Lue keskustelun säännöt.
Epävarma työelämä ajaa hulluuden partaalle!
30.10.2023 |
Otsikossa pientä liioittelua sillä olen kyllä edelleen tai ainakin toistaiseksi täysin työkykyinen. Tällä aloituksella haen lähinnä lohdutusta ja vertaistukea.
AP on korkeakoulutettu geneeriseltä ja yleisesti työllistävältä alalta. Olen vielä melko nuori, lapseton, terve, ahkera, en ole ollut saikulla kuin pari kertaa koko työuran aikana. Periaatteessa paperilla mitään isompia esteitä ei työnhaulle tai työssä menestymiselle siis ole ja toistaiseksi en ole ollut vielä päivääkään työttömänä. Olen kuitenkin kokenut koronan jälkeen kolme eri työpaikkaa ja nyt nykyisessä työssäni alkaa myös YT:t. En ole koskaan saanut lähteä omaan työpanokseeni liittyvistä syistä vaan isot organisaatiomuutokset on tarkoittanut työtehtävien yhdistymistä tai niiden siirtymistä halvemman työvoiman maihin.
Oma suuntautumisenikaan ei ole nichea mistä johtuen töitä onkin aina tullut saatua ja työnhaku on mahdollisesti taas edessä. Tällä kertaa erona aikaan jolloin viimeksi hain töitä on kaikkien pakollisten elinkustannusten raketointi joka saa hikikarpalot nousemaan otsalle. Saan laskuni ja lainani maksettua työttömänäkin jonkun aikaa mutta tulojen romahtaminen tuo siltikin lisästressiä ja epävarmuutta elämään. Toinen suuri ero on siinä että on hankalaa motivoitua hakemaan työpaikkaa ja menemään sinne oikealla asenteella. Vaikka aiemmat lähtöpassit eivät ole olleet omaa syytäni, saa noita osin melko lyhyiksi jääneitä työpätkiä selitellä ja en voi sille mitään etten ole kovin intopinkeänä opettelemassa taas uuden firman systeemejä, prosesseja ja ihmisiä sekä asiakkaita. Myös työpaikkojen puheet ”etenemismahdollisuuksista” suorastaan ärsyttää sillä aiemmatkin duunini on markkinoitu samalla saatelauseella. Oikeasti kaikki on niin tehostettua, tiivistettyä ja karsittua että voit ehkä yletä jos olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan kun joku sinusta seuraava irtisanoutuu burnoutin vuoksi tai vaikka kuolee.
Koen tekeväni kaiken ”oikein” ja oppikirjan mukaan. Kävin koulut, olen pidetty työkaveri, ahkera, suositukset ja arviot aina hyviä. En odota kuuta taivaalta vaan melko vakaata ja siedettävää työpaikkaa joka maksaa kohtuullista palkkaa. Koen kehittyväni töissä kokoajan ja olen sellainen monen suomalaisen kaltainen luotettava työmyyrä. En toisaalta mikään erityistason erityisosaajakaan, mutta kompensoin sitä sitten ahkeruudella.
Haluaisin joskus perustaa perhettäkin, mutta olen todistanut työyhteisössä miten se on oiva tapa päästä epäviralliselle mustalle listalle. Vaikket olisi poissa kuin max 9kk, on sekin työnantajalle ikävä asia. Tuntuu oikeasti että elän jatkuvaa korrenvetoa ja odotan milloin on taas vuoroni saada lyhyin korsi. Ja tiedän että monella on vielä paljon pahempi tilanne ja pätkää ja määräaikaista toisen perään.
Kommentit (26)
olisin vaihtanut työpaikkaa jo aiemmin, mutta inflaation takia on ollut melkein pakko pysyä entisessä paikassa. Olen yksin vastuussa kaikista laskuistani ja asumiseen menevät kustannukset ovat nousseet lyhyessä ajassa n. 30 prosenttia. Samoin muutkin peruselämisen kustannukset ovat nousseet. Omassa työssäni palkka ei ole kaksinen, mutta työtä ainakin on. Tuntuu vaikealta vaihtaa uuteen työnantajaan, kun kaikki tarjolla oleva on lähtökohtaisesti pätkätyötä. Täytyy sanoa, että myös työttömyysturvaan kohdistuvat leikkaukset hirvittävät. Ansiosidonnaisella ei kauheasti enää mitään laskuja makseta, jos sekin alenee heti 3 kuukauden kuluttua. Nykyään rekrytointiprosessitkin ovat huomattavan pitkiä ja kestävän helposti pitkästi yli kuukauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei jaksa lukea tuommoista jargonia.
Pitäiskö sun yrittää vähän rauhoittua?
Nuoruus on tuollaista ja vähän vielä sen jälkeenkin, jos huono aika taloudessa sattuu. Koita elää elämääsi kaikesta epävarmuudesta huolimatta.
