Myyjä Heidi Kohonen, 23, aikoo jäädä eläkkeelle jo 45-vuotiaana ja elää säästöillään - linkki

Vierailija kirjoitti:

Nuoren sinisilmäistä haihattelua 😁

Antaa nuorten yrittää ja haaveilla. Osa onnistuu tavoitteeseen ja osa ei, mutta hyvä että on päämääriä. Suunnitelmat voivat myös muuttua elämän varrella ja toisia elämä kohtelee rankemmin. Olen nyt 45-vuotias ja taloudellinen tilanteeni on niin hyvä, että olen viiden vuoden ajan tehnyt vain 2 päiväistä työviikkoa. En osaa vielä sanoa, että jatkanko näin vai jäänkö töistä pois jossakin vaiheessa kokonaan. Olen ollut sinnikäs, suunnitelmallinen ja myönnän, että minulla on myös käynyt hyvä tuuri mm. sijoitusten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus eläkkeelle jäämisestä nuorena on tosi kiva, mutta todellisuudessa elämä on aika tylsää jos ei ole töissä!

Itse tein juuri näin ja tylsistyin todella nopeasti ja olen nykyään takaisin töissä.

Mitä sitä tekee päivät pitkät kun kaikki muut ovat töissä? Ei paljon mitään muuta kuin hukkaa aikaa. Ja työkavereita tuli ikävä.

Pari vuotta jaksoin olla kotona ja harrastamassa, sitten takaisin töihin. Se hyvä puoli on että voin tehdä töitä mistä oikeasti tykkään eikä tarvitse ottaa mitä tahansa työtä eli se on kyllä bonus eikä ole taloudellisia huolia. Eli säästäminen kyllä kannatti mutta eri syystä kuin nuorena ajattelin.

Minä tajusin tuon äitiyslomalla ja hoitovapaalla. En todellakaan haaveile mistään "eläkkeelle viimeistään 50-vuotiaana" -elämästä. Haluan tehdä työtä ja tavata kavereita ja työkavereita ja lisäksi nauttia lapsestani ja ostaa hänelle asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus eläkkeelle jäämisestä nuorena on tosi kiva, mutta todellisuudessa elämä on aika tylsää jos ei ole töissä!

Itse tein juuri näin ja tylsistyin todella nopeasti ja olen nykyään takaisin töissä.

Mitä sitä tekee päivät pitkät kun kaikki muut ovat töissä? Ei paljon mitään muuta kuin hukkaa aikaa. Ja työkavereita tuli ikävä.

Pari vuotta jaksoin olla kotona ja harrastamassa, sitten takaisin töihin. Se hyvä puoli on että voin tehdä töitä mistä oikeasti tykkään eikä tarvitse ottaa mitä tahansa työtä eli se on kyllä bonus eikä ole taloudellisia huolia. Eli säästäminen kyllä kannatti mutta eri syystä kuin nuorena ajattelin.

Me olemme kaikki niin erilaisia. Itse saan hyvin aikani kulumaan, vaikka en ole enää työelämässä. Tosin teen vapaaehtoistyötä ja käyn esim. ulkoiluttamassa eläinsuojeluyhdistyksen koiria. Käyn välillä aamupalalla tai lounaalla eläkkeellä olevani äitini tai kavereideni kanssa. Harrastan myös paljon. Olen elänyt näin 8v. ajan, enkä ole kaivannut työelämään takaisin missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen idea tuo aikainen eläköityminen oikein  on? Sitku, sitku ja sitku.

Eläkää ihmiset NYT, muuta kun meillä ei ole.

Ei ne poissulje toisiaan. Voit elää ja tehdä asioita, mutta samalla säästää ja sijoittaa. Kaikki eivät tähän tietysti pysty. On myös ihmisiä, jotka saavat nautintoa muusta kuin kuluttamisesta. Kaverini viihtyy luonnossa kameran ja kaukoputken kanssa, häneltä jääkin paljon rahaa säästöön. Ihmiset nauttivat niin eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sama juttu kuin oli Pirkassa tai Yhteishyvässä tms.? Meille ei tule hesaria mutta vastikään olen tuollaisen lukenut.

