Miksi monella mukavalla ja sosiaalisella naisella on "mölli" ukko?

Meillä on tuo "möllähtävä" ( vastaus 9) mies. Kylläki fyysisesti aktiivinen, sosiaalisesti ei.

Puhuu kyllä kun on asiaa tai pitää saada aikaiseksi jotain. Ei smalltalkia.

Ja "tyynessä vedessä se kalakin kutee"

Meillä oli suhteen alussa niin, että mies tykkäsi hypätä baareissa ja harrastuksissa kavereidensa kanssa joka viikonloppu/vapaapäivät ja mietin silloin, että tuleekohan tästä mitään. En koskaan kuitenkaan kieltänyt menemästä ja yhtäkkiä menohalut hiipui. Nyt 10 vuotta myöhemmin ei halua lähteä ikinä mihinkään ja sekin on ärsyttävää :D juuri oli hyvän ystävänsä neljäkymppiset ja sinnekin lähteminen oli hänellä työn ja tuskan takana. Ei kuulemma kiinnosta. Kyllä hän sinne sitten lopulta lähti, kun patistin. Minulla on kaveri- ja harrastemenot pysyneet tasaisina kaikki nämä vuodet.

Aika usein kun naisilla tulee perheenperustamisikä, niin aletaan katsoa sellaista jämerää miestä joka osaa miesten hommat ja pysyy vakaana kun nainen skitsoilee.

Kun perhe on kasvatettu, sitten toki vaihdetaan juromies hauskempaan. Ja nuorenahan ei tylsämies kelvannut.

Kysymys kuuluu mikä on saanut miehen muuttumaan mölliksi? Löytyykö syy kumppanista?

Tai toki toinen vaihtoehto on, että sosiaaliset naiset valitsevat möllejä miehikseen.

Miettikää miten paljon näitä möllejä on Tinderissä. Osaan on vaimo kyllästynyt ja potkaissut pihalle, osa ei ole saanut naista koskaan. Kerran tuollaisen miehen kun on kokenut, nainen ei ota toista samanlaista uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu mikä on saanut miehen muuttumaan mölliksi? Löytyykö syy kumppanista?

Tai toki toinen vaihtoehto on, että sosiaaliset naiset valitsevat möllejä miehikseen.

Aika usein nainen on kuivattanut miehen sosiaalisen elämän. Mies on haluttu omia 100% kodin työjuhdaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo jurotus on tyypillinen oire miesten masennuksessa. Sitä ei vai usein tunnisteta ja hoitamatta jää.

Noh, enpä nyt tiedä. Kyllä minustakin on vuosien mittaan tullut mukavuudenhaluinen enkä haluaisi poistua kotoa, kun siellä on mukavaa enkä vaan töiden jälkeen jaksaisi kuunnella ihmisiä ja haluaisin huilata/rentoutua työviikon jälkeen koko viikonlopun. Enkä koe olevani mitenkään masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten paljon näitä möllejä on Tinderissä. Osaan on vaimo kyllästynyt ja potkaissut pihalle, osa ei ole saanut naista koskaan. Kerran tuollaisen miehen kun on kokenut, nainen ei ota toista samanlaista uudestaan.

Parempi ettei ole ollut naista kuin monta kumppania vaihtanut herpes mies.

Sääliksi käy naiset jotka on tehneet lapsen pelimiehen kanssa.

Kaikki ei aina ole sitä, miltä päällepäin näyttää. Tällä palstalla naiset näyttävät mikä on totuus mukavista ja sosiaalisista naisista.

Sekin vaikuttaa millaisista sosiaalisista tilaisuuksista on kyse.

Nuorempana ne olivat enemmän omaan mieleen.

Nyt ne ovat lähinnä naisten mieleen olevia kissanristiäisiä, illallisseurustelua, ym. Mökkireissukin on sellainen jossa kaikki pitää suunnitella vimpan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu mikä on saanut miehen muuttumaan mölliksi? Löytyykö syy kumppanista?

Tai toki toinen vaihtoehto on, että sosiaaliset naiset valitsevat möllejä miehikseen.

