Eri asunnot ja naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitää mennä naimisiin? Yhdessä tai erillään voi asua ilman pappien loitsujakin.

Olen eri, mutta minä ainakin haluaisin, että puoliso perisi minut ilman kovia perintöveroja ja saisi hyvät korvaukset työpaikan vakuutuksesta. 

Minäkin olen eri mutta huomaan, että sinun kaltaisia talousnäkökulmasta avioliittoon suhtautuvia järki-ihmisiä on paljon.

Avoliittohan on romantikoille, jotka uskovat rakkauden pitävän parisuhteen kasassa.

Avioliitto on niille, jotka tarvitsevat lakisääteistä liimaa parisuhteelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssa miettinyt, että jos enää ikinä lähden parisuhteeseen, niin se on ehdoton edellytys, että kumpikin pitää oman asuntonsa. Miehen kanssa en suostu asumaan enää ikinä.

Tosin naimisiinkaan en tahdo mennä, se tuntuu ehkä hieman oudolta, että oltaisiin naimisissa, mutta eri osoitteissa. Tosin - jokainen tyylillään, jos se toimii teille, niin sitten toimii, ja turha miettiä, mitä muut siitä ajattelee. 

Miksi et asuisi enää miehen kanssa?

Eräällä tutulla pariskunnalla oli hyvin pitkään omat asunnot, plus yhteinen asunto. Kumpikin oli siis ostaneet omat asunnot ennen tapaamistaan ja tavattuaan ostivat yhteisen asunnon. Herra asustelee omassaan ainakin metsästys ja kalastusreissujensa aikaan, koska se sijaitsee lähempänä erästelymaitaan. Rouva tekee vuorotyötä ja asuu yövuorojen aikaan omassa kämpässää, jololloin saa nukkua rauhassa päivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hommaa miestä, jonka kanssa on samanlainen/samankaltainen elämäntyyli?

Ei se miehen "hommaaminen" ole aina niin yksinkertaista. -eri-

Ei ole pakko tyytyä, voi olla myös yksin.

Niinkö?? Olen ollut sen verran monta vuotta jo yksin että alkoi pikkuhiljaa se surullisen kuuluisa "kriteerilista" kaventua. Rakastan tänhetkistä miestäni, vaikkakaan en kaikkea hänessä siedäkkään. Jostain pitää tinkiä, tai muuten olenkin lopun ikää yksin. Voin sanoa ettei sekään pitemmän päälle ole ihmiselle hyvä. Mutta jokainen tyylillään.

Ihan hyvä ratkaisu. Mikä parasta. Parin vuoden erillään asumisen jälkeen avioeronkin saa ihan ilmoitusluontoisesti ilman harkinta-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitää mennä naimisiin? Yhdessä tai erillään voi asua ilman pappien loitsujakin.

Olen eri, mutta minä ainakin haluaisin, että puoliso perisi minut ilman kovia perintöveroja ja saisi hyvät korvaukset työpaikan vakuutuksesta. 

Minäkin olen eri mutta huomaan, että sinun kaltaisia talousnäkökulmasta avioliittoon suhtautuvia järki-ihmisiä on paljon.

Avoliittohan on romantikoille, jotka uskovat rakkauden pitävän parisuhteen kasassa.

Avioliitto on niille, jotka tarvitsevat lakisääteistä liimaa parisuhteelleen.

Ei avioliitto mitään liimaa, helpompihan siitä on lähteä kun avoliitosta, koska avioliitto on nimenomaan sopimus siitä että miten menetellään kun liitto päättyy.

Avioliitossa turvataan lesken asemaa ja varmistetaan että erossa tasapuolisuus toeutuu siten kuin yhteisen taipaleen alussa on sovittu.

Avioliitto on fiksu juttu niille, jotka ajattelee nenäänsä pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssa miettinyt, että jos enää ikinä lähden parisuhteeseen, niin se on ehdoton edellytys, että kumpikin pitää oman asuntonsa. Miehen kanssa en suostu asumaan enää ikinä.

Tosin naimisiinkaan en tahdo mennä, se tuntuu ehkä hieman oudolta, että oltaisiin naimisissa, mutta eri osoitteissa. Tosin - jokainen tyylillään, jos se toimii teille, niin sitten toimii, ja turha miettiä, mitä muut siitä ajattelee. 

