Lue keskustelun säännöt.
Miksi en löydä koulutustani vastaavaa työtä, vaikka saan koko ajan kutsuja työhaastatteluun?
23.04.2020 |
Mikä minussa oikein on vikana ettei työpaikkaa löydy? Haastattelut vaikuttavat sujuvan hyvin, mutta työpaikkaa ei tarjota.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsispä edes niihin haastatteluihin asti.
En keksi mitä hyötyä haastatteluista on, jos lopputuloksena ei ole työpaikka. Hirveästi on mennyt aikaa ja rahaa siellä täällä haastatteluissa juoksemiseen. Edes työhaastattelussa tarjotun kahvikupillisen vertaa en ole vaivannäöstäni kostunut. Todella on alkanut masentaa.
Alapeukuttajat, mikä hyöty niistä teistä on sille, joka jäi ilman työpaikkaa?
Ei mitään jos ei asiaa osaa ottaa kokemuksena.
Kuinka valmistauduit haastatteluun? Mitä selvitit yrityksestä, sen kulttuurista? Osasitko kysyä mitään järkevää? Muistitko laittaa puhtaan paidan päälle?
Olen päässyt varasijoille, joten ilmeisesti ihan metsään ei ole valmistautuminen mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa lähtisit työpaikasta ja siihen vaadittavista tiedoista, taidoista, koulutuksesta ja ominaisuuksista eli yritys hakee työtä vastaavaa koulutusta. Koulutuksesi voi olla sopimaton mihinkään työhön ilman täydennystä, joten et todellakaan voi julistaa hakevasi koulutustasi vastaavaa työtä, mikä tuntuukin absurdilta. Tässä olen, tällainen, räätälöikää mulle sopiva työ.
En koe näin. Ongelma koulutuksessa on pääosin se, ettei se ole yhtä tunnettu kuin jotkut muut koulutukset, joilla samoihin töihin usein työllistytään. Yleensä vaatimuksena on ainoastaan soveltuva korkeakoulututkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsispä edes niihin haastatteluihin asti.
En keksi mitä hyötyä haastatteluista on, jos lopputuloksena ei ole työpaikka. Hirveästi on mennyt aikaa ja rahaa siellä täällä haastatteluissa juoksemiseen. Edes työhaastattelussa tarjotun kahvikupillisen vertaa en ole vaivannäöstäni kostunut. Todella on alkanut masentaa.
Alapeukuttajat, mikä hyöty niistä teistä on sille, joka jäi ilman työpaikkaa?
Ei mitään jos ei asiaa osaa ottaa kokemuksena.
Kuinka valmistauduit haastatteluun? Mitä selvitit yrityksestä, sen kulttuurista? Osasitko kysyä mitään järkevää? Muistitko laittaa puhtaan paidan päälle?
Näitä kokemuksia on kertynyt jo monen vuoden ajalta.
Kauanko olet hakenut työtä? Jos on paljon hakijoita, valinta voi jäädä pienistä asioista kiinni. Ja haastattelut on hyvää harjoitusta. Todennäköisesti et tee mitään väärin, joku muu vain on tehnyt jotain enemmän oikein.
Ehdotuksia, kuvaa itseäsi kuvitteellisessa haastattelussa, yritä eläytyä tilanteeseen. Katso jälkikäteen ja mieti mitä äänesi, ilmeesi ja kehosi viestivät. Kaikkein parasta, jos voit tehdä tämän toisen ihmisen haastattelemana.
-ihan hyviä neuvoja, mutta esim mulle ei sopis tollanen et ennakoin liikaa. :D spontaani toimii mulla.
ja itse oon päässy useisiin työpaikkoihin, mutta joihinkin en. Ja useimmiten jos en oo päässy, niin jo ennen sitä tietoa / esim. paikan päällä haastateltaessa, on tullu olo "ei, en halua tänne" :D
se voi välittyä, sekä myös voi olla niin ettei kumpikaan "pidä" toisistaan (haastateltava ja haastattelija)
koskaan jos mul on jääny sellanen olo et "ei ikinä", niin sellasiin työpaikkoihin en ole sitten päässytkään. :D
Sen sijaan joskus jos on jääny olo että "hmm... nojaa.. en nyt tiedä mitä ne edes ajatteli musta" niin joskus oon sitte niihin päässy.
