Vaivaako teitä miehenne aiemmat suhteet? Kyselettekö niistä miehiltänne paljon? Mä kyselen ja mies ei tykkää siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mua vaivaa vaan se että tää omistuskämppä missä asutaan on miehen exän kanssa valittu. Suhteen alussa Mies kertoi suurinpiirteisittäin ja minä exästäni.

No voi herraisä. Mekin asumme talossa, jonka mies hankki edesmenneen puolisonsa kanssa ja jonka sisustus on em. puolison suunnittelema (hän oli luovan alan ammattilainen ja persoonallinen sisustustyyli toimii edelleenkin). Kohta, kun lähden pihatöihin, niin ei minulle ole ongelma vetää edesmenneen puolison kumisaappaita jalkaan ja puutarhahansikkaita käteen ja käyttää hänen hankkimiaan työkaluja ja jatkaa hänen kasvattamiensa kasvien hoitoa. Eikä kyse ole siitä, että hän on kuollut, ihan yhtä lailla pystyisin käyttämään ex-puolisonkin tavaroita (tosin ex tuskin olisi jättänyt niitä käytettäväksi).

Tiedän puolisoni olleen kerran naimisissa em. vaimonsa kanssa, muuta en tiedä eikä kiinnosta. Hän tietää minun olleen naimisissa ja on tavannutkin eksäni, ja että minulla oli muutaman vuoden suhde 2000-luvun puolivälissä, mutta eipä ole koskaan mistään muusta kysellyt.

Kyllä vaivaa miesystävän entiset. En ole kysellyt, mutta mies on kertonut jotain jo heti ihan alussa. Vaivaa sekin, että on lastensa äidin kanssa hyvä ystävä ja on loukannut mm siten, että sanoo luottavansa tähän exään enemmän kuin minuun. Kerran olen kysynyt, että mihin suhde exään päättyi, mutta sain ympäripyöreitä vastauksia.

Olen nyt tyytynyt jotenkin osaani. Olin alussa hurjan rakastunut, mutta jotenkin tässä on tullut tajunneeksi etten ole aiempien suhteiden veroinen ja homma on latistunut. Rakastan, mutta miten minäkään voin luottaa. Tunnen itseni välillä huonoksi.

Kaikki te ak*t, joita vaivaa puolisonne entiset. Miksette laittaneet heti synnyttyänne mahdollisesti tulevalla puolisollenne viestiä: "Älä nyt vaan mene sekaantumaan kehenkään muuhun. Odota minua, ole tulossa. Pitää vaan kasvaa ensin aikuiseksi."  Niinkö, ettei ollut vielä tietoa tästä tulevasta? Miksi nyt sitten kyselet puolisoltasi, miten monta, keitä ja miksi? On sitten tuo aikuiseksi kasvaminen vielä(kin) kesken.

Ei vaivaa lainkaan, mutta olen hänen menneisyydestään kiinnostunut, ja jos mieleen tulee jotain kysyttävää, kysyn ihan samoin kuin kysyn myös hänen ystävistään ja perheestään.

Exät on osa hänen menneisyyttään ja olleet osana muokkaamassa hänestä sellaista kuin hän on, minusta tästä on ihan luonnollista keskustella hyvässä hengessä. Ei minua vaivaa sekään jos mies kertoo jonkun exään liittyvän muiston, minulle se on aivan sama asia kuin muiston jakaminen kavereiden kalareissusta.

Pakkomielteinen ja mustasukkainen tivaaminen on sitten asia erikseen, siitä en pidä.

Ap, älä hermoile menneistä. Huolestu miehesi tulevista naisista.

Ei ole miestä, mutta ei kyllä vaivaisi jos olisi. Menneisyys saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaivaa miesystävän entiset. En ole kysellyt, mutta mies on kertonut jotain jo heti ihan alussa. Vaivaa sekin, että on lastensa äidin kanssa hyvä ystävä ja on loukannut mm siten, että sanoo luottavansa tähän exään enemmän kuin minuun. Kerran olen kysynyt, että mihin suhde exään päättyi, mutta sain ympäripyöreitä vastauksia.

