Muistaako joku leikkelelautasen 80-luvulta?
Itse en kunnolla muista, olin pieni, mutta meillä oli tuollaista joskus ruuaksi. Siinä oli ainakin kinkkusiivuja ja kananmunia, eikä mitään lämmintä. Oliko se edes ruoka? Mitä se sisälsi? Itse muistan ihmetelleeni, että miksei syödä normaalia lämmintä ruokaa.
Kommentit (62)
Tuo oli enemmän muotia 70-luvulla. Tätini oli ajatellut olla muodikas ja tarjosi perheelleen leikkelelautasta. Miehensä söi hyvällä ruokahalulla ja kysyi sen päälle, että mitäs me saamme lämpimäksi ruuaksi. Muotiruokakokeilut loppuivat siihen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Leikkeleet olivat kalliita. Ruuaksi kannatti tehdä keittoja ja uuniruokia. Kerran viikossa riitti velli ja leikkele, joka oli tietenkin Lauantai-makkaraa. Silloin ei ollut kasvisruokapäiviä. Keitetyt kananmunat syötiin pinaattikeiton kanssa.
Ei ehkä puhuttu kasvisruokapäivistä mutta lihattomat ateriat olivat ihan tavallisia. Koulussakin oli usein puuroja, kesäkeittoa, pinaattikeittoa ja -lettuja. Kotona syötiin makaronivelliä ja maitokaalia.
Voi muistan, näin 70-luvun lopulla syntyneenä. Meillä oli aika useinkin. Kinkkua, metvurstia, kananmunaa, jotain vihanneksia. Majoneesia dippinä. Myös kalaversioita oli, tai liha-kala sekoituksia. Kiva ruoka mielestäni.
Ei ole aikuisena tullut tehtyä. Jotain oliivi-parmankinkku-melooni-mozzarella lautasia kyllä. Voisi kyllä tehdäkin joskus.
Muistan kotoani leikkelelautaset, mutta vain illanistujaisjuttuna, en arkiruokana.
Kylmiä leikkelelihoja, tomaattia, suolakurkkua, hillosipuleita, oliiveja, kaalisalaattia majoneesikastikkeella.
Puhun 70-80 -luvun vaihteesta, joilloin olin alakouluikäinen.
Silloin oli ihan sallittua istua iltaa alkoholiakin nauttien lapsen läsnäollessa ilman lasu-pelkoa, koska kukan ei kirkunut, kaatunut, örvellellyt tai tapellut.
Oi, niitä aikoja.
Ihan oikeasti toivoisin samanlaisen vapauden olevan nykyäänkin mahdollista, mutta ei: aina täytyy olla jonkun selvin päin, jos jotain sattuu ja blääblääblää.
Hysteeristä paapomista!
Leikkelelautanen on ajalta jolloin Suomessa ei oltu vielä tapaksista tai antipastista kuultukaan.
Muistan, että siinä oli ainakin erilaisia leikkelesiivuja, juustoa, italiansalaattia, kananmunan puolikkaita majoneesilla. Ei se kyllä ollut mikään varsinainen alkupala, se tilattiin ravintolassa kun haluttiin jotain kevyempää. Täytyypä tehdä joskus oikein juhlava versio tästä illanistujaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkeleet olivat kalliita. Ruuaksi kannatti tehdä keittoja ja uuniruokia. Kerran viikossa riitti velli ja leikkele, joka oli tietenkin Lauantai-makkaraa. Silloin ei ollut kasvisruokapäiviä. Keitetyt kananmunat syötiin pinaattikeiton kanssa.
Ei ehkä puhuttu kasvisruokapäivistä mutta lihattomat ateriat olivat ihan tavallisia. Koulussakin oli usein puuroja, kesäkeittoa, pinaattikeittoa ja -lettuja. Kotona syötiin makaronivelliä ja maitokaalia.
Ei meillä tollasta syöty. Mikä on maitokaali?
Leikkelelautanen:
Graavikalaa
Lämminsavustettua kalaa
Sitruunalohko
Keitettyä kananmunaa
Kurkkua pari viipaletta
Metwurstia
Keittokinkkua
Maksapasteijaa
Italiansalaattia
Tomaatnlohkoja
Salaatinlehti
Tarjottiin keitetyn perunan kanssa. Oli ravintolaruokaa.
Juomana olut (ja snapsi).
Leikkelelautanen:
Graavikalaa
Lämminsavustettua kalaa
Sitruunalohko
Keitettyä kananmunaa
Kurkkua pari viipaletta
Metwurstia
Keittokinkkua
Maksapasteijaa
Italiansalaattia
Tomaatnlohkoja
Salaatinlehti
Tarjottiin keitetyn perunan kanssa. Oli ravintolaruokaa.
Juomana olut (ja snapsi).
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä syötiin usein leikkeleitä, eikä osattu tai viitsitty itse laittaa edullista kotiruokaa! Mutta sitten asuntolainojen korott nousivat, he jäivät velkaa pankille ja pankki laittoi uuden omakotitalon myyntiin. Se ei mennyt kaupaksi. Lainan korot olivat muistaakseni nousseet 14%:iin ja heillä oli iso laina, jonka lisäksi, vene, ulkomaanmatkoja, merkkifarkkuja ja leikkelelautasia. Perheen talous teki konkan!
Meillä säästettiin ruokakuluista, mietittiin miten siirtyä omavaraisemmiksi ja saimme lainamme maksettua!
Leikkelelautanen siis tuhosi perheen talouden.