Miksi et asuisi enää miehen kanssa?

Tämähän sanoi, että on eri vuorokausirytmi ja mies sotkee. Jätä se sika jos ei opi tavoille

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi iso talo niin ei eri vuorokausirytmit haittaa (melu ei kuulu). Tarvittaessa erilliset makuuhuoneet yms.

Hirveä homma, sitten siivota isoa taloa. Paljon enemmän tuosta on vaivaa kuin erillisistä asunnoistas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hommaa miestä, jonka kanssa on samanlainen/samankaltainen elämäntyyli?

Ei se miehen "hommaaminen" ole aina niin yksinkertaista. -eri-

Ei ole pakko tyytyä, voi olla myös yksin.

Niinkö?? Olen ollut sen verran monta vuotta jo yksin että alkoi pikkuhiljaa se surullisen kuuluisa "kriteerilista" kaventua. Rakastan tänhetkistä miestäni, vaikkakaan en kaikkea hänessä siedäkkään. Jostain pitää tinkiä, tai muuten olenkin lopun ikää yksin. Voin sanoa ettei sekään pitemmän päälle ole ihmiselle hyvä. Mutta jokainen tyylillään.

Eli olet joutunut tyytymään. Surullista että kuka tahansa kelpaa kunhan on mies.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisu. Mikä parasta. Parin vuoden erillään asumisen jälkeen avioeronkin saa ihan ilmoitusluontoisesti ilman harkinta-aikaa.

Helposti tuon avioeron saa tänä päivänä vaikka asuttais samassa osoitteessakin. Puoli vuotta harkinta-aikaa ja se oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisu. Mikä parasta. Parin vuoden erillään asumisen jälkeen avioeronkin saa ihan ilmoitusluontoisesti ilman harkinta-aikaa.

Totta! Ja kun asuu koko ajan erillään, pääsee todella nopeasti ja vaivattomasti toisesta eroon. Kätevää.

Suosittelen tätä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisu. Mikä parasta. Parin vuoden erillään asumisen jälkeen avioeronkin saa ihan ilmoitusluontoisesti ilman harkinta-aikaa.

Tämä. Helppoa kuin heinänteko. Isäni pyörittää muutamaakin eri naista omasta asunnostaan käsin vaikka vaimo kuvittelee omassa asunnossaan olevansa ainoa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitää mennä naimisiin? Yhdessä tai erillään voi asua ilman pappien loitsujakin.

Olen eri, mutta minä ainakin haluaisin, että puoliso perisi minut ilman kovia perintöveroja ja saisi hyvät korvaukset työpaikan vakuutuksesta. 

Minäkin olen eri mutta huomaan, että sinun kaltaisia talousnäkökulmasta avioliittoon suhtautuvia järki-ihmisiä on paljon.

Avoliittohan on romantikoille, jotka uskovat rakkauden pitävän parisuhteen kasassa.

Avioliitto on niille, jotka tarvitsevat lakisääteistä liimaa parisuhteelleen.

Ei avioliitto mitään liimaa, helpompihan siitä on lähteä kun avoliitosta, koska avioliitto on nimenomaan sopimus siitä että miten menetellään kun liitto päättyy.

Avioliitossa turvataan lesken asemaa ja varmistetaan että erossa tasapuolisuus toeutuu siten kuin yhteisen taipaleen alussa on sovittu.

Avioliitto on fiksu juttu niille, jotka ajattelee nenäänsä pidemmälle.

On fiksua ajatella kuolemaa, joka on nenän edessä. Kannatan siis avioliittoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hommaa miestä, jonka kanssa on samanlainen/samankaltainen elämäntyyli?

Ei se miehen "hommaaminen" ole aina niin yksinkertaista. -eri-

Ei ole pakko tyytyä, voi olla myös yksin.

Niinkö?? Olen ollut sen verran monta vuotta jo yksin että alkoi pikkuhiljaa se surullisen kuuluisa "kriteerilista" kaventua. Rakastan tänhetkistä miestäni, vaikkakaan en kaikkea hänessä siedäkkään. Jostain pitää tinkiä, tai muuten olenkin lopun ikää yksin. Voin sanoa ettei sekään pitemmän päälle ole ihmiselle hyvä. Mutta jokainen tyylillään.