Olen nyt tyytynyt jotenkin osaani. Olin alussa hurjan rakastunut, mutta jotenkin tässä on tullut tajunneeksi etten ole aiempien suhteiden veroinen ja homma on latistunut. Rakastan, mutta miten minäkään voin luottaa. Tunnen itseni välillä huonoksi.

Vähän sama tarina. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kolme vuotta, ja hänellä on edelleen yhteinen talo ja asuntolaina exänsä kanssa. Ei tietenkään asu siellä enää ja lapsetkin jo täysi-ikäisiä. Olen aika monesti kysellyt miksei hoida eroaan loppuun ja vastaus on aina että ex-vaimo ei suostu myymään taloa. Enpä tiedä kauanko viitsin jatkaa tätä suhdetta enää, kun tuntuu että mies on enemmän sitoutunut exäänsä kuin minuun.

Ei vaivaa, kun niitä ei ole miehellä ollut. Itselläni yksi parinkymmenen vuoden avoliitto, josta yksi lapsi. Olemme molemmat 44-vuotiaita, olleet yhdessä 3 vuotta, josta 1,5 vuotta avoliitossa. Kesällä menemme naimisiin, molemmat ensikertaa.

Ei kummemmin vaivaa. Eksät parin tuhannen kilometrin päässä muutenkin.

Kyllä kyselen. Miehellä ollut ainakin kolme pidempää suhdetta, joten ovat olleet iso osa hänen elämää. Näin seitsemänkin vuoden jälkeen asioista keskustelemalla opin tuntemaan häntä paremmin joka kerta, kun vaikka vanhoista suhteista jutellaan.

Vaivaa. Miehellä kolme suhdetta takana, niin on monta mietittävää/vaivaavaa.

Ei vaivaa, ihmissuhteet kuuluvat olennaisena osana elämään ja henkiseen kasvuun. Mies ei ole olemassa minua varten enkä minä miestäni varten. Ei ole mitään mystistä kohtalon kuiskutusta joka olisi käskenyt meitä pyörittelemään peukaloitamme kunnes kohtaamme toisemme. Mustasukkaisuus miehen entisestä kumppanista olisi outoa, jos suhde on päättynyt niin siihen on ollut hyvä syy. Enkä usko että meidänkään suhteemme olisi alkanut jos emme pitäisi toisiamme parhaana vaihtoehtona. Toki omista kipukohdista edellisessä suhteessa voi oma-alotteisesti kertoa jos menneisyyden tapahtumat vaikuttavat nykyiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaivaa miesystävän entiset. En ole kysellyt, mutta mies on kertonut jotain jo heti ihan alussa. Vaivaa sekin, että on lastensa äidin kanssa hyvä ystävä ja on loukannut mm siten, että sanoo luottavansa tähän exään enemmän kuin minuun. Kerran olen kysynyt, että mihin suhde exään päättyi, mutta sain ympäripyöreitä vastauksia.

Olen nyt tyytynyt jotenkin osaani. Olin alussa hurjan rakastunut, mutta jotenkin tässä on tullut tajunneeksi etten ole aiempien suhteiden veroinen ja homma on latistunut. Rakastan, mutta miten minäkään voin luottaa. Tunnen itseni välillä huonoksi.

Vähän sama tarina. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kolme vuotta, ja hänellä on edelleen yhteinen talo ja asuntolaina exänsä kanssa. Ei tietenkään asu siellä enää ja lapsetkin jo täysi-ikäisiä. Olen aika monesti kysellyt miksei hoida eroaan loppuun ja vastaus on aina että ex-vaimo ei suostu myymään taloa. Enpä tiedä kauanko viitsin jatkaa tätä suhdetta enää, kun tuntuu että mies on enemmän sitoutunut exäänsä kuin minuun.

