En osaa olla normaalissa parisuhteessa
Exäni oli todella introvertti ja kotona teki vain töitä koneella. Hän ei puhunut rupatellakseen eikä etenkään mistään syvällisestä. Ristiriitoja välteltiin ja niissä hän reagoi mököttämällä ja pitämällä mykkäkoulua, joskus päiväkausia. En koskaan saanut tietää, mitä olin "tehnyt väärin".
Nyt olen ollut reilun vuoden verran suhteessa puheliaan ja avoimen miehen kanssa. Muutin eristyksen vuoksi hänen luokseen ja kuvittelin, että viimeistään nyt hänen kiinnostuksensa loppuu ja alkaa hiljainen arki.
Huomaan, että en osaa olla suhteessa jossa keskustellaan ja ollaan vuorovaikutuksessa. Minä olen se joka vetäytyy. En osaa ottaa vastaan huomiointia. En oikein tiedä, mikä kaiken puhumisen tarkoitus on.
Miten parisuhteessa "pitäisi" jutella? Miten oppia olemaan yhdessä kun en ole tällaista yhteyttä kokenut?
Kommentit (79)
Ei kai puhumisella tarvitse olla sen kummempaa tarkoitusta tai tavoitetta?
Parisuhteessa puhuminen:
- Vaimo vittuilee
- Mies mäkättää
Ei kai sinun tarvitsekaan niin puhua, jos toinen on puheliaampi. Tärkeämpää on, että kuuntelet, ja aktiivisesti kuuntelet. Olet kiinnostunut ja esität lisäkysymyksiä.
Jos toisen aloittamasta aiheesta tulee sinulle jotain mielene, niin jatkat siitä aiheesta.
Ihmiset ovat erilaisia. Itse olen introvertti enkä voisi kuvitella olevani parisuhteessa extrovertin kanssa joka ei pysty olemaan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitsekaan niin puhua, jos toinen on puheliaampi. Tärkeämpää on, että kuuntelet, ja aktiivisesti kuuntelet. Olet kiinnostunut ja esität lisäkysymyksiä.
Jos toisen aloittamasta aiheesta tulee sinulle jotain mielene, niin jatkat siitä aiheesta.
Kuuntelenkin, mutta joskus tulen miehen puheesta äkkiä "täyteen" ja alan haluta omaan rauhaan. Alan miettiä päässäni: "mitä hän tällä puheella hakee?", ja jos hän pian tulee uudelleen juttelemaan "mitä hän haluaa minusta, enkö jo kuunnellut aamukahvijutut, en ole vielä valmis lounasjutteluun". Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kai puhumisella tarvitse olla sen kummempaa tarkoitusta tai tavoitetta?
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Täten parisuhteen tarkoitus on lisääntyä ja täyttää maa.
Parisuhteen vuorovaikutuksen tulisi tukea tätä tavoitetta.
Ainoa sallittu puhe on "lähex paineen?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitsekaan niin puhua, jos toinen on puheliaampi. Tärkeämpää on, että kuuntelet, ja aktiivisesti kuuntelet. Olet kiinnostunut ja esität lisäkysymyksiä.
Jos toisen aloittamasta aiheesta tulee sinulle jotain mielene, niin jatkat siitä aiheesta.
Kuuntelenkin, mutta joskus tulen miehen puheesta äkkiä "täyteen" ja alan haluta omaan rauhaan. Alan miettiä päässäni: "mitä hän tällä puheella hakee?", ja jos hän pian tulee uudelleen juttelemaan "mitä hän haluaa minusta, enkö jo kuunnellut aamukahvijutut, en ole vielä valmis lounasjutteluun". Ap
Oletko erityisherkkä?
Sitten olette varmaan huono pari. Jos tuo noin nopeasti ärsyttää, niin se ei tiedä hyvää. Puheliaat ihmiset kun tarvitsevat sitä vuorovaikutusta.
fght kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Itse olen introvertti enkä voisi kuvitella olevani parisuhteessa extrovertin kanssa joka ei pysty olemaan hiljaa.
