Miksi joitakin ei vakinaista koskaan? Tuli mieleen näin lomautuksiin liittyen.
Meillä on lomautukset töissä ja tuli vaan tällainen mieleen. Miksi joitakin ei vakinaisteta koskaan? Mulla on työkavereissa muutama ikuisuusmääräaikainen, jotka ovat olleet meillä tai muissa yksiköissä/osastoilla vuosia töissä, mutta heitä ei vakinaisteta. Ainakaan näin työkaverin näkökulmasta heissä ei ole mitään vikaa, jonka takia heitä ei voisi vakinaistaa. He tekevät työnsä oikein hyvin, eivät lintsaa ja saikuta ja ovat mukavia ihmisiä. Sitten jotkut uudet tulevat heittämällä suoraan vakkaripaikalle.
Tuntuu ikävältä näin lomautusaikana. Pari vuosia meillä ollutta sai nyt lähtöpassit, koska sopimusta ei voida uusia lomautusten takia. Yksi työkaverini on ollut töissä täällä 7 vuotta ja joutui pois, mutta yksi pari viikkoa sitten ihan uutena aloittanut saa jäädä, koska hänellä on sopimusta loppuvuoteen. Varmasti hänkin ansaitsee työpaikkansa, mutta harmittaa pois potkittujen puolesta. Tiedän, ettei elämä ole reilua, mutta jotenkin nyt vaan korostuu työelämän epäreiluus tällaisena aikana.
Mulle tulee tunne, että työnantaja ei näe meitä ollenkaan ihmisinä. Olemme vain nimiä paperissa. Pyyhkiydymme tuosta vaan pois ja uusia tulee tilalle. Vanhat potkitaan ulos ja pomo-osastolla se ei tunnu missään. Ilmeisesti työeämässä pitäisi olla joku robotti, joka ei tunne mitään. Menee ilo työnteosta, kun ei tunne olevansa työntekijänä kovinkaan arvokas.
Onko kenelläkään samoja ajatuksia?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kyllä ihan oikeasti, että työntekijänä on vain kuluerä ja rasite työnantajalle. Meilläkin pitkään määräaikaisena olleet ovat päälle kolmekymppisiä naisia, joten varmaan pelko lasten saamisesta on yksi syy.
Turha nyt yrittää lietsoa vihaa aiheettomasta. Kyllä se syy löytyy aina työkokemuksesta, työpanoksesta jne. Kuntatyönantajilla paljon määräaikaisia työntekijöitä ja vakinaisen toimen/viran täyttöehdot tulevat ihan laista. Työnantajan nyt vain on pakko palkata se kokeneempi.
Mikä sitten selittää se, että joku on voinut olla saman työnantajan palveluksessa 10-15 vuotta ja on koulutettu ja pätevä? Ja silti ei ole vakinaistamisen arvoinen? Ketään oikeasti huonoa ei pidetä töissä pätkissä kymmentä vuotta. Jotain "huonoa" katsotaan yksi sopimus ja annetaan ehkä mahdollisuus vielä parin sopimuspätkän verran. Mutta kukaan ei katsele nurkissaan jollain tavalla hankalaa ihmistä kymmentä vuotta ellei ole niin perseinen työpaikka ja työnantaja, että kukaan hyvä ei halua tulla sinne töihin.
Kyllä se syy löytyy aina siitä työntekijästä. Nämä 'kymmenen vuotta määräaikaisena' olleet unohtavat usein kertoa, miten ovat puolet tuosta ajasta olleet ihan vapaaehtoisesti työttöminä välillä jne.
No esimerkiksi minä olen ollut 8 vuotta määräaikainen enkä päivääkään työttömänä välissä.
Miten työantaja on perustellut noin pitkän määräaikaisuuden ja mitä ammattiliittosi on ollut tästä mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä on hyvä kysymys. Olen ollut kohta 7 vuotta määräaikaisena, ensin valmistumisen jälkeen 4 vuotta yhdellä, ja lähdin pois kun vakipaikat menivät muille. Nyt kolme vuotta toisella työnantajalla. Hoitoala. Enkä päivääkään työttömänä. Vakipaikkoja ei ole aina pakko laittaa hakuun, riippuen kunnan omista säännöistä. Kun vakinaistetaan ilman hakua, ei tarvitse ottaa pätevintä, vaan otetaan se, joka on pärstäkertoimeltaan paras, tai ei ikinä kritisoi asioita. Minä taas en jaksa vuositolkulla olla epäkohdista hiljaa.
Kunnalla on valtavasti määräaikaisia, koska vakkarit ovat milloin milläkin vapaalla. Tai sitten vitkastellaan vapautuneen toimen täytössä, nytkin on yksi ollut viime syksystä saakka ilman vakituista tekijää, vaihtuvat sijaiset ovat hoitaneet työt. Sitä en tiedä mitä määräaikaisuuden perusteeksi on keksitty.