Olen tuo ap ja jatkan vielä. Mekin ollaan oltu yhdessä kolme vuotta ja miesystävälläni on edelleen avain entiseen kotiinsa, missä exänsä asuu. Lapset heillä jo aikuiset myös. Sekin loukkaa, kun olen tarjonnut avainta omaan kotiini niin hän ei ole huolinut. En tiedä miten olis ja mitä tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaiva, eikä oikeastaan kiinnostakaan. Meidän suhteessa taas nimittäin mies kyselee koko ajan ja sitten vetää herneet nenään. Nykyään sanon saman tien, etten enää aio puhua niistä. En ymmärrä miksi hänellä niin pakkomielle saada tietää, kenellä oli suurin vehje ja kuka oli pihi ja oliko joku tosi pervo 😑.

En ole erityisesti kysellyt. Joskus on tullut humalassa puheeksi. Siksi en oikeastaan enää halua suhteisiin naisten kanssa. Koko on sen verran ratkaiseva tekijä eikä minusta ole kilpailemaan. Tavis koko niin parempi elää yksin.

Miehen viimeisin suhde häiritsee minua, koska miehen ex oli pulska seinäruusu joka kontrolloi ja manipuloi. Kyseinen nainen on myös suhteemme aikana syyllistänyt miestään liian nopeasta etenemisestä kanssani ja vaatii miestä soittelemaan ja olemaan yhteydessä, vaikkei mies halua. Häiritsee siis tuo miten kyseinen nainen ei osoita kunnioitusta minua ja suhdettamme kohtaan ja toisaalta se, että mies on ollut rakastunut tuollaiseen ulkoisesti ja sisäisesti vastenmieliseen pirttihirmuun samalla kun itse paljon kevyempänä ja miestä paapomana saan kuunnella naljailua ja arvostelua ulkonäöstäni. 

Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä, eikä ole ikinä tullut mieleen kysyä mitään, meitä edeltävältä ajata.

Ei miestäkään ole kiinnostanut oma historiani.

Vierailija kirjoitti:

Miehen viimeisin suhde häiritsee minua, koska miehen ex oli pulska seinäruusu joka kontrolloi ja manipuloi. Kyseinen nainen on myös suhteemme aikana syyllistänyt miestään liian nopeasta etenemisestä kanssani ja vaatii miestä soittelemaan ja olemaan yhteydessä, vaikkei mies halua. Häiritsee siis tuo miten kyseinen nainen ei osoita kunnioitusta minua ja suhdettamme kohtaan ja toisaalta se, että mies on ollut rakastunut tuollaiseen ulkoisesti ja sisäisesti vastenmieliseen pirttihirmuun samalla kun itse paljon kevyempänä ja miestä paapomana saan kuunnella naljailua ja arvostelua ulkonäöstäni. 

Varmaan melkoinen peto sängyssä. Mies voi blokata hänet halutessaan, ja toisille se ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa. Ehkä mies kokee sinut helpoksi kynnysmatoksi eikä arvosta sinua sen takia. Miksi olet hänen kanssaan?

Ei vaivaa. Ei mua juurikaan kiinnosta miehen aiemmat suhteet. On ihan ymmärrettävää, että 31-vuotiaalla miehellä on niitä. Ehkä enemmän ihmetyttäisi, jos ei olisi.

Ei vaivaa, vaikka tiedän että niitä on ollut paljon. Itseasiassa päin vastoin, muut ovat jo kouluttaneet. 😂 Joskus uteliaisuuttani kyselin jotain, mies ei halunnut aiheesta juuri puhua. Arvostan sitä, varmaan vaivaisi se, jos haluaisi niistä minulle kertoa.

Hanki ap itsetunto. Tuollainen on sairaalloista mustasukkaisuutta.

Eksää alkoi yhtäkkiä vaivata entiset suhteeni vuoden yhdessäolon jälkeen. Alkoi hirveä tenttaaminen että kuinka monta oli ollut, mitä olin tehnyt niiden kanssa, millaista oli, onko ollut enemmänkin, valehtelenko, himoitsitko myös kaverimiestä, ootko varma ettet pannut tuota ja tätä ja kaikkia.

Jäi eksäksi aika nopeasti tuon jälkeen, kun sain selville että tyyppi alkoi viestitellä miespuolisille tutuilleni selkäni takana kysellen noita samoja. Ihan pimee tyyppi.