Miksi en löydä koulutustani vastaavaa työtä, vaikka saan koko ajan kutsuja työhaastatteluun?

Haet sellaisiin, joita muutkin tykkäävät tehdä. Eli paljon halukkaita tulijota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olet hakenut työtä? Jos on paljon hakijoita, valinta voi jäädä pienistä asioista kiinni. Ja haastattelut on hyvää harjoitusta. Todennäköisesti et tee mitään väärin, joku muu vain on tehnyt jotain enemmän oikein.

Ehdotuksia, kuvaa itseäsi kuvitteellisessa haastattelussa, yritä eläytyä tilanteeseen. Katso jälkikäteen ja mieti mitä äänesi, ilmeesi ja kehosi viestivät. Kaikkein parasta, jos voit tehdä tämän toisen ihmisen haastattelemana. 

Jännitän haastattelutilanteita jonkin verran, mutta silti ne tuntuvat sujuneen hyvin. Olen miettinyt onko syynä heikkoon lopputulokseen se, että minulla on koulutus, joka ei ole kovin tunnettu. Ehkä sen takia on helppo palkata joku, jonka osaamisesta on valmiiksi olemassa jonkinlainen mielikuva.

Sitten, kun löydät paikan, johon sun koulutus on juuri oikea, niin sut todennäköisesti valitaan. Voi olla, että joskus sopivia hakijoita ei ole ollenkaan ja sitten saatat tulla valituksi. Tosin sopivien hakijoiden puuttuessa joku talon sisäinen hakija voi olla etusijalla. Jatka vain työnhakemista!

Itselläni on pienen ekolokeron koulutus ja en pääse vaihtamaan tehtäviä, koska sopivia paikkoja ei vain ole Suomessa vapaana ja niitä vapautuu harvoin. Yritän olla tyytyväinen, että sain tämän viran aikoinaan. Olin silloin ainoa muodollisesti pätevä hakija ja talon ulkopuolelta. Muut haastatellut oli talon sisältä.

HSEn adonis kirjoitti:

Oletko kokenut? Jos vastavalmistunut tai nuorempi, niin vaikeampaa. Ajan ja kokemuksen kanssa helpottuu.

Ja sille joka väitti että paikkaan on jo valittu joku, niin poislukien tietyt julkisen sektorin paikat, niin ei pidä paikkaansa. Miksi muuten yksityinen firma käyttäisi resursseja ihmisten tapaamiseen ja testaamiseen? Täysin epälooginen ajatus.

Valmistuin jo 10 vuotta sitten. Työnhaku ei ole muuttunut yhtään helpommaksi tänä aikana, vaikka ammattikokemustakin on kertynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.

Pyydä ettei ne soita kun olet haastattelussa ja vaihda paita jossa on niiden kuvat johonkin toiseen.

Todellakin: lapsia ei mainita cv:ssä, eikä haastattelussa. Työnantaja ei saa kysyä, jollei itse ala niistä pälättämään ja se taas on epäammattimaista työnhakijalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista työtä haet? Jos valtion paikkoja niin haastattelut on vaan muodollisuus, koska viran täyttäjä on jo valittu, mutta lain mukaan pitää olla julkinen haku.

Asiantuntijatyötä etupäässä julkiselta sektorilta Etelä-Suomesta (asuinmaakunta ja naapurimaakunnat kohtalaisella etäisyydellä).

Syy voi myös olla, että olet liian pätevä hakemaasi työhön ja rekrytoiva esimies kokee sinut uhkana. Itse hain lukuisiin eri töihin ja en päässyt julkisen puolen tehtäviin edes haastatteluihin, kun taas yrityksiin pääsin. Lopulta kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja sain kaikkein parhaiten palkatun ja vaativimman tehtävän. Hain pitkään ja olin tosi turhautunut.

Jokaisen haastattelun myötä taitoni olla haastattelussa parani. Osasin jo täysin suvereenisti vastata kysymyksiin ja tuoda omaa osaamistani esille. Tämä ei ole ollut itselleni luontaista ja se oli myös osasyy, miksi en tullut aikaisemmin valituksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.

Pyydä ettei ne soita kun olet haastattelussa ja vaihda paita jossa on niiden kuvat johonkin toiseen.

Todellakin: lapsia ei mainita cv:ssä, eikä haastattelussa. Työnantaja ei saa kysyä, jollei itse ala niistä pälättämään ja se taas on epäammattimaista työnhakijalta.