Jos olisit vielä muutaman vuoden ollut tuolla ensimmäisellä työnantajalla olisit saanut sen vakipaikan. Jos vakipaikat menevät sivusuun niin mielestäni paras mielenosoitus lähtemisen sijaan on odottaa, että vihdoin saa paikan (jos jo neljä vuotta takana samoissa töissä ja joku valitaan sinun sijaan kannattaa valinta kyseenalaistaa luottamusmiehellä) ja paikan saamisen jälkeen jäädä opintovapaalle ja milloin millekin vapaalle.
Vierailija kirjoitti:
No esim kaupungilla ainaki varhaiskasvatuksessa ei enää nykyään palkata juuri lastenhoitajia vakituiseks. Ennen oli vissii toisin, mut ei nykyään ja tästä on ihan sanonu esimiehetki mulle..
Monet tekee määräaikasuuksia määräaikasuuksien perään....
Itse hain vartavasten määräaikasia, koska halusin nähdä eri paikkoja.. :D
Jos työvoiman tarve jatkuvaa niin tulee solmia vakituisia työsopimuksia. Määräaikaiset sopimukset ovat sallittuja vain sijaisuustapauksissa ja projektiluontoisissa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä on hyvä kysymys. Olen ollut kohta 7 vuotta määräaikaisena, ensin valmistumisen jälkeen 4 vuotta yhdellä, ja lähdin pois kun vakipaikat menivät muille. Nyt kolme vuotta toisella työnantajalla. Hoitoala. Enkä päivääkään työttömänä. Vakipaikkoja ei ole aina pakko laittaa hakuun, riippuen kunnan omista säännöistä. Kun vakinaistetaan ilman hakua, ei tarvitse ottaa pätevintä, vaan otetaan se, joka on pärstäkertoimeltaan paras, tai ei ikinä kritisoi asioita. Minä taas en jaksa vuositolkulla olla epäkohdista hiljaa.
Kunnalla on valtavasti määräaikaisia, koska vakkarit ovat milloin milläkin vapaalla. Tai sitten vitkastellaan vapautuneen toimen täytössä, nytkin on yksi ollut viime syksystä saakka ilman vakituista tekijää, vaihtuvat sijaiset ovat hoitaneet työt. Sitä en tiedä mitä määräaikaisuuden perusteeksi on keksitty.
Jos olisit vielä muutaman vuoden ollut tuolla ensimmäisellä työnantajalla olisit saanut sen vakipaikan. Jos vakipaikat menevät sivusuun niin mielestäni paras mielenosoitus lähtemisen sijaan on odottaa, että vihdoin saa paikan (jos jo neljä vuotta takana samoissa töissä ja joku valitaan sinun sijaan kannattaa valinta kyseenalaistaa luottamusmiehellä) ja paikan saamisen jälkeen jäädä opintovapaalle ja milloin millekin vapaalle.
.
Ei luottamusmiestä kuule kiinnosta. Luottamusmiehet ovat olleet niin pitkään vakitöissä, etteivät ymmärrä pätkätyöläisten ongelmia, keskittyvät vain hyysäämään työkyvyttömiä työkavereitaan, joita pitää roikottaa vuosikausia vakitoimessa ja välillä käyttää saikulta työkokeilussa, josko työnteko nyt onnistuisi.
Minä en henkisesti kerta kaikkiaan jaksanut sitä, että vakipaikat menevät kerta toisensa jälkeen sivu suun. Milloin pomon harrastuskaverille, milloin oli joku muu työn ulkopuolinen yhteys. Eikä toimissa niin tarkkaa ole sekään, että pitää valita pätevin, virka on asia erikseen.
Tuo on muuten henkisesti todella rankkaa tulla hylätyksi valinnoissa kerta toisensa jälkeen. Mulla se ainakin romahdutti itsetunnon kokonaan. Tulee vähän ikävä olo, kun kerta toisensa jälkeen ei kelpaa, vaikka on ollut töissä usean vuoden samassa paikassa. En ole edes ainoa, jolle on käynyt näin. Meiltä on lähtenyt moni hyvä työntekijä ovet paukkuen muualle töihin. Meillä on paljon yli 10 vuotta ketjutettuja. Sitten jotkut vakinaistetaan parissa kuukaudessa.
Itse olen päättänyt, etten hae vakituista paikkaa enää koskaan. Yritän jaksaa näitä pätkiä siihen asti, että pääsen opiskelemaan.
No esim kaupungilla ainaki varhaiskasvatuksessa ei enää nykyään palkata juuri lastenhoitajia vakituiseks. Ennen oli vissii toisin, mut ei nykyään ja tästä on ihan sanonu esimiehetki mulle..
Monet tekee määräaikasuuksia määräaikasuuksien perään....
Itse hain vartavasten määräaikasia, koska halusin nähdä eri paikkoja.. :D