Ärsyttää olla sinkku 26-vuotiaana naisena

Nauti nyt nuoruudetsa ja sinkkuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielummin 26v sinkkunainen kuin 26v sinkkumies. Nainen saa seuraa missä vain tuon ikäisenä, mies ei

26-vuotias sinkkumies voi hyvin katsella vielä kakskymppisiä. Monessa parissa mies on 5 vuotta vanhempi.

Myös nainen voi katsella. Tiesitkö että moni 20v mies hakeekin vanhenpaa :)

Onko nykyään oikeasti näin? N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen parasta ennen päiväys on 25v, jota ei kannata unohtaa. Tämä on vain fakta juttu.

Fakta juttu että tämä väite on vain syrjäytyneiden miesten keksimä.

Ei kai se ihan 25:ssä raja mene, mutta kyllähän moni mies haluaa itseään nuoremman naisen. Esim nelikymppiset eronneet miehet usein ottavat 35-vuotiaan naisystävän.

Just parasta. Joka kulmalla uusi mahdollisuus.

Mullakin välillä samanlainen olo ja oon 23. Uskon et se tulee siitä miten yhteiskunta painostaa naista pariutumaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 29-v sinkkunainen. Ei kiirettä parisuhteeseen. Yhteen mieheen olen iskenyt silmäni, mutta saa nähdä mitä tästä tulee.

Ihmettelinkin kun tulin kotiin, että mitä ne silmät mun takissa tekee.

Zinc

Sori mut nyt oot erehtynyt. Mies johon iskin silmäni on älykäs.

Burn! :D

Vierailija kirjoitti:

Juu. Minä erosin 40v 20v suhteesta.. Ei ole helppoa kun nuoret ja kauniit naiset jyrää..

Jos yhtään lohduttaa, niin et halua miestä, joka oikeasti haluaa suhteeseen nuoren naisen kanssa. Ja toisinpäin. Eli tuskin olette samoilla apajilla.

Ei helpota näin 31-vuotiaanakaan tuo tunne. T. ikisinkku koko ikänsä

Ei ole hauskaa 39-vuotiaana miehenäkään. Tai siis en tiedä. Ei kai. Poikkeusoloista johtuen sinkkuutta ei oikein pääse toteuttamaan. Tuntuu kuin olisi yhä kuolleessa parisuhteessa, paitsi on vähän rauhallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei helpota näin 31-vuotiaanakaan tuo tunne. T. ikisinkku koko ikänsä

Miten nainen jää ikisinkuksi koko elämänsä? Pitääkö opiskella ja työskennellä naisvaltaisella alalla vai mikä?

Nimittäin kun tuolla arkielämässä katselee, niin jopa 130 kiloisilla ja naamasta rumilla naisilla on ns. orbitereita eli miehiä jotka toivoisivat suhdetta naisen kanssa, mutta eivät ehkä osaa kaikkein sulavimmin iskeä ja tehdä toiveitaan tiettäväksi.

Eihän miehistä ole mitään iloa. Ehkä sitten vanhempana voi ottaa sellaisen kaverimiehen kenen kanssa tehdä iltalenkkejä kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei helpota näin 31-vuotiaanakaan tuo tunne. T. ikisinkku koko ikänsä

Miten nainen jää ikisinkuksi koko elämänsä? Pitääkö opiskella ja työskennellä naisvaltaisella alalla vai mikä?

Nimittäin kun tuolla arkielämässä katselee, niin jopa 130 kiloisilla ja naamasta rumilla naisilla on ns. orbitereita eli miehiä jotka toivoisivat suhdetta naisen kanssa, mutta eivät ehkä osaa kaikkein sulavimmin iskeä ja tehdä toiveitaan tiettäväksi.

Itse ainakin sen takia koska olen erakko, en juuri puhu ihmisille, olen masenutnut ja paska itsetunto. En usko että kukaan minusta olisi kiinnostunut sillä tavoin. Viihdyn myös aika hyvin yksinäni.

Minulla oli 26-vuotiaana jo aviomies, lapsi ja iso velka. Nyt vuosikymmen myöhemmin tilanne on edelleen sama. Tätä elämänvaihetta on vielä toinen mokoma vuosikymmen jäljellä, joten välillä ihmetyttää mikä kiire tähän tilanteeseen oli päästä, silloin alta kolmekymppisenä olisi toisinaan ollut ihan kiva nauttia myös vapaudesta ja vaihtoehtojen runsaudesta...

