Miksi monella mukavalla ja sosiaalisella naisella on "mölli" ukko?

En tiedä miksi näin on, mutta meillä sama juttu. Minä haluan jakaa elämääni ystävieni kanssa, kertoa heille ilot ja murheet. Haluan luoda ystävieni kanssa uusia muistoja, ja siksi mm. teemme säännöllisesti yhdessä reissuja ja retkiä. Mieheni ei tällaista sosiaalisuutta kaipaa. Hän näkee lapsuudenystäviään max. kerran vuodessa, ja silloinkin he keskustelevat tyyliin politiikasta, eivät siitä, mitä kenenkin elämään kuuluu. Mies ei edes muista ystäviensä lapsien nimiä, minä tiedän nimeltä ystävieni Tinder-deititkin. Tällaista tämä vaan on. Mies on eristäytynyt ihmisistä vuosi vuodelta enemmän. Suhteemme alussa hän vielä saattoi käydä joskus työporukan kanssa kaljalla ja harrasti liikuntaa, nykyään hän ei tapaa ketään vaan harrastaa ainoastaan tietokonepelejä ja sarjojen katsomista kotona. Minun kaveriporukkani juttuihin mies kyllä välillä tulee mukaan, mutta ei juttele siellä kenenkään kanssa, vaan istuu hiljaa kiusaantuneen näköisenä. Kyllä siinä on ujouttakin mukana, vaikka hän ei sitä itse myönnä. Menenkin nykyään mieluiten rientoihini ilman miestäni, koska hän nyt vaan näyttää aina siltä, että haluaisi olla jossain muualla (=kotona).

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi näin on, mutta meillä sama juttu. Minä haluan jakaa elämääni ystävieni kanssa, kertoa heille ilot ja murheet. Haluan luoda ystävieni kanssa uusia muistoja, ja siksi mm. teemme säännöllisesti yhdessä reissuja ja retkiä. Mieheni ei tällaista sosiaalisuutta kaipaa. Hän näkee lapsuudenystäviään max. kerran vuodessa, ja silloinkin he keskustelevat tyyliin politiikasta, eivät siitä, mitä kenenkin elämään kuuluu. Mies ei edes muista ystäviensä lapsien nimiä, minä tiedän nimeltä ystävieni Tinder-deititkin. Tällaista tämä vaan on. Mies on eristäytynyt ihmisistä vuosi vuodelta enemmän. Suhteemme alussa hän vielä saattoi käydä joskus työporukan kanssa kaljalla ja harrasti liikuntaa, nykyään hän ei tapaa ketään vaan harrastaa ainoastaan tietokonepelejä ja sarjojen katsomista kotona. Minun kaveriporukkani juttuihin mies kyllä välillä tulee mukaan, mutta ei juttele siellä kenenkään kanssa, vaan istuu hiljaa kiusaantuneen näköisenä. Kyllä siinä on ujouttakin mukana, vaikka hän ei sitä itse myönnä. Menenkin nykyään mieluiten rientoihini ilman miestäni, koska hän nyt vaan näyttää aina siltä, että haluaisi olla jossain muualla (=kotona).

Miesten tunne-elämä on niukempaa.

Lisäksi moni on introvertti, ja viihtyy parhaiten yksinään omine ajatuksineen ja omine puuhineen, ärsyyntyy häiriöstä ja kuormittuu sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Naiset on usein jo lapsuudessa kasvatettu (enemmän tai vähemmän pakolla) sosiaalisemmiksi kuin miehet, joiden on "annettu" tehdä omia juttujaan (ts. laiminlyöty kasvatusvastuu, koska "pojat on poikia", "ne tekee poikien juttuja"),

Minä rakastuin nuorena ekstroverttiin, erittäin sosiaaliseen poikaan, joka oli koko ajan menossa. Hänellä oli käynnissä ties mitä projekteja milloin kenenkin kanssa. Hän oli supersuosittu ja sai jutuillaan kaikki nauramaan missä porukassa vain, Mutta yllätys yllätys, hän pelasi tunteillani, petti minua ja lopulta jätti minut. Myöhemmin päätin etsiä luotettavan miehen, ja tapasin nykyiseni, joka ei häikäise sosiaalisilla taidoillaan, mutta joka on ihana, uskollinen ja 100 % luotettava. Onko se sitten niin, että uskolliset, perinteistä, pitkää parisuhdetta ja perhettä haluavat miehet ovat useimmiten niitä vähän möllejä?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mä olen itse tosi vittumainen , ärsyttävä ja omahyväinen nainen ja inhoan suurinta osaa ihmisistä, mun mies on naurava, sosiaalinen aina hyvällä päällä ja iloinen.