Mut ne mistä jää positiivinen kuva, niin useimmiten niihin oon sitten päässytkin. :)
Mulla on esim ollu niin, että joskus haastateltaessa oon ollu tosi väsyny sinä päivänä, enkä oo toivonu saavani paikkaa. Sillon myöskään en oo usein saanut paikkaa. :D Ja joskus jos joku asia työpaikassa mihin meen haastatteluun, on ärsyttäny mua niin oon ollu aistivinani samaa myös haastattelijan puolelta ja sit niihin en olekaan päässyt.
itse siis alalla, jolla on tosi paha työllisyyspula, että mun kokemuksen on sit siihen pohjautuvia..
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Miten ne lapset tulee haastattelussa ilmi? Olet siellä asiantuntijana hakemassa paikkaa, et äitinä.
Kun kysytään kerro jotain yleistä itsestäsi mainitsen perheen sivumennen lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo ihan puhki haastatteluihin ja vasta ensimmäinen viikko takana... milloin on yksilöhaastattelua zoomissa, ryhmähaastattelua teamsissa, yksi haluaa, että pitää nauhoittaa ja hioa jotain haastatteluvastauksia, aikaa vastaukseen 1-2 minsaa per kysymys, ja kyseessä on vasta esikarsinta teamsissa suoritettavaan ryhmähaastatteluun, jonka jälkeen taas on zoomissa yksilöhaastattelu jos tuuri käy. Ja kyse on vuoden pestistä alakoulun opettajana, johon olen muodollisesti pätevä (vihdoin sain paperit) ja kokemusta löytyy myös useampi vuosi. Taas kun yksi teams-kutsu kilahti sähköpostiin teki mieli luovuttaa. Oli oikein pitkä lista mahdollisista ryhmähaastatteluista koko ensi viikolle. Luultavasti kuukauden kuluttua huomaan istuteeni joka päivä haastatteluissa ja olen edelleen työtön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Miten ne lapset tulee haastattelussa ilmi? Olet siellä asiantuntijana hakemassa paikkaa, et äitinä.
Kun kysytään kerro jotain yleistä itsestäsi mainitsen perheen sivumennen lopussa.
Esimerkiksi kun kysytään kuinka monelta vuodelta työkokemusta on tai asumisesta tai vapaa-ajan vietosta. Käytännössä työllistymisvaikeuksien takia työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut todella vaikeaa. Siitä johtuen on ollut pakko tehdä jotain epämieluisia uhrauksia, jotka sitten näkyvät työhistoriassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
Kysy niiltä työantajilta, että mikä mätti.
Olen kysynyt, mutta olen saanut vain hyvin yleispiirteisiä vastauksia miten valinnassa painotettiin toisenlaista osaamista tällä kertaa.
Ei auta vaikka olisit kuinka hyvä hakija jos paikka on jo pedattu toiselle. Ja usein näin on, paikat on vaan pakko laittaa julkisesti haettavaksi.
On paljon hakijoita joita ei kutsuta edes haastatteluun eli siinä mielessä olet jo hyvissä asemissa. Miksei sinua sitten valita, niin syitä voi olla tai sitten ei ole. Jos paikkaan ei ole katsottuna valmiiksi rekrytoitava niin ehkä et ole paras mätsi juuri siihen tiimiin tai jonkun toisen hakijan tiesmikä osaaminen oli vahvempaa. Kyllä nää on välillä henkimaailman asioita. Eikä suoraan sanoen aina rekrytoivat esimiehetkään tiedä mitä hakevat/haluavat, montaa rekrytointia seurannut missä hyviä hakijoita ja hyviä tyyppejä hylätään ilman mitään järjellistä syytä. Jokin ei vaan kolahtanut esimieheen. Ne ei vaan ymmärrä ettei siinä itselle puolisoa olla etsimässä vaan tekijää jollekin hommalle. Pitkittyvät rekryt tarkoittaa että sitä hommaa ei tee kukaan tai muu tiimi on todella turhautuneita kun joutuvat tekemään ylimäärästä. Sori tuli vähän avautuminen ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Miten ne lapset tulee haastattelussa ilmi? Olet siellä asiantuntijana hakemassa paikkaa, et äitinä.
