Miksi kasaat rumia kiviläjiä luonnonkauniisiin paikkoihin?
Olen useammalla luonnonkauniilla ulkoilualueella törmännyt uusiin kivikasoihin viime viikkoina. Niitä on alkanut ilmestyä kuin sieniä sateella. Korkealla kalliolla, rannalla tai maisemapaikalla on näkyvään kohtaan kasattu ruma läjä törröttämään. Ei ole enää pelkkää luonnon maisemaa, vaan on paikka jonka joku on merkinnyt tällä graffitilla omakseen.
Kivet on kaivettu rantakivikosta tai sammalikosta. Ja kun yksi kasa on ilmestynyt, sen viereen kasvaa aina toinen ja sitten kolmas. Ja sen jälkeenhän on jokaisen leikkimielisen seurueen suoranainen velvollisuus rakentaa omakin läjänsä. Pian alue näyttää leikkikentältä enemmän kuin villiltä rauhalliselta luonnolta, mitä yleensä noista paikoista yritetään etsiä.
Läjä kiviä ei ole "zen", se ei ole taidetta. Se on pelkkä maiseman keskelle sutattu ruma tägi joka sanoo "MINÄ MINÄ MINÄ". Se yksi instagram-hetki pilaa potentiaalisesti luontohetken monelta.
Miksi kasaat sellaisia?
Kommentit (23)
Niin, tunturieillahan on mm.ollut juuri muinaismuistoja , jo vanhastaan kivikasoja, joita sitten ymmärtämättömät ovat menneet "täydentämään". Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa nyt tätäkin! Luonnonkauniin paikan ovat sotkeneet rumalla kivikasalla ja vielä siinä virnuilevat tekosensa äärellä!
https://www.ts.fi/static/content/pic_5_577504_k577505_651.jpg
Toivottavasti provoilet. Muussa tapauksessa kehotan laukaisemaan kirjan Suomen esi-historiasta...
Nyt tuli Metsähallitukselta taas kommenttia tähän asiaan. Näköjään tunturien huiput on näiden oman elämänsä taiteilijoiden teosten vallassa myös. Kasoilla on peitetty muinaismuistoja ja turmeltu maamerkkejä.
Nyt on alkanut tulla vastaan myös luontoon tehtyjä mandaloita. Jos on tehty kepeistä ja kävyistä, niin nuohan kyllä lähtee pois aikanaan maatumalla, mutta en silti ymmärrä tai hyväksi. Miksi jättää joku itsestä muistuttava roska peräänsä yhtään mihinkään?!? Joo, tuskin se ihku mandala luontoa mitenkään haittaa, mutta kun tulen järvenrannalle retkipaikalle, haluaisin ihan oikeasti nähdä vain luontoa ja sen oman leiritulen. En halua nähdä edellisen retkeilijän vessapapereita, "i was here" -tagia, tyhjää kaljatölkkiä enkä sitä mandalaa.
ps Joku parista kepistä ja kivestä minuutissa tehty mandala ei ole mikään buddhalainen keskittymisharjoitus. Koko homman pointti oli siellä Aasiassakin että mandala on äärimmäisen pitkä ja kurinalainen suoritus, ja kun se valmistuu, _se_hajotetaan_. Se on sen pointti, joka kuvaa kaiken väliaikaisuutta. Sitä ei kuulu jättää toisten vaivoiksi muistuttamaan omasta erinomaisuudesta kun jaksoi minuutin askarrella kepeillä.