Ehkä vastakohdat täydentää toisiaan , tiedä häntä ? Yhdessä ollaan 20v oltu :)

Kyllähän se näyttää parisuhteissa menevän niin, että jompikumpi on se vähän perässä vedettävä. Myös omilla vanhemmillani oli näin. Isäni oli tyypillinen suomalainen mölliukko, mutta äiti oli kova juttelemaan. Ja kun ei isästä oikein ollut juttukaveriksi, välillä äiti piti jotain naisten kutsuja, Tupperwarea ja sen sellaista, että saisi kerrankin jutella kunnolla ihmisten kanssa. Isäni aina karkasi koiran kanssa johonkin ulos ja soitti koska voi tulla kotiin 😄.

Meillä sitten taas minusta on tullut isäni kaltainen mölli. Mies saa hoitaa sosialisointeja enemmän. Jotenkin helpompi näin, että ei olla molemmat möllejä. Kai...?

Ainakin nuo 35-vuotiaat miehet tunnistan ja se johtuu ihan kasvatuksesta. Meidän ikäryhmästä naiset seuraavat aikaansa ja jaksavat tehdä, mutta nuo miehet ovat buumereiden sovinismin kanssa edelleen epäsujut. Yritin seurustella itseni ikäisten kanssa, onnistumatta, koska kyllästyin tohon kotiinsitomiseen ja siihen että ihmisiä kohdeltiin naamakertoimen perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

35-50+ -vuotiaat miehet kärsivät testosteronin laskusta.

Olen itse tuohon ikäryhmään kuuluva, ja tunnistan tämän asian. Samoin monet miespuoliset kaverit. 

Lapsiperhe-elämän raskaus, työelämä, ja ylipäätään elämän muuttuminen ensin nopeatempoisiksi ruuhkavuosiksi ja sen jälkeen rauhallisemmiksi koululaisten / nuorten vanhemmuudeksi on tilanne, joka vie isolta osalta miehistä ne viimeiset voimat. 

Testosteronitaso laskee. Se näkyy siinä, että isosti ponnistelemalla saan tehtyä oman osani kotitöistä ja lasten asioista, mutta sosiaaliseen elämään tai muihin aktiivisuutta vaativiin asioihin ei enää jaksaminen riitä. Sohva on kuin magneetti. Kun koti on siivottu, ruoat laitettu, pyykit pesty jne. haluan itse huilia ja uppoutua sisäiseen maailmaani. Lukea kirjaa tai lehteä. Torkkua hieman. Vaimo sen sijaan on edelleen menossa, tapaa ystäviään, harrastaa, tekee yhtä ja toista. 

Testosteronitason lasku on näkynyt myös seksielämässä. Haluan aktiivisesti nykyään suunnilleen yhtä usein (harvoin) kuin vaimo. En tee juuri aloitteita, mutta sopeudun vaimon aloitteiden määrään. Tämä on hänelle ilmeisesti OK, vaikka joskus hän on vihjannut, että saisin olla aktiivisempi.

Kaipaan hirveästi omaa rauhaa ja omissa oloissani olemista, sisäiseen maailmaani uppoutumista. Ei, siihen eivät kuulu olut ja urheilun seuraaminen, vaan monenlaiset pohdinnat elämästä, maailmasta, ihmissuhteista jne. En vaan halua jakaa niitä kenenkään kanssa enkä keskustella niihin liittyvistä asioista, vaan laitan silmät kiinni ja uppoudun omaan maailmaani. Siksi näytän vaimon mielestä ehkä aika ajoin vetämättömältä ja intohimottomalta ukolta.

Tämä voisi olla mun exän suusta. Hän sulkeutui täysin omiin maailmoihinsa mutta lisäksi joi itsensä yksin humalaan joka viikonloppu. Ei kiinnostanut lasten eikä vaimon seura, ei saanut sanottua mikä ahdistaa tai vaivaa. Ehkä sitten vaan uppoutui niihin ajatuksiinsa yksinään.  Erohan meille tuli, en tiedä millaista on elonsa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kun naisilla tulee perheenperustamisikä, niin aletaan katsoa sellaista jämerää miestä joka osaa miesten hommat ja pysyy vakaana kun nainen skitsoilee.

Kun perhe on kasvatettu, sitten toki vaihdetaan juromies hauskempaan. Ja nuorenahan ei tylsämies kelvannut.