Eli olet joutunut tyytymään. Surullista että kuka tahansa kelpaa kunhan on mies.

Haluat tahallasi käsittää asian väärin, mutta ihan sama. Niihän ne pitkään yksin olleet ihmiset yleensä tekee. Onnea kumminkin jatkoon ja yritä pysyä terveenä.

Olin vuosia etäsuhteessa, kunnes mies muutti luokseni työkuvioiden järjestyttyä. Hyvin meillä menee, mutta täytyy myöntää näin omaa tilaa tarvitsevana introverttinä, että etäsuhdeajassa oli puolensa... 

Tokikaan meillä ei ole yhteisiä lapsia ja molempien omat on jo isoja. Jos olisin perustamassa perhettä, haluaisin lapsille ihan ns. normaalin ydinperheen, vaikka se minun pään päälle hetkeksi saattaisi käydäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisu. Mikä parasta. Parin vuoden erillään asumisen jälkeen avioeronkin saa ihan ilmoitusluontoisesti ilman harkinta-aikaa.

Helposti tuon avioeron saa tänä päivänä vaikka asuttais samassa osoitteessakin. Puoli vuotta harkinta-aikaa ja se oli sitten siinä.

Eri asunnoissa asuessa ei ole edes harkinta-aikaa. Avioero astuu voimaan heti. Mikäs sen helpompaa?

Mun ihanteeni olisi kaksi kotia. Toinen maalla, toinen kaupungissa.  Molemmat kodit yhteisiä, ei yksityisiä. Siinä olisi riittävästi vaihtelumahdollisuuksia, tavallinen samanlaisena toistuva rutiini on ikävystyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hommaa miestä, jonka kanssa on samanlainen/samankaltainen elämäntyyli?

Ei se miehen "hommaaminen" ole aina niin yksinkertaista. -eri-

Ei ole pakko tyytyä, voi olla myös yksin.

Niinkö?? Olen ollut sen verran monta vuotta jo yksin että alkoi pikkuhiljaa se surullisen kuuluisa "kriteerilista" kaventua. Rakastan tänhetkistä miestäni, vaikkakaan en kaikkea hänessä siedäkkään. Jostain pitää tinkiä, tai muuten olenkin lopun ikää yksin. Voin sanoa ettei sekään pitemmän päälle ole ihmiselle hyvä. Mutta jokainen tyylillään.

Eli olet joutunut tyytymään. Surullista että kuka tahansa kelpaa kunhan on mies.

Haluat tahallasi käsittää asian väärin, mutta ihan sama. Niihän ne pitkään yksin olleet ihmiset yleensä tekee. Onnea kumminkin jatkoon ja yritä pysyä terveenä.

Väärin, olen onnellisesti aviossa, en ole joutunut koskaan tyytymään. Mieluummin olisin yksin. Etsitkö ensisijaisesti elättäjää vai näyttelymiestä ystäville? Muuta syytä tyytymiseen en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisu. Mikä parasta. Parin vuoden erillään asumisen jälkeen avioeronkin saa ihan ilmoitusluontoisesti ilman harkinta-aikaa.

Helposti tuon avioeron saa tänä päivänä vaikka asuttais samassa osoitteessakin. Puoli vuotta harkinta-aikaa ja se oli sitten siinä.

Eri asunnoissa asuessa ei ole edes harkinta-aikaa. Avioero astuu voimaan heti. Mikäs sen helpompaa?

Eikä tarvitse miettiä asuntoon liittyviä asioita, kun kummallakin on jo omat asunnot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisu. Mikä parasta. Parin vuoden erillään asumisen jälkeen avioeronkin saa ihan ilmoitusluontoisesti ilman harkinta-aikaa.

Tämä. Helppoa kuin heinänteko. Isäni pyörittää muutamaakin eri naista omasta asunnostaan käsin vaikka vaimo kuvittelee omassa asunnossaan olevansa ainoa :)

Tietäisittepä vaan miten paljon miehet pyörittelee useampaakin naista kerralla vaikka asuttaisiin saman katon allakin.