Aika usein nainen on kuivattanut miehen sosiaalisen elämän. Mies on haluttu omia 100% kodin työjuhdaksi.

Toki varmasti näitäkin tapauksia on, mutta monista tulee vaan vanhentuessa mukavuudenhaluisia kotihiiriä. Tämä koskee myös naisia. Kun tulee lapsia ja elämän täyttää työ ja lapset, niin harvoin sitä enää jaksaa mitään muuta. Monesti se vaatii sen, että ottaa itseään niskasta kiinni, että nyt minä menen! Kyllä sitä itsekin jäisi mieluusti vain kotiin möllöttämään tv:n ääreen ja saunomaan lauantaisin, kuin johonkin toisten ihmisten nurkkiin tai ravintoloihin tms.

Vierailija kirjoitti:

Miehet muuttuu ikääntyessään. Monesta tulee äkäinen, sulkeutunut ja rajoitteinen. Rutiinit pitää olla sama, ja miestä ymmärtää rajattomasti. Mies laiskistuu fyysisesti ja henkisesti.

Moni nainen taas pysyy aktiivisena itse, varsinkin jos harrastaa. Liikunta ja mielekäs tekeminen tekee virkeäksi ja iloiseksi. Mies itse poteroitunut sohvan pohjalle.

Tai sama toisin päin, nainen etsii jatkuvasti jotain uusia virikkeitä. Pitää olla sitä ja tätä menemista, koska paikallaan olo on tylsää. Pitää nähdä ja kokea. 

Mutta sitten on tietenkin hyvä että on se turvallinen pohja olemassa, jotta voi mennä ja ns elää. Itselle esim sosiaalinen kanssakäyminen on vähän nähty, joskus on kiva tavata ystäviä toki mutta sen merkitys alkaa olemaan aika vähäinen. Hyviä juttuja löytyy vähemmälläkin vaivalla, ja muutenkin koetan pyrkiä löytämään iloa pienistä jutuista. Vaikka matkailu onkin kivaa, mutta se on nykyään vähän eri kulmasta kuin parikymppisenä. Ei niin näkyvän elämyshakuista. 

Ei se kuule aina mene noin. Ollaan molemmat sosiaalisia ja tekeviä ihmisiä. Välillä kyllä möllötetään molemmat sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Ex-naapurin nainen oli ihana ihminen, ja hänen miehensä oli sosiopaatti-piikkikasvi.

Ehkä nainen oli liian kiltti.

Sama. Mies oli lihansyöjäkasvin ja korppikotkan + luonnevammakoiran risteytys.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu pari on tällainen. Ja huvittavinta, että rouva harrastaa kotikutsujen pitämistä. Mies aina murjottaa tv-tuolissaan :D

Ehkä se on ainoa keino saada happea siinä huushollissa.

Vierailija kirjoitti:

35-50+ -vuotiaat miehet kärsivät testosteronin laskusta.

Olen itse tuohon ikäryhmään kuuluva, ja tunnistan tämän asian. Samoin monet miespuoliset kaverit. 

Lapsiperhe-elämän raskaus, työelämä, ja ylipäätään elämän muuttuminen ensin nopeatempoisiksi ruuhkavuosiksi ja sen jälkeen rauhallisemmiksi koululaisten / nuorten vanhemmuudeksi on tilanne, joka vie isolta osalta miehistä ne viimeiset voimat. 

Testosteronitaso laskee. Se näkyy siinä, että isosti ponnistelemalla saan tehtyä oman osani kotitöistä ja lasten asioista, mutta sosiaaliseen elämään tai muihin aktiivisuutta vaativiin asioihin ei enää jaksaminen riitä. Sohva on kuin magneetti. Kun koti on siivottu, ruoat laitettu, pyykit pesty jne. haluan itse huilia ja uppoutua sisäiseen maailmaani. Lukea kirjaa tai lehteä. Torkkua hieman. Vaimo sen sijaan on edelleen menossa, tapaa ystäviään, harrastaa, tekee yhtä ja toista. 