Vähän ristiriitainen teksti. Koska se perheenperustamisikä siis on, jos ei nuorena?

Mun mölli pulputtaa kuin papupata minun kanssa kahden kesken, ja on söpö hassuttelija ja tosi kiltti.

Seurassa hän menee ihan lukkoon ja on ujo ja hiljainen ja jäyhä. Hän olisi varmaan jäänyt ikuisesti sinkuksi, ellen minä olisi alkanut hölpöttämään hänelle, ja hän rakastui suin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu mikä on saanut miehen muuttumaan mölliksi? Löytyykö syy kumppanista?

Tai toki toinen vaihtoehto on, että sosiaaliset naiset valitsevat möllejä miehikseen.

Aika usein nainen on kuivattanut miehen sosiaalisen elämän. Mies on haluttu omia 100% kodin työjuhdaksi .

Uteliaana kysyn, kenen pitäisi olla miehen työjuhta omassa kodissaan, ellei miehen itsensä ole kohtuullista osallistua?

Kuka hänen kotinsa hoitaa, kun hän on sinkkuna?

Mikä tässä nyt on ihmeellistä, miehen lompakko tai yhteiskunnallinen status ratkaisee ja selvittää tämän.

Jaa a

Vierailija kirjoitti:

Tuo jurotus on tyypillinen oire miesten masennuksessa. Sitä ei vai usein tunnisteta ja hoitamatta jää.

Pidän tätä yhtenä mahdollisena selityksenä. Eksälläni mölliytyminen oli ensimmäinen oire puhkeamassa olevasta mielenterveysongelmasta, joka vei lopulta hengen. Oli aiemmin melko sosiaalinen, mutta alkoi vuosien saatossa vetäytyä kuoreensa, passivoitua ja muuttua ärtyisäksi. Kokemattomuuttani en silloin ymmärtänyt, mistä oli kysymys, vaikka jälkikäteen ns. varoitusmerkkejä oli havaittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kun naisilla tulee perheenperustamisikä, niin aletaan katsoa sellaista jämerää miestä joka osaa miesten hommat ja pysyy vakaana kun nainen skitsoilee.

Kun perhe on kasvatettu, sitten toki vaihdetaan juromies hauskempaan. Ja nuorenahan ei tylsämies kelvannut.

Vähän ristiriitainen teksti. Koska se perheenperustamisikä siis on, jos ei nuorena?

Eikös ensisynnyttäjien keski-ikä ole jo yli kolmenkympin? Toki nuori jos 40-50 vuotiaisiin vertaa, mutta eiköhän tässä nuorella tarkoitettu parikymppisiä. Moni nainen nykyään hakee parikymppisenä kokemuksia ja perhettä aletaan miettiä vasta kun kolmekymppiä lähenee.

Miehen ei kuulu pölistä ja draamailla ja elämöidä. Miehen kuuluu olla jykevä kallio joka osaa tehdä kun tarvitaan, siinö missä sosiaaliset jee jee soijapojat pölisee. Tämä on kulttuurista riippumaton asia, kaikkialla asia on sama. Pariutumiseen nainen haluaa kunnon äijän, lasten hoitamiseen kelpaa sosiaalisempi tapaus...

Onneksi meillä ollaan molemmat melko "möllejä" introverttejä :D 

Meillä on näin 😄 On miehellä muita hyviä ominaisuuksia, kuten rehellisyys ja luotettavuus.

Mutta kieltämättä välillä tympii, vaikka olen itse sosiaalinen introvertti. Kaipaan itsekin yksinoloa.

Vittumaisimmat ajanhukat maailmassa:

#1 kahvi-/illiskyläily

#2 kahvi-/illallisvieraat

Olen joo tuollainen mölli em. tilanteissa kun mielummin olisin jossain ihan muissa puuhissa. Muuten en kyllä mitään erityistä epäsosiaalisuutta itsessäni tunnista.

Se mies voi olla kahden kesken ihan erilainen. Kaikki ei vaan tunne oloaan luontevaksi isommassa porukassa. Tuskin ne naiset on miehiään valinneet vieraita viihdyttämään, vaan rakastavat miehiään ihan sellaisina kuin ovat.

Rakastan sosiaalisia ja mukavia miehiä, jotka ei möllötä naama happamana nurkassa.

Meillä näin. Välillä ärsyttää juu, mutta otin hänet, koska oli / on muita paljon tärkeämpiä ominaisuuksia.