Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koronan murtamat illuusiot elämästäsi?
19.04.2020 |
Tämä koronavirus eristäytymisineen on hyvin monien totuuksien aikaa. Ihmisten illuusiot elämästään ja ihmissuhteistaan kyllä murenee huolella.
Mitä illuusioita virusaika on murtanut sinun elämästäsi?
Itse asun uusperheessä ja puoliso on aina korostanut miten olen perheen täysivaltainen osa, lapsille tärkeä yms. Silmät avautuneet tämän asian suhteen. Että varmaan olen samalla tavalla tärkeä kuin naapurin Ritva. Kun 7-ja 8-vuotiailla alkoi etäkoulu, puolisoni ja lasten lähivanhempi päättivät yhdessä että lasten on parempi olla päivittäin 7-8 tuntia yksin kotona kun puolisoni ja lasten lähivanhempi on töissä, kuin että lapset olisivat voineet olla meillä etäkoulussa jossa minä olen etätyöskentelemässä.
Eli siis mielummin lapset yksin tuntikausia päivässä ja lounaaksi tyyliin muroja. Tarjouduin jopa hakemaan ja viemään lapset pois päivän aikana koska minulla on joustavat työolosuhteet. Mutta asia on sovittu ja minun on tällä turha päätäni vaivata kuulema, ei tarvitse minun ”stressata asiasta”.
Ei sitten 😅 terveisin Yhtä Tärkeä Perheenjäsen
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ehkä tajunnut tarkemmin sen asian, että muilla on oikeasti monesti läheisiä ja kaipaavat heitä tänäkin aikana ja se on tavallaan se "normaali" asia. Itsellä ei ole ketään niin jotenkin koen se ajatuksen vähän ihmeellisenä, että kaikkissa lehdissä, ohjelmissa yms sanotaan, että muistakaa läheisiä tänäkin aikana ja ei tavallaan mietitä sitä ettei kaikilla ole niitä. Siinä tulee tavallaan se olo, että kuuluu johonkin marginaaliin. Silti pidän ajatuksesta, ettei kukaan jäisi yksin ja on hyvä, että läheisiä muistetaan, mutta samalla tulee ajatus, että minä olen jo "valmiiksi" yksinäinen ihan tavallisenakin aikana.
Samalla, kun luen ihmisten kommentteja ja viestejä niin moni ei halua eristäytynyttä elämää ja ymmärrän sen kyllä. Toisaalta siinä mielessä tulee miettineeksi omaa elämääni, kun oikeastaan elän sitä "poikkeustila" elämää muutenkin niin kuinka moni oikeasti kestäisi sellaista pitkään. Itse olen ehkä ajatellut ettei tässä nyt ole mitään hätää ja kyllä minä kestän ja en tavallaan ole pitänyt sitä minään erikoisena asiana. Tulee silti mieleen, että jos onkin sellainen asia, joka olisi joillekin liikaa. Jos ihmistä ei tavallaan olekaan luotu kestämään sellaista elämää kun minä elän ja tavallaan se jonkun muun elämä "normaalimpi" elämä onkin se parempi vaihtoehto. Mietin vaan aina sitä, että tavallaan olen ajatellut, että kyllä minä kestän ja toisaalta elämässä ollut jo nyt vaikeampiakin aikoja.
Silti mietin, että jos se yksinäisyys ja eristäytynyt elämä onkin monelle aika paha juttu ja itse olen ihmeen hyvin ainakin tähän asti kestänyt sitä. Tuli vaan mieleen viesteistä jossa esim kaivattiin opiskelijayhteisöä niin minulla ei tavallaan ole ketään jota kaivata, joten ehkä juuri nuo asiat tuovat sen esiin, että ihmiset jaksavat paremmin jos on joku jonka näkemistä odottaa ja tietää, että läheiset kuitenkin muistavat ja on tavallaan se ero sen "korona-ajan" ja tavallisen elämän välillä, eikä se tavallinen elämä olekaan sitä "korona-elämää" sitten jatkuvasti. Tästä varmaan katosi jo ideakin.
