Miten saada käsivammainen nuori tajuamaan, että hänestä ei voi tulla lääkäriä?
On muuten hyvä matikassa yms. mutta toisesta kädestä puuttuu sormet. Tyttö ei tunnu ymmärtävän että lääkärin työtä tehdään käsillä. Surettaa katsoa kun hänen unelmansa murenee. Mitä sanoisitte tytölle jos olisitte minun sijassani?
Kommentit (30)
No esim. sokea voi opiskella lääkäriksi. Tai kuuro. Luulisi senkin haittaavan opiskelua mutta nykyään on kaikenlaisia teknisiä apuvälineitä olemassa, luulisi, että toisen käden sormet ei ole se ainoa ratkaiseva asia. Kirurgia tai muut toimenpidepainotteiset alat ei ehkä ole se, mihin voi ruveta mutta juurikin esim. psykiatria, isotooppilääketiede, patologia... Suurin ongelma on varmasti se, jos ei älyllinen kapasiteetti ja toisaalta sinnikkyys/perslihakset riitä.
Tunnen useitakin yliopistotasoisen koulutuksen käyneitä vammaisia. Jos neliraajahalvaantunut pyörätuolia käyttävä ihminen selviää yliopistosta, niin sun tytölläsi ei liene hätää muutaman sormen puuttumisen kanssa
Huolestunut äiti kirjoitti:
Miten tyttö selviäisi opinnoista läpi, vaikka psykiatriksi haluaisikin? Erikoistumista edeltää 6 vuoden perusopinnot, aivan varmasti tarvitsee käsiä siinä. Unelmia on hyvä olla kunhan ne ovat realistisia.
Oletko koskaan kuullut että rajoitteita omaaville ihmisille saatetaan antaa helpotuksia tai vapautuksia tietyistä asioista jos muuten opinnot sujuvat hyvin? Jos jokainen asia pitäisi aina suorittaa pilkulleen vammasta huolimatta, ei juuri kukaan vammainen pystyisi suoriutumaan opinnoissaan täysin samoin kuin vammaton.
Ei niissä perusopinnoissa tarvitse nyt itse mitään leikkauksia tehdä tai lapsia synnytellä. Siellä seurataan erikoislääkärin työtä. Erikoistumisen aikana vasta ruvetaan itse opettelemaan vaativampia juttuja omalta erikoisalalta. Toki hän varmaan tarvitsee sovellettuja juttuja ja täyty opetella hyvin käyttämään sitä toista kättä mutta suurin osa lääkärin työstä tapahtuu kuitenkin pään sisällä.
Oot kamala kamala äiti.
Äitin kuuluu kannustaa eikä lytätä.
Äidin tehtävä on kannustaa, innostaa ja uskoa lapseensa! Äidin tehtävä ei ole lannistaa, masentaa ja aliarvoida lastaan. Kaikille sitä lapsia syntyykin!
Jos on saanut kotona rakkautta, voi tehdä mitä tahansa!
Chileläinen lääkäriopiskelija Daniela Garcia menetti kaikki raajansa onnettomuudessa. Hän sai proteesit, kuntoutui ja jatkoi opintojaan, valmistui lääkäriksi. Hän on myös kirjoittanut kirjan, elegi vivir, jota ei ole suomennettu.
Huolestunut äiti voisi ottaa vähän selvää asioista ja opiskella, mitä kaikkea kädettömät ja muut voivat tehdä ruumiillisista rajoitteista huolimatta. Anteeksi vain, mutta sinun henkinen kädettömyytesi on paljon haitallisempaa, kuin fyysinen. Pahimmillaan tuhoat lapsesi elämän, kun päätät etukäteen mihin hän pystyy ja ei pysty.
Tarvitseeko sitä heti lytätä toista? Ehkä tyttö ei edes pääse lääkikseen tai päätyy opiskelemaan jotain aivan muuta.
Kaikki ymmärtää, ettei tule tekemään valmistauduttuaankaan kaikkia toimenpiteitä eli ei varmaan haittaa vaikkei niitä opiskellessaankaan tee.