Lue keskustelun säännöt.
Hei te miehekkään ajatusmaailman omaavat naiset!
24.04.2020 |
Transhoitokeskustelusta innoittuneena tein tämän aloituksen. Olen itse keski-ikäinen nainen ja jo ihan pienestä lapsesta saakka ajatellut, että voisin yhtä hyvin olla poika/mies. Olen kuitenkin fyysisesti hyvin selkeästi nainen ja ylipäätään hyvin tarkka ulkonäöstäni. Olen todella lihaksikas mutta toisaalta omaan vyötärön, naisellisen lantion jne. Kasvonpiirteeni ovat lähinnä androgyynit. Rasvaprosentti on luonnostaan naiseksi aika alhainen.
En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi naisjoukoissa ja ylipäätään tulen todella paljon paremmin juttuun miesten kanssa. Kiinnostukseni kohteet ovat aika miehisiä ja olen todella kilpailuhenkinen. Tähän liittyen huomaan olevani myös melko aggressiivinen ajatuksiltani, tämän puolen pystyn kuitenkin itsessäni hallitsemaan ja hillitsemään.
Miten teillä muilla ”miehisellä” tavalla ajattelevilla menee? Koetteko ajattelutapanne vuoksi erottuvanne joukosta jne? Miten teillä on sujunut työelämässä?
En ajattele sukupuolen olevan mikään jyrkkärajainen määrittelykysymys. Ajattelen, että on olemassa miehisiä naisia ja naisellisia miehiä. Ja tämä kaikki virallisesta, syntymästä lähtöisin olevasta sukupuolesta riippumatta.
Kommentit (42)
Olen taidetta harrastava herkkä mies mutta en ole ajatellut etten olisi mies tai että minun pitäisi miettiä siksi sukupuoleen liittyviä asioita.
Identiteettikriisi ja itsen löytäminen joukosta ja siihen peilaaminen on teissä vahvaa ja se on hyvin naisellinen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on myös sanottu, että ajattelen, kuin mies.
Ehkä se tarkoittaa sitä tapaa, miten aivoni toimivat, miten älyni toimii.
Ulkoisesti ja sisäisesti olen kuitenkin hyvin naisellinen nainen. Pidän miehistä ja samalla tavalla kuin sinäkin ap, viihdyn paremmin miesten kuin naisten seurassa. Seksuaalinen jännite on kuitenkin läsnä ja pidän siitä, että on.
Eron huomaa ehkä eniten silloin, kun tapaan naisia, joiden ajattelutapa selkeästi on feminiinisempi. En tiedä miten suhtautua enkä löydä samaa aallonpituutta heidän kanssaan.
Terävien aivojen ja naisellisten avujen yhdistelmä on sinällään toistaiseksi ollut elämässä ihan toimiva. Ei se ovia ainakaan sulje. Joskaan en osaa käyttää tätä palettia ihan niin hyvin, kuin voisin. Tai uskalla.
Jossain tutkimuksessa aikanaan oli, että suomessa on erityisen paljon ns miehisiä naisia ja toisaalta myös naisellisia miehiä. Yhtenä yksityiskohtana oli tämä finger-length-ratio, jossa suomalaiset naiset ja miehet tekivät jonkinasteisen tilastollisen piikiin kansainvälisesti vertailussa.
No, eipä sillä, kyllähän tämän näkee monesta asiasta, niin hyvässä kuin pahassakin.
Olen monessa asiassa aika androgyyni. En ole koskaan ollut kiinnostunut nukkeleikeistä ja ulkonäöstä. Lapsena tykkäsin poikien leikeistä ja viihdyin poikien kanssa, mutta murrosikä muutti pojat pelottaviksi hormonihirviöiksi, ja sen jälkeen olen viihtynyt paljon paremmin naisten kanssa. He ovat vähemmän aggressiivisia. Olen kyllä asiakeskeinen, enkä jaksa keskustella leipomuksista. Ainoa asia, joka on saanut minut varsinaisesti tuntemaan itseni naiseksi, on ollut äitiys.
Vierailija kirjoitti:
Jossain tutkimuksessa aikanaan oli, että suomessa on erityisen paljon ns miehisiä naisia ja toisaalta myös naisellisia miehiä. Yhtenä yksityiskohtana oli tämä finger-length-ratio, jossa suomalaiset naiset ja miehet tekivät jonkinasteisen tilastollisen piikiin kansainvälisesti vertailussa.
