Miten kohdata ihminen, jonka ainoa tunnetila on raivo?

Kiepsahda nopeasti sen sivulle ja po.tkai.se per.see.seen tai jos se on nainen - tönä.ise se nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö sellainen kohdata?

Pakosti välillä :(

Minä aina aloitin itkun töissä kun popo po pomo tuli karjumaan ripeämmin.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ensisijainen tunne ei ole raivo. Raivo on seurausta pelosta, epätoivosta, turhautumisesta, keinottomuudesta.

Tällä tyypillä on elämässään kaikki ihan hyvin, keskivertoa paremmin varmaan, silti pitää kaikesta raivota niin että sylki lentää. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta kun en vaan pysty, johtuuko tää vaan jostakin perinnöllisyydestä tai jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ensisijainen tunne ei ole raivo. Raivo on seurausta pelosta, epätoivosta, turhautumisesta, keinottomuudesta.

Tällä tyypillä on elämässään kaikki ihan hyvin, keskivertoa paremmin varmaan, silti pitää kaikesta raivota niin että sylki lentää. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta kun en vaan pysty, johtuuko tää vaan jostakin perinnöllisyydestä tai jotain?

Mistä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ensisijainen tunne ei ole raivo. Raivo on seurausta pelosta, epätoivosta, turhautumisesta, keinottomuudesta.

Tällä tyypillä on elämässään kaikki ihan hyvin, keskivertoa paremmin varmaan, silti pitää kaikesta raivota niin että sylki lentää. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta kun en vaan pysty, johtuuko tää vaan jostakin perinnöllisyydestä tai jotain?

Mistä tiedät?

On muistanut mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ensisijainen tunne ei ole raivo. Raivo on seurausta pelosta, epätoivosta, turhautumisesta, keinottomuudesta.

Tällä tyypillä on elämässään kaikki ihan hyvin, keskivertoa paremmin varmaan, silti pitää kaikesta raivota niin että sylki lentää. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta kun en vaan pysty, johtuuko tää vaan jostakin perinnöllisyydestä tai jotain?

Jos olet ap, on tässä melkoinen ristiriita, kun avausviestissä sanot: "Kehittää ongelman ja riehuu milloin mistäkin, mikään ei ole ikinä hyvin."

Ilmeisesti kyseinen tapaus ei ainakaan itse koe, että kaikki olisi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman vähäeleisesti, lakonisesti ja rauhallisesti. Ei saa antaa minkään asian provosoida itse eikä pidä mitenkään provosoida tuollaista ihmistä. Täytyy esittää asiansa ja sitten siirtyä seuraavaan henkilöön. Jos kyseessä on ihminen, joka alkaa jankuttaa, hänet täytyy vain sivuuttaa ja olla katsomatta häneen päin. Rauhallisuus on kaiken a ja o.

t. yläkoulun opettaja

Etpä taida olla kummoinen pedagogi. Ihan perus kohtaamistaitoa on se, että jankutus ja raivo ei koskaan pääty sivuuttamalla, vaan kohtaamalla. Siksihän se jankuttaa kun ei saa vastausta...

Nämä nuoret usein ovat sekaisin juuri siksi, kun heitä on kodeissa koko elämä sivuutettu ja vähätelty, eikä lainkaan kohdattu ja tuettu tunne-elämän kehityksessä. Jos vielä opettaja koulussa jatkaa samaa kaavaa sivuuttamalla huomiota tarvitsevan ja hakevan, on tuloksena häpeäraivo, jolloin oppilas liukenee paikalta tai räjähtää käsiin.

T. Toinen yläkoulun opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ensisijainen tunne ei ole raivo. Raivo on seurausta pelosta, epätoivosta, turhautumisesta, keinottomuudesta.

Tällä tyypillä on elämässään kaikki ihan hyvin, keskivertoa paremmin varmaan, silti pitää kaikesta raivota niin että sylki lentää. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta kun en vaan pysty, johtuuko tää vaan jostakin perinnöllisyydestä tai jotain?

Mistä voit tietää että hänellä on elämässä kaikki hyvin? Millaista oma käytöksesi häntä kohtaan on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö sellainen kohdata?

Valitettavasti pitää jos siitä maksetaan.

Pyydä vartijat paikalle etukäteen. Otan osaa, ei ole kiva kun huudetaan tappouhkauksia päin naamaa. Muista kuitenkin, että tuo mölö on oman elämänsä keinoton uhri ja suuri pelkuri. Se kaipaa kuuntelijaa, äiteetä. Olisko pumpputermoskahvee ja Omar-munkki hyvä, niillä on usein verensokeri alhaalla. Munkki suussa on vaikeaa uhkailla.

