Koronan murtamat illuusiot elämästäsi?

Lui että kaikilta hoivakotien koronaan todennäköisesti kuolleilta ei ole otettu koronatestiä. Ymmärrän, että ikäihmiset siihen helpommin kuolee, johonkin he kuolevat, mutta sitä en ymmärrä, että sitä testiä ei ole edes otettu. Mietin omaisiakin, jotka ihmettelevät varmasti asiaa. Aika iso laiminlyönti.

Raha toisi muka onnea.

Rahalla saa vapautta ja vapaus tuo onnen.

Vapaus tosin on ilmaista, kun ei sido itseään.

Varsinkaan naiseen ja lapsiin.

Elämän "suunnittelijat", joilla on sitten eläkkeellä sitä ja tätä.

Samoin unelmoijat ja tavoitteiden asettejat.

En unelmoi, tavoittele, vertaa tai kilpaile.

Ei tule niitä pettymyksiäkään, kun ei toteudu.

Varattavia asioita lukuunottamatta en suunnittele elämää yli viikkoa eteen.

Vapaus.

M46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on paljastunut, kuinka yksin perheemme on. Aiemmin oli kaikenmoiset kiireet aina tekosyitä, miksi meihin ei vaan kukaan ota yhteyttä. Nyt, kun aikaa on, paljastui lopullisesti, että eipä ole kiinnostustakaan ottaa yhteyttä. Järkyttävää ja nyt todellakin vain halveksin tätä maailmaa.

Mulla sama, eipä toi puhelin paljon soi, vaikka mulla on "suuri kaveripiiri". Tosi paljon yllättää ja mietityttää mistä tämä johtuu: olenko itse aina se aktiivinen, olenko sittenkin vähän epämiellyttävä ihminen, pidänkö itsekään oikeasti "kavereistani". Täytyy miettiä tämä kuvio uusiksi omassa elämässä.

Mä luulen että ihmisillä ei ole oikein mitään juteltavaa just nyt. Monet soittavat usein jos on joku pikku-uutinen, kertovat missä kävivät tai ketä tapasivat, mutta nyt vaan möllötetään himassa, sama meno kaikilla. En ottais henkilökohtaisesti.

Olen ällöttynyt kuinka vähän vanhuksia arvostetaan. Kyllä minä itsekin toivon kuolevani nopeesti jos olen vaikka dementoitunut, mutta en arvannut että puoli Suomea toivoo mun kuolevan myös että "päästään siitä ja päästäsi taas bilettämään".

Ja ällöttää sekin kuinka vähän jotkut ihmiset maapalloa ja eläimiä arvostaa. "Talous" menee kaiken edelle, ei haittaa vaikka saastutetaan koko universumi. 

Luulin ennen että minulla helppo ja turhanpäiväinen tusinatyö, josta maksetaan huonosti, mutta toisaalta siinä ei ole mitään riskejäkään. Nyt olen saanut huomata, että työni on yhteiskunnan kannalta olennaista, mutta edelleenkään siitä ei makseta mitään ja nyt siinä on vielä sairastumisriskikin. Juu ei kiitos. Vaihdan alaa heti kun mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tuo opiskelija mutta vastasin otsikon perusteella kun joskus en halua että vastaukseni vaikuttaisi muiden mielipiteet.

Ap. n tilanne on tosi epäreilu. Olikohan lapsilta edes kysytty, minusta ap vaikuttaa hyvältä "äiti puolelta" ja noiden toisten aikuisten toiminta syrjivältä ja epäkunnioittavalta. Sano sille äijälle että miksi et saisi olla lapsille tärkeä, voiko lähivanhempi olla lapsistaan mustasukkainen sinulle, ap?

Ota asia sillan puheeksi miehesi kanssa että korostat sitä että olet itse valmis sitoutumaan syvästi ja odotat sitä myös heiltä, ei ole oikein joutua omassa lähipiirissään ulkokehälle.

Voi ihana kiitos näistä sanoista !

