Ruotsissa pelätään skandaalia lasten transhoidoista

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa monelta tuntuu unohtuvan, että kyse ei koskaan ole sukupuolen vaihtamisesta, vaan aina vain fyysisten ominaisuuksien KORJAAMISESTA sen sukupuolen mukaiseksi, jota oikeasti on.

Kun tämän ymmärtää, niin kuka enää vastustaa, että ihmisen (nuorenkin ihmisen) keho korjataan vääränlaisesta oikeanlaiseksi?

Ei kromosomeja voi vaihtaa, joten ei ole mitään sukupuolen vaihtamista tai korjaamista.

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa monelta tuntuu unohtuvan, että kyse ei koskaan ole sukupuolen vaihtamisesta, vaan aina vain fyysisten ominaisuuksien KORJAAMISESTA sen sukupuolen mukaiseksi, jota oikeasti on.

Kun tämän ymmärtää, niin kuka enää vastustaa, että ihmisen (nuorenkin ihmisen) keho korjataan vääränlaisesta oikeanlaiseksi?

Termin vaihtaminen ei muuta sitä että lapsi/teini etsii itseään eikä voi tehdä tuollaista loppuelämän päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärään sukupuoleen syntymistä tai muuta epätavanomista sukupuolisuutta on hyvin vaikea ymmärtää, jos sitä ei koe itse.

Kannattaa kokeilla ajatusleikkiä, jossa ihan vakavasti kuvittelee itselle alkavan joku päivä kasvaa penis, kivekset sekä parta ja rinnat alkavat surkastua tai vaihtoehtosesti penis ja kivekset surkastua, lantio levetä ja rinnat kasvaa.

Hakeutuisiko itse silloin hoitoon vai olisiko se ihan sama ja pitäisi vain hyväksyä?

Oletko siis sitä mieltä, että rintojen poisto 14-vuotiaalle on OK?

Onko transaktivisteilla selkeitä kantoja näihin asioihin?

En toivo alaikäisten leikkauksia, vaan psykologista apua ja harkinnan mukaan blokkerihoitoja.

En tiedä onko olemassa jotakin virallisia kantoja transaktivistien piireissä. En itse näihin piireihin kuulu, näin vain mielenkiintoisen aloituksen täällä.

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa monelta tuntuu unohtuvan, että kyse ei koskaan ole sukupuolen vaihtamisesta, vaan aina vain fyysisten ominaisuuksien KORJAAMISESTA sen sukupuolen mukaiseksi, jota oikeasti on.

Kun tämän ymmärtää, niin kuka enää vastustaa, että ihmisen (nuorenkin ihmisen) keho korjataan vääränlaisesta oikeanlaiseksi?

Ideologiasi ei oikeuta vahingoittamaan ihmisiä, ymmärsithän sen?

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa monelta tuntuu unohtuvan, että kyse ei koskaan ole sukupuolen vaihtamisesta, vaan aina vain fyysisten ominaisuuksien KORJAAMISESTA sen sukupuolen mukaiseksi, jota oikeasti on.

Kun tämän ymmärtää, niin kuka enää vastustaa, että ihmisen (nuorenkin ihmisen) keho korjataan vääränlaisesta oikeanlaiseksi?

Ihmiset eivät voi syntyä väärään kehoon. Kehossa ei ole yhtään mitään vikaa. Sukupuoli on geneettisesti määritelty meihin. Sukupuoli on biologinen tosiasia.

Jos ei hyväksy kehoaan, niin se siis ei ole mikään fyysinen ongelma. Se ei tarkoita, että biologisessa sukupuolessa olisi jotain vikaa, ja että kehoa pitäisi alkaa operoimaan toisenlaiseksi. Kyse on juurikin tunteista ja ajatuksista, missä se ongelma on. Ja tunteet ja ajatukset eivät ole geneettisesti sisäänrakennettuja tosiasioita kuten biologinen sukupuoli. Tunteet ja ajatukset kehittyvät ja ne voivat vastata totuutta tai sitten ne eivät vastaa totuutta. 