No, eipä sillä, kyllähän tämän näkee monesta asiasta, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kertoisitko lisää siitä pahasta? Kuvitteletko, että se ”miehen aivot” omaava nainen on se ryhävalasta muistuttava, meikitön olento kaupan kassajonossa? Tuntemattomat pitävät minua fyysisesti hyvin naisellisena. Älykkäät miehet rakastuvat ensin ulkonäkööni ja sitten luonteeseeni. Ei paha yhtälö minusta.
Minulla on aina ollut jono miespuolisia ihailijoita mutta olen kuitenkin suhteessa ollessani hyvin sitoutunut. Ikää 45 vuotta eli se siitä naisten parasta ennen -trollaamisestakin. Uskon, että huomaan ihmiset aivoillani vielä vuosikymmenenkin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, olenko ajatusmaailmaltani kovin miehekäs, vaikka en kaikkia asioita välttämättä ajattele "perinteisesti" naisellisesta näkökulmasta. Olen varmaankin enemmän sellainen välimallin Veera :D Jotain kertoo ehkä se, että vaikka muuten tulen kaikenlaisten ihmisten kanssa juttuun, niin hyvin maskuliinisten miesten ja selkeän feminiinisten naisten kanssa minun on vaikea löytää yhteistä säveltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain tutkimuksessa aikanaan oli, että suomessa on erityisen paljon ns miehisiä naisia ja toisaalta myös naisellisia miehiä. Yhtenä yksityiskohtana oli tämä finger-length-ratio, jossa suomalaiset naiset ja miehet tekivät jonkinasteisen tilastollisen piikiin kansainvälisesti vertailussa.
No, eipä sillä, kyllähän tämän näkee monesta asiasta, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kertoisitko lisää siitä pahasta? Kuvitteletko, että se ”miehen aivot” omaava nainen on se ryhävalasta muistuttava, meikitön olento kaupan kassajonossa? Tuntemattomat pitävät minua fyysisesti hyvin naisellisena. Älykkäät miehet rakastuvat ensin ulkonäkööni ja sitten luonteeseeni. Ei paha yhtälö minusta.
Minulla on aina ollut jono miespuolisia ihailijoita mutta olen kuitenkin suhteessa ollessani hyvin sitoutunut. Ikää 45 vuotta eli se siitä naisten parasta ennen -trollaamisestakin. Uskon, että huomaan ihmiset aivoillani vielä vuosikymmenenkin päästä.
Kirjoitin ihan yleisesti. Luettelit nyt aika paljon henkilökohtaisia kipupisteitäsi tuossa olkiukkojen luettelossasi... Niitä pahoja asioita voisi olla vaikkapa se, että naismaiset miehet luotsaavat tätä maata vaaleanpunaisten lasien läpi katsoen ja kuvittelevat tänne saapujista liian hyviä. Ovat siis liian naiveja ja sinisilmäisiä.
Itse taas olen henkilökohtaisesti aina nimenomaisesti pitänyt ns poikatytöistä, joista löytyy sisäistä voimaa ja rationaalista ajattelua, että otahan ihan iisisti siellä :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko kysymyksesi minulle, mutta vastaan kuitenkin, koska mieheni sanoi minulle seurustelumme alussa, että minä ajattelen kuin mies. Itse en ole tätä koskaan tajunnut, mutta olen asiakeskeinen, en tykkää jutella viikonlopuista tai lapsista, en puhu itsestäni muille, enkä varsinkaan tunteistani. Olen hyvin ratkaisukeskeinen, en pyörittele ongelmia, vaan ratkaisen ne ja siirryn eteenpäin.
Työelämässä sujuu hyvin. Teen päätöksiä ja olen päätynyt kaikkialla tiimivetäjäksi. En käy kahvitauoilla, mutta lounaalla on kiva käydä - jos puhutaan asiaa. Hallitsen kyllä small talkin, olen oikein sosiaalinen, mutta se on tylsää,
Yksityiselämässä minulla on muutama hyvä ystävä, mutta näen heitä harvakseltaan. En yhtään ymmärrä näitä tuttavaperheitä/yhteisiä reissuja toisten kanssa/mökkivierailuita. En tiedä onko se miesmäinen ominaisuus?
