Miksi monella mukavalla ja sosiaalisella naisella on "mölli" ukko?

Meilläkin on tilanne vähän tämänkaltainen, eikä se minua hirveästi haittaa. Mies saa olla omanlaisensa ja minä omanlaiseni, yhdessä meillä on mukavaa. Välillä ehkä kaipaisin enemmän kumppanini tukea ja läsnäoloa joissain sosiaalisissa tilanteissa/ tapahtumissa mutta kyllä tämä näinkin onnistuu.

Väkisinkin muuttuu mölliksi kun muijana on rasittava kälättäjä vuosikaudet.

Jaa

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sängyssä. Miehistä voimaa ja miehisiä taitoja. Nämä minun möllillä.

Olipas seksistinen kommentti. Mies ei ikinä saisi sanoa naisesta, että onpa hyvä nainen kun on sellainen keijukainen joka hoitaa kotia.

Koska parisuhteeseen ei mahdu kahta "sosiaalista" eli omaa ääntään rakastavaa räpätätiä. T. Ns. sosiaalisen naisen kärsivä mies joka arvostaa hiljaisuutta

Vierailija kirjoitti:

Väkisinkin muuttuu mölliksi kun muijana on rasittava kälättäjä vuosikaudet.

Tämä.. mutta jos on kohtuullinen kokki ja ok äiti lapsille niin kestän kyllä

Ei kannata suudella kenen kanssa tahansa. Voi olla genitaali herpes suussa

"Mies ei suostu lähtemään minnekään"

eli toisin sanoen hän ei jaksa juosta SINUN kissanristiäisissä tai SINUN kavereiden luona.

Eikö miestäsi huvittanut lähteä lauantaina parhaan kaverisi ja sen runoilijapoikaystävän luokse kuuntelemaan Antti Tuiskua pienessä korituolissa istuen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on noin. En tiedä miksi. Miehen puhumattomuus on raskasta, rakastan juttelemista. Rakastuin hajuun ja ulkonäköön enkä ehkä huomannut silloin 16 vuotta sitten ettei hän juuri jutellut.

Oon ehkä myös liian kiltti. Ja mun oma isä on niin tunnevammainen ja möllö, että ehkä tossa oli jotain tuttua sitten siinä mielessä

Meilläkin isä oli vielä möllimpi ja tosikompi, kylmä ja ilkeä. Että parempi tämä on vaikka jonkun muun mielestä huono valinta.

Vierailija kirjoitti:

"Mies ei suostu lähtemään minnekään"

eli toisin sanoen hän ei jaksa juosta SINUN kissanristiäisissä tai SINUN kavereiden luona.

Eikö miestäsi huvittanut lähteä lauantaina parhaan kaverisi ja sen runoilijapoikaystävän luokse kuuntelemaan Antti Tuiskua pienessä korituolissa istuen?

Kuinka monellahan baarissa kävijällä on genitaali herpes?

Yleensä nuo kumppaneita vaihtavat naiset ja miehet tiedetään, että osaa päätellä.

Geenit ja kasvatus! Suomessa poikien monessa tilanteissa „annetaan olla“, kun tyttöjä vedetään sosiaaliseen tilanteeseen mukaan. Esimerkkinä: Kun kiitetään, sen pitää kuulua, ja katsopa samalla silmiin ! Tulehan moilkaamaan sun kaveria! Tulehan nyt sanomaan heihei sun vieraille kun ovat lähdössä! Tulehan, mennään kauppaan ja viedään roskat samalla! Lähes äidin ja koiran kanssa ulos, keritään hyvin ennen Saunas! Tytöiltä odotetaan ja vaaditaan. Pojat saavat huonosta käytöksestä „pisteitä“ jo pienenä. Ei halua kauppaan. Ei tervehdi, ei hyvästele? No pojat on poikia…Se on semmonen isäntämies tämä meidän Teppo…

Tytöt haetaan helpommin huoneestaan kotitöihin, sanomalla vain että nyt tulet, pöytä ei kata itse itseään! Poikien annetaan olla siellä huoneessa.

Kyllä näillä metodeilla pojista melkein väkisin tulee mörököllejä!

Ihmetelkää sitä sitten!

Möllissä puolisossa on se hyvä puoli, että se pitää muut kaukana silloin kun ei itse halua olla sosiaalinen ja kun haluaa olla sosiaalinen niin toisen mölliys korostaa toisen sosiaalisia kykyjä. Möllillä usein myös on iso meisseli. 

Monella on sosiaalinen ukko joka pettää. Yksi vei naisen jopa omaan kotiinsa, kun vaimo oli lapsien kanssa reissussa muutaman päivän.

Vaimo ei tiedä mitään, aika moni muu kyllä.

No, on heillä hieno omistusasunto

35-50+ -vuotiaat miehet kärsivät testosteronin laskusta.

Olen itse tuohon ikäryhmään kuuluva, ja tunnistan tämän asian. Samoin monet miespuoliset kaverit. 

Lapsiperhe-elämän raskaus, työelämä, ja ylipäätään elämän muuttuminen ensin nopeatempoisiksi ruuhkavuosiksi ja sen jälkeen rauhallisemmiksi koululaisten / nuorten vanhemmuudeksi on tilanne, joka vie isolta osalta miehistä ne viimeiset voimat. 

