Lue keskustelun säännöt.
Hei te miehekkään ajatusmaailman omaavat naiset!
24.04.2020 |
Transhoitokeskustelusta innoittuneena tein tämän aloituksen. Olen itse keski-ikäinen nainen ja jo ihan pienestä lapsesta saakka ajatellut, että voisin yhtä hyvin olla poika/mies. Olen kuitenkin fyysisesti hyvin selkeästi nainen ja ylipäätään hyvin tarkka ulkonäöstäni. Olen todella lihaksikas mutta toisaalta omaan vyötärön, naisellisen lantion jne. Kasvonpiirteeni ovat lähinnä androgyynit. Rasvaprosentti on luonnostaan naiseksi aika alhainen.
En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi naisjoukoissa ja ylipäätään tulen todella paljon paremmin juttuun miesten kanssa. Kiinnostukseni kohteet ovat aika miehisiä ja olen todella kilpailuhenkinen. Tähän liittyen huomaan olevani myös melko aggressiivinen ajatuksiltani, tämän puolen pystyn kuitenkin itsessäni hallitsemaan ja hillitsemään.
Miten teillä muilla ”miehisellä” tavalla ajattelevilla menee? Koetteko ajattelutapanne vuoksi erottuvanne joukosta jne? Miten teillä on sujunut työelämässä?
En ajattele sukupuolen olevan mikään jyrkkärajainen määrittelykysymys. Ajattelen, että on olemassa miehisiä naisia ja naisellisia miehiä. Ja tämä kaikki virallisesta, syntymästä lähtöisin olevasta sukupuolesta riippumatta.
Kommentit (42)
Tulin vaan sanomaan, että olen nainen, enkä ikinä viitsisi suoltaa tuollaista kyökkipsykologista pseudoanalyysiä itsestäni enkä muista. Ihan höpöhöpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain tutkimuksessa aikanaan oli, että suomessa on erityisen paljon ns miehisiä naisia ja toisaalta myös naisellisia miehiä. Yhtenä yksityiskohtana oli tämä finger-length-ratio, jossa suomalaiset naiset ja miehet tekivät jonkinasteisen tilastollisen piikiin kansainvälisesti vertailussa.
No, eipä sillä, kyllähän tämän näkee monesta asiasta, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kertoisitko lisää siitä pahasta? Kuvitteletko, että se ”miehen aivot” omaava nainen on se ryhävalasta muistuttava, meikitön olento kaupan kassajonossa? Tuntemattomat pitävät minua fyysisesti hyvin naisellisena. Älykkäät miehet rakastuvat ensin ulkonäkööni ja sitten luonteeseeni. Ei paha yhtälö minusta.
Minulla on aina ollut jono miespuolisia ihailijoita mutta olen kuitenkin suhteessa ollessani hyvin sitoutunut. Ikää 45 vuotta eli se siitä naisten parasta ennen -trollaamisestakin. Uskon, että huomaan ihmiset aivoillani vielä vuosikymmenenkin päästä.
Kirjoitin ihan yleisesti. Luettelit nyt aika paljon henkilökohtaisia kipupisteitäsi tuossa olkiukkojen luettelossasi... Niitä pahoja asioita voisi olla vaikkapa se, että naismaiset miehet luotsaavat tätä maata vaaleanpunaisten lasien läpi katsoen ja kuvittelevat tänne saapujista liian hyviä. Ovat siis liian naiveja ja sinisilmäisiä.
Itse taas olen henkilökohtaisesti aina nimenomaisesti pitänyt ns poikatytöistä, joista löytyy sisäistä voimaa ja rationaalista ajattelua, että otahan ihan iisisti siellä :DD
Kommentoin vielä sitä, että esimerkiksi Minna Kauppi on minusta enemmänkin nainen, joka voisi olla miesmäisellä tavalla ajatteleva nainen sikäli, kun omasta ystäväpiiristäni tunnistan kaltaisiani.
Yksikään hallituksemme jäsenistä ei esimerkiksi herätä minussa ajatuksia, joissa näkisin heidän maskuliiniseksi valossa. Moni ”miehen aivot” omaava nainen käsittääkseni korostaa feminiinisyyttään aikuisena ja hallituksemme naiset lähinnä korostavat poikatyttöyttään.