Tuo myyjä pihtaa aivan kaikessa. Hän ei osta mitään, ei kuluta mitään, ei harrasta mitään, ei matkustele, syö huonosti. Hänellä on mies jakamassa asumiskuluja. Hänellä ei ole lapsia, ja jos hän aikoo jäädä 20 vuoden päästä eläkkeelle ja elää säästöillään 25 vuotta ennen kuin oikea eläkeikä alkaa, hänelle ei myöskään tule lapsia. Se 25 vuotta ennen oikeaa eläkeikää - joka ei sekään leveää elintasoa tuo noilla tuloilla - on sitä samaa kitkuttamista mutta vain ilman töihin menemistä.

Elämä on valintoja. Minä valitsen elämääni sisällön, en sitkua.

Eikä kukaan tiedä, kuinka vanhaksi elää. Äitini eli kiireistä yrittäjän elämää ja suunnitteli mitä kaikkea voi tehdä eläkkeelle. Eipä jäänyt koskaan eläkkeelle, vaan haudattiin pari vuotta ennen kuin se aika olisi koittanut. Tiedän nuoria täysin oireettomia ihmisiä, jotka ovat kuolleet äkilliseen sairauskohtaukseen, nuorin näistä alle 30 ja ihan terveet elämäntavatkin. Aivoverenvuoto. Eikä onnettomuuksiin joutumista voi koskaan tietää etukäteen. Minä en suunnittele sitkua, vähän pahan päivän varalle, mutta muuten nautin elämästä tässä ja nyt.

Se on ihan totta, että elämässä voi sattua arvaamattomia asioita eikä kaikki pääse vanhuksiksi asti. Suurin osa kuitenkin pääsee, ja minusta siihenkin on ihan hyvä varautua, koska se on huomattavasti todennäköisempää kuin kuolema autokolarissa 30-vuotiaana tai rintasyöpäkuolema nelivitosena. 

Äkkikuoleman rinnalla on aina myös pitkäaikaiseen sairauteen kuolemisen vaihtoehto, ja siinä sairastamisvaiheessa voi olla ihan hyvä asia, ettei tarvitse rahaa miettiä, vaan voi ostaa haluamiaan palveluita ja elämyksiä, missä määrin niitä nyt jaksaa. Joihinkin sairauksiin voi ostaa yksityissektorilta kalliilla rahalla joitakin lisäkuukausiakin. Ja no, jos tulee äkkikuolema, niin ei siinä kuollut itse jää harmittelemaan, että v*ttu kun säästin niin paljon osakkeisiin ja haahuilin kirpputoreilla päämäärättömästi vähemmän. Monet säästäjät sanovat, ettei sillä säästämisellä oikeasti ole edes kovin isoa vaikutusta elämänlaatuun, kun miettii elämää ja sen tavoitteita uusiksi. 

HS:n jutussa oli täysin epärealistinen lähtökohta. Ei 3000 euron vuotuisilla säästöillä saa millään  ilveellä 20 vuodessa sellaista pääomaa, jonka turvin voisi jäädä 45-vuotiaana töistä pois.

"Itselläni samanlaisia suunnitelmia, mutta ehkäpä 55-vuotiaana on koossa miljoona euroa. Sillä jo pärjää mukavasti ennenkuin oikea eläke alkaa."

Tämä on asiaa, mutta edellyttää tietysti erittäin hyviä tuloja töissäoloaikana.

Vierailija kirjoitti:

Nuoren sinisilmäistä haihattelua 😁

Ei ole. Aloitin säästämisen 21-vuotiaana sijoittamalla. Nyt ikää 44 ja pystyn jäämään eläkkeelle kun täytän 50.

Pitkäjänteinen säästäminen edellyttää ennen kaikkea, että maailma olisi ennakoitavissa.

Ja mehän tiedämme, että ei ole.

Vierailija kirjoitti:

HS:n jutussa oli täysin epärealistinen lähtökohta. Ei 3000 euron vuotuisilla säästöillä saa millään  ilveellä 20 vuodessa sellaista pääomaa, jonka turvin voisi jäädä 45-vuotiaana töistä pois.