Hän on koko ajan väittänyt olevansa introvertti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai puhumisella tarvitse olla sen kummempaa tarkoitusta tai tavoitetta?
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Täten parisuhteen tarkoitus on lisääntyä ja täyttää maa.
Parisuhteen vuorovaikutuksen tulisi tukea tätä tavoitetta.
Ainoa sallittu puhe on "lähex paineen?"
Hehe. En nyt näin perusteellista "tarkoitusta" kaipaa juttelulle, mutta monesti olen pohtinut "miksi puhumme tästä aiheesta nyt?" "Mitä hän kaipaa minulta?"
Sosiaalinen introvertti puhuu paljon sosiaalisissa tilanteissa. Jos on yhtään autismipiirteisyyttä niin pälätys jatkuu loputtimiin koska hän on uupunut läsnäolostasi. Miksi ihmeessä tungit itsesi asumaan miehen luo? Ei aikuiset ihmiset elä missään koronaeristyksessä. Se koskee vanhuksia.
Ehkä sulla menee nyt kaksi asiaa sekaisin. Introverttius ja mököttäminen & ristiriitojen välttely. Introverteille on toki ristiriitojen ilmetessä tyypillistä vetäytyä (ja ekstroverteille puskea päälle ja ahdistaa toinen nurkkaan). Ja kahden introvertin suhdeessa just molemmat herkästi vetäytyy silloin kun ongelmia on.
Toinen asia on sitten se tasapainoin löytäminen hyvässä parisuhteessa silloin, kun kun toinen on introvertti ja toinen ekstrovertti. Sulla on oikeua olla oma itsesi myös parisuhteessa, teidän vain nyt pitää hakea niitä suhteen rajoja ja olla tietoisia noista sudenkuopista, jotka vaanii.
Älä valita,itsehän olet valintasi tehnyt.Oletko niin surkimus,että tarvitset vierailta ihmisiltä ,neuvoja,miten sinun tulee olla ja asua.Hae apua ammattilaisilta!!!!
Mies hätääntyy ja puhuu hädissään enemmän
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten olette varmaan huono pari. Jos tuo noin nopeasti ärsyttää, niin se ei tiedä hyvää. Puheliaat ihmiset kun tarvitsevat sitä vuorovaikutusta.
Ei välttämättä huono pari. Voihan sitä vetäytyä aamupalan ja lounaan välillä jonnekinbtorkkumaan
Kun saavat lapsia, mies juttelee ja puuhaa niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten olette varmaan huono pari. Jos tuo noin nopeasti ärsyttää, niin se ei tiedä hyvää. Puheliaat ihmiset kun tarvitsevat sitä vuorovaikutusta.
Ei välttämättä huono pari. Voihan sitä vetäytyä aamupalan ja lounaan välillä jonnekinbtorkkumaan
Kun saavat lapsia, mies juttelee ja puuhaa niiden kanssa.
Tarkennan:
Ei huono pari, jos hyväksyy toisen åuheliaisuuden, vaikka ei ihan ymmärrä. Ovat huono pari, jos toisen puhe käy hermoille.
Minä ymmärsin aloituksesta, että mies käy hermoille.
Olen introvertti, mutten koskaan ole käyttänyt mykkäkoulua parisuhteessa. Kykenen käsittelemään ristiriitoja.
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Miksi jatkuva pälätys ja rauhan antamattomuus ei ole?
Itsekin introverttinä menen ristiriitatilanteissa vaan enemmän lukkoon kun toinen tuntuu puskevan päälle ja jyrää alleen. Tarvitsen sen hetken hiljaa ja itsekseen miettiä.
Lisäys: exän kanssa olin yli 10v.
Nykyisen kanssa aiemmin tapasimme muutamana päivänä viikossa, jolloin tämä piirre minussa ei ehtinyt tulla esiin. Tapailu oli kiihkeää ja kun oli rajattu aika, minulla riitti juttua.