Lue keskustelun säännöt.
Vuosien ja vuosien mietiskelyn ja pohdinnan jälkeen tuliin siihen tulokseen etten pärjää Suomessa.
18.04.2020 |
Tämä on maa jossa jää vain jalkoihin jos ei ole robotti luonne. Olen itse eksentrinen ja rauhallinen ihminen enkä ole koskaan ole sovinnut tähän yhteiskuntaan. Kaikki suorittavat kouluja, harrastuksia, työelämä. Olen aina täysin vierastanut tota ankeeta ja harmaa rytmiä, itse rakastan romanttiset rantakävelyt, saatan kesäällä illalla mennä hienossa mekossa tai korkokengissä yksin kävelylle ja nauttimaan, tunnen olevani outo kun koiranulkoiluttajat jäävät tujottamaan epäilyrtävästi. Onhan muuallakin arki mutta siihen on aina jotain ekstraa, maailma on muualla isompi ja se myös tarkoittaa enemmän valikoimaa.
Tiedän ettei kukaan tuu mua ymmärtämään mutta se että meillä Suomessa on systemaattisesti etelästä pohjoiseen on täsmälleen samanäköiset S Marketit ja K Kaupat, saavat mua täysin masentumaan. Ei tasan tarkkalleen mitään moninaisuutta.
Huomaa kun käy Saksassa, tai muualla, niin et koskaan tiedä mitä löydät. Tämä on myös syy miksi netistä jopa tilaan esim. Makeiset muualta.
Edelleenkin se arki on joka paikassa ja, ja joo tiedän Suomessa on maailman paras hyvinvointijärjestelmä eikä täällä jätetä pulaan mutta kun se ei korvaa sitä apatian, yksinäisyyden ja vaihtelun puute.
Suomi on valitettavasti sokeasti mennyt eteenpäin ja ratsastanut tekniikalla ja morderneilla asioilla,unohtamalla perinteet, historiat. Vähän niinkuin Amerikoissa.
Ilmapiiri on äärimmäisen tukahduttavaa. Täällä on ihmisillä niin korkea moraali ja ollaan ahkeria, mutta se sitten sulkee ulos kaiken muun, tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Kaikkea on pelkkää suoritusta rankalla kädellä.
Tiedän olen näköjään kamalan heikko kun en osaa vuosikymmenestä toiseen hampaat irveessä ja tuulipuvussa lähteä töihin ja syödä einestä. En vain osaa.
Itse olen romanttinen ihminen, töitä tehdään sydämmellä ja hellyydellä, rakastan ruuanlaittoa.
Olen yrittänyt teinistä lähtien muuttaa itseäni jotta sopisin tähän suorittamisen yhteiskuntaan mutta kun en vain kykene.
Ulos jään kun työpaikalla on mulla hienot eväät ja haluan rauhassa syödä, mulle naureskellaan. En ymmärrä! Miten se on työstä pois?? Kun olen iloinen ja rauhallinen olen sen lisäksi saanut tuhat kerta aikaisemmin kuin muut.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Onnea valitsemallasi tiellä. Suomen kieli on jo näköjään sinulta unohtumassa.
Tämä sama erityisesti sijamuotojen kanssa painiskeleva kirjoittaja on jo vuosia valittanut kamalista suomalaisista sekä Ilta-Sanomien että HS:n mielipidepalstoilla. Aina häntä tuijotetaan ja inhotaan, kun hän on niin iloinen ja tyylikäs. Kumma juttu, että noin ahkerasti valittava ja hirveästi kärsivä ressukka ei ole vieläkään lähtenyt sinne ulkomaille, josta hän selvästi on kotoisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et osaa suomea? Olet ilmeisesti Venäjältä kotoisin, oletko inkeriläinen? Mikset lähtisi takaisin kotimaahasi. 🌝
Herra Hakkarainen sanoo 60-vuotishaastattelunsa (eilinen Iltalehti) lopuksi tiiviin totuuden: "Täällä Suomessa joku nutturapää on heti vahtaamassa, teet sitten mitä tahansa." Ymmärrän keskustelunavaajaa. Täällä on rumaa, tasapäistävää ja tehokasta.
Olen saanut työni puolesta tutustua maailmaan. Voin sanoa varauksetta, että missään muualla ei ole yhtä junttimaista, kateellista, pikkumaista, typerää, itsekeskeistä, epäempaattista, lähimmäiselle pahaa toivovaa, epävarmaa, onnetonta, alistuvaa, pelkurimaista, pikkusieluista ja säälittävää kansaa. Että parannettavaa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen suomalainen, aavistuksen saksalaista sekä ruotsalaista taustalla. Olen nähnyt maailman laajemmassa skaalassa ja elänyt myös ulkomailla.
