Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi,,että oli todella lähellä heittää vauvamme seinään
26.04.2020 |
Hän joutui olemaan lapsemme 6 kk kotona,kun kävin lääkärissä. Hän kertoi, että vitutti niin kovasti se huuto, että oli erittäin lähellä ettei heittänyt lasta me seinään.
En toisaalta epäile, koska jos lapsi itkee yöllä, lyö nyrkillä täysillä seinään tms, vaikka minä menen aina hänen luokseen.
Kommentit (42)
Kuka käski hankkia sen kakaran, vaikka mies sanoi että sitä ei hankita ???! Alkaako pikkuhiljaa mennä jakeluun MIKSI se mies ei sitä riippakiveä halunnut alunalkaenkaan ??! Vänkäsit väkisin että kersa pitää saada, niin nauti itse kehittelemästäsi tilanteesta. Pelaa tyhmiä pelejä ja voita tyhmiä palkintoja, niin se vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt miehen kanssa joka aloitti riehumiset jo raskauden aikana. Välillä hyviä hetkiä, mutta ei hallinnut yhtään hermojaan. Olutpullot lensivät seiniin ym. Jatkoin vain olemista. On jättänyt minut ulos pakkaseen. On vetänyt hiuksista pitkin lattioita. Lyönyt lasten nähden. Muistan miten he reagoivat. Se nauru, kun luulivat ensin leikiksi, muuttui järkyttäväksi kauhun ilmeeksi. Kuin vain lapsi voi olla sekaisin, itken nytkin kun muistelen. On pistänyt huonekalut säpäleiksi. Yleisillä paikoilla, jossa oli sukulaisiani rupesi haukkumaan hulluksi ämmäksi aina vain kiihtyen, kun yritin hillitä noloa tilannetta. Pakottanut aborttiin.
Pettänyt kaiken aikaa törkeästi, haukkui myös minua hirveiltä sanoilla hulluksi leikaten. Kertoi näille ystäville kaikki intiimit salaisuudetkin minusta, joilla nauroivat minua ja sai säälipinnoja toimintaansa. Nyt olen 51 v ja vieläkin olen tässä. Olen täysin omanarvontunteeni menettänyt. Minulla ei ole ystäviä, koska mies nitistänut minut uhkailulla, sanomalla ettei kukaan tykkää minusta ja että minun on pysyttävä kaukana muista koska haisen niin pahalle. Kerran olin mennyt liian lähelle konsulenttia ja sain kuulla kunniani kun tulimme kotiin. Olen saanut itkeä puron verran piilotella piiloissa sydän hakaten.
Vaikka tämä vaikuttaa jopa provosta, sitä se ei ole. Näin tulee, välillä mahtuu rauhallisempaakin hetkiä, mutta nämä tulevat kuin salama taivaalta. Olen ollut idiootti myönnän. Olin vain täysin voimaton tiskirätti.
Tässä esimerkki sinulle aloittaja, haluatko tämänkaltaisen elämän!? lähde ❤️
Vierailija kirjoitti:
Kuka käski hankkia sen kakaran, vaikka mies sanoi että sitä ei hankita ???! Alkaako pikkuhiljaa mennä jakeluun MIKSI se mies ei sitä riippakiveä halunnut alunalkaenkaan ??! Vänkäsit väkisin että kersa pitää saada, niin nauti itse kehittelemästäsi tilanteesta. Pelaa tyhmiä pelejä ja voita tyhmiä palkintoja, niin se vain menee.
Ja lapsen seinään heittämisselläkö tilanne mielestäsi korjaantuu? Vauvako saa kärsiä kehittymättömän isän purkauksista? Osaisit edes hävetä!
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa siitä, mitä tapahtui, mitä hän tunsi.
Ehkä tuossa on muutakin stressiä taustalla?
Se on myös ymmärrettävää, että häntä raivostuttaa ja turhauttaa tilanne, jossa ei itse saa lapsen itkua loppumaan.
Entä sitten, kun lapsi kasvaa ja tulee uudenlaisia ongelmia, vaikka uhmaikä? Ajatteleeko mies sittenkin paiskata vaan tenavan seinään? Ymmärtääkö hän, miten surullista se on lapsen kannalta, että hän ei tunnista tunteitaan eikä pysty kontrolloimaan itseään.
Min ex oli tuollainen ja hänen mielestään ruumiillinen kurkistus oli ainoa tapa saada lapset aisoihin. Tämän takia erosimme, kun lapsi oli koko ajan kämmenenkuva persuksista kun tulin kotiin töistä.