Olin aika puulla päähän lyöty tästä puolisoni ja lähivanhemman päätöksestä koska lapset ovat meillä paljon ja puoliso tosiaan aina korostanut asiaa miten olen tasapuolinen perheen jäsen. Omia lapsia ei ole eikä puoliso voi enää lapsia saada, pahalta tuntuu kyllä ja ulkopuoliselta juuri. Puolisoni ei ymmärrä oikein miksi.. ja hänestä minäkin nyt vaan ”pääsen helpommalla” vaikka en minä halua mitenkään helpolla päästä, siis en ollenkaan ymmärrä sitä ajattelua. Minä haluaisin perheen ja puoliso on aina hokenut että minulla on perhe , ollaan perhe vaikkei omia lapsia olekaan. Ei perheeltä tunnu tällainen päätös. Eri asia jos lapset olisi vanhempia mutta eka - ja tokaluokkalaiset kyseessä.

Ja sinulle opiskelija, joku tuossa jo sanoikin että pitäkää etämiitti! Ehdota rohkeasti itse jossain ainejärjestön foorumilla asiaa . Voi olla muita samassa tilanteessa ! Jotkut tiivimmät porukat saattaa pitää omia miittejään mutta ei hoksaa kutsua kaikkia mukaan. Hangoutsilla esim onnistuu kätevästi !

Varha äitipuoli haluaisi omien etätöidensä oheen ottaa riesakseen opastaa lapsipuolia etäkoulussa ja ruokkia heidät. Kuulostaa siltä, että todellakin tarvitsisit omia lapsia ja olisit hyvä äiti. Taidat olla väärän miehen kanssa kimpassa. Moni mies haluaisi perustaa perheen, mutta sopivaa kumppania ei löydy. Nyt sinulla on perusteellisen pohdinnan paikka, mitä oikeasti haluat elämältäsi. Et varmasti tule katumaan ainakaan sitä päätöstä, että haluaisit saada omia biologisia lapsia.

Olen huomannut, miten helppoa on syödä fiksusti. Kun ei viitsi mennä kauppaan kuin kerran viikossa, tulee ostettua monipuolista ja kasvispainotteista ruokaa. Herkkujakin tulee syötyä pulet vähemmän, kun ei voi mennä kioskille tai kauppaan heti himon iskiessä, vaan täytyy odottaa seuraavaan kaupassakäyntiin. Aiemmin ajattelin, etten pysty vastustamaan esim makeanhimoa mitenkään, jos se iskee.

Ei minulla ole ollut mitään illuusioita, olen tiennyt että osa ihmisistä välittää toisista ja auttaa kun toiset tarvitsee apua ja jotkut on täysiä mulkkeroja ja itsekkäitä idiootteja. 

Olen tiennyt että täällä käytetään paljon ulkomaista työvoimaa kausitöissä.

Olen tiennyt että  Suomessa ei olla tarpeeksi omavaraisia, tosin toivoin että olisi ollut paremmat suunnitelmat tälläisen varalta koska tämä on ollut tiedossa että se tulee jossain vaiheessa.

Olen tiennyt että yrittäminen on suurimmaksi osaksi sitä että eletään kädestä suuhun ja varsinkin ravintolat on aina vähän kiikunkaakun.

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy ap. Käy kunnon keskustelu aiheesta ja sen jälkeen kenkää jos asenne ei miehellä muutu. Toivottavasti ehdit saada vielä lapsen ja perheen jonkun toisen kanssa. Sinun ohittaminen tuossa tilanteessa oli vein ja ainoastaan törkeää.

Niin kyllähän tämä vähän ihmetyttää.. ja kun puoliso ei tosiaan yhtään ymmärrä miksi.

Vaan hän vain hokee että tässä asiassa ei ole kyse minusta vaan siitä mikä on paras lapsille! Ja he ovat hyvässä hengessä sopineet näin lähivanhemman kanssa ja lapset ovat tyytyväisiä myös, kun lapsilta kysyttiin , tämä on paras lapsille!

