Miehen raivarit
Koko sen ajan, kuin olemme tunteneet, mies on saanut raivareita, sanallisia. Käyttää todella rumaa kieltä, jota siedän aina. Hyvällä tuulella ollessaan on herttainen, melko itsekeinen ja herkkänahkainen tosin. Nalkuttaa usein, eikä kykene ymmärtämään muita näkökulmia kuin omansa. Suuttuu usein aiheesta, ja olenkin aina ajatellut että ansaitsen pahat sanat, rikotut tavarat ja väkivaltafantasiat. Nyt olen kuitenkin ajatellut asiaa, ja miettinyt että mies on usein kohtuuton. Teen lähes kaikki kotityöt ja hoidan lasten asiat, miehen osallistuminen on useimmin sitä nalkutusta. Ymmärrän suuttumuksen, mutta missä vaiheessa raja menee, mitä suuttuuneena on lupa tehdä tai sanoa? Missä vaiheessa astuu kuvioon suuttuneen vastuu omista tunteistaan. Mikä määrää riitoja ja kinaa huolestuttaa.. Tänään mies suuttui, ja en pelännyt tai myönnellyt vaan olin rauhallinen ja objeltiivinen. Tämä suututti, ja mies nosti nyrkkinsä ja kysyi, haluatko että lyön. Pelkäsin ja sydän hakkasi, mutta pysyin tyynenä ja samalla lähes huvitti. Mutta nyt huolestuttaa. Mistä hakisin apua? Miten parantaa tilannetta? Kaikki mielipiteet ja kokemukset ovat tervetulleita.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin, mitä tehdä.
Lähteä? Tiedän, että niin meillä olisi lasten kanssa helpompaa monella tapaa, mutta en pysty rikkomaan perhettä.
Sinulle on siis kulissi tärkeämpää kuin lastesi hyvinvointi? Ok, lastensuojelun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa ihminen? Etkö rakasta lapsiasi? Sinulla on velvollisuus äitinä suojella heitä, vaikka itsestäsi et välittäisikään. Toivottavasti lapset otetaan sinulta pois, jos et pidä heistä huolta.
Niin on, pelasta ap edes lapset, jos et kerran arvosta itseäsi enempää.
Ei se ole perheenrikkomista jos pelasta lapsensa tuollaisesta.
Kun alat puhumaan erosta tuolle miehelle niin vastanaotto on hurja. Kannattaa ensin kertoa jollekin läheiselle ja tehdä suunnitelmat ennen kuin otat asian esiin.
Sitten otat vielä joku päivä pataan, etkä valita. Siinä ne vaihtoehdot on.