Kyllä sillä sinkkuelämälläkin on hyvät puolensa, nauti niistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei helpota näin 31-vuotiaanakaan tuo tunne. T. ikisinkku koko ikänsä

Miten nainen jää ikisinkuksi koko elämänsä? Pitääkö opiskella ja työskennellä naisvaltaisella alalla vai mikä?

Nimittäin kun tuolla arkielämässä katselee, niin jopa 130 kiloisilla ja naamasta rumilla naisilla on ns. orbitereita eli miehiä jotka toivoisivat suhdetta naisen kanssa, mutta eivät ehkä osaa kaikkein sulavimmin iskeä ja tehdä toiveitaan tiettäväksi.

Nuorempana koulussa kun lähestyin miehiä/poikia vastaus heiltä oli ”oot ruma”. Nyt naisvaltaisella alalla töissä ja työpaikallamme on yksi kierosilmäinen 65+ v mies ja hänkin naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei helpota näin 31-vuotiaanakaan tuo tunne. T. ikisinkku koko ikänsä

Miten nainen jää ikisinkuksi koko elämänsä? Pitääkö opiskella ja työskennellä naisvaltaisella alalla vai mikä?

Nimittäin kun tuolla arkielämässä katselee, niin jopa 130 kiloisilla ja naamasta rumilla naisilla on ns. orbitereita eli miehiä jotka toivoisivat suhdetta naisen kanssa, mutta eivät ehkä osaa kaikkein sulavimmin iskeä ja tehdä toiveitaan tiettäväksi.

Nuorempana koulussa kun lähestyin miehiä/poikia vastaus heiltä oli ”oot ruma”. Nyt naisvaltaisella alalla töissä ja työpaikallamme on yksi kierosilmäinen 65+ v mies ja hänkin naimisissa.

Millaisia miehiä lähestyit, ja minkätyyppisessä koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen parasta ennen päiväys on 25v, jota ei kannata unohtaa. Tämä on vain fakta juttu.

Fakta juttu että tämä väite on vain syrjäytyneiden miesten keksimä.

Ei kai se ihan 25:ssä raja mene, mutta kyllähän moni mies haluaa itseään nuoremman naisen. Esim nelikymppiset eronneet miehet usein ottavat 35-vuotiaan naisystävän.

Mistä näitä voi käydä noutamassa? Vai pitääkö odottaa, että on vanhempi?

Ihan täyttä puppua nämä jutut. Naisille on kyllä oman ikäisissäkin mistä valita.

M37

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hauskaa 39-vuotiaana miehenäkään. Tai siis en tiedä. Ei kai. Poikkeusoloista johtuen sinkkuutta ei oikein pääse toteuttamaan. Tuntuu kuin olisi yhä kuolleessa parisuhteessa, paitsi on vähän rauhallisempaa.

Itsellä ei kyllä ole ollut mitään eroa onko korona vai ei, ihan yhtä kuollutta ja rauhallista.

M37

Naisena se on helppoa. Sen kun ottaa miehen. Ottajan markkinat.

Millä tavalla voi ärsyttää olla sinkkunainen, jota miehet lähestyy niin paljon että jonoa puskee ovista ja ikkunoista ja kämppään täytyy ostaa extrasalvat liiallisen ulkoa tulevan kosintapaineen takia?

Ymmärrän aloittaja tunteitasi. Itse olen 28v sinkkunainen (syksyllä 29). Kovasti haluaisin elämänkumppanin, mutta en ole sellaista löytänyt. Pari vuotta sitten kuvittelin olevani vakaassa parisuhteessa, mutta se päättyi, kun mies petti. Nyt olen kaksi vuotta ollut sinkkuna. Ihan hyvin pärjään itsekseni, mutta kyllä sitä kaipaa vierelleen erityistä ihmistä, jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää.

Ihmettelen, kun palstoilla saa aina lukea miten naisilla olisi miehiä jonoksi asti. Ei minulla ainakaan ole eikä ole koskaan ollut. En sitten tiedä mitä teen väärin.