Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä umpikujassa, mitä tehdä?
21.04.2020 |
Olen 37-vuotias nainen. Vihaan työtäni, en pidä työpaikastani. Ylipäätään en viihdy elämässäni. Läheisiä ihmisiä ei ole. Lapsuudenperheeseen kuuluu rajaton mutta toisaalta välinpitämätön äiti ja sisaruspuoli johon on huomattava ikäero, emme ole ollenkaan läheisiä. Kiinnostus olla lapsuudenperheen tai suvun kanssa tekemisissä on aika lailla nolla. Ystävät ovat kaikonneet perheellistymisensä myötä, olen vain se jämäpala jota voi tavata jos tulee ero tms. Itse en ole edes normaalissa parisuhteessa koskaan ollut. Olen aina ollut ihmissuhteissa altavastaaja, se joka joutuu hakemaan seuraa ja huomiota ja joustamaan rajattomasti sitä saadakseen, minun seuraani ei hakeuduta, monesti ihmiset eivät edes muista minua (esim. henkilö jonka kanssa olin samassa purjeveneessä 4 viikkoa ei muutamaa kuukautta myöhemmin lainkaan tiennyt kuka olen.)
Ei ole mitään suunnitelmaa tai intohimoa. Työskentelen monen mielestä unelma-ammatissa mutta se on ihan skeidaa, ei kiinnosta yhtään. Rahaa tulee ok:sti. Harrastuksia on, huolehdin ulkonäöstäni jne, mutta mikään ei vaan tunnu miltään, millään ei ole merkitystä. Olen lapsesta saakka pohtinut josko katoaisin, lähtisin vaan kenellekään ilmoittamatta jonnekin. Houkutteleva ajatus mutta rahakysymykset tulevat vastaan enkä ole niin rempseä että lopulta tohtosin lähteä matkalaukku kourassa jonnekin kadulle elämään tms.
Vinkkejä, ajatuksia? En edes tiedö miksi kirjoitan tänne, vauvapalsta ei ole paikka josta ehkä vakavasti otettavia kommentteja hakee. Toisaalta tämä on kai vaan niin helppo foorumi. En tiedö onko tämä joku myöhäunen kolmenkympin tai varhainen keski-iän kriisi mutta en halua että elämäni on tällaista. Ei tämä edes ole elämää. En ole ollut onnellinen ainakaan 10 vuoteen. Nuorena vielä oli hauskuutta ja iloa, valmistumisen jälkeen vain harmaata taaperrusta ja asuntolainan maksua.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Laitat KYSsit tulille, sillä se helppaa. Juniahan kulkee tuon tuosta aikataulujen mukaan, sinne vain radanvarteen venaileen kaukojunaa.
En ymmärrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä ammattivalittaja on nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitat KYSsit tulille, sillä se helppaa. Juniahan kulkee tuon tuosta aikataulujen mukaan, sinne vain radanvarteen venaileen kaukojunaa.
En ymmärrä
Noh, sun ongelmasi selvisikin sitten siinä.....
Olen miettinyt olenko masentunut. Ehkä? Jos olen niin sitten olen kyllä ollut lapsesta saakka. Iloa koen vain todellisuuspaossa. Tällainen tilanne voi olla vaikka baarireissu, vangitseva elokuva tai kirja. Tai lomamatka. En edes erityisesti pidä harrastuksistani ja jäänkin aika usein treeneistä pois. Vuorokausirytmini on perseellään. Olen korkeakoulutettu, teen vaativaa työtä ja selvästi yli 40h viikossa mutta en saa kämppääni imuroitua ja likaisia sukkia ja alushousuja saattaa lojua lattialla. Siivoan kausittain mutta tasainen/jatkuva arjenhallinta ei onnistu.
Tätähän se elämä. Minulta on viety kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä ammattivalittaja on nykyään?
??
Joskus asiat selkiytyvät, kun irtautuu hetkeksi kokonaan oman arkielämän ympyröistä. Vaikka Intiaan itseään etsimään matkaaville hipeille naureskellaan, tällaiset reissut saattavat todella auttaa hahmottamaan oman elämän ja itsen ytimen. Suosittelen siis väliaikaista katoamistemppua, lähde yksin riittävän pitkälle matkalle jonnekin, missä et ole koskaan käynyt. Kun arkielämän rutiinit ja kuviot riisutaan pois, on helpompi kuunnella itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vakavasti aloituksesi ja vastaan vakavasti, vaikka en tietenkään osaa ratkaista tilannettasi.
Olen sinua vanhempi, mutta vasta nyt olen ymmärtänyt miten paljon yhä elän elämää niin kuin muut elävät.
MInulle on sattunut hyvin vakavia vastoinkäymisiä, jotka ovat kasvattaneet ihmisenä ja sysineet kohti rehellisyyttä itseäni kohtaan. Olen aina ollut ns erilainen tyyppi ja jo nuorena ahdistuin siitä, että teen mukamas kaiken väärin.
Virheeni on se, että olen aina ottanut muut huomioon ja halunnut jollakin lailla kuulua joukkoon. Suoruuteni ja rehellisyyteni on kirous, josta kukaan ei pidä. Yritän silti pitää kiinn paikastani yhteisössä, vaikka kaikki hälytysmerkit ulvovat täysillä oman tien kulkemisesta. Ja tällä en nyt tarkoita, että muuttaisin korpimökkiin kanojen kanssa.