Kun kysytään kerro jotain yleistä itsestäsi mainitsen perheen sivumennen lopussa.
Esimerkiksi kun kysytään kuinka monelta vuodelta työkokemusta on tai asumisesta tai vapaa-ajan vietosta. Käytännössä työllistymisvaikeuksien takia työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut todella vaikeaa. Siitä johtuen on ollut pakko tehdä jotain epämieluisia uhrauksia, jotka sitten näkyvät työhistoriassa.
Ilman niitä olisin perheetön, mutta ei tämäkään toivomani tilanne ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Miten ne lapset tulee haastattelussa ilmi? Olet siellä asiantuntijana hakemassa paikkaa, et äitinä.
Kun kysytään kerro jotain yleistä itsestäsi mainitsen perheen sivumennen lopussa.
Esimerkiksi kun kysytään kuinka monelta vuodelta työkokemusta on tai asumisesta tai vapaa-ajan vietosta. Käytännössä työllistymisvaikeuksien takia työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut todella vaikeaa. Siitä johtuen on ollut pakko tehdä jotain epämieluisia uhrauksia, jotka sitten näkyvät työhistoriassa.
Ei niitä lapsia pidä mainostaa. Muistan kun joku yh aikoinaan haki osa-aikaisen myyjän pestiä ja puolet hakemuksesta oli sitä, että kertoi lasten nimiä ja ikiä. Ja jollakin hakijalla oli juurikin aukko työhistoriassa ja oli mennyt ihan lukkoon siitä kysyttäessä. En käsitä miksei ollut, että päätin pitää vuoden sapattivapaata tai opiskella ja kehittää itseäni ja pohtia mitä haluan elämältä... lopulta kuitenkin huomasin, että tämä on se juttu jota juuri haluan tehdä. Ei ne lapset ja pöpilävuodet kuulu siihen haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Miten ne lapset tulee haastattelussa ilmi? Olet siellä asiantuntijana hakemassa paikkaa, et äitinä.
Kun kysytään kerro jotain yleistä itsestäsi mainitsen perheen sivumennen lopussa.
Esimerkiksi kun kysytään kuinka monelta vuodelta työkokemusta on tai asumisesta tai vapaa-ajan vietosta. Käytännössä työllistymisvaikeuksien takia työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut todella vaikeaa. Siitä johtuen on ollut pakko tehdä jotain epämieluisia uhrauksia, jotka sitten näkyvät työhistoriassa.
Ei niitä lapsia pidä mainostaa. Muistan kun joku yh aikoinaan haki osa-aikaisen myyjän pestiä ja puolet hakemuksesta oli sitä, että kertoi lasten nimiä ja ikiä. Ja jollakin hakijalla oli juurikin aukko työhistoriassa ja oli mennyt ihan lukkoon siitä kysyttäessä. En käsitä miksei ollut, että päätin pitää vuoden sapattivapaata tai opiskella ja kehittää itseäni ja pohtia mitä haluan elämältä... lopulta kuitenkin huomasin, että tämä on se juttu jota juuri haluan tehdä. Ei ne lapset ja pöpilävuodet kuulu siihen haastatteluun.
En CV:ssä käsittele perhettäni, mutten toisaalta koe tarvetta piilotellakaan sen olemassaoloa. Miksi koet että parempi sanoa ottaneensa eri otteeseen pitkiäkin breikkejä töistä miettiäkseen mitä elämältä haluaa kuin että on perheellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Miten ne lapset tulee haastattelussa ilmi? Olet siellä asiantuntijana hakemassa paikkaa, et äitinä.
Kun kysytään kerro jotain yleistä itsestäsi mainitsen perheen sivumennen lopussa.
Esimerkiksi kun kysytään kuinka monelta vuodelta työkokemusta on tai asumisesta tai vapaa-ajan vietosta. Käytännössä työllistymisvaikeuksien takia työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut todella vaikeaa. Siitä johtuen on ollut pakko tehdä jotain epämieluisia uhrauksia, jotka sitten näkyvät työhistoriassa.
