Ryhmäseksiä uskovaisena?
Olemme uskovainen pariskunta 45-v ja oltu naimisissa jo reilut parikymmentä vuotta. Viime aikoina ajatus ryhmäseksistä on alkanut kiehtoa. Onko muita samassa tilanteessa olevia itseään uskovaiseksi kutsuvia? Tai onko jollain jopa kokemusta? Asiallisia vastauksia, kiitos!
Kommentit (32)
Siis liityy varmasti sillä tavoin, että uskovaiset näkee seksin liittyvän avioliittoon miehen ja naisen välille. Ryhmäseksi on ristiriidassa elämän perusarvojen kanssa. Eli luopuako periaatteistaan vai toteuttaako halujaan, on varmasti AP:n dilemma.
Aivan, joo ok. Olinpa tyhmä. En osaa auttaa. Nähdäkseni uskovaiset muutenkin elävät ja uskovat esimerkiksi Raamatun ja vaikkapa Jeesuksen opetusten vastaisesti (muissa uskonnoissa sama juttu niiden pyhien kirjojen jne suhteen), eli en nyt oikein hahmota mikä tuossa olisi lopulta ongelma.
Samaten tunnen uskovaiseksi itsensä määritteleviä, joissa esimerkiksi homoja ja kinkyjä. Mutta tietysti jokainen tekee omat valintansa ja elää sitten niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan, joo ok. Olinpa tyhmä. En osaa auttaa. Nähdäkseni uskovaiset muutenkin elävät ja uskovat esimerkiksi Raamatun ja vaikkapa Jeesuksen opetusten vastaisesti (muissa uskonnoissa sama juttu niiden pyhien kirjojen jne suhteen), eli en nyt oikein hahmota mikä tuossa olisi lopulta ongelma.
Samaten tunnen uskovaiseksi itsensä määritteleviä, joissa esimerkiksi homoja ja kinkyjä. Mutta tietysti jokainen tekee omat valintansa ja elää sitten niiden kanssa.
Ehdottaisin sinulle kasvamista ihmisenä.
Ei oo kokemusta, mutta kiinnostais kyllä. Taitaa jäädä fantasian tasolle.
MN54 voisiko teihin olla yhteydessä? Voisi vaihtaa ainakin ajatuksia asiasta...ap
Älkää ryhtykö! Meilläkin pitkä avioliitto takana ja seksi oli aina samanlaista ja jotenkin ne ajatukset vaan meni sitten ryhmäseksiin. Ja kun oltiin toistemme ainoat seksikumppanit niin kiinnosti miltä tuntuisi joku muu kuin oma puoliso ja vaimoa kiehtoi naisen koskettaminen. Ei olla mitenkään tiukkapipoisia uskonnon kanssa, mutta ryhmäseksi on kyllä täysin opin vastaista.
Mutta silti edettiin ja netin kautta tutustuttiin toiseen pariin, eivät olleet uskovaisia, mukava pariskunta kyllä ja juteltiin kaikki läpi perusteellisesti ja kun kemiat tuntui kohtaavan niin toteutettiin tämä haave yhtenä viikonloppuna mökillä. Enkä voi kieltää, etteikö se olisi ollut uskomattoman hieno kokemus seksuaalisesti, mutta jälkikäteen tuli sitten voimakas katumus. En osaa sanoa oliko saatana tuon himon takana, mutta seksi on kyllä tarkoitettu miehen ja naisen välille avioliitossa.
Olen alkanut epäillä, että vaimoni pitää yhteyttä tuon pariskunnan naiseen ja se aiheuttaa liittoomme epäluottamusta ja säröä. En enää tiedä riitänkö vaimolleni. Vaikka meidän avioseksi oli samankaltaisra niin oli se ihan hyvää. Enää se ei ole.
Älkää ryhtykö! Älkää antako lihan himon voittaa!
Minkä ikäisenä opettajapariskunta tuohon ajauduitte? Oliko pornolla tms vaikutusta päätökseen? Ap
Neljän ja viidenkympin välissä oltiin. Voi olla, että porno antoi kimmokkeen. Katseltiin sitä toisinaan yhdessä, ei pidetty sitä nyt niin hirvittävänä asiana, pienenä lisämausteena omaan seksielämään ja kyllä se sitä antoikin.
Miten teillä ap lähti tuo ajatus liikkeelle? Kumpi sen otti puheeksi? Oliko pornolla vaikutusta?