Testosteronitaso laskee. Se näkyy siinä, että isosti ponnistelemalla saan tehtyä oman osani kotitöistä ja lasten asioista, mutta sosiaaliseen elämään tai muihin aktiivisuutta vaativiin asioihin ei enää jaksaminen riitä. Sohva on kuin magneetti. Kun koti on siivottu, ruoat laitettu, pyykit pesty jne. haluan itse huilia ja uppoutua sisäiseen maailmaani. Lukea kirjaa tai lehteä. Torkkua hieman. Vaimo sen sijaan on edelleen menossa, tapaa ystäviään, harrastaa, tekee yhtä ja toista. 

Testosteronitason lasku on näkynyt myös seksielämässä. Haluan aktiivisesti nykyään suunnilleen yhtä usein (harvoin) kuin vaimo. En tee juuri aloitteita, mutta sopeudun vaimon aloitteiden määrään. Tämä on hänelle ilmeisesti OK, vaikka joskus hän on vihjannut, että saisin olla aktiivisempi.

Kaipaan hirveästi omaa rauhaa ja omissa oloissani olemista, sisäiseen maailmaani uppoutumista. Ei, siihen eivät kuulu olut ja urheilun seuraaminen, vaan monenlaiset pohdinnat elämästä, maailmasta, ihmissuhteista jne. En vaan halua jakaa niitä kenenkään kanssa enkä keskustella niihin liittyvistä asioista, vaan laitan silmät kiinni ja uppoudun omaan maailmaani. Siksi näytän vaimon mielestä ehkä aika ajoin vetämättömältä ja intohimottomalta ukolta.

Vierailija kirjoitti:

Möllissä puolisossa on se hyvä puoli, että se pitää muut kaukana silloin kun ei itse halua olla sosiaalinen ja kun haluaa olla sosiaalinen niin toisen mölliys korostaa toisen sosiaalisia kykyjä. Möllillä usein myös on iso meisseli. 

Paksu meisseli

Vierailija kirjoitti:

Monella on sosiaalinen ukko joka pettää. Yksi vei naisen jopa omaan kotiinsa, kun vaimo oli lapsien kanssa reissussa muutaman päivän.

Vaimo ei tiedä mitään, aika moni muu kyllä.

No, on heillä hieno omistusasunto

Ja ne miesten baari illat..........

Mielenkiintoisia vastauksia. Tunnustan, että meillä roolit ovat juuri tällaiset. Minä olen puhelias ja sosiaalinen ja mukavan ihmisen maineessa, mies hiljainen ja sosiaalisesti aika taitamaton, inhoaa sydämensä pohjasta esimerkiksi kaikenlaisia sukujuhlia, ei osaa small talkia edes vähää alusta, eikä halua tutustua uusiin ihmisiin, hänelle riittää kavereiksi ne pari lapsuudenkaveria. On ihan selkeästi introvertti luonne, viihtyy yksin ja tykkää tasaisesta arjesta rutiineineen. Minä sitten järjestän kaikenlaista ohjelmaa ja tarvitsen vaihtelua enemmän. Kasvatuksellakin lienee osansa: Minun lapsuudenkodissani kävi aina paljon vieraita, isä ja äiti olivat molemmat aktiivisia harrastuksissaan ja näitäkin ihmisiä kävi meillä, ovet olivat kaikille auki. Miehen perhe on pieni ja hänen äidillään on selvästi jotakin sosiaalisia ongelmia, ei halua että heillä käy vieraita, ei edes sukulaisia kutsu välttämättä sisälle asti, eikä ole ystäviä tai tuttavia, joten mies ei ole kasvanut ollenkaan minkäänlaiseen kyläilykulttuuriin. 

Välillä se vaivaa enemmänkin, mutta toisaalta olen nyt keski-ikäistyessä ruvennut ajattelemaan enemmän, että olkoon. Ollaan molemmat sellaisia kuin ollaan, eikä meidän tarvitse yhdessä kulkea missään esittäytymässä, mies ei haittaa kun minä lähden vaikka niihin sukujuhliin sitten yksin ja mullakin rennompaa niin.  Mies on luotettava, hänellä on hyvä oivaltava musta huumorintaju, empaattinenkin ja eläinrakas, tietää paljon monesta asiasta ja seuraa tiiviisti maailman tapahtumia... Kyllä me yhdessä hyvin viihdytään, vaikka minä usein seurassa hoidan puhumisen.

Tuo jurotus on tyypillinen oire miesten masennuksessa. Sitä ei vai usein tunnisteta ja hoitamatta jää.

Ainahan se on noin mennyt. Johtuu ihan siitä että suomalaiset miehet ovat yleensä tuollaisia möllejä jotka eivät puhu eikä pussaa ja naiset useammin sosiaalisia. Tuo on ihan normaali suomalainen pariskunta.

Mun mies mölliytyi 40v jälkeen. Sai raahata perässä kuin kivirekeä. Kyllä harmitti lasten puolesta kun isää sai pakottaa mukaan perhejuttuihin. Erottiin. Löysin uuden ja paremman.