En missään kohtaa analysoinut hallituksen naisia, edelleenkään. Kirjoitin naismaisista miehistä, mikä sekin oli kaikkinensa ehkä hiukan turhan yleistävää, koska on paljon järkevästi ajattelevia naismaisia miehiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät analysoi itseään noin.
Eipäs yliyleistetä siellä, jotkut miehet analysoi! Olen parisuhteessa sellaisen kanssa.
Olen kai jollain tapaa miesmäinen nainen. Lapsena myös näytin pojalta, naiselta aloin näyttää joskus 2-kymppisenä.
"Miesmäisyyteni" näkyy eniten ajattelussa. Minulla on ne kuuluisat putkiaivot eli en osaa multitaskata. Yhteen asiaan keskittymällä saan parhaiten tuloksia aikaan. Olen aina myös ollut matemaattisesti lahjakas. Kuitenkin valitsin taidealan ja alaani liittyvien stereotypioiden vuoksi matemaattisen lahjakkuuteni huomaaminen on hämmentänyt monia (etenkin tiettyjä miehiä, joilla outoja luuloja "naistaiteilijoista").
Tykkään myös haastaa itseäni fyysisesti ja hakea rajojani sillä saralla.
Naisten kanssa olen aina tullut toimeen. Olen yleensäkin sosiaalisesti aika mukautuva. Parisuhteissa ongelmaksi on muodostunut se, että mua ei ole tippaakaan kiinnostanut asettua siinä "naisen rooliin". Osin kyse on ollut kai valikoitumisesta, miehet on jotenkin kuvitelleet mun olevan perinteisellä tavalla naisellisempi kuin olen (taas se oletus, että henkisesti miehekäs nainen näyttääkin miehekkäältä). Joskus olen ollut havaitsevinani, että henkisesti naiselliset naiset ei välttämättä niin näytä naisellisilta päällepäin. Heillä se naiseus ehkä rakentuukin enemmän tiettyjen arvojen ja kiinnostuksen kohteiden kautta (äitiys, huushollaus, hoiva jne.). Mulla taas ainoa asia, joka synnyttää kokemuksen siitä, että olen nainen, on keho ja tyyli. Jos ne ei olisi naisen ja naiselliset, en oikeastaan tuntisi olevani nainen. Mun naiseus rakentuu niistä, mutta suurin osuus minuuttani jostain muusta.
Mulle tulee mieleen, että kyse on paljolti siitä, että on edelleen olemassa tosi voimakkaat stereotypiat naisista ja miehistä, ja jos ei tunne yhteenkuuluvuutta stereotypiaan (tai kokee, että joku toinen poikkeaa siitä kovasti), sanotaan sitten miesmäiseksi naiseksi tai naismaiseksi mieheksi. Muakin on monesti sanottu miesmäiseksi naiseksi, mutten itse koe olevani just miesmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kilpailuhenkinen nainen ja joidenkin sovinistien mielestä ehkä epänaisellinen luonteeltani. En ole koskaan silti kokenut niitä miehisiksi ominaisuuksiksi. Ylipäätään en jaottele ihmisiä ultramiehisiin ja ultranaisellisiin, vaan ajattelen kaikkien olevan yksilöitä ja omia itsejään. Jo isoäitini oli uranainen, äitini oli työelämässä johtaja, samoin siskoni ja minäkin, samoin moni naispuolinen ystäväni. Ei ole ikinä käynyt edes mielessä, etteivät he olidi aivan tavallisia naisia.
Kyllä mä olen piesestä tytöstä asti tiennyt olevani homomies naisen kehossa, mutta en ole tehnyt siitä koskaan mitään numeroa, vaan pitänyt asian itselläni. En ole tehnyt monesta muustakaan asiasta numeroa. Ei mieheni tiedä että olen oikeasti mies, vaan luulee naiseksi. Mitä väliä koko hommalla edes on, kun hän on heteromies, ja on yhdessä naisennäköisen ihmisen kanssa joka rakastaa häntä ja heillä menee hyvin?
