Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä umpikujassa, mitä tehdä?
21.04.2020 |
Olen 37-vuotias nainen. Vihaan työtäni, en pidä työpaikastani. Ylipäätään en viihdy elämässäni. Läheisiä ihmisiä ei ole. Lapsuudenperheeseen kuuluu rajaton mutta toisaalta välinpitämätön äiti ja sisaruspuoli johon on huomattava ikäero, emme ole ollenkaan läheisiä. Kiinnostus olla lapsuudenperheen tai suvun kanssa tekemisissä on aika lailla nolla. Ystävät ovat kaikonneet perheellistymisensä myötä, olen vain se jämäpala jota voi tavata jos tulee ero tms. Itse en ole edes normaalissa parisuhteessa koskaan ollut. Olen aina ollut ihmissuhteissa altavastaaja, se joka joutuu hakemaan seuraa ja huomiota ja joustamaan rajattomasti sitä saadakseen, minun seuraani ei hakeuduta, monesti ihmiset eivät edes muista minua (esim. henkilö jonka kanssa olin samassa purjeveneessä 4 viikkoa ei muutamaa kuukautta myöhemmin lainkaan tiennyt kuka olen.)
Ei ole mitään suunnitelmaa tai intohimoa. Työskentelen monen mielestä unelma-ammatissa mutta se on ihan skeidaa, ei kiinnosta yhtään. Rahaa tulee ok:sti. Harrastuksia on, huolehdin ulkonäöstäni jne, mutta mikään ei vaan tunnu miltään, millään ei ole merkitystä. Olen lapsesta saakka pohtinut josko katoaisin, lähtisin vaan kenellekään ilmoittamatta jonnekin. Houkutteleva ajatus mutta rahakysymykset tulevat vastaan enkä ole niin rempseä että lopulta tohtosin lähteä matkalaukku kourassa jonnekin kadulle elämään tms.
Vinkkejä, ajatuksia? En edes tiedö miksi kirjoitan tänne, vauvapalsta ei ole paikka josta ehkä vakavasti otettavia kommentteja hakee. Toisaalta tämä on kai vaan niin helppo foorumi. En tiedö onko tämä joku myöhäunen kolmenkympin tai varhainen keski-iän kriisi mutta en halua että elämäni on tällaista. Ei tämä edes ole elämää. En ole ollut onnellinen ainakaan 10 vuoteen. Nuorena vielä oli hauskuutta ja iloa, valmistumisen jälkeen vain harmaata taaperrusta ja asuntolainan maksua.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Missä ammattivalittaja on nykyään?
Täällähän minä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet yksinäinen. Samaistun sinuun sikäli, että kuten sinä kertomastasi päätellen, myös minä olen hakenut elämääni sisältöä miltei yksinomaan työstä, harrastuksista yms. suorittamisesta. Nämä eivät vaan ole kyenneet täyttämään sitä tyhjiötä, joka sisälläni on. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin - tarvitset/n kumppanin!
Alue: Aihe vapaa
Aloitus on vanha mutta koska näitä saman kanssa painivia on vaikka kuinka paljon sanon nyt mitä itselleni tulee tästä mieleen.
Kun ihminen käpertyy itseensä ja tuijottaa napaansa, säälii itseään eikä suostu näkemään mitään muuta kuin mustaa olisi hyvä kiskoa itsensä sen verran liikkeelle että hakeutuisi keskustelemaan jonkun ulkopuolisen kanssa.
Itseään ja napaansa tuijottaessa ei näe mitään ympärillään. Katse keskittyy vain siihen hyvin pieneen ja kapeaan alaan eikä pysty laajentamaan näkökenttäänsä. Siellä se maailma ja mahdollisuudet ovat, niitä vain ei kyetä oman surkeuden vaalimisen takia nähdä.
Tietenkään sinusta ei voi tulla miss maailmaa tai mr universumia tai maailam ihaninta ja suosituinta ja palvotuinta jne. mutta eiköhän normaali elämä iloineen ja murheineen kuitenkin ole se paras ja siihen luulisi jokaisen mielellään pyrkivän ja tyytyvän.
Voisit toden totta yllättyä kun purkaisi sydäntään toiselle joka osaa kuunnella ja asettaa oikeat kysymykset. Voisi alkaa avautua ovia ja näkökulmia jotka ovat täysin hukassa kun tuijottaa vain yhtä surkeaa pistettä. Totta kai siinä vaaditaan omaa tahtoa ja halua ja motivaatiota kohentaa omaa elämää, mitään valmista ei eteen tuoda eikä vastauksia valmiina ole. Ne pitää jokaisen löytää omassa elämässään itse, mutta siinä voi toinen ihminen olla valtavana apuna.
Tietysti jos mieli on "ei kannata en osaa ei se kuitenkaan" jne niin turhaahan se sitten on. Motivaatio on oltava ja pitkäjänteisyyttä, mikään ei tapahdu hetkessä. Tämäkin on prosessi mutta prosessi joka taatusti kannattaa jos siihen haluaa ryhtyä.
Mutta jos ei suostu mitään asioitten eteen itsekin tekemään, saa kyllä jäädä mutakuoppaansa rypemään. Kukaan ei sieltä tule nostamaan.