Tämä viimeistään todistaa, että ruotsalaiset ovat nykyään täydellisiä sekopäitä. Silpokoon aikuiset itseään miten huvittavat, lapsia pitää suojella tarpeen tullen vaikka itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kromosomeja voi vaihtaa, joten ei ole mitään sukupuolen vaihtamista tai korjaamista.

On melkoisen vanhanaikaista ajattelua, että kromosomit määrittäisivät ihmisen sukupuolen. En enää vuonna 2020 haluaisi kuulla tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa monelta tuntuu unohtuvan, että kyse ei koskaan ole sukupuolen vaihtamisesta, vaan aina vain fyysisten ominaisuuksien KORJAAMISESTA sen sukupuolen mukaiseksi, jota oikeasti on.

Kun tämän ymmärtää, niin kuka enää vastustaa, että ihmisen (nuorenkin ihmisen) keho korjataan vääränlaisesta oikeanlaiseksi?

Miten sitten samaan aikaan transaktivistit korostavat, että naisellakin voi olla penis ym. ja vastustavat kehojen sukupuolittamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärään sukupuoleen syntymistä tai muuta epätavanomista sukupuolisuutta on hyvin vaikea ymmärtää, jos sitä ei koe itse.

Kannattaa kokeilla ajatusleikkiä, jossa ihan vakavasti kuvittelee itselle alkavan joku päivä kasvaa penis, kivekset sekä parta ja rinnat alkavat surkastua tai vaihtoehtosesti penis ja kivekset surkastua, lantio levetä ja rinnat kasvaa.

Hakeutuisiko itse silloin hoitoon vai olisiko se ihan sama ja pitäisi vain hyväksyä?

Mutta kun ne ei tuollalailla ala kasvaa tai surkastua vaan pojilla on pippeli jo syntymästä asti samoin kuin tytöillä pimppi. Tytöt on aina leikkineet kaiken maailman roolileikkejä mutta viime aikoina SETAn uunot on alkaneet uskotella teini-ikäisille että ei se olekaan leikkiä, jos susta tuntuu että oot poika niin sä oot poika. Sairasta.

Tuo olikin ajatusleikki.

Ja kyllähän ihan syntyperäisten naisten karvaisuutta hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa. Esim parrankasvuun saa laserhoitoja.

Ja syntyperäisten miesten rintojen kasvua eli gynekomastiaa hoidetaan myös.

Mutta kun ne ei siltikään ala kasvaa. Yrität nyt perustella omaa kantaasi ajatusleikillä, ja perääntyä heti sen jälkeen vedoten siihen että kyseessä oli vain ajatusleikki. Mitä? Ja naisten karvaisuuden kokeminen sairautena ei ole mielestäni tervettä. Itsellänikin kasvaa tummempaa karvaa huulen yläpuolella ja pari tummempaa karvaa rintakehässä. Ihan normaalia aikuisella naisella.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihmetyttää kun transhenkilöillä tai muunsukupuolisilla on usein kauhean ahtaat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolista

Haastatteluissa aina toistuu nämä, en kokenut olevani tyttö koska en tykännyt leikkiä nukeilla tai pitää hameita. Inhoan meikkaamista ja korkokenkiä. En samaistunut lapsena naisväkeen kun heidän piti keittää kahvia ja tarjoilla kun miehet saivat istuskella sohvilla juttelemassa... Yms.

Millaisissa ympyröissä nuo oikein ovat kasvaneet? En minä eikä kaverinikaan suostunut pitämään hameita kasarilla, enkä ole oikeastaan koskaan meikannut saati käyttänyt korkokenkiä. Kesät juostiin pitkin metsiä ja rantoja, ei välitetty mistään nukkeleikeistä.

Täällä maalla (saaristossa) missä nytkin asun on paljon naisia jotka kalastaa ja metsästää, jotkut ei omista ainuttakaan hametta ja silti ovat aivan tavallisia, ei ole tarvetta millekään luokitteluille. Ihmiset tekevät mistä pitävät eikä todellakaan kukaan lähde miettimään onko tuo nyt naiselle vai miehelle sopivaa puuhaa.