Ei minulla ole mitään tarvetta alkaa avautumaan mihinkään suuntaan, vaan olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Olin nuorena todella erikoinen, ja sain kyllä tästä kuulla. Siis ihmisenä. Selkeästi naisennäköinen mutta suustaan kuin tukkijätkä, ja muulta käytökseltä myös. Miehiä riitti joka sormelle, niin että moni oli kateellinen huomiosta. Se oli vain ihanan erilaista kun muut istuivat jalat sirosti ristissä kikatellen ja minä en pelännyt ketään enkä mitään, enkä varsinkaan taipunut kenenkään edessä yhtään mihinkään, vaan pidin puoleni jopa liiallisuuksiin asti. Kuulemma täysin vastustamaton tyyppi, ja koulupoikien märkä uni. Siis miesten mielestä. Naiset eivät tietenkään pitäneet, kun ajattelivat että vien heidän kaikkien miehet, ja en osannut enkä edes välittänyt puhua meikeistä ja asetella sanojani kukkaiseksi, etten vahingossa loukkaisi.
Enemmän itsessäni oli miestä kuin suurimmassa osassa miehiä jotka tunsin. Nykyään kun olen 40vuotias, niin olen jo aika easy going. Mulla on 20v lapsi ja mies, jonka kanssa yhtä on pidetty kuutisen vuotta nyt.
Enb usko että ketään kiinnostaa sukupuoleni tai puolettomuuteni, suuntautumiseni, tai se mitä ajattelen itsestäni tai muista, kunhan kohdellaan kaikki toisia hyvin ja kunnioittavasti. mieheni saa minulta tasavaramasti sen mitä haluaa, ja minä häneltä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet semmonen poikatyttö. Mutta jos olet ihan oikeasti transsukupuolinen mies niin sinun koko elämä on sitä kun kaikki hokee, sitä että olet mies. Ei auta vaikka olisi pukeutunut kuin 5 snt h oratsu kun ajattelusi paljastaa sinut. Vaikka joka ikinen päivä olisit maailman ultra naisellisin niin sinulle sanottaisiin , oletko varma ettet ole mies? Tai naiset ei ajattele noin, sitä kuulee usein. Minulle sen on sanoneet niin kaverit, ystävät, monet lääkärit, gynet ja kaikki tilanteissa joissa ei olla millään tavalla käsitelty sukupuolta. On vain yhtäkkiä sanottu järkyttyneenä tai todettu, että sinä et ole nainen!! Jopa sosiaalitoimi hommasi meille naisen mallin ( he itse kutsui sellaiseksi sitä) ja minua on yritetty saada olemaan nainen ihan terapian avulla ja opetettu ilmentämään naisen tunteita. Onneksi naisen tuputtaminen loppui siihen kun sanoin hakeutuneeni transtutkimuksiin. Siihen loppui kaikki mallien tyrkytys ja minussa ei yhtäkkiä ollutkaan mitään vikaa eikä vanhemmuudessani. Minut vain oltiin mielletty väärällä tavalla naiseksi ja kai se koettiin pelottavaksi. Ei siihen auttanut isot korvikset ja hameet sekä kivat värikkäät käsilaukut peittämään. Silti en ollut oikein, minussa oli jokin väärin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko kysymyksesi minulle, mutta vastaan kuitenkin, koska mieheni sanoi minulle seurustelumme alussa, että minä ajattelen kuin mies. Itse en ole tätä koskaan tajunnut, mutta olen asiakeskeinen, en tykkää jutella viikonlopuista tai lapsista, en puhu itsestäni muille, enkä varsinkaan tunteistani. Olen hyvin ratkaisukeskeinen, en pyörittele ongelmia, vaan ratkaisen ne ja siirryn eteenpäin.
Työelämässä sujuu hyvin. Teen päätöksiä ja olen päätynyt kaikkialla tiimivetäjäksi. En käy kahvitauoilla, mutta lounaalla on kiva käydä - jos puhutaan asiaa. Hallitsen kyllä small talkin, olen oikein sosiaalinen, mutta se on tylsää,
Yksityiselämässä minulla on muutama hyvä ystävä, mutta näen heitä harvakseltaan. En yhtään ymmärrä näitä tuttavaperheitä/yhteisiä reissuja toisten kanssa/mökkivierailuita. En tiedä onko se miesmäinen ominaisuus?