Ulkoisesti olen hyvin naisellinen, sensuelliksikin sanottu. Väännän kiharoita ja omaan antiagearsenaalin. En ole kiinnostunut miehisistä asioista, enkä ole kilpailuhenkinen.
N51
Kiitos, että kirjoitit tämän. Allekirjoitan omasta puolestani joka sanan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain tutkimuksessa aikanaan oli, että suomessa on erityisen paljon ns miehisiä naisia ja toisaalta myös naisellisia miehiä. Yhtenä yksityiskohtana oli tämä finger-length-ratio, jossa suomalaiset naiset ja miehet tekivät jonkinasteisen tilastollisen piikiin kansainvälisesti vertailussa.
No, eipä sillä, kyllähän tämän näkee monesta asiasta, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kertoisitko lisää siitä pahasta? Kuvitteletko, että se ”miehen aivot” omaava nainen on se ryhävalasta muistuttava, meikitön olento kaupan kassajonossa? Tuntemattomat pitävät minua fyysisesti hyvin naisellisena. Älykkäät miehet rakastuvat ensin ulkonäkööni ja sitten luonteeseeni. Ei paha yhtälö minusta.
Minulla on aina ollut jono miespuolisia ihailijoita mutta olen kuitenkin suhteessa ollessani hyvin sitoutunut. Ikää 45 vuotta eli se siitä naisten parasta ennen -trollaamisestakin. Uskon, että huomaan ihmiset aivoillani vielä vuosikymmenenkin päästä.
Kirjoitin ihan yleisesti. Luettelit nyt aika paljon henkilökohtaisia kipupisteitäsi tuossa olkiukkojen luettelossasi... Niitä pahoja asioita voisi olla vaikkapa se, että naismaiset miehet luotsaavat tätä maata vaaleanpunaisten lasien läpi katsoen ja kuvittelevat tänne saapujista liian hyviä. Ovat siis liian naiveja ja sinisilmäisiä.
Itse taas olen henkilökohtaisesti aina nimenomaisesti pitänyt ns poikatytöistä, joista löytyy sisäistä voimaa ja rationaalista ajattelua, että otahan ihan iisisti siellä :DD
Olet ihan kujalla. Esimerkiksi hallituksemme jäsenet ovat ihan tyypillisiä naisia, jotka ajattelevat naisellisella tavalla.
Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen siitä, että miesmäiset naiset olisivat kuvailemasi kaltaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä naisille tuputettavaa maailmaa, jota esim naistenlehdet tarjoilevat. Elän ihan eri maailmassa.
Olen aikalailla samanlainen isomahainen kaljaa kittaava jörrikkä mikä isäni oli, isä kuoli tämän ikäisenä kuin olen nyt, näytän naispuoliselta isältä, lol. Voin paikkailla takkiani vaikka jeesusteipillä, kuten isä.. Minulla ei ole kuin muutama paita ja kahdet housut ja talvitakki, kevättakki ja kesät kaytän mustaa hupparia.
Tarkoitan tällä vain sanoa, että naisiin liitetään aina joku vaatteilla koreilu jne, minulla on samat vaatteet vuosikausia, kunnes menevät niin rikki ettei edes jeesusteippi auta.
Kyllä minä ihan nainen silti olen, kaltaisiani jörrikkanaisia on Suomi täynnä. Meitä ei vain näy televisiosarjoissa eikä naistenlehdissä.
Ehkä sitä Dr.Martinin tätiä, joka kuoli, oli minunkaltainen nainen, se pulleampi täti. Sellaisia on siis tämäkin maa täynnä, ja ihan tavallisia naisia me silti ollaan, ei vain mitään moottoriturpia eikä hempsankeikkoja. Eikä myöskään lesboja. Nainen joka ei meikkaa tai muutoin tälläydy, ei ole aina rekkalesbo, huom.
Onneksi tässä maassa naiset ja miehet ovat melkolailla samasta puusta veistetty, ja jokainen saa olla sellainen kuin on, ilman että sekoaisi johonkin transpropagandaan, joka on täyttä hevonpeetä.
On hyvin feminiinisiä miehiä, ja on hyvin mörököllejä murahtelevia naisia, ei se sen kummallisempaa ole. Ihmisiä olemme kaikki, omilla hormonimäärillämme. Sukupuoli on siksi, että lajimme voi lisääntyä. Ja liikaa on tätä jo tehtykin.