Olla koko päivä yksin kotona. Mielummin kuin kenenkään vastuullisen aikuisen seurassa. Että kyllä minä olen tainnut elää ihan eri universumissa 🤔

Ja puoliso sanoo että tietenkään en ole ulkopuolinen. Yhtä tärkeä ja perheenjäsen! Lasten vaan on parempi olla päivästä mielummin 7-8 tuntia keskenään yksin kuin minun seurassani 🤔

Kiva että joku ymmärtää tämän asian mitä koen..

Ja mukava on ollut lukea muidenkin kokemuksia näistä koronailluusioista, ei tässä ketjussa tarvinnut vain minusta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Luulin ennen että m⁴inulla helppo ja turhanpäiväinen tusinatyö, josta maksetaan huonosti, mutta toisaalta siinä ei ole mitään riskejäkään. Nyt olen saanut huomata, että työni on yhteiskunnan kannalta olennaista, mutta edelleenkään siitä ei makseta mitään ja nyt siinä on vielä sairastumisriskikin. Juu ei kiitos. Vaihdan alaa heti kun mahdollista. 

Haha, sama homma. Sai sairaala jäädä, kattellaan taas joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai kuvitellut, että olisit samassa asemassa vanhempien kanssa mitä tulee tuollaisiin päätöksiin? Joo, olet perheenjäsen, muttet vanhempi ja sellainen auktoriteetti kuin lasten vanhemmat. Sinuahan tuossa on ajateltu, ettei sun tarvitse tinkiä omasta ajastasi. Eihän ne sun lapsia ole, vaikka oletkin puolivanhempi, vai oletko? Kun et tainnut mainita oletteko naimisissa vai pelkkiä avopuolisoita. Jokatapauksessa naiivia kuvitella, että olisit samassa asemassa vanhempien kanssa.

Maailmassa on niin paljon kaikenlaisia naiiveja käsityksiä joita tässä juuri ropisee kun heinäsirkkoja myrkytettäessä mutta ei se sitä tarkoita etteikö se sattuisi kun ymmärrys kasvaa joten miksi olla ilkeä?

Mikä tuossa oli ilkeää? Joo kirjoitin aika suoraan, mutten omasta mielestäni ilkeästi. Olisin voinut nimitellä häntä vaikka idiootiksi, kun tuollaisia kuvittelee ja tuo olisi ollut ilkeää. Hyvä, että asia kuitenkin nyt valkenee hänelle. Voi sitten jatkossa muuttaa toimintamalliaan ja olla hieman sivummalla.

Niin, itse kuvittelin olevani sentään sen verran perheenjäsen että sentään nähtäisiin että 7- ja 8-v lasten olisi kuitenkin parempi olla päivisin aikuisen seurassa joka auttaa kouluhommissa ja laittaa lounaan jne kuin yksin kotona koko päivän.. mutta en näköjään sitten olekaan. Syy miksi ei puolison kanssa hankittu enää yhteisiä lapsia on se että hän sanoi että meillä on perhe kuitenkin ja hänen lapset on minun perhe. Onhan se vähän pettymys kun näin sitten käy..

Ja miksi ”minua on ajateltu ettei ole minun ajasta pois?” Ihan naurettava ajatus. Kyseessä on minun perhe, minulla ei ole muuta perhettä. Kyseiset lapset ja puolisoni on ainoa perhe, mitä tulen koskaan saamaan. Miksi haluisin pois aikaa omalta perheeltäni?

Että siksi tuntuu pahalta .. kun olin kyllä niin naiivi että luulin, että olen sillä tavalla tämän perheen jäsen. -ap

Miksi et etsi itsellesi lapsetonta mutta lapsia haluavaa miestä ja jätä sitä nykyistä idioottia?

t. mies

Kuvittelin ennen koronaa, että suurin osa suomalaisista on älykkäitä, yhteisöllisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät kuulemaansa ja lukemaansa sekä noudattavat ohjeita.

Voi kuinka väärässä olinkaan joka kohdassa.

Luulin, että elämä olisi sietämättömän tylsää, jos en pääsisi joka päivä kirjastoon.