Vierailija kirjoitti:
Ajatukset ei ole tekoja. Muistan ajatelleeni yliväsyneenä joskus itsekin väkivaltaisia tekoja, mutta en olisi ikinä ilmaissut että olin vähällä toteuttaa tällaista. Jos mies todella on lähellä toteuttaa jotain noin pahaa, on tästä kerrottava vähintäön neuvolassa. Itse jättäisin turvallisuussyistä hänet, ei olisi liioiteltua.
Kyllä seinän mätkiminen on jo tekoja. Jos pitää tunteitaan purkaa aggressiolla, niin ollaan jo todella huonossa jamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt miehen kanssa joka aloitti riehumiset jo raskauden aikana. Välillä hyviä hetkiä, mutta ei hallinnut yhtään hermojaan. Olutpullot lensivät seiniin ym. Jatkoin vain olemista. On jättänyt minut ulos pakkaseen. On vetänyt hiuksista pitkin lattioita. Lyönyt lasten nähden. Muistan miten he reagoivat. Se nauru, kun luulivat ensin leikiksi, muuttui järkyttäväksi kauhun ilmeeksi. Kuin vain lapsi voi olla sekaisin, itken nytkin kun muistelen. On pistänyt huonekalut säpäleiksi. Yleisillä paikoilla, jossa oli sukulaisiani rupesi haukkumaan hulluksi ämmäksi aina vain kiihtyen, kun yritin hillitä noloa tilannetta. Pakottanut aborttiin.
Pettänyt kaiken aikaa törkeästi, haukkui myös minua hirveiltä sanoilla hulluksi leikaten. Kertoi näille ystäville kaikki intiimit salaisuudetkin minusta, joilla nauroivat minua ja sai säälipinnoja toimintaansa. Nyt olen 51 v ja vieläkin olen tässä. Olen täysin omanarvontunteeni menettänyt. Minulla ei ole ystäviä, koska mies nitistänut minut uhkailulla, sanomalla ettei kukaan tykkää minusta ja että minun on pysyttävä kaukana muista koska haisen niin pahalle. Kerran olin mennyt liian lähelle konsulenttia ja sain kuulla kunniani kun tulimme kotiin. Olen saanut itkeä puron verran piilotella piiloissa sydän hakaten.
Vaikka tämä vaikuttaa jopa provosta, sitä se ei ole. Näin tulee, välillä mahtuu rauhallisempaakin hetkiä, mutta nämä tulevat kuin salama taivaalta. Olen ollut idiootti myönnän. Olin vain täysin voimaton tiskirätti.
Tässä esimerkki sinulle aloittaja, haluatko tämänkaltaisen elämän!? lähde ❤️
Soita lähimpään turvakotiin tai Nollalinjalle puh. 080 005 005, Nollalinja.fi. He auttavat sinua. Jos akuutti tilanne on päällä ja tarvitset välitöntä apua, soita hätänumeroon 112.
Haluaisin tähän kommentoida vähän ohiksena sen verran, että lasten uniongelmiin ei ole saatavilla apua. Meillä molemmat lapset ovat vauvoina valvottaneet todella paljon ensimmäisen vuoden ajan. Se unenpuute on jotain ihan järkyttävää! Ei sitä pysty käsittämään, jos ei ole itse kokenut. Neuvolassa meidänkin tilanteesta on tiedetty, mutta yhtään neuvoa eivät osanneet antaa. Kotipalvelua pystyi ostamaan silloin tällöin, muuten ei saanut mitään apua mistään. Huutoa ja valvomista 24/7, se on kidutusta. Enkä nyt sano, että väkivalta tai sillä uhkaaminen on oikein, ei tietenkään ole, mutta tähän lasten uniongelma-asiaan pitäisi nyt ihan oikeasti viimein tarttua ja siihen keksiä keinoja!! Väitän, että syntyvyyskin nousisi, jos joku keksisi miten ne vauvat saadaan nukkumaan. Mitkään säännölliset päivärytmit, ulkoilut, pimennysverhot, unikoulut jne. eivät auta yhtään, joten niitä on turha tarjota ratkaisuksi. Myöskään allergioita ei meidän tapauksessa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja silti olet yhä tuon kanssa... ja eikös mitään merkkejä muka aikaisemmin ollut?
Joo, ihan hirveästi oltiin ennen omia lapsia 24/7 huutavien pikkuvauvojen ympäröimänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja silti olet yhä tuon kanssa... ja eikös mitään merkkejä muka aikaisemmin ollut?
Joo, ihan hirveästi oltiin ennen omia lapsia 24/7 huutavien pikkuvauvojen ympäröimänä.
Kyllä tuollainen kyvyttömyys hallita tunteitaan ja käytöstään näkyy jossain muodossa jo aikaisemmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkyikö tästä merkkejä ennen lapsen tuloa? Oliko samoja ajatuksia ja käyttäytymistä esim. eläimiä kohtaan? Vai tuliko tuo täysin yllätyksenä? Kiinnostaa ihan tulevaisuuden varalta.