Tiedän mistä puhun. Arvostan aivan suunnattomasti Suomen järjestelmä mutta ihmiset huolestuttavat minua. Ollaan äärimmäisen vihamielisiä, aina arvostellaan ja lokeroidaan, ylipäätän tietty velttous ja masentuneisuus huolestuttaa minua. Yksinäisyys, suurta armottomuutta ittensä ja muita kohtaan.
Ei Saksassa näin rajuja ongelmia ole.
Niinhän sinäkin teet ja aika rankasti vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut työni puolesta tutustua maailmaan. Voin sanoa varauksetta, että missään muualla ei ole yhtä junttimaista, kateellista, pikkumaista, typerää, itsekeskeistä, epäempaattista, lähimmäiselle pahaa toivovaa, epävarmaa, onnetonta, alistuvaa, pelkurimaista, pikkusieluista ja säälittävää kansaa. Että parannettavaa olisi.
Ihan pikkuisen arvostelevaa ja lokeroivaa?
"Täällä Suomessa joku nutturapää on heti vahtaamassa, teet sitten mitä tahansa."
Herra Hakkarainen sen sanoi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla syntyperäinen suomalainen? Minäkään en ole ja siksi en ehkä sopeudukkaan, vaan veri vetää muualle. Miksi et muuttaisi pois? Tässä yhteiskunnassa ja elämän mallissa ei ole mitään vikaa, se ei vain sovi kaikille.
Voinko minäkin tunnustaa, etten ole kunnon suomalainen, kun esi-isät tuli Ruotsista 1700-luvulla? Tähän päivään mennessä ei minun suvussa olla täysin sopeuduttu. Asuin lapsena Itä-Suomessa, jossa oli osittain aika mukavaakin asua. Monet ihmiset olivat puheliaita ja avoimia, vaikka oli toki ilkeyttä ja nurkkakuntaisuutta myös. Hämeeseen jouduttuani ymmärsin syvällisesti, että minun geeneillä ei voida menestyä tässä maassa. En jaksa kuunnella monotonista horinaa, jossa tahaton huumori on ainoa ilopilkku. En jaksa esittää tylsämielistä, koska vain tylsämielisyys katsotaan Suomessa osaamiseksi. On pakko olla aina haudanvakava, tai muuten olet epäilyttävä.
Olen tosin asunut ulkomaillakin, ja elämä on helpompaa kun saa olla oma itsensä, mutta toisaalta kulttuureissa, joissa arvostaan nokkeluutta, älyä ja omatoimisuutta, on myös omalla tavallaan haastavaa menestyä. Siellä pitää olla aikaansaava, älykäs ja ahkera. Suomessa pärjää jotenkin vaikkei tekisi mitään. Kun pääsee sopivaan suojatyöpaikkaan, saamattomuus on jopa hyve. Joten suo siellä, vetelä täällä.
francophile kirjoitti:
Herra Hakkarainen sanoo 60-vuotishaastattelunsa (eilinen Iltalehti) lopuksi tiiviin totuuden: "Täällä Suomessa joku nutturapää on heti vahtaamassa, teet sitten mitä tahansa." Ymmärrän keskustelunavaajaa. Täällä on rumaa, tasapäistävää ja tehokasta.
Herra Hakkaraista kyttää ilmeisesti nutturapäät, minua keski-ikäisenä naisena kyttää aina joku ikäloppu lajiniilo, joka todellakin tietää millä puolella pururataa saa kävellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys 1:
Oletko sinä löytänyt ystäviä Suomesta?
Joillakin ihmisillä ahdistuksen ja negatiivisuuden taustalla on yksinäisyys. Tai erilaisuuden tunne. Tai tunne, että ei kuulu joukkoon, ettei hyväksytä joukkoon.
Itsellänikin, suomalaisella, kesti vuosia - jollei vuosikymmeniä - löytää oma yhteisöni.
Kysymys 2:
Mikä sinua pidättelee Suomessa? Maailma on auki, voi matkustaa toiseen maahan tai jopa muuttaa toiseen maahan. Jos yhdessä paikassa ei ole kivaa, aina voi muuttaa.
Tuulipuku ja einekset?
Kyllä Suomeen muutakin mahtuu :)
Suomi on itse asiassa hyvinkin rohkeiden ihmisten maa. Painolastina tosiaan pahimpaan varautumisen tarve historiallisista syistä, mutta lääniä ja henkistäkin tilaa riittää, jos uskaltaa olla oma itsensä ja kestää ihmislajille tyypillisen ensipaheksunnan (globaali ilmiö).