Ei niitä lapsia pidä mainostaa. Muistan kun joku yh aikoinaan haki osa-aikaisen myyjän pestiä ja puolet hakemuksesta oli sitä, että kertoi lasten nimiä ja ikiä. Ja jollakin hakijalla oli juurikin aukko työhistoriassa ja oli mennyt ihan lukkoon siitä kysyttäessä. En käsitä miksei ollut, että päätin pitää vuoden sapattivapaata tai opiskella ja kehittää itseäni ja pohtia mitä haluan elämältä... lopulta kuitenkin huomasin, että tämä on se juttu jota juuri haluan tehdä. Ei ne lapset ja pöpilävuodet kuulu siihen haastatteluun.
En CV:ssä käsittele perhettäni, mutten toisaalta koe tarvetta piilotellakaan sen olemassaoloa. Miksi koet että parempi sanoa ottaneensa eri otteeseen pitkiäkin breikkejä töistä miettiäkseen mitä elämältä haluaa kuin että on perheellinen?
Sori, en tajunnut niitä lapsia olevan niin montaa :) tasa-arvolain mukaan perhesuhteiden tai siviilisäädyn, kysyminen työhönoton yhteydessä on tasa-arvolain vastaista. Toisaalta varmasti joku ajattelee kohdallasi, että ne lapset on ehkä jo tehty ja uskaltaa palkata. Varmasti riippuu alasta mille hakee. Naisvaltaisilla aloilla paremmin ymmärretään ne lapsetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Miten ne lapset tulee haastattelussa ilmi? Olet siellä asiantuntijana hakemassa paikkaa, et äitinä.
Kun kysytään kerro jotain yleistä itsestäsi mainitsen perheen sivumennen lopussa.
Esimerkiksi kun kysytään kuinka monelta vuodelta työkokemusta on tai asumisesta tai vapaa-ajan vietosta. Käytännössä työllistymisvaikeuksien takia työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut todella vaikeaa. Siitä johtuen on ollut pakko tehdä jotain epämieluisia uhrauksia, jotka sitten näkyvät työhistoriassa.
Ei niitä lapsia pidä mainostaa. Muistan kun joku yh aikoinaan haki osa-aikaisen myyjän pestiä ja puolet hakemuksesta oli sitä, että kertoi lasten nimiä ja ikiä. Ja jollakin hakijalla oli juurikin aukko työhistoriassa ja oli mennyt ihan lukkoon siitä kysyttäessä. En käsitä miksei ollut, että päätin pitää vuoden sapattivapaata tai opiskella ja kehittää itseäni ja pohtia mitä haluan elämältä... lopulta kuitenkin huomasin, että tämä on se juttu jota juuri haluan tehdä. Ei ne lapset ja pöpilävuodet kuulu siihen haastatteluun.
En CV:ssä käsittele perhettäni, mutten toisaalta koe tarvetta piilotellakaan sen olemassaoloa. Miksi koet että parempi sanoa ottaneensa eri otteeseen pitkiäkin breikkejä töistä miettiäkseen mitä elämältä haluaa kuin että on perheellinen?
Sori, en tajunnut niitä lapsia olevan niin montaa :) tasa-arvolain mukaan perhesuhteiden tai siviilisäädyn, kysyminen työhönoton yhteydessä on tasa-arvolain vastaista. Toisaalta varmasti joku ajattelee kohdallasi, että ne lapset on ehkä jo tehty ja uskaltaa palkata. Varmasti riippuu alasta mille hakee. Naisvaltaisilla aloilla paremmin ymmärretään ne lapsetkin.
Ehkä tämä sitten on se ongelma. En ole naisvaltaisella alalla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkoihin on jo ennalta valittu sopiva hakija, työnantajat vain joutuvat laittamaan vapaaseen hakuun paikat joihin oikeasti siis on jo valittu joku.
Tämä on palstan vakiohokema. Joo, tämä voi olla totta julkisissa virantäytöissä, mutta yritysten ei ole pakko laittaa mitään hakuun.