Ihan vain sivuhuomautuksena ihmettelen sitä kun usein kuvitellaan että maalla olisi jotenkin ahdasmielisempää vaikka just siellä on näitä riuskoja naisia jotka korjaa traktorit ja kulkee työhaalareissaan kesät talvet, eikä kukaan ihmettele. Toisaalta muistan lapsuudestani miehen joka nypläsi pitsiä harrastuksenaan ja jolla oli ihana kukkapuutarha köynnösportteineen ja joutsenpatsaineen, kaunosielu todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihmetyttää kun transhenkilöillä tai muunsukupuolisilla on usein kauhean ahtaat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolista

Haastatteluissa aina toistuu nämä, en kokenut olevani tyttö koska en tykännyt leikkiä nukeilla tai pitää hameita. Inhoan meikkaamista ja korkokenkiä. En samaistunut lapsena naisväkeen kun heidän piti keittää kahvia ja tarjoilla kun miehet saivat istuskella sohvilla juttelemassa... Yms.

Millaisissa ympyröissä nuo oikein ovat kasvaneet? En minä eikä kaverinikaan suostunut pitämään hameita kasarilla, enkä ole oikeastaan koskaan meikannut saati käyttänyt korkokenkiä. Kesät juostiin pitkin metsiä ja rantoja, ei välitetty mistään nukkeleikeistä.

Täällä maalla (saaristossa) missä nytkin asun on paljon naisia jotka kalastaa ja metsästää, jotkut ei omista ainuttakaan hametta ja silti ovat aivan tavallisia, ei ole tarvetta millekään luokitteluille. Ihmiset tekevät mistä pitävät eikä todellakaan kukaan lähde miettimään onko tuo nyt naiselle vai miehelle sopivaa puuhaa.

Ihan vain sivuhuomautuksena ihmettelen sitä kun usein kuvitellaan että maalla olisi jotenkin ahdasmielisempää vaikka just siellä on näitä riuskoja naisia jotka korjaa traktorit ja kulkee työhaalareissaan kesät talvet, eikä kukaan ihmettele. Toisaalta muistan lapsuudestani miehen joka nypläsi pitsiä harrastuksenaan ja jolla oli ihana kukkapuutarha köynnösportteineen ja joutsenpatsaineen, kaunosielu todellakin.

Mua ei ihmetytä, koska heille opetetaan nykyään, että sukupuoli on spektri. Vain äärimmäisen naisellinen on nainen ja vain äärimmäisen miehekäs, on mies. Muiden sukupuolet ovat sitten siltä väliltä. 

Yök, Ruotsi on oksettava yhteiskunta.

– Suuri osa identiteettitutkimuksiin hakeutuvista on tyttöjä, joilla on pitkäaikaisia psykiatrisia ongelmia ja monenlaisia kehityksellisiä vaikeuksia. Sukupuolen problematisointi on alkanut tässä yhteydessä, sanoo Kaltiala-Heino.

Hänen mukaansa tämä on erikoinen ja uusi ilmiö, joka on tullut esille muutaman viime vuoden aikana.

– Siitä, että ilmiö tulee esille yläkouluikäisillä melko äkillisesti, ei ole käytännössä mitään tutkimustietoa. Emme myöskään tiedä, sopivatko nykyiset hoitosuositukset näille nuorille. Valtaosa potilaista on sellaisessa välitilassa, että ei tiedetä, mitä he oikeasti tarvitsisivat.

Lääkäreillä on edessään iso eettinen kysymys.

– Jos on laaja-alaisia psykiatrisia ongelmia ja vaikea identiteettihämmennys, niin siinä tilanteessa pitäisi hoitaa kiireellisiä asioita ensin, ja palata sukupuoli-identiteettiasiaan myöhemmin, jos se edelleen on ajankohtainen.

