Lue keskustelun säännöt.
Ruotsissa pelätään skandaalia lasten transhoidoista
23.04.2020 |
A report from Sweden’s Board of Health and Welfare confirmed a 1,500% rise between 2008 and 2018 in gender dysphoria diagnoses among 13- to 17-year-olds born as girls.
(There's been) a rapid change in public opinion. Just a year ago, there seemed few official obstacles left in the way of young people who wanted gender reassignment treatment. -- (Now) the backlash has started.
The Swedish Agency for Health Technology Assessment, which the government had asked to review the scientific research into the recent surge in teenagers reporting gender dysphoria, reported that there was very little research either into the reason for the increase or the risks or benefits of hormone treatment and surgery.
One of the most surprising changes has been the growing divisions between trans activists.
https://www.theguardian.com/society/2020/feb/22/ssweden-teenage-transge…
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on transsisarus, joka on vaihtanut sukupuoltaan. Ymmärrän ja hyväksyn asian aikuisen kohdalla aivan täysin. Mutta en lasten kohdalla. Lapsi/teini hakee identiteettiään. Seksuaalinen suuntautuminenkin löytyy monella vasta yli parikymppisenä. Ja yhdistettynä nykyiseen luokattoman huonoon ja hankalasti saatavilla olevaan psykiatriseen hoitoon, tästä nyt ei vaan voida lähteä lapsen kohdalla liikkeelle.
Varmaan aika monet ovat olleet tuota mieltä. Mutta nyt kun näitä detransitioituneita alkaa olla enemmän, ja monet heistä myös sellaisia, jotka ovat vasta aikuisiällä ratkaisunsa tehneet, niin kyllähän se herättää arveluita siitä, onko kyseessä sitten kuitenkaan sellainen hoitomenetelmä, joka sopii kaikille aikuisillekaan. Miten se nyt sitten erotellaan, kuka aikuinen on kykenevä tekemään tuon päätöksen, jos katujia on heissäkin? Ja samoin on huomattu, että monet transhoidoista huolimatta päätyvät itsemurhaan, joten tutkimuksia ylipäätään on tehtävä lisää. Joka tapauksessa transitio ei saisi olla se ensimmäinen eikä varsinkaan ainut hoitokeino, mitä mietitään dysforiatapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on transsisarus, joka on vaihtanut sukupuoltaan. Ymmärrän ja hyväksyn asian aikuisen kohdalla aivan täysin. Mutta en lasten kohdalla. Lapsi/teini hakee identiteettiään. Seksuaalinen suuntautuminenkin löytyy monella vasta yli parikymppisenä. Ja yhdistettynä nykyiseen luokattoman huonoon ja hankalasti saatavilla olevaan psykiatriseen hoitoon, tästä nyt ei vaan voida lähteä lapsen kohdalla liikkeelle.
Minä ymmärrän ja hyväksyn asian aikuisen kohdalla, kunhan aikuinen maksaa kaikki asiaan liittyvät hoidot, hormonit, leikkaukset ja terapiat omasta pussistaan, eikä minun verorahoistani.
Tuollainen operaatio ei kuulu yhteiskunnan, vaan yksilön itsensä maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa on tehty rintojen poistoja 14-vuotiaille. Tsiisus.
Karolinska University hospital, which specialises in treating minors with gender dysphoria. The unit has been criticised for carrying out double mastectomies on children as young as 14, and accused of rushing through treatment and failing to consider adequately whether patients’ other psychiatric or developmental issues might better explain their unhappiness with their bodies.
Järkyttävää!!! Eihän 14 vuotias vielä ole henkisesti sukukypsä edes!!!! Ehtii vielä moneen kertaan vaihtaa mielipidettään omasta seksuaalisuudestaan ennen täysikäisyyttä.