Ja aiheutti talon pakkomyynnin. Mitä tästä opimme? Ei koskaan leikkelelautasta tarjolle.
Leikkelelautanen tuottaa vain huolta ja murhetta.
Leikkelelautanen on kiellettävä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkeleet olivat kalliita. Ruuaksi kannatti tehdä keittoja ja uuniruokia. Kerran viikossa riitti velli ja leikkele, joka oli tietenkin Lauantai-makkaraa. Silloin ei ollut kasvisruokapäiviä. Keitetyt kananmunat syötiin pinaattikeiton kanssa.
Nyt oli kyllä puhe 1980-luvusta, ei 1940-luvusta.
Itselle tuli sama mieleen. Kyllä meillä ainekin lapsuudenkodissa kasarilla ja ysärillä vanhemmat törsäsi varmasti kolmekertaa enemmän ruokaa mitä itse raatsin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kotoani leikkelelautaset, mutta vain illanistujaisjuttuna, en arkiruokana.
Kylmiä leikkelelihoja, tomaattia, suolakurkkua, hillosipuleita, oliiveja, kaalisalaattia majoneesikastikkeella.
Puhun 70-80 -luvun vaihteesta, joilloin olin alakouluikäinen.
Silloin oli ihan sallittua istua iltaa alkoholiakin nauttien lapsen läsnäollessa ilman lasu-pelkoa, koska kukan ei kirkunut, kaatunut, örvellellyt tai tapellut.
Oi, niitä aikoja.
Ihan oikeasti toivoisin samanlaisen vapauden olevan nykyäänkin mahdollista, mutta ei: aina täytyy olla jonkun selvin päin, jos jotain sattuu ja blääblääblää.
Hysteeristä paapomista!
Pääsivätkö 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan illanistujaisiin? 🥺
Maria O. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä syötiin usein leikkeleitä, eikä osattu tai viitsitty itse laittaa edullista kotiruokaa! Mutta sitten asuntolainojen korott nousivat, he jäivät velkaa pankille ja pankki laittoi uuden omakotitalon myyntiin. Se ei mennyt kaupaksi. Lainan korot olivat muistaakseni nousseet 14%:iin ja heillä oli iso laina, jonka lisäksi, vene, ulkomaanmatkoja, merkkifarkkuja ja leikkelelautasia. Perheen talous teki konkan!
Meillä säästettiin ruokakuluista, mietittiin miten siirtyä omavaraisemmiksi ja saimme lainamme maksettua!
Leikkelelautanen siis tuhosi perheen talouden.
Ja aiheutti talon pakkomyynnin. Mitä tästä opimme? Ei koskaan leikkelelautasta tarjolle.
Leikkelelautanen tuottaa vain huolta ja murhetta.
Leikkelelautanen on kiellettävä!
Maitokaalin moraalinen paremmuus leikkelelautaseen tuli sangen selväksi. 😁
Muistan syöneeni usein ravintolassa leikkelelautasen. Liityikö sitten tuohon alkoholiin, jota ei saanut ilman ruokaa. En muista. Hyvää oli. Teen joskus vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kotoani leikkelelautaset, mutta vain illanistujaisjuttuna, en arkiruokana.
Kylmiä leikkelelihoja, tomaattia, suolakurkkua, hillosipuleita, oliiveja, kaalisalaattia majoneesikastikkeella.
Puhun 70-80 -luvun vaihteesta, joilloin olin alakouluikäinen.
Silloin oli ihan sallittua istua iltaa alkoholiakin nauttien lapsen läsnäollessa ilman lasu-pelkoa, koska kukan ei kirkunut, kaatunut, örvellellyt tai tapellut.
Oi, niitä aikoja.
Ihan oikeasti toivoisin samanlaisen vapauden olevan nykyäänkin mahdollista, mutta ei: aina täytyy olla jonkun selvin päin, jos jotain sattuu ja blääblääblää.
Hysteeristä paapomista!
Meillä oli kotona sama homma.
Kaiken huipuksi setä soitti kitaraa ja lauloivat kaikenmoisia renkutuksia hyvässä hengessä.
Meinasin viikonlopuksi tehdä leikkelelautasen, mutta onneksi luin tuon kokemuksen ketjusta. Ollaan juuri ostettu talo ja lapset oppineet uuteen kouluun. Näin nopeasti olisi todella väärin pakottaa heidät sopeutumaan taas uuteen ympäristöön leikkelelautasen takia. Talon pakkomyynnin jälkeen myös asumismuoto olisi varmaankin pieni vuokra-asunto ja koirakin pitäisi laittaa pois.
Miksi ruuan pitäisi olla lämmin? Jotkut ihmiset ihmettelee koska syömme päivällisenä aina jotain salaattia, antipastia tms. He sentään tarjoaa lapsilleen lämpimän ruuan, spagettia tomaattikastikkeella.
Meillä oli lapsuudessa välillä tuollaisia. Teen myös omille lapsille. Herkkua.
Keitettyjä kananmunalohkoja, savukalaa, kinkkusiivua, tomaatin ja kurkun palasia ja esim porkkanaraastetta tyypilliset. Vanhemmilla oli aikoinaan yleensä myös silliä siinä, mutta itse en kyllä sillistä välitä eikä perheessä muutkaan.
Toki tehdään sitten välillä fiinimmin tapas-tyyppisiä lautasia myös. Tuo vaan on se versio minkä omasta lapsuudesta muistan ja tykkäsin kovasti. Varsinkin kuumana kesäpäivänä ihana ruoka.