Hallituksen päätös Uudenmaan avaamisesta pisti minut miettimään omaa asemaani sairaanhoitajana
Olen alaa monta vuotta sitten vaihtanut sairaanhoitaja. Olin asennoitunut valmiuslain tuomaan velvollisuuteen joutua palamaan sairaanhoitajan työhön korona-potilaita hoitamaan. Olen pitkään (tammikuusta) lähtien ollut huolissani korona-viruksesta.
Hallitus, Thl, STM ja monet muut asiantuntijat ovat tehneet paljon virheitä. Paljon oikeita toimia on myös tietenkin tehty. Olen kuitenkin täysin pöyristynyt hallituksen päätöksestä avata Uudenmaan rajat tänään!!
Rajojen avaaminen oli suuri virhe. Ihmeellistä, ettei hallitus taaskaan ole kuunnellut viisaampiaan. Meillä ei ole kunnon testauksia, niitä ei siis edelleenkään tehdä tarpeeksi, maskien tarpeellisuutta kansalaisille vähätellään ja ei myönnetä (kiistaton fakta maskien hyödystä löytyy esim. Etelä-Koreasta) ja tartuntaketjuja ei vieläkään pystytä jäljittämään.
Ilmeisesti hallituksella ei ole perustusoikeudellisia oikeuksia jatkaa eristystä. Herää kysymys, missä ovat minun perustusoikeuteni, jos epidemia pahenee muutamassa viikossa ja tästä johdosta minut pakoitetaan palaamaan sairaanhoitajan työhön? Mielestäni hallitus ei tee oikeita päätöksiä ja tarpeeksi kriisin takia. Miksi siis minun tarvitsisi?
Uusimaalaisten ihmisoikeuksia ja vapautta rajoitettiin sulun aikana. Mikä peruste on sitten, että minun sitten pitäisi uhrautua ja uhrata terveyteni tämän vuoksi, kun on oikeudenmukaista päästää ihmiset mäkeilleen jne. Käsittämätöntä touhua!!!
Mä ymmärsin aloituksen niin, että ap ihmettelee sitä miksi rajoitukset piti poistaa uusimaalaisten perusoikeuksien takia mutta samaan aikaan tehdään päätöksiä joiden myötä entisillä sairaanhoitajilla ei ole oikeutta päättää omasta elämästään. Eikö senkin ole ihan perusoikeus että saa valita mitä työtä ei tee?