Suomalainen koulutus
Miksi opettajien ammattia yliarvostetaan? Mun mielestä aivan liikaa.
Siisti sisätyö, päivätyö, kahden ja puolen kuukauden kesäloma, kolme varttia opetusta ja kahvitunti.
Jos mietitään lähihoitajia tai sairaanhoitajia, niin mielestäni ero on kuin yöllä ja päivällä.
Miten tämä on tällaiseksi mennyt?
Kommentit (33)
En väheksy opettajan ammattia, mutta en pidä sitä hirveän stressaavana.
Tulosvastuu on mitätön, opetettavat asiat tuttuja lukion käyneille ja oikeasti vaikeat tapaukset menevät poliisille, sos.työntekijälle, lääkärille, psykologeille ja muille, jotka eivät pärjää maalaisjärjellä työssään.
Kannattaisi ylipäätään lopettaa ammattien arvostus, ja ruveta arvostamaan työnsä hyvin tekeviä ihmisiä. Mitä sitten tekevätkin.
Et ole tainnut koskaan olla koulussa töissä?
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
En väheksy opettajan ammattia, mutta en pidä sitä hirveän stressaavana.
Tulosvastuu on mitätön, opetettavat asiat tuttuja lukion käyneille ja oikeasti vaikeat tapaukset menevät poliisille, sos.työntekijälle, lääkärille, psykologeille ja muille, jotka eivät pärjää maalaisjärjellä työssään.
Ei ne vaikeat tapaukset itsestään mene sinne lääkäreille ja sosiaalityöntekijöille. Opettajan pitää ensin tunnistaa vaikea tapaus/tilanne, yrittää hoitaa se itse, sitten pyydetään apua. Jos apua ei saa tai se ei ole riittävää, koulu jatkaa asian hoitamista... Opettajalla on aika iso vastuu huomata näitä asioita. Ihan jo lainkin näkökulmasta, vaikka minkäänlaista koulutusta tähän ei saa, ainakaan aineenopettajan koulutuksessa. Ope on vähän kuin ensihoitaja: tilanne pitää selvittää ja antaa tilanteeseen sopivaa "ensiapua" paikan päällä, ja sitten toivotaan että sillä seuraavalla taholla on tarpeeksi resursseja tarttua toimeen.
Olen samaa mieltä että ammatista huolimatta jokaista työnsä hyvin tekevää ihmistä tulisi arvostaa. Mutta opettajista vielä että kyllä niillä on hirveän iso osa siitä millaiseksi ihminen ja sitä myötä yhteiskunta muokkautuu. Hyvä ja kannustava ope on ihan kullanarvoinen. Eli tässä ammattiryhmässä olisi tärkeää pitää taso korkealla. Mansikanpoimijakin voi olla loistava tai huono, mutta huono poimija ei aiheuta vahinkoa ihan samassa suhteessa koko yhteiskunnalle kuin huono kuspää ope.
Opettajien palkasta voitaisiin osa luovuttaa lähi- ja sairaanhoitajille.
Missä muussa työssä on 2,5 kuukauden kesäloma ja kahvitauko joka 45 minuutin jälkeen?
Tämä on jäänne jostain Aleksis Kiven ja seitsemän veljeksen ajoilta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ylipäätään lopettaa ammattien arvostus, ja ruveta arvostamaan työnsä hyvin tekeviä ihmisiä. Mitä sitten tekevätkin.
Tämäkin on aivan totta.
Kyllä varmasti alakoulun opettajia risoo, että monen vuoden opiskelun jälkeen opettaa oppilaille aakkosia ja 1+1 laskuja.
Minun aikanani opetus oli puuduttavaa. Suomen kielestakin sain aina vitosen kun en jaksanut seurata niita inessiiveja ja allatiiveja. Hyvia aineita kirjoitin kylla mutta ei auttanut.
Historiasta olen aina pitanyt paljon mutta senkin aineen opettaja oli suoraan sanottuna v-mainen.
Paasin kuitenkin ylioppilaaksi kun palkintona oli koulusta pois paaseminen.
Vierailija kirjoitti:
Opettajien palkasta voitaisiin osa luovuttaa lähi- ja sairaanhoitajille.
Missä muussa työssä on 2,5 kuukauden kesäloma ja kahvitauko joka 45 minuutin jälkeen?
Tämä on jäänne jostain Aleksis Kiven ja seitsemän veljeksen ajoilta.
Mitä selität? Meillä ainakin loppui viime vuonna koulu kesäkuun ensimmäisenä vkloppuna ja alkoi elokuun ekalla viikolla. 75 minuutin oppitunnit, sen jälkeen siirtymävälkällä juostaan joko vessaan, välkkävalvontaan tai viemään tavarat seueaavaan luokkaan, kun omia luokkatiloja ei nykykouluissa kellään ole. Montako kertaa päivässä joudut itse vaihtamaan työpistettäsi?
Aiheesta riippumatta ärsyttää eniten ne, jotka eivät tiedä mistä puhuvat...
