Psykoterapeutti toteaa Hesarissa, että monelle rauhoittuminen työn ja ihmisten äärelle kotona on tehnyt hyvää

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta täällä ei saa sanoa tuota. Jos tuntee noin, on se osoitus siitä, että on huono kasvattaja ja muutenkin huono ihminen. Näin kertoo av-raati.

Siinä hesarin jutussa oli äiti joka vasta nyt tajusi että voi viettää lastensa kanssa aikaa niin että nämä ovat yksilöitä.

Kyllä ne suuren koronaherätyksen kokeneet ovat olleet niitä huonoja vanhempia.

Kovasti trollit vaan yrittää, mutta kaikki vaan pitää etätyöstä. Kyllä se duunarin valvonta työpaikalla jää kohta vähäiseksi! Ähäkutti!

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se sanonut että on tehnyt kaikille hyvää? Vaan että on tehnyt monelle hyvää. 

Kyllä nyt maailma tarvitsee positiivisuutta. Hyvä että kerrotaan elämän hyviäkin puolia. 

Ei luonut ainakaan minuun positiivisuutta. Kun näitä tulee koko ajan uusia uutisiin tulee enemmänkin olo että vietän korona-aikaa väärin.

Muut ovat onnellisia lapstensa kanssa samalla kun omani tulee olemaan yksin koko kesän. Minun huoleni on ehdinkö syödä lounaan työpäivän aikana samaan aikaan kun jollekin muulle se on se ettei nyt satu pääsemään leffaan.

Joo ei mitään posiitiivista aiheuta nämä uutiset.

HS:n nykyinen populistinen linja on sitä, että missään mitä suuri joukko ihmisiä tekee, ei ole mitään pahaa, vaan kaikki on ymmärrettävää ja positiivista :)))

Hyvin menee! Sais jatkua kauan. Ainakin 2 vuotta. Ainoa asia mikä on muuttunu on ettei kaupoissa tarvitse juurikaan jonottaa.

Meillä on vaikuttanut negatiivisesti. Koko elämä on yhtä samaa harmaata pötköä kun ei saa mitään eroa työ- ja vapaa-aikaan. Lukiolainen stressaantuu kun opetuksen taso etänä huonoa ja kaikki pitää opetella itsenäisesti. Yo-kokeessa kaikki on osattava eli ei voi löysätä. Yläkoululainen ahdistuu kun kaikki kaverisuhteet on katkolla, etäyhteydenpito kun ei ole sama kuin kasvotusten. Molemmat surevat keskeytettyjä harrastuksia, joista ovat saaneet voimaa jaksaa koulussa. Itsellä työpäivät venyvät iltaan kun kone koko ajan auki olohuoneen nurkassa (pomo olettaa nyt 24/7 tavoitettavuutta). arkiliikunta työpaikalle on jäänyt pois ja se näkyy niskasärkynä.

Tämä HS n juttu perustui kyselyyn ja siellä oli ihmisillä monenlaista tilannetta ja mielipidettä, kuten täälläkin. Ihan kiinnostavaa on lukea miten erilaisia oloissa ja tilanteissa me poikkeusaikaa elämme. Itse olen suht tyytyväinen , joku toinen ei mutta ei se ole syy käydä toistemme kimppuun.

Mietin vain millainen kesästä tulee ja miten jaksamme seuraavan talven jos jäämme ilman sitä 'kesäkuuria' minkä normaalisti kesällä kukin tavallamme nautimme. Jos joudumme edelleen elämään näin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta täällä ei saa sanoa tuota. Jos tuntee noin, on se osoitus siitä, että on huono kasvattaja ja muutenkin huono ihminen. Näin kertoo av-raati.

Siinä hesarin jutussa oli äiti joka vasta nyt tajusi että voi viettää lastensa kanssa aikaa niin että nämä ovat yksilöitä.

Kyllä ne suuren koronaherätyksen kokeneet ovat olleet niitä huonoja vanhempia.

Aivan samaa mieltä! Ehkä koronasta on heille jotain hyvää, koska nyt tajuavat millaista suorittamista heidän arkensa on ollut. Meitä, jotka ovat ennenkin nauttineet rauhallisesta ja tasapainoisesta arjesta (sopiva määrä harrastuksia, työtä, koulua ja sosiaalisia suhteita), nykytilanne luonnollisesti vi tuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen etätöissä muutenkin, joten nyt on erilaista se, että ekaluokkalainen on kotikoulussa. Nyt en saa omia töitä tehtyä, koska aika menee ekaluokkalaisen opettamiseen. Ei tee itsenäisesti mitään. Olen vähentänyt töitä 50 %, jotta tämä onnistuu, mutta kohta rahat alkavat olla niin loppu, että joudun laittamaan lapsen lähiopetukseen ja alkaa tehdä isompia projekteja (olen yrittäjä). Kivitetäänköhän minut tämän takia? Toivon, että koulut aukeaisivat ja kouluun meno olisi vapaaehtoista, näin eivät saisi stigmaa ne, jotka joutuvat laittamaan lapsensa kouluun.