Testosteronitason lasku on näkynyt myös seksielämässä. Haluan aktiivisesti nykyään suunnilleen yhtä usein (harvoin) kuin vaimo. En tee juuri aloitteita, mutta sopeudun vaimon aloitteiden määrään. Tämä on hänelle ilmeisesti OK, vaikka joskus hän on vihjannut, että saisin olla aktiivisempi.

Kaipaan hirveästi omaa rauhaa ja omissa oloissani olemista, sisäiseen maailmaani uppoutumista. Ei, siihen eivät kuulu olut ja urheilun seuraaminen, vaan monenlaiset pohdinnat elämästä, maailmasta, ihmissuhteista jne. En vaan halua jakaa niitä kenenkään kanssa enkä keskustella niihin liittyvistä asioista, vaan laitan silmät kiinni ja uppoudun omaan maailmaani. Siksi näytän vaimon mielestä ehkä aika ajoin vetämättömältä ja intohimottomalta ukolta.

Etkö halua jakaa ajatuksiasi vaimon kanssa ja keskustella pohdinnoistasi hänelle? Tai sii kaikkein surullisinta parisuhteessa ei ole sosiaalisuus vs introverttiys tai edes seksin määrän oleellinen väheneminen. Surullisinta on, jos ajatustensa kanssa täytyy olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

35-50+ -vuotiaat miehet kärsivät testosteronin laskusta.

Olen itse tuohon ikäryhmään kuuluva, ja tunnistan tämän asian. Samoin monet miespuoliset kaverit. 

Lapsiperhe-elämän raskaus, työelämä, ja ylipäätään elämän muuttuminen ensin nopeatempoisiksi ruuhkavuosiksi ja sen jälkeen rauhallisemmiksi koululaisten / nuorten vanhemmuudeksi on tilanne, joka vie isolta osalta miehistä ne viimeiset voimat. 

Testosteronitaso laskee. Se näkyy siinä, että isosti ponnistelemalla saan tehtyä oman osani kotitöistä ja lasten asioista, mutta sosiaaliseen elämään tai muihin aktiivisuutta vaativiin asioihin ei enää jaksaminen riitä. Sohva on kuin magneetti. Kun koti on siivottu, ruoat laitettu, pyykit pesty jne. haluan itse huilia ja uppoutua sisäiseen maailmaani. Lukea kirjaa tai lehteä. Torkkua hieman. Vaimo sen sijaan on edelleen menossa, tapaa ystäviään, harrastaa, tekee yhtä ja toista. 

Testosteronitason lasku on näkynyt myös seksielämässä. Haluan aktiivisesti nykyään suunnilleen yhtä usein (harvoin) kuin vaimo. En tee juuri aloitteita, mutta sopeudun vaimon aloitteiden määrään. Tämä on hänelle ilmeisesti OK, vaikka joskus hän on vihjannut, että saisin olla aktiivisempi.

Kaipaan hirveästi omaa rauhaa ja omissa oloissani olemista, sisäiseen maailmaani uppoutumista. Ei, siihen eivät kuulu olut ja urheilun seuraaminen, vaan monenlaiset pohdinnat elämästä, maailmasta, ihmissuhteista jne. En vaan halua jakaa niitä kenenkään kanssa enkä keskustella niihin liittyvistä asioista, vaan laitan silmät kiinni ja uppoudun omaan maailmaani. Siksi näytän vaimon mielestä ehkä aika ajoin vetämättömältä ja intohimottomalta ukolta.

Mies testautti testonsa, eikä ongelmaa löytynyt. Samat jutut silti, on ollut masennus ja burn out.

Hän on myös tavallista herkempi neurologisten erityispiirteidensä vuoksi, mutta ei oikein pysty myöntämään sitä.

Jo pelkkä koulunkäynti on kärsinyt tästä.

Hyvä kysymys. Itselläni kumpikin vanhempi on ihmispelkoisia ja nyt eläkkeellä kököttävät kumpikin peräkylässä sijaitsevassa talossaan, kumpikin omassa huoneessaan lähes 247.