Miehet eivät analysoi itseään noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viihdy naisseurassa, enkä seurassa muutenkaan. Yksi ihminen kerrallaan kuormittaa ihan tarpeeksi. Parhaat ystäväni, joista yleensä on tullut myös rakastettuja, ovat olleet miehiä.
En tunnista naisen ja miehen ajattelutapojen eroja, mutta tunnistan typeryyden ja kapea-alaisuuden eikä se viehätä vaan ärsyttää.
Jatkan vielä senverran, että vaikka olen äksy mörökölli joka saattaa vain murahdella, olen hyvin empaattinen ja eläinrakas, sekä rakastan läheisiä lapsiani ja olen äitinä hyvin hellä ja huolehtivainen. Ihan perinaisellinen siis olen myös, äksyn kuoreni alla.
t,kommentoija10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain tutkimuksessa aikanaan oli, että suomessa on erityisen paljon ns miehisiä naisia ja toisaalta myös naisellisia miehiä. Yhtenä yksityiskohtana oli tämä finger-length-ratio, jossa suomalaiset naiset ja miehet tekivät jonkinasteisen tilastollisen piikiin kansainvälisesti vertailussa.
No, eipä sillä, kyllähän tämän näkee monesta asiasta, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kertoisitko lisää siitä pahasta? Kuvitteletko, että se ”miehen aivot” omaava nainen on se ryhävalasta muistuttava, meikitön olento kaupan kassajonossa? Tuntemattomat pitävät minua fyysisesti hyvin naisellisena. Älykkäät miehet rakastuvat ensin ulkonäkööni ja sitten luonteeseeni. Ei paha yhtälö minusta.
Minulla on aina ollut jono miespuolisia ihailijoita mutta olen kuitenkin suhteessa ollessani hyvin sitoutunut. Ikää 45 vuotta eli se siitä naisten parasta ennen -trollaamisestakin. Uskon, että huomaan ihmiset aivoillani vielä vuosikymmenenkin päästä.
Kirjoitin ihan yleisesti. Luettelit nyt aika paljon henkilökohtaisia kipupisteitäsi tuossa olkiukkojen luettelossasi... Niitä pahoja asioita voisi olla vaikkapa se, että naismaiset miehet luotsaavat tätä maata vaaleanpunaisten lasien läpi katsoen ja kuvittelevat tänne saapujista liian hyviä. Ovat siis liian naiveja ja sinisilmäisiä.
Itse taas olen henkilökohtaisesti aina nimenomaisesti pitänyt ns poikatytöistä, joista löytyy sisäistä voimaa ja rationaalista ajattelua, että otahan ihan iisisti siellä :DD
Olet ihan kujalla. Esimerkiksi hallituksemme jäsenet ovat ihan tyypillisiä naisia, jotka ajattelevat naisellisella tavalla.
Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen siitä, että miesmäiset naiset olisivat kuvailemasi kaltaisia?
Kujalla näytät olevan sinä kun et näytä edes osaavan lukea kunnolla. Heitä vaikka pari nappia naamariin ja tule sitten uudestaan kokeilemaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain tutkimuksessa aikanaan oli, että suomessa on erityisen paljon ns miehisiä naisia ja toisaalta myös naisellisia miehiä. Yhtenä yksityiskohtana oli tämä finger-length-ratio, jossa suomalaiset naiset ja miehet tekivät jonkinasteisen tilastollisen piikiin kansainvälisesti vertailussa.
No, eipä sillä, kyllähän tämän näkee monesta asiasta, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kertoisitko lisää siitä pahasta? Kuvitteletko, että se ”miehen aivot” omaava nainen on se ryhävalasta muistuttava, meikitön olento kaupan kassajonossa? Tuntemattomat pitävät minua fyysisesti hyvin naisellisena. Älykkäät miehet rakastuvat ensin ulkonäkööni ja sitten luonteeseeni. Ei paha yhtälö minusta.
Minulla on aina ollut jono miespuolisia ihailijoita mutta olen kuitenkin suhteessa ollessani hyvin sitoutunut. Ikää 45 vuotta eli se siitä naisten parasta ennen -trollaamisestakin. Uskon, että huomaan ihmiset aivoillani vielä vuosikymmenenkin päästä.