Ulkoisesti olen hyvin naisellinen, sensuelliksikin sanottu. Väännän kiharoita ja omaan antiagearsenaalin. En ole kiinnostunut miehisistä asioista, enkä ole kilpailuhenkinen.
N51
Mä taas tunnistan sen, että kaikki ongelmat eivät ratkea parhaalla mahdollisella tavalla, jos roiskaistaan se ekana mieleen tuleva juttu ja mennään eteenpäin.
En koe sen takia olevani erityisen miehekäs tai erityisen naisellinen, koska esim. työelämässä olen huomannut tämän piirteen molemmilla sukupuolilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain tutkimuksessa aikanaan oli, että suomessa on erityisen paljon ns miehisiä naisia ja toisaalta myös naisellisia miehiä. Yhtenä yksityiskohtana oli tämä finger-length-ratio, jossa suomalaiset naiset ja miehet tekivät jonkinasteisen tilastollisen piikiin kansainvälisesti vertailussa.
No, eipä sillä, kyllähän tämän näkee monesta asiasta, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kertoisitko lisää siitä pahasta? Kuvitteletko, että se ”miehen aivot” omaava nainen on se ryhävalasta muistuttava, meikitön olento kaupan kassajonossa? Tuntemattomat pitävät minua fyysisesti hyvin naisellisena. Älykkäät miehet rakastuvat ensin ulkonäkööni ja sitten luonteeseeni. Ei paha yhtälö minusta.
Minulla on aina ollut jono miespuolisia ihailijoita mutta olen kuitenkin suhteessa ollessani hyvin sitoutunut. Ikää 45 vuotta eli se siitä naisten parasta ennen -trollaamisestakin. Uskon, että huomaan ihmiset aivoillani vielä vuosikymmenenkin päästä.
Vastauksesi on erittäin naisellinen. En ole yhtään samaa mieltä.
N33
Vierailija kirjoitti:
En viihdy naisseurassa, enkä seurassa muutenkaan. Yksi ihminen kerrallaan kuormittaa ihan tarpeeksi. Parhaat ystäväni, joista yleensä on tullut myös rakastettuja, ovat olleet miehiä.
En tunnista naisen ja miehen ajattelutapojen eroja, mutta tunnistan typeryyden ja kapea-alaisuuden eikä se viehätä vaan ärsyttää.
Typeryyttä ja kapea-alaisuutta tää ketju on kyllä täynnä.
"Mä oon tälleen fiksu ja älykäs ja menestynyt ja kilpailullinen ja rohkea ja osaan asioita, eikä mua kiinnosta turhat jutut. Niin selkeesti mä olen miehinen enkä naisellinen. Koska naisellisuus = turhuus, osaamattomuus, tyhmyys ja hoivaaminen."
Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin vaan sanomaan, että olen nainen, enkä ikinä viitsisi suoltaa tuollaista kyökkipsykologista pseudoanalyysiä itsestäni enkä muista. Ihan höpöhöpöä.
Tulin sanomaan melkein saman, mutta sillä erotuksella, että olen insinööri, käynyt koulut ja pääasiassa työskennellyt miesvaltaisissa työpaikoissa. Mulla ei ole miehekäs ajatusmaailma ja miesten ihannointiin syyllistyin vielä joskus parikymppisenä itsekin, mutta kyllä tässä vuosiena aikana on ne ajatukset reiluudesta kadonneet. Päivittäin kuulee juoruilua miesvaltaisella työpaikalla. Se, ettei sitä kuule, johtuu vain siitä ihannoinnista ja ajattelutavasta että kun joku mies sanoo Jaskan olevan idiootti ja Mirkkulin olevan sukupuoleton henkilö (se muuten EI ole kehu), että tämähän on vain keskustelua - koska sen sanoo mies. Jos sen sanoisi nainen, ajatus olisi ihan eri.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tarkoitin vain sanoa, että ei minun ajatusmaailmani ole milläänlailla miehekäs, mutta joku voi niin luulla, jos en ole kuin naistenlehden huoliteltu primadonna.
Kyllä minunm ajatusmaailma on hyvin naiselle ominainen, haluan suojella eläimiä, luontoa, ylipäätä ympäristöä, en tuhota sitä.