Tytöille kehittyy rinnat 11-14 vuotiaana ja alkuun se on henkisesti lapselle pieni shokki kun näyttää jo naiselta mutta on vasta lapsi. Kehon nopeat muutokset voi aiheuttaa lapselle vaikeuksia hyväksyä omaa kehoa tai heräävää seksuaalisuutta. Ja nämä henkisen puolen ongelmatko sitten ratkaistaan poistamalla naisellisuuden merkit kehosta!!! Käy sääliksi näitä lapsia :( :( Tämäkö on seurausta "sukupuolettomuuden" kasvatusperiaatteista???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää kun transhenkilöillä tai muunsukupuolisilla on usein kauhean ahtaat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolista
Haastatteluissa aina toistuu nämä, en kokenut olevani tyttö koska en tykännyt leikkiä nukeilla tai pitää hameita. Inhoan meikkaamista ja korkokenkiä. En samaistunut lapsena naisväkeen kun heidän piti keittää kahvia ja tarjoilla kun miehet saivat istuskella sohvilla juttelemassa... Yms.
Millaisissa ympyröissä nuo oikein ovat kasvaneet? En minä eikä kaverinikaan suostunut pitämään hameita kasarilla, enkä ole oikeastaan koskaan meikannut saati käyttänyt korkokenkiä. Kesät juostiin pitkin metsiä ja rantoja, ei välitetty mistään nukkeleikeistä.
Täällä maalla (saaristossa) missä nytkin asun on paljon naisia jotka kalastaa ja metsästää, jotkut ei omista ainuttakaan hametta ja silti ovat aivan tavallisia, ei ole tarvetta millekään luokitteluille. Ihmiset tekevät mistä pitävät eikä todellakaan kukaan lähde miettimään onko tuo nyt naiselle vai miehelle sopivaa puuhaa.
Ihan vain sivuhuomautuksena ihmettelen sitä kun usein kuvitellaan että maalla olisi jotenkin ahdasmielisempää vaikka just siellä on näitä riuskoja naisia jotka korjaa traktorit ja kulkee työhaalareissaan kesät talvet, eikä kukaan ihmettele. Toisaalta muistan lapsuudestani miehen joka nypläsi pitsiä harrastuksenaan ja jolla oli ihana kukkapuutarha köynnösportteineen ja joutsenpatsaineen, kaunosielu todellakin.Mua ei ihmetytä, koska heille opetetaan nykyään, että sukupuoli on spektri. Vain äärimmäisen naisellinen on nainen ja vain äärimmäisen miehekäs, on mies. Muiden sukupuolet ovat sitten siltä väliltä.
Tällaisia siis oikeasti käytetään opiskelumateriaalina lapsilla mm. Briteissä. Ei mikään ihme, että lapset eivät tunnista sukupuoltaan. Tyttö voi olla tyttö vain jos on "Barbie" ja poika on poika vain jos on "sotamies". Muut sitten muunsukupuolisia.
https://images.contentstack.io/v3/assets/bltf04078f3cf7a9c30/blt1148705…
Suomessakin kannattaa vanhempien tarkastaa, mitkä järjestöt ovat oppikirjojen takana. Koska se vaikuttaa siihen, millaista tietoa lapset saavat sukupuolista. Yleensäkin katsokaa ne oppikirjat kriittisellä silmällä läpi.
Yksi poikatyttö ja nuorena kehodysmorfiasta kärsinyt ilmoittautuu! Murrosikä oli kamalaa, vihasin kehoani. En tajunnut mm miksi minun olisi pitänyt ajella karvat kainaloista ja sääristä kun eivät pojatkaan ajelleet? Tai miksi vartaloani katsottiin eri tavalla. Olin hippityttö ja kuljin ilman rintsikoita, en ajellut karvojani, leikkasin tukan lyhyeksi, en meikannut jne. Usein teininä minua myös luultiin pojaksi :D Harrastuksetkin oli kerrostalojen katoille kiipeämistä - siellä sitten ryypättiin ja tultiin humalassa alas, ei kovin fiksua. Ihan tavallinen aikuinen minusta kuitenkin tuli, nyt on perhe ja mies ja talo. Karvoja en kyllä vieläkään ajele, eikä se ole mikään feministinen "rohkea statement" niinkuin usein ärsyttävästi luullaan. Edelleen naisen normaali karvoitus on automaattisesti joku poliittinen kannanotto ja miehen on normi, ugh.