En nyt tarkkaan muista, mutta vaimoni sen taisi ottaa meillä ensiksi puheeksi ja alettiin hautomaan sitä. Kuten jo kerroin niin kristittyjä olemme, mutta himossani minä ainakin selitin itselleni kaikenlaista seksistä Jumalan lahjana ja ettei se ”haittaa” Jumalaa jos ihmiset nauttivat seksuaalusuudesta monipuolisemmin.
Mekin 45 vuotiaita. Ei olla juuri pornoa katseltu, jotain fantasiointia yms tietty ollut.
Meillä mies ollut aloitteellinen. Miten voisi vaihtaa ajatuksia, olisi niin paljon keskusteltavaa. Hienoa että avauduit rehellisesti omista kokemuksistanne. Ap
Omatunto varmaan kertoo jotain. Ja rukoilisin asian suhteen vaikka kuulostaisikin oudolta. Suosittelen. Jumala kun nimenomaan on puolellamme eikä meitä vastaan.
Eikös sitä voi sitten katua ja saada synnit anteeksi? Antaa mennä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Omatunto varmaan kertoo jotain. Ja rukoilisin asian suhteen vaikka kuulostaisikin oudolta. Suosittelen. Jumala kun nimenomaan on puolellamme eikä meitä vastaan.
Ja kyllä niitä vastauksia ainakin koen minulle avautuneen asioista.. ei tarvitse arvailla "kyllä Jumala varmaan niin tai näin" kun etsii ennen kaikkea "Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin loputkin annetaan" kuten Jeesus sanoi.
Kyllä Raamattu Jumalan sanana, rukous ja myös omantunnon ääni varmasti auttavat pitämään lihan himot kurissa. Ihmisissä on kuitenkin myös voimakas seksuaalinen vietti, joka aiheuttaa erilaisia mieltymyksiä. Tasapaino pyhän elämän ja seksuaalisen toteuttamisen välillä on välillä taitolaji. Kristillisissä piireissä usein kuulee puhuttavan pyhästä elämästä, ovatko kaikki kuitenkaan onnistuneet tässä vai onko toisilla karannut vähän villimpäänkin menoon?
En ole uskossa, mutta uskovaisuus on taustank takia varsin tuttua. Tajuan tuon dilemman, että uskovat miettivät rikkooko kimppaseksi Jumalan tahtoa vastaan. Minusta kannattaa kuitenkin miettiä ensisijaisesti teitä kahta ihmisinä: koetteko ihmisinä olevanne valmiita, mitä tuntoja se herättä, miten varaudutte mahdollisiin kielteisiin tunteisiin jne?
Meinaan että ihmisiähän tässä ollaan kaikki, uskovaiset ja ei-uskovaiset. Mekin olemme tätä asiaa pariskuntana pohtineet mutta emme ole siihen valmiita.
Vierailija kirjoitti:
Eikös sitä voi sitten katua ja saada synnit anteeksi? Antaa mennä vaan.
Voi jo etukäteen saada sen luvan kun rukoilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös sitä voi sitten katua ja saada synnit anteeksi? Antaa mennä vaan.
Voi jo etukäteen saada sen luvan kun rukoilee.
Tai sitten asioita alkaa avautua seksistä ja yhteydestä toiseen kuten Jumala on sen tarkoittanut (paratiisissa) ja ulkopuoliset alkavat tuntua turhilta, ei-toivotuilta.
Miten se onkin monesti niin, että uskovaiset moralisoivat ja tuomitsevat innolla muiden seksiä raamattua heristellen, mutta itselleen antavat luvan rikkoa omia sääntöjään. Hyi olkoon.
Epäilen että tätäkään ei voi yleistää. Uskovaisten joukossa on se moralistinen porukka, joka heristää toisten tekemisistä sormiaan, mutta ehkä sielläkin on se vaiennut osa, joka ei omia tekemisiään pahemmin huutele, muttei myös vaadi toisilta täydellisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että tätäkään ei voi yleistää. Uskovaisten joukossa on se moralistinen porukka, joka heristää toisten tekemisistä sormiaan, mutta ehkä sielläkin on se vaiennut osa, joka ei omia tekemisiään pahemmin huutele, muttei myös vaadi toisilta täydellisyyttä?
Pahimpia eivät olekaan ne, jotka paasaavat innolla asiasta, vaan se hiljainen enemmistö, joka katsoo vierestä tuota ja hyväksyy sen. Hehän toiminnan mahdollistavat.
Sori, mut miten uskovaisuus tähän liittyy? Ihan asiallisesti kysyn.