Mutta vastasin ketjuun ihan siksi, että stereotypiat ovat justiinsa semmosia, että jos et ole ekstrovertti ja keskity ulkonäköösi muiden samanlaisten jumppanaisten kanssa, ajattelet kuin mies. Yksinkertaistettuna. Siksi vastasin.t.10 taas
Minä taas olen juuri huolitellun ”jumppanaisen” ulkoiset kriteerit näyttävä nainen. Miellän ajatusmaailmani kuitenkin selvästi enemmän miehiseksi kuin naiseksi. Psyykkinen sukupuoleni on osittain mies ja seksuaalisuuden saralla heteronainen. Fyysisesti olen selkeästi ainoastaan nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monessa asiassa aika androgyyni. En ole koskaan ollut kiinnostunut nukkeleikeistä ja ulkonäöstä. Lapsena tykkäsin poikien leikeistä ja viihdyin poikien kanssa, mutta murrosikä muutti pojat pelottaviksi hormonihirviöiksi, ja sen jälkeen olen viihtynyt paljon paremmin naisten kanssa. He ovat vähemmän aggressiivisia. Olen kyllä asiakeskeinen, enkä jaksa keskustella leipomuksista. Ainoa asia, joka on saanut minut varsinaisesti tuntemaan itseni naiseksi, on ollut äitiys.
Mulla sama, aikuistuttuani olen kyllä oppinut juoruamaan naistenkin kanssa. minua kiinnostaa miehiseksi ymmärretyt asiat, en todellakaan ole mikään kodinhengetär vaan vaadin esim. kaikilta perheenjäsenistä omaa osuutta kotitöistä. Jokainen pesee pyykkinsä itse jne. Toisaalta osaan vaihtaa autonrenkaat itse, enkä tarvitse siihen apua. Minulla on oma akkuporakone, kun en jaksa etsiä miehen konetta omiin projekteihin.
En ole kauhean kiinnostunut tälläämisestä tai vaatteista. Nyt teen Koronan vuoksi etätöitä enkä tosiaan meikkaa tai laita hiuksia... tavallisesti on pakko, kun pitää näyttää siistiltä asiakaspalvelutyössä.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tarkoitin vain sanoa, että ei minun ajatusmaailmani ole milläänlailla miehekäs, mutta joku voi niin luulla, jos en ole kuin naistenlehden huoliteltu primadonna.
Kyllä minunm ajatusmaailma on hyvin naiselle ominainen, haluan suojella eläimiä, luontoa, ylipäätä ympäristöä, en tuhota sitä.
Mutta vastasin ketjuun ihan siksi, että stereotypiat ovat justiinsa semmosia, että jos et ole ekstrovertti ja keskity ulkonäköösi muiden samanlaisten jumppanaisten kanssa, ajattelet kuin mies. Yksinkertaistettuna. Siksi vastasin.t.10 taas
Monet Koijärvi-liikkeen johtohahmot kuten Ville Komsi ja Osmo Soininvaara olivat myöhemmin mukana perustamassa Suomen Vihreää liittoa. Kolmas sittemmin valtakunnanpolitiikkaan osallistunut Koijärvi-aktiivi oli Vihreän liiton ensimmäisenä ministerinä – ja samalla koko Euroopan ensimmäisenä vihreänä ministerinä – vuosina 1995–1999 toiminut Pekka Haavisto (ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Lipposen ensimmäisessä hallituksessa). Kai Vaara perusti Katajamäen ekoyhteisön.(wikipedia)Saimaannorpan suojelija Juha Taskinen vetoaa kalastajiin: "Jättäkää verkot kuivumaan" (YLE).
Ihan vaan jos haluat vielä tarkistaa käsitystäsi sukupuolen ja suojeluhalun välillä.
N 35, feministi
Vierailija kirjoitti:
Olen kai jollain tapaa miesmäinen nainen. Lapsena myös näytin pojalta, naiselta aloin näyttää joskus 2-kymppisenä.