Mutta joo, voi olla että nuorena epävarmana rämäpäänä olisin jopa harkinnut noita hoitoja jos ne olisivat olleet helposti saatavilla. Onneksi eivät olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä korona tuli SETAn ja muiden järjettömyyksien vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten ahdas ajatusmaailma joillain on, kun tässäkin ketjussa joku perusteli poikamaisuuttaan sillä, että nukkuu alasti, pukeutuu mukavasti, ei värjää hiuksia eikä meikkaa ja omaa hyvän itsetunnon. Siis mikä noista on muka jotenkin erityisen poikamainen piirre?
Juuri näin. Minäkin nukun lähes alasti, pukeudun mukavasti, en meikkaa enkä värjää hiuksia (syynä tosin allergia), tulen toimeen miesporukoissa, kohtelen heitä ystävänä siinä missä naisiakin. Minulla on mies ja lapsia. Ja koen olevani naisellinen.
Ihan erikseen on sitten naisissa tämä "pissiskategoria" joka on täydessä meikissä ja tällingissä kotonakin ja joka arkipäivä, värjää hiuksensa lähes joka toinen viikko, käy manikyyrit, pedikyyrit, irtoripset, värjätyt kulmat, silikonirinnat yms. hela hoito. Ja sitä tuunattua ulkomuotoa tieten esitellään sitten Instassa ja joka paikassa. Toivottavasti tämä ei ole nuorten mielestä uusi normaali :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[siirreltiin=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää kun transhenkilöillä tai muunsukupuolisilla on usein kauhean ahtaat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolista
Haastatteluissa aina toistuu nämä, en kokenut olevani tyttö koska en tykännyt leikkiä nukeilla tai pitää hameita. Inhoan meikkaamista ja korkokenkiä. En samaistunut lapsena naisväkeen kun heidän piti keittää kahvia ja tarjoilla kun miehet saivat istuskella sohvilla juttelemassa... Yms.
Millaisissa ympyröissä nuo oikein ovat kasvaneet? En minä eikä kaverinikaan suostunut pitämään hameita kasarilla, enkä ole oikeastaan koskaan meikannut saati käyttänyt korkokenkiä. Kesät juostiin pitkin metsiä ja rantoja, ei välitetty mistään nukkeleikeistä.
Täällä maalla (saaristossa) missä nytkin asun on paljon naisia jotka kalastaa ja metsästää, jotkut ei omista ainuttakaan hametta ja silti ovat aivan tavallisia, ei ole tarvetta millekään luokitteluille. Ihmiset tekevät mistä pitävät eikä todellakaan kukaan lähde miettimään onko tuo nyt naiselle vai miehelle sopivaa puuhaa.
Ihan vain sivuhuomautuksena ihmettelen sitä kun usein kuvitellaan että maalla olisi jotenkin ahdasmielisempää vaikka just siellä on näitä riuskoja naisia jotka korjaa traktorit ja kulkee työhaalareissaan kesät talvet, eikä kukaan ihmettele. Toisaalta muistan lapsuudestani miehen joka nypläsi pitsiä harrastuksenaan ja jolla oli ihana kukkapuutarha köynnösportteineen ja joutsenpatsaineen, kaunosielu todellakin.Mua ei ihmetytä, koska heille opetetaan nykyään, että sukupuoli on spektri. Vain äärimmäisen naisellinen on nainen ja vain äärimmäisen miehekäs, on mies. Muiden sukupuolet ovat sitten siltä väliltä.