Kouluun meno vapaaehtoista? Eli velvottaisit opettajat koulussa opettamisen lisäksi huolehtimaan kotona olevista, jota nyt tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen etätöissä muutenkin, joten nyt on erilaista se, että ekaluokkalainen on kotikoulussa. Nyt en saa omia töitä tehtyä, koska aika menee ekaluokkalaisen opettamiseen. Ei tee itsenäisesti mitään. Olen vähentänyt töitä 50 %, jotta tämä onnistuu, mutta kohta rahat alkavat olla niin loppu, että joudun laittamaan lapsen lähiopetukseen ja alkaa tehdä isompia projekteja (olen yrittäjä). Kivitetäänköhän minut tämän takia? Toivon, että koulut aukeaisivat ja kouluun meno olisi vapaaehtoista, näin eivät saisi stigmaa ne, jotka joutuvat laittamaan lapsensa kouluun.

Kouluun meno vapaaehtoista? Eli velvottaisit opettajat koulussa opettamisen lisäksi huolehtimaan kotona olevista, jota nyt tekevät.

No niinhän 1-3 luokkien opettajat nytkin tekevät. Ranskassa aiotaan koulut avata vapaaehtoispohjalta, miksei täälläkin voisi toimia. Kotona opiskeleville voi lähettää esim. viikon tehtävät kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vaikuttanut negatiivisesti. Koko elämä on yhtä samaa harmaata pötköä kun ei saa mitään eroa työ- ja vapaa-aikaan. Lukiolainen stressaantuu kun opetuksen taso etänä huonoa ja kaikki pitää opetella itsenäisesti. Yo-kokeessa kaikki on osattava eli ei voi löysätä. Yläkoululainen ahdistuu kun kaikki kaverisuhteet on katkolla, etäyhteydenpito kun ei ole sama kuin kasvotusten. Molemmat surevat keskeytettyjä harrastuksia, joista ovat saaneet voimaa jaksaa koulussa. Itsellä työpäivät venyvät iltaan kun kone koko ajan auki olohuoneen nurkassa (pomo olettaa nyt 24/7 tavoitettavuutta). arkiliikunta työpaikalle on jäänyt pois ja se näkyy niskasärkynä.

Tunnistan tämän. Kotiamme ei ole suunniteltu etätyöhön tai etäopiskeluun, joten kellään ei ole kunnon rauhallista paikkaa. Niskasäryt on jo tuttu vieras. Täälläkin kaikki tuntuu samalta, lukuunottamatta niitä muutamia pakollisia aikatauluja. Tuntuu, että koko ajan pitää olla laittamassa ruokaa, tiskejä ja siivota, kun kaikki ovat koko ajan kotona. Olenkin yrittänyt siivouksesta löysätä, mutta ihmisen on syötävä monta kertaa päivässä.

En tiedä mitä kesästäkään tulee. Meillä on ollut taloudellisesti hyvin tiukkaa viime vuodet ja olemme säästäneet kesää 2020 varten, jotta pääsemme tekemään jotain tosi kivaa. Itse olin osallistumassa erääseen tapahtumaan, josta olen haaveillut jo vuosia. Kaikki on peruttu nyt. Eikä tässä voi edes toivoa, että suunnitelmat olisi siirrettävissä kesälle 2021. Harmittaa niin paljon, että aikaisimpina vuosina lapseni ovat joutuneet seuraamaan sivusta, kun muut lapset ovat päässeet kalliisiin huvituksiin ja he olivat todella innoissaan, että nyt he vihdoinkin saavat kokea saman. Pahinta tässä tilanteessa on sellainen epämääräisyys. Ei ole mitään mitä odottaa. Tiukoista vuosista selvisimme, kun tiesimme milloin helpottaa. Oli joku päämäärä. En odota, että tästä on enää paluuta "normaaliin". Vaikka tauti menisi ohi, maailma on voinut muuttua niin toisenlaiseksi, ettei mikään nykyhaave toteudu.