Näennäinen (pinta)suvaitsevaisuus Keski- ja Etelä-Euroopassa peittää alleen tiukemmat roolit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut työni puolesta tutustua maailmaan. Voin sanoa varauksetta, että missään muualla ei ole yhtä junttimaista, kateellista, pikkumaista, typerää, itsekeskeistä, epäempaattista, lähimmäiselle pahaa toivovaa, epävarmaa, onnetonta, alistuvaa, pelkurimaista, pikkusieluista ja säälittävää kansaa. Että parannettavaa olisi.
Tuollainen kommentti on niin tyypillinen siihen pieneen suomalaiseen vähemmistöön kuuluvalta, joka likaa omaa pesäänsä ja piehtaroi siinä.
Suurin osa onneksi on fiksua väkeä.
Ap, olet hyvin suvaitsematon itse suomalaisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap - minä ymmärrän sinua täysi. Asun itse ulkomailla lämpimässä maassa ja aina Suomessa se ankeus iskee päin pläsiä.
Ihmiset ovat vakavia ja tuntuu, että aikuisuuteen kuuluu Suomessa ilottomuus. Onhan suomen kielessäkin mm. termit tyhjännauraja ja tekopirteä. Siis iloinen ja pirteä ei Suomessa saa olla tai on outo ja käyttäytyy yleisistä normeista poikkevalla tavalla eikä ole ns. uskottava tyyppi.
Tämä aloitus on kummallinen.
Outoa kuvitella, että ei saisi syödä töissä hienoja eväitä rauhassa, tai että siinä olisi eroja muihin maihin. Tai ettei voisi mennä kesämekossa kävelemään rannalle. Sehän on aivan normaalia.
Nuo jutut taitavat olla ap:n omassa mielessä. Kannattaa lopettaa miettimästä niitä ja elää vaan, niin kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Utelias. kirjoitti:
Missä sitten kuvittelit pärjääväsi paremmin?
En ajatellut pärjääväni missään paremmin, en ole titteleiden ja rahan perässä kuten suomalaiset. Haluan elää vaatimatonta ja arvokasta elämää jossain muualla, missä on muuta kun vain lenkkipolkuja, S ja K ketjut ja työpaikka jossa on kaikki huonosti.
Hassua, kun briteistä ja Yhdysvalloista tänne muuttaneet tutut aina ylistää Suomessa juuri sitä, että täällä kukaan ei piittaa titteleitä ja rahasta, vaan elämä on niin paljon rennompaa.
Miten ap voi luulla olevansa erilainen, kun hän tykkää ruuanlaitosta, eikä pidä eineksistä?
Eikö ihan tutkitusti ruuanlaitto ole suomalaisten yksi rakkaimmista harrastuksista? Ja eineksiähän paheksutaan laajalti.
Ja kun ap ei haluaisi mennä töihin tuulipuvussa, hän luulee olevansa erilainen. Itse en ole koko elämäni aikana nähnyt Helsingissä kenenkään menevän töihin tuulipuvussa. Se tuulipukuun pukeutuva juuri olisi se erilainen, ei muulla lailla pukeutuva.
Veikkaan ap:n ongelman olevan, että hän kaipaa sosiaalista nousua. Eli on ilmeisesti kotoisin työväenluokasta (tai jostain vastaavasta?), mutta haluaisi olla keskiluokkainen. Hän siis ns kokee olevansa erilainen kuin se viiteryhmä,johon hän kuuluu, ja luulee sen johtuvan Suomesta, eikä sosiaaliluokasta.
Ap muistuttaa yhtä tuttuani, joka on kotoisin pikkukaupungista työväenluokkaisesta perheestä,muutti Helsinkiin, alkoi pukeutua hienosti ja harrastaa ruuanlaittoa ja viininmaistelua, tutustua julkkiksiin jne. Eli alkoi toteuttaa sosiaalista nousua omalla kohdallaan vähän nousukasmaisesti. Se on minusta ihan ok. Muiden syyttely vääränlaisiksi sen sijaan ei ole ok.
En koskaan kykene ymmärtämään, miksi joku antaa ulkopuolisten rajoittaa elämäänsä noin. Mä puen mitä haluan kävelylle eikä tule mieleenkään piitata siitä, mitä joku muu ajattelee.
Ajatuksia?
Ihmetyttää että kysytään sukujuuria, sitten kun kertoo niin ei kelpaa. Mikä logiikka tämä on? En nyt halu vääntää rautalangasta.
Halusin vain keskustella siitä että miten muut kokevat elämää ja asiat.