"Miesmäisyyteni" näkyy eniten ajattelussa. Minulla on ne kuuluisat putkiaivot eli en osaa multitaskata. Yhteen asiaan keskittymällä saan parhaiten tuloksia aikaan. Olen aina myös ollut matemaattisesti lahjakas. Kuitenkin valitsin taidealan ja alaani liittyvien stereotypioiden vuoksi matemaattisen lahjakkuuteni huomaaminen on hämmentänyt monia (etenkin tiettyjä miehiä, joilla outoja luuloja "naistaiteilijoista").
Tykkään myös haastaa itseäni fyysisesti ja hakea rajojani sillä saralla.
Naisten kanssa olen aina tullut toimeen. Olen yleensäkin sosiaalisesti aika mukautuva. Parisuhteissa ongelmaksi on muodostunut se, että mua ei ole tippaakaan kiinnostanut asettua siinä "naisen rooliin". Osin kyse on ollut kai valikoitumisesta, miehet on jotenkin kuvitelleet mun olevan perinteisellä tavalla naisellisempi kuin olen (taas se oletus, että henkisesti miehekäs nainen näyttääkin miehekkäältä). Joskus olen ollut havaitsevinani, että henkisesti naiselliset naiset ei välttämättä niin näytä naisellisilta päällepäin. Heillä se naiseus ehkä rakentuukin enemmän tiettyjen arvojen ja kiinnostuksen kohteiden kautta (äitiys, huushollaus, hoiva jne.). Mulla taas ainoa asia, joka synnyttää kokemuksen siitä, että olen nainen, on keho ja tyyli. Jos ne ei olisi naisen ja naiselliset, en oikeastaan tuntisi olevani nainen. Mun naiseus rakentuu niistä, mutta suurin osuus minuuttani jostain muusta.
Melkein kuin olisin itse kirjoittanut. Paitsi että kirjoitat paremmin. Kuvasit silti sataprosenttisesti omia ajatuksiani, kokemuksiani sekä jopa ammatillista suuntautuneisuutta. Kiitos!
Ap
Olen hyvin analyyttinen ja puhun vain, jos on asiaa. Meikkaan, mutta en puhu meikeistä, koska ei kiinnosta. Romantiikkaa en taida ymmärtää. Kun mies tuo kukkia, niin kiitän ja pussaan, mutta mieluummin ostan kukat itse, niin saan mieluisat.
Kahdenkeskeisissä asioissa mikään vihjailu ei toimi eikä herkistely. Asiaan ja suoraan.
Tunteilen sitten muissa asioissa. Maailmantuska on välillä kova ja kyynelehdin orpolasten ja huonostikohdeltujen eläinten kohtaloja.
Jaa, minua on sanottu monesti maskuliiniseksi, mutta tulen aivan mainiosti toimeen naisten kanssa. Mielestäni naiset ovat suloisia ja kiehtovia kaikkine kommervenkkeineen ja hassuine ajattelutapoineen. Minusta on mahtavaa, että joku jaksaa laittaa aikaa ja rahaa ulkonäkönsä puunaamiseen sekä kodin sisustamiseen, koska itse en jaksaisi tuollaista pätkääkään. Tunteelliset naiset tykkäävät minusta, koska olen aina se tasaisen rauhallinen kuuntelija. Tykkään itsekin kuunnella ja tukea, mitä pahemmassa pulassa (ja nätimpi) nainen niin sitä hanakammin olen auttamassa, joskus jopa taloudellisesti ja muutenkin käytännössä.
Miesten seuraa en taas siedä ollenkaan. Useimmat tapaamani miehet ovat rasittavia kovaäänisiä juntteja joilla on yksinkertainen ajatusmaailma, puhutaan pelkästään säästä ja autoista. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Itse en määritä koskaan sitä, kenen kanssa tulen toimeen, sukupuolen perusteella. Ainoastaan naiset, jotka julistavat suureen ääneen kuinka eivät tule toimeen naisten kanssa, saavat minut perääntymään. Nämä tyypit katsovat kaikista eniten pitkin nenänvartta muita naisia - ja ovat kovia haukkumaan muita naisia. Outoa, miten haukutaan koko naissukupuoli "kun naiset ovat niin ilkeitä" - mutta eikö tuo ole juuri ilkeilyä?
Mä haluaisin nyt just miehen. Isomunaisen Geijon.