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/alaikaisten-transtutkimusten-maara-m…

Kuka murrosikäinen ei tunne omaa kehoaan vieraaksi? Minä ainakin tunsin. Eka pelkäsin ettei rinnat kasva ja kun ne kasvoivat niin inhosin niitä. Karvoitus oli tosi rumaa ja kuukautiset vielä päälle. Inhosin kehoani ja piilouduin useiksi vuosiksi isoihin villapaitoihin. Kun kasvoin niin parikymppisenä olin sinut kehoni kanssa ja parikytä vuotta ollut äiti ja vaimo. Olen onnellinen nainen. Pointtina se että murrosikä on tuskien taival useimmille joka tapauksessa ja on "kamalaa" jos rinnat vaikka kauppiaD tai ketunnenät ja niiden hyväksyminen vie aikaa.

Vierailija kirjoitti:

– Suuri osa identiteettitutkimuksiin hakeutuvista on tyttöjä, joilla on pitkäaikaisia psykiatrisia ongelmia ja monenlaisia kehityksellisiä vaikeuksia. Sukupuolen problematisointi on alkanut tässä yhteydessä, sanoo Kaltiala-Heino.

Hänen mukaansa tämä on erikoinen ja uusi ilmiö, joka on tullut esille muutaman viime vuoden aikana.

– Siitä, että ilmiö tulee esille yläkouluikäisillä melko äkillisesti, ei ole käytännössä mitään tutkimustietoa. Emme myöskään tiedä, sopivatko nykyiset hoitosuositukset näille nuorille. Valtaosa potilaista on sellaisessa välitilassa, että ei tiedetä, mitä he oikeasti tarvitsisivat.

Lääkäreillä on edessään iso eettinen kysymys.

– Jos on laaja-alaisia psykiatrisia ongelmia ja vaikea identiteettihämmennys, niin siinä tilanteessa pitäisi hoitaa kiireellisiä asioita ensin, ja palata sukupuoli-identiteettiasiaan myöhemmin, jos se edelleen on ajankohtainen.

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/alaikaisten-transtutkimusten-maara-m…

Niin no tuohan olisi se järkevä ja looginen tie. Pyrkiä hoitamaan lapsen ja nuoren mt-ongelmia ja selvitellä mitä kaikkea siellä on taustalla ennen kuin lukittaudutaan trans-identiteettiin ja laitetaan lapsi transpolulle. Ja katsotaan myös, miten puberteetin päättyminen vaikuttaa kehonkuvahäiriöihin, koska monilla dysforia (80-95%) lähtee, jos puberteetti saa edetä luonnollisesti.

Tuo vaan on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä transaktivistit ajavat. Eli, että nuoren sana pitää ottaa heti todesta ja alkaa vahvistaa vastakkaista sukupuoli-identiteettiä "trans-affirmitive", koska pieni lapsikin tietää jo kyllä itse mitä sukupuolta on. Eli eka sosiaalinen transitio ja vastakkaisena sukupuolena esiintyminen, sitten blokkereita. Sitten hormonihoitoja. Ja sitten leikkauksia. Muu on kaltoinkohtelua, koska se kyseenalaistaa transsukupuolisen lapsen identiteetin, ja sut leimataan huonoksi vanhemmaksi. Ja noi muut ongelmat (ahdistus, masennus tms.) ovat vaan seurausta siitä, että lapsi ei saa olla mitä oikeasti on. Eli kun transitio on valmis, niin nekin lähtee pois. 