Isän käsitys juhlista on kun yksin pannuhuoneessa juo viinaa, jos oikein hurjaksi heittäytyy niin soittaa veljelleen, joka onkin yksi harvoja sosiaalisia kontakteja hänelle.

Epäsosiaalisuus ei kuitenkaan tarttunut, yrityksistä huolimatta, vaan me jälkeläiset olemme ihan normisosiaalisia.

Mieheni on hieman mörökölli ja minä sosiaalinen ja mukava. Tai tällaisen kuvan meistä helposti saa. Oikeasti minä olen introvertti, mutta koska olen mukava ja minulla on paremmat sosiaaliset taidot ottaa muita ihmisiä huomioon kuin miehellä, saatan vaikuttaa sosiaalisemmalta. Mies tykkää käydä enemmän ihmisten ilmoilla, minäkin toki välillä, mutta mies on enemmän kuzipäisempi, jos ilkeästi sen ilmaisisi. Minä olen hänen tasoittava, lempeä ja empaattisempi osapuolensa.

Mies on tottakai ihan hyvä ihminen, reilu ja oikeudenmukainen, mutta kotona mörökölli, joka syttyy sosiaalisista tilanteista tiettyyn rajaan asti, eikä jaksa niin välittää toisten ihmisten mielipiteistä. Hän lähtee sosiaalisiin tilanteisiin asenteella, että on oma itsensä. Minä taas pyrin olemaan mukava ja taitava vuorovaikuttaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

35-50+ -vuotiaat miehet kärsivät testosteronin laskusta.

Olen itse tuohon ikäryhmään kuuluva, ja tunnistan tämän asian. Samoin monet miespuoliset kaverit. 

Lapsiperhe-elämän raskaus, työelämä, ja ylipäätään elämän muuttuminen ensin nopeatempoisiksi ruuhkavuosiksi ja sen jälkeen rauhallisemmiksi koululaisten / nuorten vanhemmuudeksi on tilanne, joka vie isolta osalta miehistä ne viimeiset voimat. 

Testosteronitaso laskee. Se näkyy siinä, että isosti ponnistelemalla saan tehtyä oman osani kotitöistä ja lasten asioista, mutta sosiaaliseen elämään tai muihin aktiivisuutta vaativiin asioihin ei enää jaksaminen riitä. Sohva on kuin magneetti. Kun koti on siivottu, ruoat laitettu, pyykit pesty jne. haluan itse huilia ja uppoutua sisäiseen maailmaani. Lukea kirjaa tai lehteä. Torkkua hieman. Vaimo sen sijaan on edelleen menossa, tapaa ystäviään, harrastaa, tekee yhtä ja toista. 

Testosteronitason lasku on näkynyt myös seksielämässä. Haluan aktiivisesti nykyään suunnilleen yhtä usein (harvoin) kuin vaimo. En tee juuri aloitteita, mutta sopeudun vaimon aloitteiden määrään. Tämä on hänelle ilmeisesti OK, vaikka joskus hän on vihjannut, että saisin olla aktiivisempi.

Kaipaan hirveästi omaa rauhaa ja omissa oloissani olemista, sisäiseen maailmaani uppoutumista. Ei, siihen eivät kuulu olut ja urheilun seuraaminen, vaan monenlaiset pohdinnat elämästä, maailmasta, ihmissuhteista jne. En vaan halua jakaa niitä kenenkään kanssa enkä keskustella niihin liittyvistä asioista, vaan laitan silmät kiinni ja uppoudun omaan maailmaani. Siksi näytän vaimon mielestä ehkä aika ajoin vetämättömältä ja intohimottomalta ukolta.

Etkö halua jakaa ajatuksiasi vaimon kanssa ja keskustella pohdinnoistasi hänelle? Tai sii kaikkein surullisinta parisuhteessa ei ole sosiaalisuus vs introverttiys tai edes seksin määrän oleellinen väheneminen. Surullisinta on, jos ajatustensa kanssa täytyy olla yksin. 

Kyllä vaimoni tietää, mistä kenkä puristaa. En ole ajatusteni kanssa yksin negatiivisessa mielessä, vaan positiivisessa mielessä.