Epäammattimaista? Työurassa nyt sattuu olemaan lasten takia katkoksia. Ja kyllä perhesuhteet yleensä otetaan aina haastattelussa työnantajien taholta puheeksi.

HSEn adonis kirjoitti:

Oletko kokenut? Jos vastavalmistunut tai nuorempi, niin vaikeampaa. Ajan ja kokemuksen kanssa helpottuu.

Ja sille joka väitti että paikkaan on jo valittu joku, niin poislukien tietyt julkisen sektorin paikat, niin ei pidä paikkaansa. Miksi muuten yksityinen firma käyttäisi resursseja ihmisten tapaamiseen ja testaamiseen? Täysin epälooginen ajatus.

Koska se on tapa luoda mainetta ja pöhinää. Firma, jossa on koko ajan paikkoja auki, mielletään kasvavaksi firmaksi.

Todellisuudessa siihen on voitu valita joku sisäinen hakija jo etukäteen, paikkaa ei ole olemassakaan tai tuli joku organisaatiomuutos ja paikka lakkasi ennen alkuaan.

Tätä tapahtuu ihan oikeasti tosi paljon. Olen itsekin kokenut nuo kaikki. Ollut jo etukäteen valittu paras sisäinen hakija, hävinnyt sisäiselle hakijalle (ulkoa hakiessani) ja myös, että paikkaan ei otettu ketään.

Rekrytointi toimii suomalaisissa firmossa tosi huonosti. Ei tajuta, että huonosti kohdeltu hakija ei hae toiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista työtä haet? Jos valtion paikkoja niin haastattelut on vaan muodollisuus, koska viran täyttäjä on jo valittu, mutta lain mukaan pitää olla julkinen haku.

Asiantuntijatyötä etupäässä julkiselta sektorilta Etelä-Suomesta (asuinmaakunta ja naapurimaakunnat kohtalaisella etäisyydellä).

Syy voi myös olla, että olet liian pätevä hakemaasi työhön ja rekrytoiva esimies kokee sinut uhkana. Itse hain lukuisiin eri töihin ja en päässyt julkisen puolen tehtäviin edes haastatteluihin, kun taas yrityksiin pääsin. Lopulta kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja sain kaikkein parhaiten palkatun ja vaativimman tehtävän. Hain pitkään ja olin tosi turhautunut.

Jokaisen haastattelun myötä taitoni olla haastattelussa parani. Osasin jo täysin suvereenisti vastata kysymyksiin ja tuoda omaa osaamistani esille. Tämä ei ole ollut itselleni luontaista ja se oli myös osasyy, miksi en tullut aikaisemmin valituksi.

Kiitos, tämä oli rohkaiseva kommentti!

Vierailija kirjoitti:

Haet sellaisiin, joita muutkin tykkäävät tehdä. Eli paljon halukkaita tulijota.

Ei oikeastaan ole. Mutta hakijaporukka on aika tarkoin valikoitunutta.

Olethan huomannut, että työpaikkailmotukset on yleensä tosi yläkanttiin kirjoitettu?

Jos haet työtä, joka kuulostaa juuri sinulle sopivalta, se on todennäköisesti aika paljon alle oman tasosi.

Olen täysin allerginen sanoille vaativa, vastuullinen, haastava ja mielenkiintoinen. Ne sanat kertovat lähes aina siitä, että työssä ei ole mitään sisältöä, mutta sitä kaunistellaan näillä sanoilla.

Toinen varoitusmerkki on tämän tyyppinen "koulutukseltasi olet esim. tradenomi tai KTM". Ne eivät ole saman tason tutkintoja. Todennäköisesti työ sitä paitsi sujuu parhaiten merkonomin tutkinnolla. Sellaisia ei vain koskaan haeta, koska se toisi huonoa näkyvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Oletko kokenut? Jos vastavalmistunut tai nuorempi, niin vaikeampaa. Ajan ja kokemuksen kanssa helpottuu.

Ja sille joka väitti että paikkaan on jo valittu joku, niin poislukien tietyt julkisen sektorin paikat, niin ei pidä paikkaansa. Miksi muuten yksityinen firma käyttäisi resursseja ihmisten tapaamiseen ja testaamiseen? Täysin epälooginen ajatus.