Toiseksi, mistä ne tyypit on tulleet, jotka on katsottu valmiiksi? Aivan, ne ovat hakeneet sijaisuuksia, osa-aikaisuuksia tms. Mutta itse esim. olen töissä kunnalla ja jokainen avoin paikka, joka meillä on ollut, on ollut oikeasti avoin. Ei siellä enää roikoteta viransijaisia, jotka sitten palkataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkoihin on jo ennalta valittu sopiva hakija, työnantajat vain joutuvat laittamaan vapaaseen hakuun paikat joihin oikeasti siis on jo valittu joku.
Tämä on palstan vakiohokema. Joo, tämä voi olla totta julkisissa virantäytöissä, mutta yritysten ei ole pakko laittaa mitään hakuun.
Toiseksi, mistä ne tyypit on tulleet, jotka on katsottu valmiiksi? Aivan, ne ovat hakeneet sijaisuuksia, osa-aikaisuuksia tms. Mutta itse esim. olen töissä kunnalla ja jokainen avoin paikka, joka meillä on ollut, on ollut oikeasti avoin. Ei siellä enää roikoteta viransijaisia, jotka sitten palkataan.
Jaa, minä taas olen julkisella sektorilla törmännyt hyvin mielenkiintoisiin vaatimuksiin, kun on haluttu työllistää nimenomaan joku tietty ihminen avoimesti haussa olevaan tehtävään.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olet hakenut työtä? Jos on paljon hakijoita, valinta voi jäädä pienistä asioista kiinni. Ja haastattelut on hyvää harjoitusta. Todennäköisesti et tee mitään väärin, joku muu vain on tehnyt jotain enemmän oikein.
Ehdotuksia, kuvaa itseäsi kuvitteellisessa haastattelussa, yritä eläytyä tilanteeseen. Katso jälkikäteen ja mieti mitä äänesi, ilmeesi ja kehosi viestivät. Kaikkein parasta, jos voit tehdä tämän toisen ihmisen haastattelemana.
-ihan hyviä neuvoja, mutta esim mulle ei sopis tollanen et ennakoin liikaa. :D spontaani toimii mulla.
ja itse oon päässy useisiin työpaikkoihin, mutta joihinkin en. Ja useimmiten jos en oo päässy, niin jo ennen sitä tietoa / esim. paikan päällä haastateltaessa, on tullu olo "ei, en halua tänne" :D
se voi välittyä, sekä myös voi olla niin ettei kumpikaan "pidä" toisistaan (haastateltava ja haastattelija)
koskaan jos mul on jääny sellanen olo et "ei ikinä", niin sellasiin työpaikkoihin en ole sitten päässytkään. :D
Sen sijaan joskus jos on jääny olo että "hmm... nojaa.. en nyt tiedä mitä ne edes ajatteli musta" niin joskus oon sitte niihin päässy.
Mut ne mistä jää positiivinen kuva, niin useimmiten niihin oon sitten päässytkin. :)
Mulla on esim ollu niin, että joskus haastateltaessa oon ollu tosi väsyny sinä päivänä, enkä oo toivonu saavani paikkaa. Sillon myöskään en oo usein saanut paikkaa. :D Ja joskus jos joku asia työpaikassa mihin meen haastatteluun, on ärsyttäny mua niin oon ollu aistivinani samaa myös haastattelijan puolelta ja sit niihin en olekaan päässyt.
itse siis alalla, jolla on tosi paha työllisyyspula, että mun kokemuksen on sit siihen pohjautuvia..
Minulla taas on voinut olla tunne siitä, että haastattelu on mennyt aivan fantastisesti. Työpaikkaan se ei kuitenkaan ole johtanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Miten ne lapset tulee haastattelussa ilmi? Olet siellä asiantuntijana hakemassa paikkaa, et äitinä.
Kun kysytään kerro jotain yleistä itsestäsi mainitsen perheen sivumennen lopussa.
Esimerkiksi kun kysytään kuinka monelta vuodelta työkokemusta on tai asumisesta tai vapaa-ajan vietosta. Käytännössä työllistymisvaikeuksien takia työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut todella vaikeaa. Siitä johtuen on ollut pakko tehdä jotain epämieluisia uhrauksia, jotka sitten näkyvät työhistoriassa.