Opettajan työssä tärkeintä on persoona. Sitä ei voi yliopistossa opiskella. Sitä joko on tai ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
En väheksy opettajan ammattia, mutta en pidä sitä hirveän stressaavana.
Tulosvastuu on mitätön, opetettavat asiat tuttuja lukion käyneille ja oikeasti vaikeat tapaukset menevät poliisille, sos.työntekijälle, lääkärille, psykologeille ja muille, jotka eivät pärjää maalaisjärjellä työssään.
Ei ne vaikeat tapaukset itsestään mene sinne lääkäreille ja sosiaalityöntekijöille. Opettajan pitää ensin tunnistaa vaikea tapaus/tilanne, yrittää hoitaa se itse, sitten pyydetään apua. Jos apua ei saa tai se ei ole riittävää, koulu jatkaa asian hoitamista... Opettajalla on aika iso vastuu huomata näitä asioita. Ihan jo lainkin näkökulmasta, vaikka minkäänlaista koulutusta tähän ei saa, ainakaan aineenopettajan koulutuksessa. Ope on vähän kuin ensihoitaja: tilanne pitää selvittää ja antaa tilanteeseen sopivaa "ensiapua" paikan päällä, ja sitten toivotaan että sillä seuraavalla taholla on tarpeeksi resursseja tarttua toimeen.
Lain mukaan oppilaalle tai opiskelijalle pitää järjestää ammattiapua tietyssä määräajassa, mutta tietääkseni opettajalle ei ole velvollisuutta kouluttautua sen arviointiin tai osata arvioida sitä sen kummemmin. Jos oppilas haluaa ammattilaisen juttusille, niin opettaja voi olla siinä välikätenä ja silloinkin taitaa riippua kunnasta ja koulusta minkä verran sitä apua on koulussa saatavilla; kuraattori voi löytyä, mutta psykologia harvemmin.
Aineenopettajilla ei ole aina edes normaaleja sosiaalisia taitoja; esim.minua saksan opettaja sanoi ala-asteella "mustaksi lampaaksi" koko luokan kuullen ja valinnaisen kuvaamataidon opettaja sanoi, että "maalaaminen ei taida olla sinun vahvuutesi" tms.
Ensihoitajavertausta en pidä hirveän hyvänä, koska ensihoitajilla on jo sairaanhoitajan koulutus ja siten hyvät perustiedot (siis perustiedot, ei lääkärin tiedot) ihmisen fysiologiasta, perussairauksista ja elvytyksestä. Ensihoitajilla taas on huomattavasti lisäkoulutusta siihen päälle, joka keskittyy juuri siihen hoidon antamiseen paikan päälle; hoidon tarpeellisuuden arviointia tekee jo hätäkeskuspäivystäjä ennen ambulanssin hälytystä. Ensihoitajan ja opettajan vastuusta ja stressin sietovaatimuksista ei voi mielestäni puhua samana päivänä, vaikka ensihoitajallakaan ei sentään lääkärin vastuuta ole.
Opettajaa vertaisin lähinnä esim.nuoriso-ohjaajaan; kummallakin voi olla palava kiinnostus lasten ja nuorten hyvinvointiin ja kokemuksen ja lukemisen kautta hankittua tietoa asioista, mutta itse opintoihin sellaista ei suuremmin kuulu. Nuoriso-ohjaaja järjestää vapaa-ajan toimintaa, joka kiinnostaa nuoria ja opettaja järjestää opetusta aineissa, jotka kulloinkin kuuluvat opetussuunnitelmaan. Molemmilla ja monilla muilla viranomaisilla on toki ainakin teoriassa lain sanelema vastuu esim.lasu-ilmoituksen tekoon.
Mitäs supertärkeää työtä AP itse tekee puoli-ilmaiseksi? Anna tulla, jos on kerran varaa arvostella muiden töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajien palkasta voitaisiin osa luovuttaa lähi- ja sairaanhoitajille.
Missä muussa työssä on 2,5 kuukauden kesäloma ja kahvitauko joka 45 minuutin jälkeen?
Tämä on jäänne jostain Aleksis Kiven ja seitsemän veljeksen ajoilta.Mitä selität? Meillä ainakin loppui viime vuonna koulu kesäkuun ensimmäisenä vkloppuna ja alkoi elokuun ekalla viikolla. 75 minuutin oppitunnit, sen jälkeen siirtymävälkällä juostaan joko vessaan, välkkävalvontaan tai viemään tavarat seueaavaan luokkaan, kun omia luokkatiloja ei nykykouluissa kellään ole. Montako kertaa päivässä joudut itse vaihtamaan työpistettäsi?
Aiheesta riippumatta ärsyttää eniten ne, jotka eivät tiedä mistä puhuvat...
Anteeksi, kahden kuukauden kesäloma ja 75 minuuttia ja kahvitauko
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
En väheksy opettajan ammattia, mutta en pidä sitä hirveän stressaavana.