Koska se on tapa luoda mainetta ja pöhinää. Firma, jossa on koko ajan paikkoja auki, mielletään kasvavaksi firmaksi.

Todellisuudessa siihen on voitu valita joku sisäinen hakija jo etukäteen, paikkaa ei ole olemassakaan tai tuli joku organisaatiomuutos ja paikka lakkasi ennen alkuaan.

Tätä tapahtuu ihan oikeasti tosi paljon. Olen itsekin kokenut nuo kaikki. Ollut jo etukäteen valittu paras sisäinen hakija, hävinnyt sisäiselle hakijalle (ulkoa hakiessani) ja myös, että paikkaan ei otettu ketään.

Rekrytointi toimii suomalaisissa firmossa tosi huonosti. Ei tajuta, että huonosti kohdeltu hakija ei hae toiste.

Yksi julkisen sektorin paikka meni koronan takia sivu suun, kun hankerahoitus peruuntui.

Vierailija kirjoitti:

Olethan huomannut, että työpaikkailmotukset on yleensä tosi yläkanttiin kirjoitettu?

Jos haet työtä, joka kuulostaa juuri sinulle sopivalta, se on todennäköisesti aika paljon alle oman tasosi.

Olen täysin allerginen sanoille vaativa, vastuullinen, haastava ja mielenkiintoinen. Ne sanat kertovat lähes aina siitä, että työssä ei ole mitään sisältöä, mutta sitä kaunistellaan näillä sanoilla.

Toinen varoitusmerkki on tämän tyyppinen "koulutukseltasi olet esim. tradenomi tai KTM". Ne eivät ole saman tason tutkintoja. Todennäköisesti työ sitä paitsi sujuu parhaiten merkonomin tutkinnolla. Sellaisia ei vain koskaan haeta, koska se toisi huonoa näkyvyyttä.

Toden totta. Ei tosin julkisen sektorin töistä sitten kovin paljon maksetakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olet hakenut työtä? Jos on paljon hakijoita, valinta voi jäädä pienistä asioista kiinni. Ja haastattelut on hyvää harjoitusta. Todennäköisesti et tee mitään väärin, joku muu vain on tehnyt jotain enemmän oikein.

Ehdotuksia, kuvaa itseäsi kuvitteellisessa haastattelussa, yritä eläytyä tilanteeseen. Katso jälkikäteen ja mieti mitä äänesi, ilmeesi ja kehosi viestivät. Kaikkein parasta, jos voit tehdä tämän toisen ihmisen haastattelemana. 

Jännitän haastattelutilanteita jonkin verran, mutta silti ne tuntuvat sujuneen hyvin. Olen miettinyt onko syynä heikkoon lopputulokseen se, että minulla on koulutus, joka ei ole kovin tunnettu. Ehkä sen takia on helppo palkata joku, jonka osaamisesta on valmiiksi olemassa jonkinlainen mielikuva.

No panosta siihen tunnettuuteen. Mieti miten sopivan tilaisuuden tullen avaat koulutustasi haastattelijalle. Ja ehkä kannattaisi saada jalkaa oven väliin. Seuraavan kerran kun tulee hylsy, kysy heti sen jälkeen onko mahdollista päästä heidän tuuraajalistalle, jos sellainen on.

Ongelma voi olla myös siinä, että osaat kirjoittaa niin hyvän hakemuksen, että pääset mukaan "vahingossa".

Joskus se voi olla vain haastattelijasta kiinni. Eivät kaikki ole niin ammattilaisia.

Rekrytointia tekevänä on pakko sanoa, että juuri kukaan ei kestä kuulla edes rakentavaa vastausta siitä, miksi ei tullut valituksi.

Esim yksi hakija puhua pälätti minut uuvuksiin pitkillä monologeillaan, ja ihan ohi aiheen. Sanoin hänelle, että valitettavasti hän ei menestynyt haastattelussa hyvin, koska ei kyennyt pysymään aiheessa eikä olemaan ytimekäs. Vuorovaikutustaidoilla ja olennaiseen keskittymisellä ON merkitystä. Tämä vain ykso esimerkki, mutta juuri kukaan ei halua kuulla totuutta. LinkedIn on sitten oivallinen paikka vaikertaa, kuinka ei taaskaan haastattelija ymmärtänyt hyvän päälle. Tehtävään valitaan paras, olipa kyse työhistoriasta tai persoonasta.