Sama juttu! Minun normaali elämä onkin monelle katastrofi. Enkä siis itsekään erityisemmin nauti elämästäni mutta en tiennyt että elän niiiiin epänormaalia elämää kuin miltä nyt vaikuttaa. Että monet muut onkin paljon hyväosaisempia minuun verrattuna kuin aiemmin tajusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt ei varsinaisesti ole illuusio, mutta yllätyin positiivisesti siitä, miten hyvin pärjään mieheni kanssa kaksin kotona. Molemmat teemme nyt etänä töitä. Kuvittelin, kun tämä alkoi, että tulen hulluksi, kun mieskin on kotona koko ajan. Minä olen tottunut tekemään töitä kotona ja olen nauttinut saadessani olla päivät itsekseni. Mutta meillä onkin ihan mukavaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy ap. Käy kunnon keskustelu aiheesta ja sen jälkeen kenkää jos asenne ei miehellä muutu. Toivottavasti ehdit saada vielä lapsen ja perheen jonkun toisen kanssa. Sinun ohittaminen tuossa tilanteessa oli vein ja ainoastaan törkeää.
Niin kyllähän tämä vähän ihmetyttää.. ja kun puoliso ei tosiaan yhtään ymmärrä miksi.
Vaan hän vain hokee että tässä asiassa ei ole kyse minusta vaan siitä mikä on paras lapsille! Ja he ovat hyvässä hengessä sopineet näin lähivanhemman kanssa ja lapset ovat tyytyväisiä myös, kun lapsilta kysyttiin , tämä on paras lapsille!
Olla koko päivä yksin kotona. Mielummin kuin kenenkään vastuullisen aikuisen seurassa. Että kyllä minä olen tainnut elää ihan eri universumissa 🤔
Ja puoliso sanoo että tietenkään en ole ulkopuolinen. Yhtä tärkeä ja perheenjäsen! Lasten vaan on parempi olla päivästä mielummin 7-8 tuntia keskenään yksin kuin minun seurassani 🤔
Kiva että joku ymmärtää tämän asian mitä koen..
Ja mukava on ollut lukea muidenkin kokemuksia näistä koronailluusioista, ei tässä ketjussa tarvinnut vain minusta puhua.
Siellä on lapsilla semmonen reviirinhaluinen av-mamma äitinä, että on kateellinen, jos te saisitte rauhassa bondautua etäkoulussa, kun hän on itse duunissa. Mielummin jättää lapset heitteille. Ja mies peesaa, kun ei halua sotaa.
Tsemppiä, kuulostat sydämelliseltä ja viisaalta ihmiseltä.
Minut on yllätyänyt se, että aiemmin oli vaikea löytää aikaa kasvisten pilkkomiselle, mutta nyt siihen on lupa, koska on poikkeusolot. Lisäksi en mussuta herkkuja kaapista vaan keksipakettikin saanut olla rauhassa yli kuukauden ja otan sieltä joskus yhden. Aiemmin olisi syöty kolmessa päivässä.
Paras ystäväni ei taida olla ystävä ollenkaan. Ei ole pitänyt mitään yhteyttä nyt kun on uuden puolisonsa kanssa etätöissä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi sillälailla jännästi että monet illuusioiden särkymiset, pelot, menetykset yms mitkä nyt on kollektiivisia sattui omalle kohdalle ennakoivasti vähän ennen kollektiivista koronakriisiä. Samalla lailla kun maailma miettii nyt että mitä tämä meille opettaa niin mietin muutama kuukausi sitten omassa elämässä ja nyt tämä on vähän kun katsoisi Salattuja elämiä uusintana. 🤔
Sama täällä, mutta minulla kaikki romahti jo viisi vuotta sitten. Minulla sentään oli pariksi vuodeksi säästöjä, kun yksinyrittäjän asiakkaat katosivat, mutta ne, joilla ei puskuria ole, pääsevät tähän peruuttamattomaan katastrofitilaan parissa kolmessa kuukaudessa. Junat tulevat olemaan pysähdyksissä aika monta kertaa, ennen kuin olosuhteet ovat siivonneet kaiken menettäneet ammatinharjoittajat pois yhteiskunnan niskoilta.
Onnekseni kerroin omasta tilanteestani vain ani harvalle ihmiselle; nyt olen huomannut, miten valtavasti vahingoniloa tunnetaan muiden onnettomuudesta. Olen hämmästynyt siitä tietämättömyyden ja yksinkertaisuuden määrästä, jota näinkin hyvin peruskoulutetussa maassa vielä on. Tiedän, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, mutta sitä en tiennyt, että niitä tynnyreitä on niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä onko se illuusio mutta tästä olen hieman häkeltynyt...