Kirjoitin ihan yleisesti. Luettelit nyt aika paljon henkilökohtaisia kipupisteitäsi tuossa olkiukkojen luettelossasi... Niitä pahoja asioita voisi olla vaikkapa se, että naismaiset miehet luotsaavat tätä maata vaaleanpunaisten lasien läpi katsoen ja kuvittelevat tänne saapujista liian hyviä. Ovat siis liian naiveja ja sinisilmäisiä.
Itse taas olen henkilökohtaisesti aina nimenomaisesti pitänyt ns poikatytöistä, joista löytyy sisäistä voimaa ja rationaalista ajattelua, että otahan ihan iisisti siellä :DD
Kommentoin vielä sitä, että esimerkiksi Minna Kauppi on minusta enemmänkin nainen, joka voisi olla miesmäisellä tavalla ajatteleva nainen sikäli, kun omasta ystäväpiiristäni tunnistan kaltaisiani.
Yksikään hallituksemme jäsenistä ei esimerkiksi herätä minussa ajatuksia, joissa näkisin heidän maskuliiniseksi valossa. Moni ”miehen aivot” omaava nainen käsittääkseni korostaa feminiinisyyttään aikuisena ja hallituksemme naiset lähinnä korostavat poikatyttöyttään.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät analysoi itseään noin.
Moni mies ei tunnista ongelmiaan vaan taapertaa niiden kanssa hautaan. Ei mikään estä miestä harjoittelemasta ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät analysoi itseään noin.
Me emme olekaan miehiä. Luulen, että se juuri tekee meistä miesten keskuudessa suosittuja. Olemme samalla paras kaveri sekä rakastajatar.
Niin ja tarkoitin vain sanoa, että ei minun ajatusmaailmani ole milläänlailla miehekäs, mutta joku voi niin luulla, jos en ole kuin naistenlehden huoliteltu primadonna.
Kyllä minunm ajatusmaailma on hyvin naiselle ominainen, haluan suojella eläimiä, luontoa, ylipäätä ympäristöä, en tuhota sitä.
Mutta vastasin ketjuun ihan siksi, että stereotypiat ovat justiinsa semmosia, että jos et ole ekstrovertti ja keskity ulkonäköösi muiden samanlaisten jumppanaisten kanssa, ajattelet kuin mies. Yksinkertaistettuna. Siksi vastasin.
t.10 taas
Minä olen ajatusmaailmaltani samalla aaltopituudella enemmän miesten kuin naisten kanssa. Mielestäni naiset yleisesti ovat aivan liian herkkiä ja ajattelevat asioita liikaa tunteella ja liian vähän järjellä. En samaistu juurikaan muiden naisten kanssa ja minua pidetäänkin välillä jopa kylmänä, kun en tykkää mielistellä ketään. Minä olen se, joka pitää naispuolisten ystävieni puolia, kun eivät itse "halua loukata" ketään eli eivät pidä puoliaan, ettei toiselle tule paha mieli.
En tiedä onko kysymyksesi minulle, mutta vastaan kuitenkin, koska mieheni sanoi minulle seurustelumme alussa, että minä ajattelen kuin mies. Itse en ole tätä koskaan tajunnut, mutta olen asiakeskeinen, en tykkää jutella viikonlopuista tai lapsista, en puhu itsestäni muille, enkä varsinkaan tunteistani. Olen hyvin ratkaisukeskeinen, en pyörittele ongelmia, vaan ratkaisen ne ja siirryn eteenpäin.
Työelämässä sujuu hyvin. Teen päätöksiä ja olen päätynyt kaikkialla tiimivetäjäksi. En käy kahvitauoilla, mutta lounaalla on kiva käydä - jos puhutaan asiaa. Hallitsen kyllä small talkin, olen oikein sosiaalinen, mutta se on tylsää,
Yksityiselämässä minulla on muutama hyvä ystävä, mutta näen heitä harvakseltaan. En yhtään ymmärrä näitä tuttavaperheitä/yhteisiä reissuja toisten kanssa/mökkivierailuita. En tiedä onko se miesmäinen ominaisuus?
Ulkoisesti olen hyvin naisellinen, sensuelliksikin sanottu. Väännän kiharoita ja omaan antiagearsenaalin. En ole kiinnostunut miehisistä asioista, enkä ole kilpailuhenkinen.
N51