Tällaisia siis oikeasti käytetään opiskelumateriaalina lapsilla mm. Briteissä. Ei mikään ihme, että lapset eivät tunnista sukupuoltaan. Tyttö voi olla tyttö vain jos on "Barbie" ja poika on poika vain jos on "sotamies". Muut sitten muunsukupuolisia.
https://images.contentstack.io/v3/assets/bltf04078f3cf7a9c30/blt1148705…
Suomessakin kannattaa vanhempien tarkastaa, mitkä järjestöt ovat oppikirjojen takana. Koska se vaikuttaa siihen, millaista tietoa lapset saavat sukupuolista. Yleensäkin katsokaa ne oppikirjat kriittisellä silmällä läpi.
https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/1235228
Oppikirja opettaa, että mieskin voi synnyttää – Otava: "Korjaamme asian seuraavaan painokseen"
Noi pitäis kerätä pois ja
polttaa roviolla. Otavan kustannuksella.
Hauska, että poliitikot, jotka olivat aiemmin täysin "on board" translain uudistuksen kanssa ja puolustivat sitä intohimoisesti mm. noissa tutkivissa dokumenteissa, väsäävät nyt vastuuta edeltäjilleen.
In the autumn of 2018, the Social Democrat-led government, under pressure from the gay, lesbian and transgender group RFSL, proposed a new law which would
-reduce the minimum age for sex reassignment medical care from 18 to 15,
-remove all need for parental consent, and
-allow children as young as 12 to change their legal gender.
-
After being interviewed on Uppdrag Granskning, Sweden’s health minister, Lena Hallengren, asked the programme to include a text addendum to remind viewers that it had been her predecessor, and not her, who had drafted the controversial law.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka murrosikäinen ei tunne omaa kehoaan vieraaksi? Minä ainakin tunsin. Eka pelkäsin ettei rinnat kasva ja kun ne kasvoivat niin inhosin niitä. Karvoitus oli tosi rumaa ja kuukautiset vielä päälle. Inhosin kehoani ja piilouduin useiksi vuosiksi isoihin villapaitoihin. Kun kasvoin niin parikymppisenä olin sinut kehoni kanssa ja parikytä vuotta ollut äiti ja vaimo. Olen onnellinen nainen. Pointtina se että murrosikä on tuskien taival useimmille joka tapauksessa ja on "kamalaa" jos rinnat vaikka kauppiaD tai ketunnenät ja niiden hyväksyminen vie aikaa.
Mun kokemus on se, että oman kehon inhoamisen lisäksi lähdin lukioikäisenä pohtimaan että voisinko olla trans ("sattumalta" lähipiirissä oli juuri transhoidot aloittanut henkilö) syynä se, että en kokenut sanoja tissit/rinnat ja pimppi jne. kuvaamaan omaa kehoani, sanat tuntui vaan vääriltä ja oudoilta, enkä tykännyt käyttää niitä. Tämä tietysti yhdistyi mielessä siihen, että kehon osat voisivat olla vääriä ja outoja. No jälkeenpäin katsoen kyse ei ollut mistään muusta kuin siitä, että en ollut koskaan puhunut sukupuolielimistä niiden oikeilla nimillä. Tämä juontaa juurensa siihen, että kaikki sukupuolijutut oli vanhemmilleni kiusallisia, eikä niistä puhuttu yhtään kotona. Kuten moni muukin on sanonut, onneksi nämä omat pohdinnat eivät tapahtuneet nykyaikana. On vaan ihan epäreilua nykyisille nuorille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää kun transhenkilöillä tai muunsukupuolisilla on usein kauhean ahtaat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolista
Haastatteluissa aina toistuu nämä, en kokenut olevani tyttö koska en tykännyt leikkiä nukeilla tai pitää hameita. Inhoan meikkaamista ja korkokenkiä. En samaistunut lapsena naisväkeen kun heidän piti keittää kahvia ja tarjoilla kun miehet saivat istuskella sohvilla juttelemassa... Yms.
Millaisissa ympyröissä nuo oikein ovat kasvaneet? En minä eikä kaverinikaan suostunut pitämään hameita kasarilla, enkä ole oikeastaan koskaan meikannut saati käyttänyt korkokenkiä. Kesät juostiin pitkin metsiä ja rantoja, ei välitetty mistään nukkeleikeistä.
