Voiko ihminen jonka kanssa kukaan ei halua parisuhdetta, elää hyvän/onnellisen elämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voi. Kaveri näyttää ainakin tyytyväiselle. Sillä on jo toinen maksettu koti, matkustaa paljon, harrastaa eliitti harrastuksia,paljon ystäviä ja tosi pidetty, on rahaa ja luottamustehtäviä ja mikä parasta, ei parisuhteen tuomia mielenterveysongelmia ja traumoja, hulluja exiä eikä mitään rasitteita elämässä. Kyllä se on vetänyt pisimmän korren kaikessa.

No tälläiseen elämään tarvitaan jo hyvä lapsuus, menevä luonne ja hyvää onnea roppakaupalla...

Kovaa työtä enimmäkseen. Mutta nuoruuden jälkeen se ei enää tunnu työltä.

Voi, jos hän aidosti hyväksyy asian ja unohtaa sen kaipaamisen, mitä hänellä ei ole. Keskittyy nauttimaan siitä, mitä hänellä on. Lukemattomat ihmiset elävät hyvän ja onnellisen elämän vaikka loukkaantuvat vakavasti onnettomuudessa tai menettävät lähiomaisen tai sairastuvat vakavasti.

Yksi viisi vuotta kestänyt avioliitto, ja yksi seitsemän vuoden suhde takana, ja siitäkin jo lähemmäs kymmenen vuotta. Ja paljon onnellisempi nyt yksin. Viimeisen suhteen jälkeen olin niin rikki, että en sen jälkeen ole kaipaillutkaan mitään pysyvämpää. Olen omillani, ja viihdyn näin mainiosti. En jaksaisi enää sitä säätämistä, mitä parisuhteeseen kuuluisi. Kavereita on riittävästi, samoin mukavia sukulaisia ja harrastuksia. 

En ota enää ketään riesakseni.

Kyllä jos on muuten kannattavia tekijöitä, kuten hyvä työ, muita läheisiä ihmissuhteita, harrastuksia... Harmillisen usein ne vaikeudet tuppaavat kuitenkin kasautumaan, eli ihmisellä on monesti paljon muitakin vaikeuksia. Silloin se, ettei koskaan kelpaa rakastettavaksi parisuhteessa sattuu paljon enemmän. Mutta yksikin rakastava ja läheinen ihminen voi auttaa jo paljon.

Itse en ole ikinä kelvannut ikinä parisuhteeseen, mutta tiedän että jos minulla olisi edes yksikin läheinen ja hyvä ihmissuhde, jaksaisin niin paljon paremmin. Mutta kun on pohjalle ehtinyt pudota, on se ystävienkin hankkiminen vaikeaa.

Tietenkin voi.

Itse ainakin yritän vaikka kyllähän sitä paljosta jää paitsi kun yksin elää. Turha sitä on kieltää. Ja minä siis oikeasti viihdyn yksin ja tarvitsisin parisuhteessakin myös omaa aikaa eli en tiedä kuinka hankalaa tämä on sellaiselle sinkulle, joka kaipaa jo muutenkin enemmän ihmisten seuraa. Tietenkin ihmiset haluaa ja arvostaa elämässä erilaisia asioita ja se mikä on hyvää elämää yhdelle ei olekaan sitä toiselle joten ei tämä oma kokemukseni ole mikään absoluuttinen totuus, mutta eiköhän ikisinkkuna elele muitakin kaltaisiani. En kuvittele olevani se kuuluisa uniikki lumihiutale ;-)

Itse en ainakaan ole.