Tulosvastuu on mitätön, opetettavat asiat tuttuja lukion käyneille ja oikeasti vaikeat tapaukset menevät poliisille, sos.työntekijälle, lääkärille, psykologeille ja muille, jotka eivät pärjää maalaisjärjellä työssään.
Ei ne vaikeat tapaukset itsestään mene sinne lääkäreille ja sosiaalityöntekijöille. Opettajan pitää ensin tunnistaa vaikea tapaus/tilanne, yrittää hoitaa se itse, sitten pyydetään apua. Jos apua ei saa tai se ei ole riittävää, koulu jatkaa asian hoitamista... Opettajalla on aika iso vastuu huomata näitä asioita. Ihan jo lainkin näkökulmasta, vaikka minkäänlaista koulutusta tähän ei saa, ainakaan aineenopettajan koulutuksessa. Ope on vähän kuin ensihoitaja: tilanne pitää selvittää ja antaa tilanteeseen sopivaa "ensiapua" paikan päällä, ja sitten toivotaan että sillä seuraavalla taholla on tarpeeksi resursseja tarttua toimeen.
Lain mukaan oppilaalle tai opiskelijalle pitää järjestää ammattiapua tietyssä määräajassa, mutta tietääkseni opettajalle ei ole velvollisuutta kouluttautua sen arviointiin tai osata arvioida sitä sen kummemmin. Jos oppilas haluaa ammattilaisen juttusille, niin opettaja voi olla siinä välikätenä ja silloinkin taitaa riippua kunnasta ja koulusta minkä verran sitä apua on koulussa saatavilla; kuraattori voi löytyä, mutta psykologia harvemmin.
Aineenopettajilla ei ole aina edes normaaleja sosiaalisia taitoja; esim.minua saksan opettaja sanoi ala-asteella "mustaksi lampaaksi" koko luokan kuullen ja valinnaisen kuvaamataidon opettaja sanoi, että "maalaaminen ei taida olla sinun vahvuutesi" tms.
Ensihoitajavertausta en pidä hirveän hyvänä, koska ensihoitajilla on jo sairaanhoitajan koulutus ja siten hyvät perustiedot (siis perustiedot, ei lääkärin tiedot) ihmisen fysiologiasta, perussairauksista ja elvytyksestä. Ensihoitajilla taas on huomattavasti lisäkoulutusta siihen päälle, joka keskittyy juuri siihen hoidon antamiseen paikan päälle; hoidon tarpeellisuuden arviointia tekee jo hätäkeskuspäivystäjä ennen ambulanssin hälytystä. Ensihoitajan ja opettajan vastuusta ja stressin sietovaatimuksista ei voi mielestäni puhua samana päivänä, vaikka ensihoitajallakaan ei sentään lääkärin vastuuta ole.
Opettajaa vertaisin lähinnä esim.nuoriso-ohjaajaan; kummallakin voi olla palava kiinnostus lasten ja nuorten hyvinvointiin ja kokemuksen ja lukemisen kautta hankittua tietoa asioista, mutta itse opintoihin sellaista ei suuremmin kuulu. Nuoriso-ohjaaja järjestää vapaa-ajan toimintaa, joka kiinnostaa nuoria ja opettaja järjestää opetusta aineissa, jotka kulloinkin kuuluvat opetussuunnitelmaan. Molemmilla ja monilla muilla viranomaisilla on toki ainakin teoriassa lain sanelema vastuu esim.lasu-ilmoituksen tekoon.
Oma kokemuksesi koulusta ja opettajista perustuu siis omiin kouluaikoihisi? Ei välttämättä kovin objektiivinen lähtökohta. -ohis-
Vierailija kirjoitti:
Mitäs supertärkeää työtä AP itse tekee puoli-ilmaiseksi? Anna tulla, jos on kerran varaa arvostella muiden töitä.
Puoli-ilmaiseksi? Kerro ihmeessä missä työssä on samanlaiset lomat ja kahvitauko 45 minuutin välein? Viikonloput, illat ja yöt vapaana.
En ole opettaja, mutta sanon samaa mitä sanon omaa ammattiani kadehtiville: jos toisen työ noin helpolta kuulostaa, kouluttaudu ihmeessä alalle ja rupea itsekin niihin hommiin. Eipähän tarvi kitistä enää
Älkää ruokkiko trollia. Ei kukaan järkevä ihminen kuvittele, että opettajan työtä olisi pelkästään pidettävät oppitunnit ja sen ulkopuolinen aika pelkkää vapaa-aikaa.
Opettajien ammattia ei ole saanut arvostella sen jälkeen kun lukutaito tuli Suomeen. Vihdoin ja viimein olisi aika uusia suomalainen koulutusjärjestelmä täysin. Yhteiskunnalla ei ole vara ylläpitää opettajien kaltaista menoerää, joka on jäänne ja polkenut paikoillaan viimeiset 20-30 vuotta.
Samaa miettinyt joskus itsekin