Täällä maalla (saaristossa) missä nytkin asun on paljon naisia jotka kalastaa ja metsästää, jotkut ei omista ainuttakaan hametta ja silti ovat aivan tavallisia, ei ole tarvetta millekään luokitteluille. Ihmiset tekevät mistä pitävät eikä todellakaan kukaan lähde miettimään onko tuo nyt naiselle vai miehelle sopivaa puuhaa.
Ihan vain sivuhuomautuksena ihmettelen sitä kun usein kuvitellaan että maalla olisi jotenkin ahdasmielisempää vaikka just siellä on näitä riuskoja naisia jotka korjaa traktorit ja kulkee työhaalareissaan kesät talvet, eikä kukaan ihmettele. Toisaalta muistan lapsuudestani miehen joka nypläsi pitsiä harrastuksenaan ja jolla oli ihana kukkapuutarha köynnösportteineen ja joutsenpatsaineen, kaunosielu todellakin.Mua ei ihmetytä, koska heille opetetaan nykyään, että sukupuoli on spektri. Vain äärimmäisen naisellinen on nainen ja vain äärimmäisen miehekäs, on mies. Muiden sukupuolet ovat sitten siltä väliltä.
Tällaisia siis oikeasti käytetään opiskelumateriaalina lapsilla mm. Briteissä. Ei mikään ihme, että lapset eivät tunnista sukupuoltaan. Tyttö voi olla tyttö vain jos on "Barbie" ja poika on poika vain jos on "sotamies". Muut sitten muunsukupuolisia.
https://images.contentstack.io/v3/assets/bltf04078f3cf7a9c30/blt1148705…
Suomessakin kannattaa vanhempien tarkastaa, mitkä järjestöt ovat oppikirjojen takana. Koska se vaikuttaa siihen, millaista tietoa lapset saavat sukupuolista. Yleensäkin katsokaa ne oppikirjat kriittisellä silmällä läpi.
Tuossa suomalaisessa oppikirjassa jos kuvan erottaa kontekstista tulee siitä heti järkyttävämpi. Kuva kiinnittää huomion ja laittaa ajattelemaan. Kuvan yhteydessä oli kirjassa pohdinta-osio jossa voidaan pohtia sukupuolta ja sen moninaisuutta, mikä onkin todella hyvä. Pitäisi päästä sukupuolia "erottelevista" jutuista eroon, esimerkiksi. toksisesta maskuliinisuudesta tai radikaalista nyky-feminismistä, olemmehan kaikki ihmisiä ja yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää kun transhenkilöillä tai muunsukupuolisilla on usein kauhean ahtaat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolista
Haastatteluissa aina toistuu nämä, en kokenut olevani tyttö koska en tykännyt leikkiä nukeilla tai pitää hameita. Inhoan meikkaamista ja korkokenkiä. En samaistunut lapsena naisväkeen kun heidän piti keittää kahvia ja tarjoilla kun miehet saivat istuskella sohvilla juttelemassa... Yms.
Millaisissa ympyröissä nuo oikein ovat kasvaneet? En minä eikä kaverinikaan suostunut pitämään hameita kasarilla, enkä ole oikeastaan koskaan meikannut saati käyttänyt korkokenkiä. Kesät juostiin pitkin metsiä ja rantoja, ei välitetty mistään nukkeleikeistä.
Täällä maalla (saaristossa) missä nytkin asun on paljon naisia jotka kalastaa ja metsästää, jotkut ei omista ainuttakaan hametta ja silti ovat aivan tavallisia, ei ole tarvetta millekään luokitteluille. Ihmiset tekevät mistä pitävät eikä todellakaan kukaan lähde miettimään onko tuo nyt naiselle vai miehelle sopivaa puuhaa.
