Hei te miehekkään ajatusmaailman omaavat naiset!
Transhoitokeskustelusta innoittuneena tein tämän aloituksen. Olen itse keski-ikäinen nainen ja jo ihan pienestä lapsesta saakka ajatellut, että voisin yhtä hyvin olla poika/mies. Olen kuitenkin fyysisesti hyvin selkeästi nainen ja ylipäätään hyvin tarkka ulkonäöstäni. Olen todella lihaksikas mutta toisaalta omaan vyötärön, naisellisen lantion jne. Kasvonpiirteeni ovat lähinnä androgyynit. Rasvaprosentti on luonnostaan naiseksi aika alhainen.
En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi naisjoukoissa ja ylipäätään tulen todella paljon paremmin juttuun miesten kanssa. Kiinnostukseni kohteet ovat aika miehisiä ja olen todella kilpailuhenkinen. Tähän liittyen huomaan olevani myös melko aggressiivinen ajatuksiltani, tämän puolen pystyn kuitenkin itsessäni hallitsemaan ja hillitsemään.
Miten teillä muilla ”miehisellä” tavalla ajattelevilla menee? Koetteko ajattelutapanne vuoksi erottuvanne joukosta jne? Miten teillä on sujunut työelämässä?
En ajattele sukupuolen olevan mikään jyrkkärajainen määrittelykysymys. Ajattelen, että on olemassa miehisiä naisia ja naisellisia miehiä. Ja tämä kaikki virallisesta, syntymästä lähtöisin olevasta sukupuolesta riippumatta.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monessa asiassa aika androgyyni. En ole koskaan ollut kiinnostunut nukkeleikeistä ja ulkonäöstä. Lapsena tykkäsin poikien leikeistä ja viihdyin poikien kanssa, mutta murrosikä muutti pojat pelottaviksi hormonihirviöiksi, ja sen jälkeen olen viihtynyt paljon paremmin naisten kanssa. He ovat vähemmän aggressiivisia. Olen kyllä asiakeskeinen, enkä jaksa keskustella leipomuksista. Ainoa asia, joka on saanut minut varsinaisesti tuntemaan itseni naiseksi, on ollut äitiys.
Mulla sama, aikuistuttuani olen kyllä oppinut juoruamaan naistenkin kanssa. minua kiinnostaa miehiseksi ymmärretyt asiat, en todellakaan ole mikään kodinhengetär vaan vaadin esim. kaikilta perheenjäsenistä omaa osuutta kotitöistä. Jokainen pesee pyykkinsä itse jne. Toisaalta osaan vaihtaa autonrenkaat itse, enkä tarvitse siihen apua. Minulla on oma akkuporakone, kun en jaksa etsiä miehen konetta omiin projekteihin.
En ole kauhean kiinnostunut tälläämisestä tai vaatteista. Nyt teen Koronan vuoksi etätöitä enkä tosiaan meikkaa tai laita hiuksia... tavallisesti on pakko, kun pitää näyttää siistiltä asiakaspalvelutyössä.
Vaatiminen ja kontrollin pito itsellä on kyllä hyvin perinteistä Justiinana olemista.
Mun lapset sanoo, että olen erilainen kuin muiden äidit esim. tyyliltäni ja tavoittani. Olen myös viettänyt enemmän aikaa poikien ja miesten kanssa ja lähimmät ihmiseni ovat olleet poikia tai miehiä nuoresta asti. Se on varmaan vaikuttanut jonkin verran myös ajatteluun. Vähän jopa mietin tultuani tytön äidiksi että miten selviän siitä, mutta hyvin on mennyt ja äitiys on tuonut mulle hyviä naispuolisia kavereita.
Sekä naisissa että miehissä on sellaisia ns. stereotyyppisesti käyttäytyvä ihmisiä, joita mun on vaikea ymmärtää ja joiden kanssa yritän vaan tulla toimeen. Muutenkin olen introvertti ja asiakeskeinen ihminen, joten muutama läheinen ystävä sopii mulle hyvin.