Ei niitä lapsia pidä mainostaa. Muistan kun joku yh aikoinaan haki osa-aikaisen myyjän pestiä ja puolet hakemuksesta oli sitä, että kertoi lasten nimiä ja ikiä. Ja jollakin hakijalla oli juurikin aukko työhistoriassa ja oli mennyt ihan lukkoon siitä kysyttäessä. En käsitä miksei ollut, että päätin pitää vuoden sapattivapaata tai opiskella ja kehittää itseäni ja pohtia mitä haluan elämältä... lopulta kuitenkin huomasin, että tämä on se juttu jota juuri haluan tehdä. Ei ne lapset ja pöpilävuodet kuulu siihen haastatteluun.
En CV:ssä käsittele perhettäni, mutten toisaalta koe tarvetta piilotellakaan sen olemassaoloa. Miksi koet että parempi sanoa ottaneensa eri otteeseen pitkiäkin breikkejä töistä miettiäkseen mitä elämältä haluaa kuin että on perheellinen?
Lapset koetaan varsinkin naiselle haitaksi: jos lapsi sairastuu, niin äiti jää kotiin hoitamaan sitä (noin niinkuin yleisen käsityksen mukaan) eli nainen, jolla on lapsia, on enemmän töistä pois kuin lapseton nainen tai miehet yleensäkin. Jos lapsia on, niin kannattaa sanoa, että ne ovat jo yläasteikäisiä = pystyvät huolehtimaan itsestään yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Miten ne lapset tulee haastattelussa ilmi? Olet siellä asiantuntijana hakemassa paikkaa, et äitinä.
Kun kysytään kerro jotain yleistä itsestäsi mainitsen perheen sivumennen lopussa.
Esimerkiksi kun kysytään kuinka monelta vuodelta työkokemusta on tai asumisesta tai vapaa-ajan vietosta. Käytännössä työllistymisvaikeuksien takia työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut todella vaikeaa. Siitä johtuen on ollut pakko tehdä jotain epämieluisia uhrauksia, jotka sitten näkyvät työhistoriassa.
Ei niitä lapsia pidä mainostaa. Muistan kun joku yh aikoinaan haki osa-aikaisen myyjän pestiä ja puolet hakemuksesta oli sitä, että kertoi lasten nimiä ja ikiä. Ja jollakin hakijalla oli juurikin aukko työhistoriassa ja oli mennyt ihan lukkoon siitä kysyttäessä. En käsitä miksei ollut, että päätin pitää vuoden sapattivapaata tai opiskella ja kehittää itseäni ja pohtia mitä haluan elämältä... lopulta kuitenkin huomasin, että tämä on se juttu jota juuri haluan tehdä. Ei ne lapset ja pöpilävuodet kuulu siihen haastatteluun.
En CV:ssä käsittele perhettäni, mutten toisaalta koe tarvetta piilotellakaan sen olemassaoloa. Miksi koet että parempi sanoa ottaneensa eri otteeseen pitkiäkin breikkejä töistä miettiäkseen mitä elämältä haluaa kuin että on perheellinen?
Lapset koetaan varsinkin naiselle haitaksi: jos lapsi sairastuu, niin äiti jää kotiin hoitamaan sitä (noin niinkuin yleisen käsityksen mukaan) eli nainen, jolla on lapsia, on enemmän töistä pois kuin lapseton nainen tai miehet yleensäkin. Jos lapsia on, niin kannattaa sanoa, että ne ovat jo yläasteikäisiä = pystyvät huolehtimaan itsestään yksin kotona.
Ovathan ne, kunhan aikaa vielä menee reilut kymmenen vuotta. En oikein viitsisi tuolla tavalla työhaastattelussa valehdella. Työsuhteen toivoisi kuitenkin jatkuvan koeajan yli.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia ja olen alkanut epäillä, että ne mielletään työnhaussa miinukseksi.
Vaikea kuvitella, että vaikuttaa julkisella puolella.
Jospa lähtisit työpaikasta ja siihen vaadittavista tiedoista, taidoista, koulutuksesta ja ominaisuuksista eli yritys hakee työtä vastaavaa koulutusta. Koulutuksesi voi olla sopimaton mihinkään työhön ilman täydennystä, joten et todellakaan voi julistaa hakevasi koulutustasi vastaavaa työtä, mikä tuntuukin absurdilta. Tässä olen, tällainen, räätälöikää mulle sopiva työ.