Minäkin kävin yli viidessätoista haastattelussa ennen kuin sain töitä. Jossain vaiheessa se jatkuva pakkien saaminen alkoi tuntua jo aika kamalalta, mutta ei minussa mielestäni muuta vikaa ollut kuin aiemman kokemuksen puute ja hieman ujo ja epävarma persoona. Yhtä työpaikkaa varten saatetaan kuitenkin haastatella aika monia hakijoita, ja silloin melko pienetkin virheet pudottavat jatkosta. Eikä läheskään aina edes valita ketään, vaan haku saatetaan uusia jonkin ajan kuluttua, jos kandidaatit eivät miellytä tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olet hakenut työtä? Jos on paljon hakijoita, valinta voi jäädä pienistä asioista kiinni. Ja haastattelut on hyvää harjoitusta. Todennäköisesti et tee mitään väärin, joku muu vain on tehnyt jotain enemmän oikein.

Ehdotuksia, kuvaa itseäsi kuvitteellisessa haastattelussa, yritä eläytyä tilanteeseen. Katso jälkikäteen ja mieti mitä äänesi, ilmeesi ja kehosi viestivät. Kaikkein parasta, jos voit tehdä tämän toisen ihmisen haastattelemana. 

Jännitän haastattelutilanteita jonkin verran, mutta silti ne tuntuvat sujuneen hyvin. Olen miettinyt onko syynä heikkoon lopputulokseen se, että minulla on koulutus, joka ei ole kovin tunnettu. Ehkä sen takia on helppo palkata joku, jonka osaamisesta on valmiiksi olemassa jonkinlainen mielikuva.

No panosta siihen tunnettuuteen. Mieti miten sopivan tilaisuuden tullen avaat koulutustasi haastattelijalle. Ja ehkä kannattaisi saada jalkaa oven väliin. Seuraavan kerran kun tulee hylsy, kysy heti sen jälkeen onko mahdollista päästä heidän tuuraajalistalle, jos sellainen on.

Ongelma voi olla myös siinä, että osaat kirjoittaa niin hyvän hakemuksen, että pääset mukaan "vahingossa".

Joskus se voi olla vain haastattelijasta kiinni. Eivät kaikki ole niin ammattilaisia.

Ei ole varaa perheellisenä vaihtaa vakityöstä lyhyeen pätkään. Hankkimani koulutuksen tarjoaminen korkeakoulussa lopetettiin jo vuosia sitten.

Usein ihmiset hakevat paikkoja alle tasonsa. Heillä on tottakai koulutus, liiankin hyvä, ja kokemusta, liiankin paljon. Esimies ei koe sellaista uhkana itselleen, mutta kyllä työyhteisölle. Tällainen ihminen piankin ei kohta olekaan tyytyväinen työhön joka hänellä on, koska suoraan sanoen, monet näistä julkisen töistä ovat armottoman tylsiä ja umpikujia vailla etenemismahdollisuuksia.

Niinpä rekrytoiva esimies tietää, että tämä liian pätevä ihminen jaksaa olla siinä työssä puoli vuotta, kunnes on oppinut sen juurta jaksain ja turhautuu. Seuraavan vuoden hän on hankala ja haluaa vaativampia töitä ja enemmän palkkaa, koska pystyy parempaan ja voisi olla tuottavampi. Mikä on varmasti totta, mutta kun hänet on otettu tekemään vain tätä työtä, johon riittää se mistä alettiin, ja jonkun on ne hommat tehtävä. Ja vaativammissa hommissa istuu jo joku ja ne eivät ole nyt auki eikä niitä voi tehdä lisää kuten yksityisillä. Tämä fiksu ihminen turhautuu ja alkaa nurista kollegoilleen, jotka puurtavat samaa työtä jo kymmenettä vuotta, ja tämä pilaa kaikkien mielen valittamalla. Sitten hänelle lopulta itselleenkin valkenee, että hän saa vaativampia ja itselleen sopivampia tehtäviä vain vaihtamalla paikkaa. Hänet valitaan jonnekin tehtävään, jota hänen olisi pitänyt hakea alun alkaenkin, sellaiseen jossa hänellä on paljon opittavaa moneksi vuodeksi ja hän voi olla nöyrä osaamattomuutensa edessä.