Ihan vain sivuhuomautuksena ihmettelen sitä kun usein kuvitellaan että maalla olisi jotenkin ahdasmielisempää vaikka just siellä on näitä riuskoja naisia jotka korjaa traktorit ja kulkee työhaalareissaan kesät talvet, eikä kukaan ihmettele. Toisaalta muistan lapsuudestani miehen joka nypläsi pitsiä harrastuksenaan ja jolla oli ihana kukkapuutarha köynnösportteineen ja joutsenpatsaineen, kaunosielu todellakin.Mua ei ihmetytä, koska heille opetetaan nykyään, että sukupuoli on spektri. Vain äärimmäisen naisellinen on nainen ja vain äärimmäisen miehekäs, on mies. Muiden sukupuolet ovat sitten siltä väliltä.
Tällaisia siis oikeasti käytetään opiskelumateriaalina lapsilla mm. Briteissä. Ei mikään ihme, että lapset eivät tunnista sukupuoltaan. Tyttö voi olla tyttö vain jos on "Barbie" ja poika on poika vain jos on "sotamies". Muut sitten muunsukupuolisia.
https://images.contentstack.io/v3/assets/bltf04078f3cf7a9c30/blt1148705…
Suomessakin kannattaa vanhempien tarkastaa, mitkä järjestöt ovat oppikirjojen takana. Koska se vaikuttaa siihen, millaista tietoa lapset saavat sukupuolista. Yleensäkin katsokaa ne oppikirjat kriittisellä silmällä läpi.
Tuossa suomalaisessa oppikirjassa jos kuvan erottaa kontekstista tulee siitä heti järkyttävämpi. Kuva kiinnittää huomion ja laittaa ajattelemaan. Kuvan yhteydessä oli kirjassa pohdinta-osio jossa voidaan pohtia sukupuolta ja sen moninaisuutta, mikä onkin todella hyvä. Pitäisi päästä sukupuolia "erottelevista" jutuista eroon, esimerkiksi. toksisesta maskuliinisuudesta tai radikaalista nyky-feminismistä, olemmehan kaikki ihmisiä ja yksilöitä.
Olemme kaikki ihmisiä ja yksilöitä, mutta sukupuolisuutta tai sukupuoliin liitettyjä ominaisuuksia ei saisi sekoittaa tämän asian kanssa.
Tuo oppikirjamateriaali, kuten yleensäkin oppikirjoissa moni asia koulutehtävistä alkaen on liian monitulkintaisia. Lapset voi ymmärtää asiat niin monella eri tavalla.
Nämä uudet oppikirjat, niiden materiaali on muutenkin tosi hämärää. Opiskelu on toistuvasti tulkintaa ja arvailua. Ollaan monta kertaa lasten kanssa pohdittu mm. oppikirjan tehtäviä, että mitähän tässä oikein nyt kysytään, jos luetaan sanasta sanaan kysymys tarkoittaa yhtä ja jos yritetään tulkita oppikappaleeseen liittyen voi tarkoittaa jotain ihan muuta. Oikeita vastauksia oppikirjan/opettajan mielestä on kuitenkin vain yksi.
Eiköhän oman kehon inhoaminen ole ihan normaali vaihe jokaisen tyttölapsen kehityskaaressa. Jos lähdetään leikkelemään 14 vuotiasta, inho omaa (tässä vaiheessa arpista ) kehoa kohtaan vain pahenee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on edelleen poikamaisia piirteitä. Tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Minulla on mies ja lapsia. Olen synnyttänyt, imettänyt ja harrastanut seksiä naisena. En edelleenkään jaksa kiinnostua ulkonäköni laitosta, mutta en myöskään epäile, ettenkö olisi kaunis. Olen, ihan tällaisenaan toimivan, kestävän, kauniin, naisellisen, terveen ja vahvan vartaloni kanssa ja pitkine helppoine hiuksineen, joita en värjää. Vaatteeni ovat käytännölliset niin, että jos joku minua ahdistelisi, saisin vedettyä tehokkaasti tupaan tai juostua karkuun, kotona pitkä hame ja yöllä mieluummin alasti kuin pitsihepenissä. Minullahan ei ole mitään piiloteltavaa, mutta en silti kulkisi minihameessa! Kasvojanikaan ei tarvitse muotoilla meikillä. Hyvät piirteet. Olen tyytyväinen itseeni luomuna ja sekös joitakin naisia hermostuttaa, mutta ei niitä miehiä, joista pidän! En ole iskemässä toisten miehiä! Itsetuntoni riittää ilman vahvistusta.