No onneks ei tarvinnu hirveän paljoa lukea, oppisopimuksella opiskelin laitoshuoltajaksi. Ei pelkoa potkuista ja palkka jo sen verran hyvä, et kyllä tällä lainat maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei kannata ajatella liikaa, mitä luulee muiden ajattelevan. Sinä elät omaa elämääsi, etkä työpaikan juorukerhon.
Suurin osa ihmisistä perustaa perheen ja kumma kyllä työura jatkuu senkin jälkeen. Jos työpaikka on sellainen, että siellä on vain nuoria ja lapsettomia, on se kenties merkki siitä, että kovin pitkäaikaista jämähtämistä sinne ei kannata edes harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Ja jatkossa tilanne vaan pahenee.
Joo, ihmetyttää, työelämän laadun huononeminen ei ole suurempi poliittinen kysymys. Työnantajat ovat nykyisin usein varsin m*lkkuja, eikä siihen puututa riittävästi. Kynnelle kykenevät pelastautuvat työpaikkoihin, missä työntekijöitä kohdellaan paremmin. Sellaisia työpaikkoja on nykyään surullisen vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutoksen aikana myös työnantajien tulee ottaa vastuuta, eikä sysätä kaiken vastuun yksilöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullunmyllyä koko työelämä nykyään. Ei ihme että ihmiset sairastuvat ja uupuvat. Orpon hallitus vielä lisää tuskakerrointa.
Ap, tee vaan ne lapset milloin haluat. Loppu peleissä suurin osta meistä ei ole mitään martti ahtisaareja ja suurimmalla osalla meistä se "ura" ei ole sen arvoinen, että yhtä ihmiselämää kannattaisi sen eteen haaskata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ on yliarvostettua.
Eikä ole. Työ sinänsä on hyvä asia, työllä osallistutaan yhteiskuntaan, mutta nykypäivän johtaminen on suurelta osin valitettavasti todella huonoa. Hyvä työ ei ole hyväksikäyttämistä, vaan molemminpuolista kunnoittamista, vastuun ottamista ja yhdessä tekemistä. Johto on oikeudenmukainen ja työntekijöiden hyviä/vahvoja puolia esiin ottava.
Utopiaa? Kyllä, mutta siihen on pyrittävä, muuta vaihtoehtoa ei ole. Jos siihen ei pyritä, jälki tulee olemaan sietämätön (on jo ollut jonkun aikaa ja tämä tulee muuttua).
Tein kyselyjä iltapäivälehtien verokoneisiin ja minusta tilanne näyttää hyvin erilaiselta.
Olen jo eläkeläinen ja minulla on paljon sisaruksia. Meidän sukupolvestamme ei yksikään yltänyt koskaan näille yli 100.000 euroa tienaavien listoille, mutta seuraava sukupolvi eli x:t ja millenaalit ovat kaikki korkeakoulun käyneitä ja ansiot yltävät verolistoille. Minusta heillä menee hyvin, bruttotulot vähintään 8000e/kk ja nettokin liki viisi tonnia.
Pitkään työttömänä voin kertoa ettei kannata stressata asioista joille itse ei voi mitään. Töitä ei saa hakemallakaan ja koulutuksella voi pyyhkiä persettä. Kun mittariin tulee 40v muuttuu yhteiskuntakelvottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tein kyselyjä iltapäivälehtien verokoneisiin ja minusta tilanne näyttää hyvin erilaiselta.
Olen jo eläkeläinen ja minulla on paljon sisaruksia. Meidän sukupolvestamme ei yksikään yltänyt koskaan näille yli 100.000 euroa tienaavien listoille, mutta seuraava sukupolvi eli x:t ja millenaalit ovat kaikki korkeakoulun käyneitä ja ansiot yltävät verolistoille. Minusta heillä menee hyvin, bruttotulot vähintään 8000e/kk ja nettokin liki viisi tonnia.
Jotkut, mutta epätasaisesti jakautuu. Jos yrittää puhua oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta niin syytetään "tasapäistämisestä", mutta yhteiskunta on kyllä vaan kivempi ja turvallisempi, jos kaikkia yritetään auttaa. Muuten ollan kehitysmaapolulla.
Työelämä on ollut jo 90-luvulta lähtien rikki ja näyttää romuuntuvan koko ajan entistäkin huonompaan kuntoon. Ei näy toivoa olevankaan paremmasta ainakaan minun työiän aikana...
Töitä on tosi vaikea saada ilman suhteita. Lisäksi paperit ei merkitse mitään vaan ainut mitä tuijotetaan on suhteet ja pärstäkerroin.
et ole ainoa. Tälläistä hullunmyllyä työelämä on suurimmalle osalle nykyään. Työelämä on mennyt huonoon suuntaan ja tekoälyn vuoksi tulee katoamaan tuhansittain työpaikkoja. Uusia sitten syntyy jossain vaiheessa tilalle. Yritä nyt kuitenkin olla murehtimatta liikaa. Perhe on pakko perustaa jossain vaiheessa, jos sellaisen haluaa.