Ravisteliko lasta kuitenkin? Jotain on varmasti tehnyt ensin, jos seuraavaksi olisi jo seinään heittänyt.
Säälittävä luuseri, se sinun lapsesi "isä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja silti olet yhä tuon kanssa... ja eikös mitään merkkejä muka aikaisemmin ollut?
Joo, ihan hirveästi oltiin ennen omia lapsia 24/7 huutavien pikkuvauvojen ympäröimänä.
Kyllä tuollainen kyvyttömyys hallita tunteitaan ja käytöstään näkyy jossain muodossa jo aikaisemmin...
Miten se voisi näkyä miten ihminen reagoi univajeeseen, jos ei ole ikinä ennen univajeessa joutunut elämään?
Vierailija kirjoitti:
Sairasta väkivaltaa. Itse ilmoittaisin jo poliisille.
Mistä? Mies ei tehnyt oikeasti mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näkynyt eläimiä kohtaan. Ihmettelin, kun edelliset tyttöystävät oli kaikki hulluja kuulemma. Eräs oli korottanut ääntä hieman hänelle ja mies vihaa tätä lopun elämäänsä tästä syystä. Seurustelun alkuaikoina en tajunnut tätä, mutta mieshän itse huutaa kimmastuen kurkkusuorana mistä vain. Sikäli erikoista että ulkomuoto on lupsakkaa. Mutta satasella lähtee aivan yllättäen, ja jos kohtaisi vastarintaa pikkuasiassakaan henki voisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tuollainen samanlainen mies. Nyt kun lapset on isoja, mitä mieltä olette, vienkö nämä asiat hautaan? Vai olisiko heidän hyvä tietää?
Olen tätä monta kertaa pohtinut, kunnkysyvät miksi erositte. Mies on sanonut syksy, että olin hullu. En ole hänestä pahaa sanaa sanonut.
Turha elää marttyyrina. Miksi et kertoisi? Miksi jatkat syyllisenä syntipukkina elämistä ja annat lastesi elää vain yhden totuuden kanssa? Miksi arvotat niin pitkälle sen ettet lausu pahaa sanaa kenestäkään, vaikka aihetta kenties olisi? Minusta olisi väärin, että minua saa haukkua hulluksi täysin syyttä. En nielisi sitä vaan kertoisin oman näkökulmani, joista sitten lapset voivat itse muodostaa kokonaiskuvan tilanteesta.
Lapsia selvästi kiinnostaa, miksi olette eronneet. Miksi valehtelet heile?
Mulla sama tilanne, mutta ilman lasta. Meni kesken jokin aika sitten. Lähtöä mietin. Ollut helvettiä hänen kanssaan viime ajat. Aina hajottaa kotia, huutaa ja käy käsiksi. Unettomuus hällä johtuu kivusta.
Mitäs kun äiti on siinä pisteessä että haluaa läväyttää kakaransa seinään kun ei enää jaksa?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tähän kommentoida vähän ohiksena sen verran, että lasten uniongelmiin ei ole saatavilla apua. Meillä molemmat lapset ovat vauvoina valvottaneet todella paljon ensimmäisen vuoden ajan. Se unenpuute on jotain ihan järkyttävää! Ei sitä pysty käsittämään, jos ei ole itse kokenut. Neuvolassa meidänkin tilanteesta on tiedetty, mutta yhtään neuvoa eivät osanneet antaa. Kotipalvelua pystyi ostamaan silloin tällöin, muuten ei saanut mitään apua mistään. Huutoa ja valvomista 24/7, se on kidutusta. Enkä nyt sano, että väkivalta tai sillä uhkaaminen on oikein, ei tietenkään ole, mutta tähän lasten uniongelma-asiaan pitäisi nyt ihan oikeasti viimein tarttua ja siihen keksiä keinoja!! Väitän, että syntyvyyskin nousisi, jos joku keksisi miten ne vauvat saadaan nukkumaan. Mitkään säännölliset päivärytmit, ulkoilut, pimennysverhot, unikoulut jne. eivät auta yhtään, joten niitä on turha tarjota ratkaisuksi. Myöskään allergioita ei meidän tapauksessa ollut.
Millainen sun odotusaika oli? Joitko paljon kahvia, tupakoitko, söitkö einesruokia tai esim irtokarkkeja, jotka täyttä moskaa! Ja vielä, valvoitko siihen aikaan kun muut nukkuivat?
Uhmaikä on tosiaan vielä suurempi riskiaika. Mies terapiaan tai ero.