"Itselläni samanlaisia suunnitelmia, mutta ehkäpä 55-vuotiaana on koossa miljoona euroa. Sillä jo pärjää mukavasti ennenkuin oikea eläke alkaa."

Tämä on asiaa, mutta edellyttää tietysti erittäin hyviä tuloja töissäoloaikana.

Tuossa iässä tilanne on kuitenkin se että yleensä tulot kasvaa ja menot pienenee. Joka vuosi pystyy laittaa enemmän säästöön. Varsinkin nyt kun osakkeet ovat laskeneet niin sijoittamalla seuraavat 22 vuotta hänellä on oikein hyvät mahdollisuudet unelmaansa.

Mulla nyt ikää 55, nelikymppisestä asti olen downshiftannut reilusti, aluksi 3kk kesälomin, sitten n. 7kk/vuosi töissä. Välillä olin reilu kolme vuotta kokonaan kotona ja nyt käyn keikkatöissä ehkä 40-50pv/vuosi. En missään nimessä tee töitä yli kuuskymppisenä enää. Pari saatua perintöä mahdollistaa tämän, enkä ole tuhlailija (turhaa sisustuskrääsää ja vaatteita ei esim. tule hankittua). Matkailuun ja autoon esim. riittäny rahat hyvin. Asuntolainaa ja lapsia ei ole, taloudessa 2 aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on suunnitelmana jäädä nuorena eläkkeelle. Aion mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa ilman avioehtoa ja ottaa eron.

Terv, Martina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoren sinisilmäistä haihattelua 😁

Ei ole. Aloitin säästämisen 21-vuotiaana sijoittamalla. Nyt ikää 44 ja pystyn jäämään eläkkeelle kun täytän 50.

Ja säästät noin 200-300e kuussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatus eläkkeelle jäämisestä nuorena on tosi kiva, mutta todellisuudessa elämä on aika tylsää jos ei ole töissä!

Itse tein juuri näin ja tylsistyin todella nopeasti ja olen nykyään takaisin töissä.

Mitä sitä tekee päivät pitkät kun kaikki muut ovat töissä? Ei paljon mitään muuta kuin hukkaa aikaa. Ja työkavereita tuli ikävä.

Jep. Jotkut vuorotteluvapaalta palaavat kertovat, että oli kivaa mutta oli kiva tulla takaisin töihin.

Tää on musta niin kummallista, ettei ihminen keksi mitään muuta tekemistä kuin työn. Ja tosi surullista myös tavallaan. Onhan meitä toki myös aivopesty siihen suuntaan että ihmisellä ei ole arvoa jos ei ole työnarkomaani tai vähintään uraorientoitunut. Sit toisaalta kuitenkin pitäis olla jotkut synnytystalkoot. Ei ihme että mielenterveyssyistä eläköityneiden määrä nousee jatkuvasti.

Aion jäädä pois työelämästä 59-vuotiaana. Olen suunnitellut halvan asumismuodon ja säästän rahaa noin kymmeneksi vuodeksi, jotta selviydyn eläkkeelle.

Minä olen ratkaissut asian tekemällä töitä vähemmän nyt. Teen tällä hetkellä 30 tuntista viikkoa ja pärjään hyvin. Ehdin myös elää❤️

35-vuotias myyjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatus eläkkeelle jäämisestä nuorena on tosi kiva, mutta todellisuudessa elämä on aika tylsää jos ei ole töissä!

Itse tein juuri näin ja tylsistyin todella nopeasti ja olen nykyään takaisin töissä.

Mitä sitä tekee päivät pitkät kun kaikki muut ovat töissä? Ei paljon mitään muuta kuin hukkaa aikaa. Ja työkavereita tuli ikävä.

Pari vuotta jaksoin olla kotona ja harrastamassa, sitten takaisin töihin. Se hyvä puoli on että voin tehdä töitä mistä oikeasti tykkään eikä tarvitse ottaa mitä tahansa työtä eli se on kyllä bonus eikä ole taloudellisia huolia. Eli säästäminen kyllä kannatti mutta eri syystä kuin nuorena ajattelin.

Jep. Jotkut vuorotteluvapaalta palaavat kertovat, että oli kivaa mutta oli kiva tulla takaisin töihin.