Mitä mä juuri luin? :D Tämä on ihan sitä ilmiötä "I am not like other girls" ja se on niin oksettava.
Typerää, mutta juuri tuollaisilla perusteilla trenditransitkin keksivät itselleen demipoikamuusugenderqu**r-identiteetin tai muun naurettavuuden. Kymmenen vuotta sitten olisivat olleet ylpeileviä ernuja, mutta nyt sukupuoli on se muodikas juttu, joka vaihtuu netin kaveripiirin mukaan. I'm not like other girls laajentui ja omi LGBT:n.
Annetaan lasten olla lapsia ja leikkiä monipuolisesti erilaisia leikkejä, pelata pelejä. Jokainen ihminen käy läpi monenlaisia vaiheita, ja on läheisimmältä aikuiselta suuri virhe ylikorostaa sukupuolista monimuotoisuutta, kun useimmiten mitään ongelmaa ei edes ole.
Aina on ollut feminiinisiä miehiä ja maskuliinisia naisia, jotka kuitenkin ovat aivan tavallisia heteroita. (Tällaisia tietysti myös homoseksuaaleissa yms.) Monikaan tuntemistani aikuisista perheellisistä ihmisistä ei ajattele asioitaan ns. sukupuoli edellä, eikä ylenmäärin korosta naiseuttaan tai mieheyttään. Sille ei ole tarvetta eikä aikaa jokapäiväisessä elämässä, jossa on paljon asioita, velvollisuuksia ja kivojakin juttuja hoidettavana.
Mielenterveysongelmat ovat asia erikseen, ja päänuppi pitää saada kuntoon, ennen kuin aletaan "kunnostaa" peruuttamattomasti kropan muita osasia.
Tytöllä voi rinnat alkaa kehittyä jo 8-vuotiaana, kuten minulla aikoinaan. Se oli kamalaa, olisin halunnut ne pois silloin. Onneksi ei ollut silloin mahdollista.
Sosiaalinen media on ehkä suurin syy miksi kasvu on yllättäen niin suurta. Tietoa on helppo jakaa suurille massoille, vaikuttaa mielipiteisiin, ehkä aivopestä... Murrosikä, joka on muutenkin vaikeaa ja sekavaa aikaa monelle, mutta helposti manipuloitavissa kun etsivät vielä itseään ja mikään ei tunnu "oikealta".
Samalla tavalla toimii proanat ja uskonlahkot. Herkässä tilassa olevaa mieltä on helppo viedä ja antaa "oikeat vastaukset" käteen.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten tähän on päädytty, koska lapsi ei voi antaa suostumusta moiseen.
Kuka vanhempi ei antaisi lupaa, koska muutenhan olet transvihamielinen n atsi? Tiesmillainen maalittamisen kampanja masinoitaisiin tuota transvihamielistä ja ahdasmielistä junttia kohtaan? Estää nyt toista ihmistä löytämästä aidosti itseään.
Pitäisi tutkia enemmän, miksi juuri murrosikäiset tytöt ovat alkaneet hakeutua transhoitoihin. Suomessakin yli 90% hoitoihin hakeutuvista alaikäisistä ovat biologisia tyttöjä. Näin kärjistynyt jakauma ei selity pelkällä transkokemuksella, vaan taustalla on varmasti monia sosiaalisia ongelmia.
Mitä mä juuri luin? :D Tämä on ihan sitä ilmiötä "I am not like other girls" ja se on niin oksettava.