Olen vasta aikuisiällä tajunnut, minkälainen "paras" kaverini oli

Persoonallisuushäiriö. Minulla oli aivan samanlainen kaveri.

Minä käyttäydyin vähän samansuuntaisesti. Äitini kohteli minua samoin kotona. Haukkui minut ja kaverini, käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja mitään ohjeita tai viisautta kaverisuhteisiin en kotoa saanut. Myöhemmin tajusin, että äidilläni oli jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Itse pelastuin terapian avulla.

montako kertaa tämä sama juttu täälläkin, ja muilla palstoilla

Vierailija kirjoitti:

montako kertaa tämä sama juttu täälläkin, ja muilla palstoilla

Se on vain hyvä asia, että ihmiset ovat alkaneet tunnistaa epäterveitä kaveri- yms. ihmissuhteita ja uskaltavat jakaa kokemuksiaan aiheesta. Suuri osa on tähän saakka elänyt siinä luulossa, että selän takana puhuminen, piikittely, "ei olla tänään ton kaa" -pelailu ja muu lyttääminen kuuluvat kaveruussuhteisiin. Moni on sietänyt tällaista käytöstä myös aikuisiän ystäviltään, koska on oppinut siihen, että se vain kuuluu asiaan. Myös yksin jäämisen pelko ja yksinolon leimaaminen epänormaaliksi on ajanut ihmisiä roikkumaan myrkyllisissä kavereissa kiinni. Nyt aletaan onneksi jo pikku hiljaa ymmärtää sekin, että toisinaan yksinolo on ihan oikeasti hyvä vaihtoehto. Itsetunto kannattaa ehdottomasti rakentaa muidenkin asioiden kuin toisilta tulevan palautteen varaan.

Voi hyvin olla huonon kasvatuksen syytä tai kotona ei oo saanu huomiota/kehuja tarpeeksi, niin on pönkittänyt tolla käytöksellä itseään. Jospa ois aikuistuttuaan kasvanut pois tollaisesta käytöksestä. Ikävä juttu, että oot joutunu kokemaan tota. Ei oo ollu tietenkään oikein sua kohtaan, toivottavasti et anna sen mitenkään määrittää itseäsi aikuisena. :) 

Paskaläpi oli kanssa "kaverina".Olen järkeillyt sen niin että tuo ihminen kun oli lihava ja muut kaverinsa kauniita niin yritti sitä suosiota sitten saada juoruilulla..

On kokemusta! just tuollaisia kamuja oli paljon lapsena ja nuorena. Nyt ei ole kavereita paljon, eikä tuollaisia ainakaan

Yhä harmittaa että kun yksi lapsuuden kiusaajakaveri kyseli pirteänä kuulumisia kun olimme n.20v facessa menin vastaamaan tuolle. Nyt en edes vastaisi, hän ei ollut mikään kaveri. Kesti kauan tajuta se. Olen nyt 30

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisiä lypsäjä kavereita on aikuisillakin, valitettavasti. Kautta rantain kartoittavat ja keräävät sinusta tietoja kuin olisit joku imbesilli, etkä ymmärtäisi.

Onneksi kenenkään kanssa ei tarvise pakosti olla tekemisissä.

Siskoni on tällainen. Serkkunikin sanoi huomanneensa, että hän yrittää kalastella tietoja sekä minusta että hänestä itsestä (aika taitavasti tosin, sitä ei heti huomaa). Olen huomannut, että hyväuskoiset ihmiset kertovat siskolleni kaikenlaista minusta. Ihmetyttää ettevät hälytyskellot soi näillä ihmisillä? Jos sisko ei tiedä sisaruksesta perusasioitakaan, niin kannattasiko pohtia, että se voi olla niin, että toinen sisarus ei halua toista tietävän? Ehkä sitten säälistä kertovat, kun hän on niin epätietoinen "huolehtiva ja välittävä isosisko" (todellisuudessa manipuloiva, pahantahtoinen, kontrolloiva ja persoonallisuushäiriöinen).

.