Minä en ymmärrä sellaisia ihmisiä lainkaan. Mulla on niin paljon tekemistä ihan itseksenikin, että vuorokaudessa ei riitä tunnit tekemään läheskään kaikkia niitä asioita, joita haluaisin tehdä! Eikö tylsistyjillä ole mitään harrastuksia? Perhettä? Kavereita? Jotain kiinnostuksenkohteita? Mökkiä, jota voisi laittaa? Tapahtumia, joissa käydä? Tv-sarjoja ja elokuvia, joita katsoa? Juttuja joita haluaisi opiskella, vaikka joku kieli? Siis ei tarvitse tietenkään olla näitä kaikkia, mutta edes osa näistä, niin siinähän sitä tekemistä jo on.

Yllättävän helppoa säästäminen ja sijoittaminen on. Ensimmäisestä työpaikasta lähtien omaksuin tavan, että nettopalkasta 20-50 % säästöön  ja sijoituksiin ja onneksi löytyi puolisokin joka ajatteli samalla tavalla. Ihan ensimmäisissä työsuhteissa tuo tavoite tarkoitti 40 € /kk, kun koululaisina lehtien jaossa ei palkka montaa sataa ollut. Asuminne on suurin kuluerä ja sen suhteen kannattaa tehdä valintoja.  Jo opiskeluaikana vaihdoimme asuntoa pienempään ja syrjemmässä sijaitsevaan, vaikka tätä moni kaveri ihmettelikin.  Syy oli vuokran nousu, jolloin säästötavoite olisi vaarantunut.

Suurin osa kuluttamisesta on valintakysymys eikä se ole pakollista.  Esim. huonekalut, vaatteet yms. ostetaan usein turhaan uusina.  Kampaamossa ei ole pakko käydä joka kuukausi. Suoratoistapalveluista kannatta käyttää vain yhtä kerrallaan. Näin pystyy kierrättämään eripalvelujen ilmaisia kokeiluaikoja.

Olen myös myyjä ja olen laskenut, että pystyn säästämään noin tuhat euroa vuodessa siten, että ei tunnu, että se olisi pois jostain. Tosin nyt, kun koronan takia talvilomareissua ei tullut, pystyin laittamaan nekin 800 euroa säästöihin. Osan tuosta tuhannesta eurosta menee sukanvarteen ja osa osakkeisiin.

Olen 40, joten jos jatkan tuohon tapaan, minulla on eläkeikään mennessä säästöt, joista saan vähän enemmän varallisuutta eläkkeelle ja turvaa. Minulle siis 10 000 euron osakesalkku eläkeikäisenä olisi ihan ok.

Tuo summa ei millään riitä. Mulla jää 1000 eur säästöön kuussa enkä siltikään luule voivani jäädä aikaisemmin eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla nyt ikää 55, nelikymppisestä asti olen downshiftannut reilusti, aluksi 3kk kesälomin, sitten n. 7kk/vuosi töissä. Välillä olin reilu kolme vuotta kokonaan kotona ja nyt käyn keikkatöissä ehkä 40-50pv/vuosi. En missään nimessä tee töitä yli kuuskymppisenä enää. Pari saatua perintöä mahdollistaa tämän, enkä ole tuhlailija (turhaa sisustuskrääsää ja vaatteita ei esim. tule hankittua). Matkailuun ja autoon esim. riittäny rahat hyvin. Asuntolainaa ja lapsia ei ole, taloudessa 2 aikuista.

Mä olen 40, nyt edessä vapaa kesä, ehkä syksyllä keikkalaiseksi. Olen tehnyt viime vuosina 8 kk/vuosi töitä, reilun parin tonnin tusinaduunarinhommaa, onnistuu silläkin. Puoliso tk-eläkkeellä. Hyvin on tämäkin riittänyt, tarvitaan enemmän aikaa kuin rahaa, roinaa on nurkat väärällään.

Sanoit tuossa lopussa taikasanat, ei enää lapsia eikä asuntolainaa....muuten jäisi haaveeksi. Mulla on perintö saamatta, toivottavasti vielä pitkään. Menee aikanaan sijoitukseen ja työnteko vähenee taas.