juhannuksen..lomalla olin viimeksi kesällä 2019 2vko ja matkustanut olen tasan vuosi sitreb 5vrk matkan. Jos taas ei tee työtä niin ei ole rahaa vaan on muutettava takaisin tuppukylään, vähäisestäkin matkustelusta luovuttava. Sitäkin olen miettinyt että jos vaan muuttaisi syrjemmälle, ottaisi koiran ja touhuaisi sen kanssa kaikkea, unohtaisi matkat ja teatterit jne.
Mutta en ole luopumaankaan valmis. Kuten sanottu tulen köyhistä oloista. Ei mulla ollut huoletonta nuoruutta jolloin harrastaa, shoppailla, käydä jossain discoissa ja festareilla jne. Mistään harrastuksista ei ollut puhettakaan (luin sitten kirjoja kun se oli ilmaista, paljon kirjoja, joskus yli 30 kirjaa kuukaudessa) ja kesälomat oltiin töissä ja muuten jaettiin mainoksia ja niistä rahoista ostettiin lukiokirjat, maksettiin yo-kirjoitukset, autokoulut, silmälasit jne.
Ei tuo nyt kyllä noin voi olla. Sulla on hyvinpalkattu asiantuntijatyö mutta sitten ei ole aikaa eikä rahaa? Jos on hyväpalkkaisessa työssä, on rahaa ja lomat on hyvät, vähintään se 5-6 viikkoa vuodessa voi matkustella, sulla on varaa ottaa vaikka palkatontakin lomaa. Ja miten se hyväpalkkainen työ on sitä että teet vaan jotain tylsää klikkailua huonolla koneella ja kuuntelet ihmisten valituksia ja käyt huonossa ruokalassa syömässä?
Ja miten toinen vaihtoehto on muuttaa takaisin tuppukylään ja olla tekemättä mitään?
Myy se asuntosi, sulla ei ole ketään jolle se jättää perinnöksi, tai laita vuokralle ja asu itse pienessä ja halvassa yksiössä vaikka Kontulassa niin jää rahaa matkusteluun.
Usko Jeesukseen ja johdatus. Ne on tuoneet mun elämään mielenkiintoa, jännitystä ja tarkoitusta perheen ja työn lisäksi.
Kannattaa lähteä löytöretkelle asian tiimoilta.
Moni on maininnut "uusien asioiden opettelun" hyvänä ajanvietteenä. Mutta mitä tekee taidoilla jotka ei kiinnosta, tai ylipäätään. En esim. halua käyttää rumia virkkauksia vaatteina, tai täyttää kotia itsemaalatuilla posliiniesineillä. Miksi opetella taito, tehdä pari kötöstystä, ja lopettaa siihen koska niille kötöstyksille ei ole mitään tarvetta? Mitä hyödyttää opetella kieltä jota ei aio ikinä käyttää (jos ei esim. ole kiinnostunut ko. maan kulttuurista, eikä aioa muuttaa sinne asumaan)? Miksi pakotaa itsensä opettelemaan kanootin veistoa, jos ei ole mitään kiinnostusta kanootteihin.
Eli neuvo "opettele jotain uutta" on ihan turha jos ei ole jo valmiiksi motivaatiota, koska uuden opettelu vaatii sen motivaation. En esim. itse vielä tänäkään päivänä muista sanojen taivutusten hienoja nimiä (illatiivi allatiivi jne, ei mitään hajua mitä ne on) koska mielestäni olivat ja ovat täysin turhia joten en niitä vain oppinut millään peruskoulussa.
Eli jos ongelmana on mielenkiinnon kohteiden puute, ei siihen voi antaa ohjeeksi "opettele mielenkiintoisia asioita".
Ei ap mutta sama ongelma kirjoitti:
Moni on maininnut "uusien asioiden opettelun" hyvänä ajanvietteenä. Mutta mitä tekee taidoilla jotka ei kiinnosta, tai ylipäätään. En esim. halua käyttää rumia virkkauksia vaatteina, tai täyttää kotia itsemaalatuilla posliiniesineillä. Miksi opetella taito, tehdä pari kötöstystä, ja lopettaa siihen koska niille kötöstyksille ei ole mitään tarvetta? Mitä hyödyttää opetella kieltä jota ei aio ikinä käyttää (jos ei esim. ole kiinnostunut ko. maan kulttuurista, eikä aioa muuttaa sinne asumaan)? Miksi pakotaa itsensä opettelemaan kanootin veistoa, jos ei ole mitään kiinnostusta kanootteihin.
Eli neuvo "opettele jotain uutta" on ihan turha jos ei ole jo valmiiksi motivaatiota, koska uuden opettelu vaatii sen motivaation. En esim. itse vielä tänäkään päivänä muista sanojen taivutusten hienoja nimiä (illatiivi allatiivi jne, ei mitään hajua mitä ne on) koska mielestäni olivat ja ovat täysin turhia joten en niitä vain oppinut millään peruskoulussa.
Eli jos ongelmana on mielenkiinnon kohteiden puute, ei siihen voi antaa ohjeeksi "opettele mielenkiintoisia asioita".
Jos ihmistä ei kiinnosta yhtään mikään, hän on masentuntut. Ei tuollainen ole normaalia. Kuitenkin sanot että rikkaana matkustelisit, mutta silti mikään kieli tai kulttuuri ei kiinnosta, vaikka sinulla on varaa myös matkusteluun?
Alue: Aihe vapaa
Reissaamiset on 2000-luvulla reissattu kiitos ilmastonmuutoksen. On vaan parempi pysyä kotisohvalta ja vaikka selailla kuvia netistä. Ajaa loppujen lopuksi ihan samaa asiaa.