Olen myös yllättynyt yritysten ongelmista. En toki ole olettanut, että rahassa kieritään mutta että sellaiset yritykset, jotka ulos päin esittävät kovasti menestynyttä, ovatkin oikeasti täysin konkurssikypsiä. Myöskin tiettyjen tahojen selkeä tilanteen hyväksikäyttö ärsyttää.

Ja erityisesti se jälkiviisauden määrä! Oman alueen face-ryhmässä paikallispoliitikko voi samassa tekstissä syyttää hallitusta liian hitaista rajoitustoimista ja seuraavassa ihannoida Ruotsin ratkaisua. Vastaavia löytyy Twitteristä runsain mitoin. Jotenkin toivoisi, että nämä jälkiviisaat pystyisivät oikeasti osoittamaan tienneensä sen mitä väittävät. Itse olen sitä mieltä, että ihan uudessa tilanteessa ei kukaan tai mikään organisaatio olisi voinut toimia täydellisesti. Räksyttäjiä on aina ollut, mutta nyt ihan järkeviltä tuntuneet ihmiset ovat kiillottamassa omaa kilpeään kuinka fiksuja HE olisivatkaan olleet jos joku olisi kuunnellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai kuvitellut, että olisit samassa asemassa vanhempien kanssa mitä tulee tuollaisiin päätöksiin? Joo, olet perheenjäsen, muttet vanhempi ja sellainen auktoriteetti kuin lasten vanhemmat. Sinuahan tuossa on ajateltu, ettei sun tarvitse tinkiä omasta ajastasi. Eihän ne sun lapsia ole, vaikka oletkin puolivanhempi, vai oletko? Kun et tainnut mainita oletteko naimisissa vai pelkkiä avopuolisoita. Jokatapauksessa naiivia kuvitella, että olisit samassa asemassa vanhempien kanssa.

Maailmassa on niin paljon kaikenlaisia naiiveja käsityksiä joita tässä juuri ropisee kun heinäsirkkoja myrkytettäessä mutta ei se sitä tarkoita etteikö se sattuisi kun ymmärrys kasvaa joten miksi olla ilkeä?

Mikä tuossa oli ilkeää? Joo kirjoitin aika suoraan, mutten omasta mielestäni ilkeästi. Olisin voinut nimitellä häntä vaikka idiootiksi, kun tuollaisia kuvittelee ja tuo olisi ollut ilkeää. Hyvä, että asia kuitenkin nyt valkenee hänelle. Voi sitten jatkossa muuttaa toimintamalliaan ja olla hieman sivummalla.

Niin, itse kuvittelin olevani sentään sen verran perheenjäsen että sentään nähtäisiin että 7- ja 8-v lasten olisi kuitenkin parempi olla päivisin aikuisen seurassa joka auttaa kouluhommissa ja laittaa lounaan jne kuin yksin kotona koko päivän.. mutta en näköjään sitten olekaan. Syy miksi ei puolison kanssa hankittu enää yhteisiä lapsia on se että hän sanoi että meillä on perhe kuitenkin ja hänen lapset on minun perhe. Onhan se vähän pettymys kun näin sitten käy..

Ja miksi ”minua on ajateltu ettei ole minun ajasta pois?” Ihan naurettava ajatus. Kyseessä on minun perhe, minulla ei ole muuta perhettä. Kyseiset lapset ja puolisoni on ainoa perhe, mitä tulen koskaan saamaan. Miksi haluisin pois aikaa omalta perheeltäni?

Että siksi tuntuu pahalta .. kun olin kyllä niin naiivi että luulin, että olen sillä tavalla tämän perheen jäsen. -ap

Miksi et etsi itsellesi lapsetonta mutta lapsia haluavaa miestä ja jätä sitä nykyistä idioottia?