Tuttua. Vastaava päsmäri on nykyään sosiaalitätinä, saa siis palkkaa huonompiosaisten nöyryyttämisestä. Maailma on kuitenkin oikeudenmukainen, hänellä on kehitysvammainen lapsi, hänellä joka paasasi kaikki vähänkin poikkevat ihmiset ällöttäviksi friikeiksi. En halua olla tekemisissä mutta olisipa kiva vähän muistutella mielipiteistään.

Vierailija kirjoitti:

Ja mä muistan yhden ketjun, jossa oli meitä jotka oli sitä mieltä, että kahden kesken kerrotut asiat olivat vain kahdenvälisiä. Jos jollekin haluaa asioitaan jakaa, niin se kertoo kenen asia se on. Kaveri ei levittele.

Siitäpä tulikin sitten ryöpytystä kunnolla, että on ihan normaalia small talkia puhua jonkun asioista vaikka tämä joku ei ole itse paikalla, jos kerran molemmat hänet tuntee. Eikä aina niin väliksi vaikkei hyvin tuntisikaan.

Ihan turha kuulemma nipottaa sellaisesta.

Meitä on moneksi.

M un on hirveän vaikea ymmärtää miksi ei saisi puhua toisen kuulumisia yhteisten tuttujen kanssa jos ei ne oo kauhean arkaluontoisia. Mun mielestä on vaan kiva jos jotain kiinnostaa mitä mulle kuuluu. Ite aika harvoin on salaisuuksia kertonut kellekään ilman että sanon erikseen että ihan näin meidän kesken - ja harvoin mulla kyllä yleensäottaen on salaisuuksia joita ei vois vaikka joka kummin kaimalle kertoa...

Mut aiheeseen liittyen mulla oli kans paras kaveri pienenä joka tosi nihkeesti palautti mitään lainaamaansa. Myöskin oli mun kaveri yks kesä kun oltiin perheen kanssa menossa Särkänniemeen niin halus sinne mukaan ja pääsikin ja sit kun koulu alko niin ei sitä kiinnostanu mun seura ollenkaan kun olin koulussa kiusattu...

Kuulostaa tutulta. Yksi entinen kaveri osasi haukkua idiootiksi jne ovelalla tavalla, johon en osannut silloin iskeä takaisin. 

Oli kateellinen, jos pärjäsin paremmin yhteisessä harrastuksessamme, ratsastuksessa. 

Manipuloi ovelasti, ettei ole enää kaverini, jos en suostu tekemään sitä tai tätä. 

Itse ei ikinä pitänyt yhteyttä, täytyi aina kysyä siltä itse, mitä kuuluu. 

Ainut lapsi, sellainen isin prinsessa, joka saa kaiken, mitä haluaa. Nyt vanhempana kiukuttelee ja on entistä ilkeämpi, kun ei saanutkaan kaikkea sormia napsauttamalla. 

Onneksi ei tarvitse olla enää tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Paskaläpi oli kanssa "kaverina".Olen järkeillyt sen niin että tuo ihminen kun oli lihava ja muut kaverinsa kauniita niin yritti sitä suosiota sitten saada juoruilulla..

Minä tunsin joskus ihmisen joka oli muille aivan ihana, iloinen ja sosiaalinen kaikkien kaveri, keräsi ympärilleen varsinaisen ihailijakerhon viihdyttävillä juoruillaan.

Mutta minua hän jostain syystä vihasi, kahdestaan hän oli sadistisen ilkeä ja vahingoniloinen myrkyllinen, kiero juoruämmä ja eristi ja mustamaalasi minua muille kavereilleen. Nuorena hän oli väkivaltainen ja varasteli tavaroitani, aikuisena suorastaan harrasti ihmissuhteitteni sabotointia.

Myöhemmin olen tajunnut että olin häntä ylivertaisesti kauniimpi, hoikempi ja älykkäämpi. Tuohon hoviinsa hän oli haalinut ympärilleen vain itseään rumempia, ylipainoisia ja yksinkertaisemman oloisia naisia, jotka oli varmasti helppo manipuloida kateuksissaan vihaamaan minua. Ja friendzonelle oli tietysti keräilty kaikki "vain kaverit" eli exät, kaverien miehet ja kaikki vähänkin kiinnostuneet, koska hän eli miesten huomiosta.

Tuo touhu oli niin sairasta että luulin itse kuvittelevani, koska eihän kukaan voi olla tuollainen oikeasti...