Jos alkaisin kokea olevani kameli, niin todella toivon, että hoitomuotona ei olisi kyttyrän kasvattaminen selkään. Minusta transhoitojen yleistyminen on surullinen ilmiö, joka kertoo psykiatrisen hoidon riittämättömyydestä ja siitä, että hoitoihin hakeutujille on jostain syystä muodostunut kapeita, tiukkaan rajattuja käsityksiä siitä, millainen on mies ja millainen on nainen. Onko niin, että kun psyykkisesti oireilevaa ja sukupuolidysforiaa osana oireiluaan kokevaa nuorta ei kyetä muuten auttamaan, niin järjestelmä tarttuu siihen konkreettiseen keinoon, joka käytettävissä on. Käynnistetään sukupuolenkorjausprosessi toivoen, että koko hankalasti määritttyvä problematiikka sillä keinolla ratkeaisi? Toivoen, että fyysisesti ehjästä, mutta psyykkisesti säröillä olevasta naisesta tulisi yhtäkkiä kokonaisvaltaisen ehjä mies, kun naiseuden merkit silvotaan pois ja rakennetaan tilalle jotain etäisesti miestä muistuttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on edelleen poikamaisia piirteitä. Tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Minulla on mies ja lapsia. Olen synnyttänyt, imettänyt ja harrastanut seksiä naisena. En edelleenkään jaksa kiinnostua ulkonäköni laitosta, mutta en myöskään epäile, ettenkö olisi kaunis. Olen, ihan tällaisenaan toimivan, kestävän, kauniin, naisellisen, terveen ja vahvan vartaloni kanssa ja pitkine helppoine hiuksineen, joita en värjää.  Vaatteeni ovat käytännölliset niin, että jos joku minua ahdistelisi, saisin vedettyä tehokkaasti tupaan tai juostua karkuun, kotona pitkä hame ja yöllä mieluummin alasti kuin  pitsihepenissä. Minullahan ei ole mitään piiloteltavaa, mutta en silti kulkisi minihameessa! Kasvojanikaan ei tarvitse muotoilla meikillä. Hyvät piirteet. Olen tyytyväinen itseeni luomuna ja sekös joitakin naisia hermostuttaa, mutta ei niitä  miehiä, joista pidän! En ole iskemässä toisten miehiä! Itsetuntoni riittää ilman vahvistusta.

Uskot siis olevasi poikamainen näiden piirteiden takia?:D tai jotenkin uniikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärään sukupuoleen syntymistä tai muuta epätavanomista sukupuolisuutta on hyvin vaikea ymmärtää, jos sitä ei koe itse.

Kannattaa kokeilla ajatusleikkiä, jossa ihan vakavasti kuvittelee itselle alkavan joku päivä kasvaa penis, kivekset sekä parta ja rinnat alkavat surkastua tai vaihtoehtosesti penis ja kivekset surkastua, lantio levetä ja rinnat kasvaa.

Hakeutuisiko itse silloin hoitoon vai olisiko se ihan sama ja pitäisi vain hyväksyä?

Mutta kun ne ei tuollalailla ala kasvaa tai surkastua vaan pojilla on pippeli jo syntymästä asti samoin kuin tytöillä pimppi. Tytöt on aina leikkineet kaiken maailman roolileikkejä mutta viime aikoina SETAn uunot on alkaneet uskotella teini-ikäisille että ei se olekaan leikkiä, jos susta tuntuu että oot poika niin sä oot poika. Sairasta.

Tuo olikin ajatusleikki.

Ja kyllähän ihan syntyperäisten naisten karvaisuutta hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa. Esim parrankasvuun saa laserhoitoja.

Ja syntyperäisten miesten rintojen kasvua eli gynekomastiaa hoidetaan myös.

Vertaat siis aikuiselle naiselle tehtävää karvanpoistoa teini-ikäisen lapsen SUKUPUOLEN VAIHTAMISEEN?

Uskomatonta miten ahdas ajatusmaailma joillain on, kun tässäkin ketjussa joku perusteli poikamaisuuttaan sillä, että nukkuu alasti, pukeutuu mukavasti, ei värjää hiuksia eikä meikkaa ja omaa hyvän itsetunnon. Siis mikä noista on muka jotenkin erityisen poikamainen piirre?

Samaa mieltä tämän artikkelissa lainatun psykiatrin kanssa. Kun kerran pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa, niin blokkereiden ja hormonien antaminen sekä leikkausten tekeminen lapsille on yksi suuri lääketieteellinen kokeilu. En tajua miten tähän on päädytty, koska lapsi ei voi antaa suostumusta moiseen. 

Christopher n, a psychiatrist at Gothenburg’s Sahlgrenska Academy, wrote an article in the Svenska Dagbladet newspaper warning that hormone treatment and surgery on children was “a big experiment” which risked becoming one of the country’s worst medical scandals.