t. mies

No se perinteinen : pelkään etten löydä enää kumppania.. ja tuntuu vaan aivan mahdottomalta miten pystyisin ikinä unohtamaan nykyiseni tai edes eroamaan. Ja että erosta toipumiseen menisi niin kauan että sitten olisi jo myöhäistä.. eihän se näin menisi välttämättä mutta nämä ajatukset pyörii mielessä. Vaikea luopua jostain mitä rakastaa . Niin vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai kuvitellut, että olisit samassa asemassa vanhempien kanssa mitä tulee tuollaisiin päätöksiin? Joo, olet perheenjäsen, muttet vanhempi ja sellainen auktoriteetti kuin lasten vanhemmat. Sinuahan tuossa on ajateltu, ettei sun tarvitse tinkiä omasta ajastasi. Eihän ne sun lapsia ole, vaikka oletkin puolivanhempi, vai oletko? Kun et tainnut mainita oletteko naimisissa vai pelkkiä avopuolisoita. Jokatapauksessa naiivia kuvitella, että olisit samassa asemassa vanhempien kanssa.

Maailmassa on niin paljon kaikenlaisia naiiveja käsityksiä joita tässä juuri ropisee kun heinäsirkkoja myrkytettäessä mutta ei se sitä tarkoita etteikö se sattuisi kun ymmärrys kasvaa joten miksi olla ilkeä?

Mikä tuossa oli ilkeää? Joo kirjoitin aika suoraan, mutten omasta mielestäni ilkeästi. Olisin voinut nimitellä häntä vaikka idiootiksi, kun tuollaisia kuvittelee ja tuo olisi ollut ilkeää. Hyvä, että asia kuitenkin nyt valkenee hänelle. Voi sitten jatkossa muuttaa toimintamalliaan ja olla hieman sivummalla.

Niin, itse kuvittelin olevani sentään sen verran perheenjäsen että sentään nähtäisiin että 7- ja 8-v lasten olisi kuitenkin parempi olla päivisin aikuisen seurassa joka auttaa kouluhommissa ja laittaa lounaan jne kuin yksin kotona koko päivän.. mutta en näköjään sitten olekaan. Syy miksi ei puolison kanssa hankittu enää yhteisiä lapsia on se että hän sanoi että meillä on perhe kuitenkin ja hänen lapset on minun perhe. Onhan se vähän pettymys kun näin sitten käy..

Ja miksi ”minua on ajateltu ettei ole minun ajasta pois?” Ihan naurettava ajatus. Kyseessä on minun perhe, minulla ei ole muuta perhettä. Kyseiset lapset ja puolisoni on ainoa perhe, mitä tulen koskaan saamaan. Miksi haluisin pois aikaa omalta perheeltäni?

Että siksi tuntuu pahalta .. kun olin kyllä niin naiivi että luulin, että olen sillä tavalla tämän perheen jäsen. -ap

Minulle tulee mieleen seuraavat:

Sanoitko nämä asiat miehelle suoraan? Vai sanoitko vain, että ”kyllä minä voin ottaa lapset”. Mies kun on kapistus, joka ei osaa lukea rivien välistä.

Vai onko syy lasten äidissä? Hänen viikoillaan hän haluaa päättää. Ja hän päätti näin. Kyse on itsemäärämisoikeudesta, ja hän ei tykkää, että sitä tulee kukaan kyseenalaistamaan. Hän kokee sen kontrollointina.

Kai se hyvä puoli on ikuisessa pessimismissä, etteivät mitkään illuusioni ole murtuneet. En ole koskaan luottanut työnantajien hyvyyteen, enemmänkin yllätyn lukiessani miljonääreistä jotka "hyvää hyvyyttään" maksavat työntekijöidensä palkan omasta pussistaan lomauttamisen sijaan. Näitä on tosi vähän. Ihmisten ahneus on päinvastoin rajatonta.

En ole myöskään koskaan uskonut että "elämä kantaa", vaan aina säästänyt pahan päivän varalle ja suunnitellut talouteni varautuen siihen, että työt saattavat loppua koska hyvänsä. Pidän myös terveydestäni ja kunnostani hyvää huolta; en luota siihen, että saisin hoitoa jos kerryttäisin itselleni kaikennäköisiä elintasosairauksia.