Jos kalterit olis siinä välissä niin ehkä sitten.

Onko Ap menossa Kelaan ?

Onko tämä siis Jani-Petterin iskä vai Jani-Petteri itse?

Tunne-elämän säätelyhäiriöisellä ei mikään ole hyvin, mutta ei siitä kannata painimaan alkaa. Möyhääjä rauhoittuu kuuntelemalla, kuulemma. Se höyryää ja uhittelee aikansa ja lopulta alkaa selittää, että on niin kauhiat paineet jne.

Muistathan, että työnantaja on velvollinen suojelemaan sinua. Voisitteko tavata huoneessa, jossa on vähän matkan päässä muita "omissa touhuissaan", mutta tarvittaessa puuttumassa ja hälyttämässä apua. Ainakin ovi auki toiseen huoneeseen, jossa on muita. Sano, että on huono ilmanvaihto.

Moni kehtaa huutaa kahden kesken, muttei todistajien läsnäollessa.

Mä oon tämmönen tuulellakäyvä. Kun mulla on raivo päällä, ei vastapuolen auta kuin antaa mun huutaa hetken. Lepyn nopeasti, kunhan saan vaan huutaa raivoni ulos. Jos on asiallista vastakommenttia, se kannattaa sanoa vasta, kun olen raivoamiseni lopettanut, muuten menee kuuroille korville.

Tosin raivostun harvoin ja yleensä aina ihan aiheesta. Kerään suuttumusta sisälleni, en osaa aukaista suutani ajoissa enkä varsinkaan tarpeeksi usein, sitten sitä kertyy.

Vierailija kirjoitti:

Feminismille ei olla löydetty rokotusta, valitettavasti. Kannattaa myötäillä ja antaa vuodatuksien valua toisesta korvasta ulos.

Jaaha. Ilmeisesti naissuhteissasi on ollut paljon ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ensisijainen tunne ei ole raivo. Raivo on seurausta pelosta, epätoivosta, turhautumisesta, keinottomuudesta.

Näistä, ei pelosta. Raivo vaatii rohkeutta ja jonkin ison asian yliläikkymistä.

Vierailija kirjoitti:

Asiakaspalvelussa normi päivä.

Tosiaankin. Myöskin sieltä oppineena, kannattaa antaa toisen ensin huutaa raivonsa ulos, ja vasta sitten ryhtyä ystävälliseen sävyyn ratkomaan itse ongelmaa, ei raivoamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ensisijainen tunne ei ole raivo. Raivo on seurausta pelosta, epätoivosta, turhautumisesta, keinottomuudesta.

Näistä, ei pelosta. Raivo vaatii rohkeutta ja jonkin ison asian yliläikkymistä.

Raivo, varsinkin itkuraivo ei ole rohkeutta vaan epävarmuutta.

KÄYTTÖOHJE kirjoitti:

Mä oon tämmönen tuulellakäyvä. Kun mulla on raivo päällä, ei vastapuolen auta kuin antaa mun huutaa hetken. Lepyn nopeasti, kunhan saan vaan huutaa raivoni ulos. Jos on asiallista vastakommenttia, se kannattaa sanoa vasta, kun olen raivoamiseni lopettanut, muuten menee kuuroille korville.

Tosin raivostun harvoin ja yleensä aina ihan aiheesta. Kerään suuttumusta sisälleni, en osaa aukaista suutani ajoissa enkä varsinkaan tarpeeksi usein, sitten sitä kertyy.

Onko tuo tapa toiminut hyvin, onko se tuonut elämääsi asioita, joita haluat ja arvostat? Vai miksi valitset toimia tuolla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ensisijainen tunne ei ole raivo. Raivo on seurausta pelosta, epätoivosta, turhautumisesta, keinottomuudesta.

Näistä, ei pelosta. Raivo vaatii rohkeutta ja jonkin ison asian yliläikkymistä.

Raivo, varsinkin itkuraivo ei ole rohkeutta vaan epävarmuutta.

Myös turhautumista esim. toisen käytöksestä, epäreilu kohtelu, pettymystä, pelkoa hylätyksi tulemisesta jne.. tyypillinen reaktio henkilölle, jolla voimakkaat tunteet mutta puutteellinen itsesäätely. Ahdh-henkilöillä tyypillistä.