Lue keskustelun säännöt.
Miten 2- ja 3-vuotiaille kertoa, että isänsä on kuollut?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Näytä tää sun alotus. Tai sitte vaan sanot niille, että isä on kuollu.
Näytät 3-vuotiaalle tän aloituksen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin itse aikanaan, että isä on kuollut ja on nyt enkelinä taivaassa. Se tuntui minusta lohduttavammalta ja vähemmän lopulliselta kuin pelkkä kuolema, mutta sai lapsen miettimään, miksei isä tule takaisin tai edes moikkaamaan. Piti siitä lopullisuudesta siis kuitenkin puhua. Lapsi itki ikävää pitkään joka ilta ja kyseli myös paljon siitä, mitä ihan konkreettisesti kuolemassa tapahtuu. Yritin selittää lapsentajuisesti ja tein hänelle oman muistoalbumin isästä, katseltiin sitä usein ja muisteltiin mukavia hetkiä.
Voimia!
No en mä nyt mitään powerpointtia asiasta tekis. Eiköhän se oo vaan pakko ihan suoraan sanoa, että "isi on kuollut" ja sitten vastata lasten kysymyksiin.
Soita perheneuvolaan ja pyydä sieltä neuvoja asian käsittelyyn pienten lasten kanssa.
Voimia!
Jostain perheneuvolasta tms. kannattaisi varmaan kysyä neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot niinkuin asia on. Lapset osaavat suhtautua yllättävän hyvin vaikeisiinkin asioihin. Tyttäreni oli 2-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Puhuimme moneen kertaan asian läpi; että isä oli kovin sairas ja nyt isä on kuollut eikä voi enää palata luoksemme. Ja isää voi surra ja kaivata. Ja olla vihainenkin. Mutta isää ei tarvitse unohtaa.
Ei ihmisistä tuu enkeleitä. Vielä tähän maailmanaikaan joku sepittää lapsille satuja, kun pitäs vakavaa asiaa kertoa. Piirretyissä ne kuolleet hahmot saa siivet ja harpun.
Näytä tää sun alotus. Tai sitte vaan sanot niille, että isä on kuollu.