Oon aina jossain määrin ihmetellyt, kuinka naiivisti monet luottavat hyvinvointiyhteiskuntaan ja johonkin universaaliin oikeudenmukaisuuteen. Ei tarvitse kuin lukea historiaa, jotta tietää miten ohuen korren varassa tämäkin järjestelmä roikkuu ja minkälaisia petoja ihmisistä voi kuoriutua systeemin niin salliessa. Ei kannattaisi pitää yhteiskuntaamme itsestäänselvyytenä.

Tämä ei ole nyt illuusiota, mutta nyt oikeasti huomaa kuinka arvaamatonta elämä on. Vielä tammi-helmikuussa kaikki oli suht normaalisti Suomessa, mutta sitten maaliskuussa kaikki muuttui parissa viikossa.

Itse olen ehkä tajunnut tarkemmin sen asian, että muilla on oikeasti monesti läheisiä ja kaipaavat heitä tänäkin aikana ja se on tavallaan se "normaali" asia. Itsellä ei ole ketään niin jotenkin koen se ajatuksen vähän ihmeellisenä,  että kaikkissa lehdissä, ohjelmissa yms sanotaan, että muistakaa läheisiä tänäkin aikana ja ei tavallaan mietitä sitä ettei kaikilla ole niitä. Siinä tulee tavallaan se olo, että kuuluu johonkin marginaaliin. Silti pidän ajatuksesta, ettei kukaan jäisi yksin ja on hyvä, että läheisiä muistetaan, mutta samalla tulee ajatus, että minä olen jo "valmiiksi" yksinäinen ihan tavallisenakin aikana.

Samalla, kun luen ihmisten kommentteja ja viestejä niin moni ei halua eristäytynyttä elämää ja ymmärrän sen kyllä. Toisaalta siinä mielessä tulee miettineeksi omaa elämääni, kun oikeastaan elän sitä "poikkeustila" elämää muutenkin niin kuinka moni oikeasti kestäisi sellaista pitkään. Itse olen ehkä ajatellut ettei tässä nyt ole  mitään hätää ja kyllä minä kestän ja en tavallaan ole pitänyt sitä minään erikoisena asiana. Tulee silti mieleen, että jos onkin sellainen asia, joka olisi joillekin liikaa. Jos ihmistä ei tavallaan olekaan luotu kestämään sellaista elämää kun minä elän ja tavallaan se jonkun muun elämä "normaalimpi" elämä onkin se parempi vaihtoehto. Mietin vaan aina sitä, että tavallaan olen ajatellut, että kyllä minä kestän ja toisaalta elämässä ollut jo nyt vaikeampiakin aikoja.

Silti mietin, että jos se yksinäisyys ja eristäytynyt elämä onkin monelle aika paha juttu ja itse olen ihmeen hyvin ainakin tähän asti kestänyt sitä. Tuli vaan mieleen viesteistä jossa esim kaivattiin opiskelijayhteisöä niin minulla ei tavallaan ole ketään jota kaivata, joten ehkä juuri nuo asiat tuovat sen esiin, että ihmiset jaksavat paremmin jos on joku jonka näkemistä odottaa ja tietää, että läheiset kuitenkin muistavat ja on tavallaan se ero sen "korona-ajan" ja tavallisen elämän välillä, eikä se tavallinen elämä olekaan sitä "korona-elämää" sitten jatkuvasti. Tästä varmaan katosi jo ideakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että ihmisillä ei ole oikein mitään juteltavaa just nyt. Monet soittavat usein jos on joku pikku-uutinen, kertovat missä kävivät tai ketä tapasivat, mutta nyt vaan möllötetään himassa, sama meno kaikilla. En ottais henkilökohtaisesti.

Siis miten niin ei ole juteltavaa? En ymmärrä. Ihmiset lukevat, ajattelevat, oivaltavat, seuraavat luentoja, webinaareja, kuuntelevat radiota, tekevät töitä, keskustelevat keskenään ja saavat vaikka miten paljon ajatuksen ituja ja aineksia, ehkä jopa enemmän kuin ennen. Eivät kai keskustelun aiheet ja keskustelun syvyys riipu siitä, missä kävi ja ketä tapasi?