Meillä on ekaluokkalainen, joka tarvitsee apua koulutehtävissään ja oppimisessaan. Omat työt alkaa lapsen koulun jälkeen ja jatkuvat siitä sitten iltaan. välissä valmistetaan ruokaa ja syödään. Sitten kun omista töistä pääsee, niin koko loppuilta tulee antaa lapselle, koska on ollut pitkään yksin. Ilman vanhempia ja kavereitaan. Omaa aikaa tai aikaa lepoon on nolla minuuttia per päivä. Kun tätä jatkuu viikkoja, on se tosi raskasta. Nämä hyggeilijät ovat sellaisia, joilla lapset eivät vaadi tai saa paljoa huomiota koulutehtävissään. Tai opetus onnistuu hyvin oman työn ohella, eli oma työ on sellaista, että se ei kärsi keskeytyksistä tai ajoittaisista katkoksista. Silloin aikaa jää iltaan. Ehkä jopa neljästä eteenpäin pelkkää vapaata. Monissa perheissä on näinkin. Lapset ovat isompia. Näissä jutuissa tulisi puhua ennemminkin perheiden erilaisista tilanteista kuin nostaa erityisesti esille niitä, joilla on nyt hyvin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

No aika paljon riippuu siitä, kuinka lapset on kasvatettu, kuinka stressiherkkä on ja kuinka organisointitaitoinen on.. varmaan joillakin vaikeaa, mutta monella juuri ihanan rentoa (omasta näkökulmasta.)

Se miten lapset on kasvatettu, ei kyllä liity tähän yhtään mitenkään. Hyvinkin kasvatettu lapsi tarvitsee huomiota ja apua hyvin monessa asiassa vanhemman yhden kokonaisen työpäivän ajan. Luuletko, että jos lapsi on hyvin kasvatettu, niin se istuu nurkassa yksin hiljaa kokopäivän häiritsemättä vanhempiaan? Taidat olla aika pihalla. Ei siihen organisointi juuri auta, jos lapsella on pylly kakassa ja nälkä ja tarve liikkumiseen. Se ei kuule pienten lasten kanssa auta, vaikka olisit kuin hyvin organisoinut ja suunnitellut omat työtehtäväsi ja niiden ajoittamisen etukäteen. Sinun kannattaisi olla puuttumatta koko keskusteluun. Et taida tietää pienistä lapsista yhtään mitään.

Meillä 4 vuotias sanoi, että on ollut mukavaa, kun äiti ja isi ja veljet kotona. Isoveikat etäkoulussa itse pidin kesälomat ja mieskin ollut pari viikkoa lomalla. Isi ja pojat kokkailleet ja sotkeneet keittiön, mutta ei niin hälyttävää. Illalla tekivät pannaria ja kermavaahtoa, kaipa äiti kohta siivoaa ton keittiön.

Vierailija kirjoitti:

No aika paljon riippuu siitä, kuinka lapset on kasvatettu, kuinka stressiherkkä on ja kuinka organisointitaitoinen on.. varmaan joillakin vaikeaa, mutta monella juuri ihanan rentoa (omasta näkökulmasta.)

Riippuu mistä roikkuu. Kahden nepsy-lapsen tukiverkottomana yh:na olen aika helvetin hyvä organisoimaan ja lapsetkin on kasvatettu siten ettei heistä tämä erityisyys näy ulkopuolelle. En myöskään koe olevani mitenkään stressiherkkä, koska elämäntilanteeni ja työni on vaatinut aina stressinsietokykyä. Siitä huolimatta voin sanoa, että tämä nykytilanne on aivan syvältä! Mutta hienoa, että nykytilanteessa osa pääsee kiillottamaan sädekehäänsä ja kuvittelemaan olevansa jotenkin täydellisen onnistunut elämässään.

En ymmärrä millaista näiden ihmisten elämä sitten normaalisti on? Minusta tässä ei ole mitään ihanaa, elämä oli ihanaa ennen tätä korona-aikaa. Ei meidän normaali arki ainakaan ole mitään paikasta toiseen juoksemista ja suorittamista, vaan juuri sopivaa. Nyt olen lomautettu ja on jatkuva stressi kaikesta, tässä korona-ajassa ei ole meidän perheelle ainakaan mitään hyvää :(

Aina pitäisi ilmeisesti vain valittaa ap:n mielestä.

Mitä pahaa siinä on, jos JOTKUT nauttivat tästä ajasta? Hyvähän se on, jos joillekin tämä kriisi antaa jotain positiivista.

Minulla on puolen vuoden lomautus, en osaa nauttia vaan haluan töihin. Ehkä he voivat nauttia joilla palkka juoksee ja työt hoituu hyvin etänä?

Alussa oli kivaa, nyt alkaa kaivata jo vähän toimintaa ja muutakin katseltavaa kuin seinät tai se ihana luonto.

Meillä on, alkuviikkojen kaaoksen jälkeen, nyt oikein leppoisaa. Talossa 4 lasta ikähaarukassa 2-16, ja molemmat vanhemmat etätyössä.

Selkeät aikataulut, vuorottelu lasten vastuissa, ...

Paljon on myös jäänyt pois aikaavieviä asioita, kuten harrastuskuskaukset.

Monella tavalla tämä on ainutlaatuista aikaa, perheen lähentymistä uudelleen ja jos ei olisi huolta koronasta ja maailman tilasta, tätä voisi jatkaa hamaan ikuisuuteen.