Sillä välin edellisellä esimiehellä on taas uusi rekrytointi edessä, uusi perehdyttäminen, ja lisäksi tulehtunut työilmapiiri, kun muut ovat valittajan jäljiltä sitä mieltä, että tätä on jotenkin kohdeltu väärin ja huonosti, koska hän itse oli sitä mieltä.

Monesti ihminen olisi hyvinkin kehityskelpoinen ja rekrytoija tietää sen. Jos vain olisi joku kokeneempi kollega, joka voisi aluksi vähän ohjata. Valitettavasti monet organisaatiot on puristettu niin pieniin, että ei ole ketään muuta joka sen työn osaisi ja voisi opettaa alkuun.

Niinpä ei voi palkata kuin sellaisen, joka pitkälti osaa jo sen tehtävän ja voi viikon perehdytyksellä alkaa yksin hoitaa sitä. Ei voi ottaa sellaista joka tarvitsisi kuukauden, kun kukaan ei pysty opettamaan. Tosi harmi. Niinpä on jopa oltava ottamatta ketään, ja kohta haettava uudelleen.

Isommassa paikassa voidaan joku ottaa opetettavaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Monesti ihminen olisi hyvinkin kehityskelpoinen ja rekrytoija tietää sen. Jos vain olisi joku kokeneempi kollega, joka voisi aluksi vähän ohjata. Valitettavasti monet organisaatiot on puristettu niin pieniin, että ei ole ketään muuta joka sen työn osaisi ja voisi opettaa alkuun.

Niinpä ei voi palkata kuin sellaisen, joka pitkälti osaa jo sen tehtävän ja voi viikon perehdytyksellä alkaa yksin hoitaa sitä. Ei voi ottaa sellaista joka tarvitsisi kuukauden, kun kukaan ei pysty opettamaan. Tosi harmi. Niinpä on jopa oltava ottamatta ketään, ja kohta haettava uudelleen.

Isommassa paikassa voidaan joku ottaa opetettavaksikin.

Tästä se varmasti monesti voi olla kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmiset hakevat paikkoja alle tasonsa. Heillä on tottakai koulutus, liiankin hyvä, ja kokemusta, liiankin paljon. Esimies ei koe sellaista uhkana itselleen, mutta kyllä työyhteisölle. Tällainen ihminen piankin ei kohta olekaan tyytyväinen työhön joka hänellä on, koska suoraan sanoen, monet näistä julkisen töistä ovat armottoman tylsiä ja umpikujia vailla etenemismahdollisuuksia.

Niinpä rekrytoiva esimies tietää, että tämä liian pätevä ihminen jaksaa olla siinä työssä puoli vuotta, kunnes on oppinut sen juurta jaksain ja turhautuu. Seuraavan vuoden hän on hankala ja haluaa vaativampia töitä ja enemmän palkkaa, koska pystyy parempaan ja voisi olla tuottavampi. Mikä on varmasti totta, mutta kun hänet on otettu tekemään vain tätä työtä, johon riittää se mistä alettiin, ja jonkun on ne hommat tehtävä. Ja vaativammissa hommissa istuu jo joku ja ne eivät ole nyt auki eikä niitä voi tehdä lisää kuten yksityisillä. Tämä fiksu ihminen turhautuu ja alkaa nurista kollegoilleen, jotka puurtavat samaa työtä jo kymmenettä vuotta, ja tämä pilaa kaikkien mielen valittamalla. Sitten hänelle lopulta itselleenkin valkenee, että hän saa vaativampia ja itselleen sopivampia tehtäviä vain vaihtamalla paikkaa. Hänet valitaan jonnekin tehtävään, jota hänen olisi pitänyt hakea alun alkaenkin, sellaiseen jossa hänellä on paljon opittavaa moneksi vuodeksi ja hän voi olla nöyrä osaamattomuutensa edessä.

Sillä välin edellisellä esimiehellä on taas uusi rekrytointi edessä, uusi perehdyttäminen, ja lisäksi tulehtunut työilmapiiri, kun muut ovat valittajan jäljiltä sitä mieltä, että tätä on jotenkin kohdeltu väärin ja huonosti, koska hän itse oli sitä mieltä.

Naiselle tuntuu olevan aika hankalaa saada tehtyä uraloikkaa niihin vaativampiin tehtäviin. Et pääse oikein missään kerryttämään riittäviä näyttöjä niitä varten.