Pitkäaikainen ystäväni ja hänen miesystävänsä lopettivat tupakanpolton koska tupakoitsijat kuuluvat riskiryhmään.
Samainen kaveri ei kyennyt lopettamaan polttamista viime vuonna kun oli raskaana.
Kun oma terveys on jollain lailla uhattuna se olikin helppoa, mutta raskaus ei ollutkaan tarpeeksi iso syy lopettamiseen. Eikä muuten polttanut mitenkään vähän raskaana ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä onko se illuusio mutta tästä olen hieman häkeltynyt...
Pitkäaikainen ystäväni ja hänen miesystävänsä lopettivat tupakanpolton koska tupakoitsijat kuuluvat riskiryhmään.
Samainen kaveri ei kyennyt lopettamaan polttamista viime vuonna kun oli raskaana.
Kun oma terveys on jollain lailla uhattuna se olikin helppoa, mutta raskaus ei ollutkaan tarpeeksi iso syy lopettamiseen. Eikä muuten polttanut mitenkään vähän raskaana ollessaan.
Tuttavani lopetti tupakoinnin ensimmäisen raskautensa ajaksi, mutta koska lihoi sinä aikana aika paljon, tietoisesti jatkoi polttamista toisen raskauden ajan. Hän olisi siis pystynyt lopettamaan, mutta ei halunnut. Nyt hän harkitsee tupakoinnin vähentämistä, kun hänen lähisukulaisensa on viime metreillään vuosikymmenien tupakoinnin seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien läheisten suhteen ei ole mennyt ihan sen mukaan kun itse arvelin ketkä ovat noudattaneet rajoituksia & olleet varovaisia ja ketkä ei. Esimerkiksi isäni, jota aina olen pitänyt todella fiksuna, on vähät välittänyt. Edelleen käy jatkuvasti ties missä ihmisten ilmoilla. Samalla vaarantaa äitini terveyden :(
Kaveriporukasta ovat korostuneet ne joiden kanssa muutenkin pitää yhteyttä, monet joille olen yrittänyt olla hyvä kaveri ja kai ollut sitten aina se aktiivinen, eivät pidä yhteyttä. Jos soittelen/laitan viestiä vastavan yhdellä sanalla.
Lasten opettajista selvinnyt myös lisäksi ne jotka pystyvät nopealla aikataululla muuttamaan opetustaan ja ketkä ei.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei varsinaisesti ole illuusio, mutta yllätyin positiivisesti siitä, miten hyvin pärjään mieheni kanssa kaksin kotona. Molemmat teemme nyt etänä töitä. Kuvittelin, kun tämä alkoi, että tulen hulluksi, kun mieskin on kotona koko ajan. Minä olen tottunut tekemään töitä kotona ja olen nauttinut saadessani olla päivät itsekseni. Mutta meillä onkin ihan mukavaa yhdessä.
Meillä varsin samanlainen juttu. Nyt alkoi kuudes etätyöviikko (pakotettu, menisin takaisin vaikka huomenna jos vain saisin) ja on mennyt tosi hyvin. Mies on jo vuosia tehnyt etätöitä 2 tai 3 päivää viikossa; minä en koskaan. Mietin etukäteen että mitenkähän tämä sujuu kun ollaan kotona ja samassa (ei valtavassa) huoneessa kumpikin tekemässä etätöitä, ja sitten vielä muukin aika lähes koko ajan yhdessä (kun ei ole mitään paikkaa minne voisi mennä). Olen ollut iloisesti yllättänyt miten mukavaa ja helppoa on ollut. On tullut jopa jotain uusia positiivisia juttuja, kuten se että käydään lounasaikaan yhdessä tunnin kävelyllä. Ei meillä ikinä ennen ollut mahdollisuutta tuollaiseen.
Alue: Aihe vapaa
Sitä saa, mitä tilaa. Itse olen optimismi ja uskon unelmiini. Olenkin saanut elämääni todella paljon hyviä asioita ja noussut vaikeuksistakin ylös ehkä keskimääräistä nopeammin. Tai ainakin oppinut niistä. Mikään ei ole niin hirveää kuin kyyninen ja "pessimisti ei pety" elämänasenne. Sori vaan.