Siksi uskallan omassa vastauksessani väittää, että umpikuja, ahdistus, ylipäätään vierauden tunne omassa elämässä, on muutoksen alku. Mistään räjähtävästä muutoksesta ei ole kyse, vaan tunteet kääntävät kuin isoa laivaa kohti sitä omaa tietään. Se laiva joutuu kääntymään monet kerrat yhä uudelleen, mutta suosittelen olemaan auki erilaisille päähänpistoille ja joita tupsahtaa mieleen kesken työmatkan. Jos se on niinkin yksinkertainen asia kuin pysähtyä kahville tee se. Siinä hetkessä voi olla sinulle jokin idea, ajatus, pieni ymmärryksen hetki, joka johdattelee taas seuraavaan innovaatioon omaa elämääsi koskien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ammattivalittaja on nykyään?
??
Hän oli joskus yksi palstan vakiovieraista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ammattivalittaja on nykyään?
??
Hän oli joskus yksi palstan vakiovieraista
Joo, tiedän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kokea sympatiaa, kun itsellä suurin ongelma on työn ja rahan puute.
Aspeen ongelma on varsin tyypillinen. Sen ytimessä on, että hän ei tiedä mitä haluaisi, eikä oikein sitäkään, mitä ei haluaisi. Siksi hän ajautuu epätyydyttävään elämään.
sen löytäminen, mitä haluaa, on vaikeaa ja aikaa vievää. Voi olla helpompi löytää, mitä ei ainakaan halua. Suosittelen, että ap alkaisi kerätä näitä kahdelle eri paperille. Muutaman viikon kun istuu ja miettii, alkaa varmaan jo jotain selkiytyä. Joissan tapauksissa se, että loppujen lopuksi tämä olikin juuri se oikea elämä tällaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoterapia on lakisääteistä. Hae sitä yksityisen psykiatrin kautta, julkisella joudut vain päättymättömään limboon itseparannusnettoohjelmien ja kaavakesulkeisten kautta. Vaikka privaatti maksaa, tulet kuulluksi ja homma etenee.Sitten valitset hyvän psykoterapeutin, heitä on vapaana kyllä vaikja päinvastaista kuulee.
Voimia- elämää on jäljellä paljon!
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt olenko masentunut. Ehkä? Jos olen niin sitten olen kyllä ollut lapsesta saakka. Iloa koen vain todellisuuspaossa. Tällainen tilanne voi olla vaikka baarireissu, vangitseva elokuva tai kirja. Tai lomamatka. En edes erityisesti pidä harrastuksistani ja jäänkin aika usein treeneistä pois. Vuorokausirytmini on perseellään. Olen korkeakoulutettu, teen vaativaa työtä ja selvästi yli 40h viikossa mutta en saa kämppääni imuroitua ja likaisia sukkia ja alushousuja saattaa lojua lattialla. Siivoan kausittain mutta tasainen/jatkuva arjenhallinta ei onnistu.
Tällä perusteella sanoisin, että vähennä työt työajalle, siihen 37,25 tuntiin. Ei ihme, ettei energiaa riitä elämään jos koko ajan tekee ylitöitä (ja eikö niin että sulla on kokonaistyöaika ja ylityöt on siksi palkattomiakin). Osta robotti-imuri imuroimaan ja hanka pyykkikori sinne, missä riisut vaatteesi. Elämän ei tarvitse olla uuvuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt olenko masentunut. Ehkä? Jos olen niin sitten olen kyllä ollut lapsesta saakka. Iloa koen vain todellisuuspaossa. Tällainen tilanne voi olla vaikka baarireissu, vangitseva elokuva tai kirja. Tai lomamatka. En edes erityisesti pidä harrastuksistani ja jäänkin aika usein treeneistä pois. Vuorokausirytmini on perseellään. Olen korkeakoulutettu, teen vaativaa työtä ja selvästi yli 40h viikossa mutta en saa kämppääni imuroitua ja likaisia sukkia ja alushousuja saattaa lojua lattialla. Siivoan kausittain mutta tasainen/jatkuva arjenhallinta ei onnistu.
Teet erittäin vaativaa asiantuntijatyötä kuten lähes kaikki palstan naiset. Ok, tärkeä tieto tämä.
Kaksi neuvoa:
1)
Tunne itsesi. Tämä vie aikaa koko elämän, mutta on sen arvoista. Mikä sytyttää, mille palat, mistä olet saanut iloa joskus? Ruokia sitä ja se kasvaa.
2)
Etsi ryhmä, johon voit kuulua. Rajaton vapaus ja individualismi kuulostaa kauniilta, mutta myös ahdistaa
Ryhmään kuulumisesta joudut luopumaan osasta yksilönvapauksia, mutta saat samalla enemmän, koska ryhmä on enemmän kuin osiensa summa
Tutustu ryhmiin, vaikka et tunne kuuluvaksi niihin. Kiinteä ryhmä on aina myös ulossulkeca, koska kaikki eivät voi kuulua siihen.
Vetraistukiryhmä, ideologinen ryhmä, uskonnollinen ryhmä, ammatillinen ryhmä, kaikki ne voivat parhaimmillaan antaa jokusen ryhmään kuulumisesta.
Sinulla on kriisi. Kriisi on aina myös ovi uuteen. Sano uudelle Tervetuloa!
Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
"Ravintola"an. Sedät juottaa sun könniin ja sitten "tanssi"t niiden all.
Sitä sanotaan the wall, seinään ajoksi. Nainen huomaa että elämä feministinä on johtanut siihen että kuolen yksin. Koko elämä on mennyt niskojen nakkeluun.
Alue: Aihe vapaa
Laitat KYSsit tulille, sillä se helppaa. Juniahan kulkee tuon tuosta aikataulujen mukaan, sinne vain radanvarteen venaileen kaukojunaa.