Lue keskustelun säännöt.
Millaisia vanhanaikaisia tapoja sinulla vielä on?
15.04.2020 |
Tuli mieleen kun tuossa siliti uusia verhoja että kyllä mä ne edelleen perinteisellä suihkepullo+silitysrauta-systeemillä vedän vaikka se silitysrauta olisi höyrymallinen. En ole koskaan opetellut käyttämään sitä edes, ihan sellainen muistikuva on että olisi joskus purskauttanut kaikki vedet ulos kun kokeilin niin siihen jäi.
Ja autossa on perustiekartta, sekin jo 15 vuotta vanha mutta siinä on hyvin merkattu nähtävyydet :D
Kommentit (69)
Tykkään siivota aina perjantaisin. Muutenkin minulle on kunnia asia että koti on aina siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotirouvana ja mies elättää minut. Näin siitäkin huolimatta, että lapsemme ovat jo yli 3-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Neulon puseroita pitkillä puikoilla. Kukaan valveutunut oikea käsityöihminen ei tee niin. Pitää olla pyöröpuokot, jotkut addit tai koivuiset tai kullatut, mutta vanhanaikaiset muoviset, ei ei ei. Mä tykkään vaan siitä, että se koko näkyy siinä puikon päässä ja muutenkin tykkään niistä.
Vähän ohi aiheen huutelen, mutta kommentoin sen verran, että pyöröpuikoilla neulominen rasittaa vähemmän hartioita ja ranteita mitä pitkät puikot. Itse huomasin tuon 80-luvulla. Pitkissä puikoissa ei siis mitään vikaa ole, eivät vain sovi jokaiselle.
Keitän kahvit pienellä teräspannulla hellalla tai jos enempi on tarvetta niin perkolaattorilla. Suodatinkahvi ei maistu hyvältä.
Mun ainoat hiusten hoitotuotteet on markettishampoo, hoitoaine, fööni ja kampa. En värjää hiuksia enkä laita niitä mitenkään, ainoastaan kampaan. Fööniäkään en käytä kuin harvoin, lähinnä talvella kun pitää saada hiukset kuivaksi. Mulla on siis täysin alkuperäinen väri, kotimainen maantientylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neulon puseroita pitkillä puikoilla. Kukaan valveutunut oikea käsityöihminen ei tee niin. Pitää olla pyöröpuokot, jotkut addit tai koivuiset tai kullatut, mutta vanhanaikaiset muoviset, ei ei ei. Mä tykkään vaan siitä, että se koko näkyy siinä puikon päässä ja muutenkin tykkään niistä.
Vähän ohi aiheen huutelen, mutta kommentoin sen verran, että pyöröpuikoilla neulominen rasittaa vähemmän hartioita ja ranteita mitä pitkät puikot. Itse huomasin tuon 80-luvulla. Pitkissä puikoissa ei siis mitään vikaa ole, eivät vain sovi jokaiselle.
Jep, tiedän ja kokeilin pyöröpuikkoja, mutta en vaan tottunut. Pipoja teen kyllä pyörönä suljettuna neuleena, mutta taso ei suju.
Mulla ei ole mitään lävistyksiä tai tatuointeja. Niin sadan vuoden takainen vanhanaikainen, ettei ole edes reikiä korvissa eikä tule. Ei tapa, mutta tekemättä jättäminen. En tiedä yhtään toista naista, jolla ei ole korvakoruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan päähineen pois sisätiloissa, varsinkin ruokaillessani.
Avaan oven naiselle metoota uhmaten.
Autan joskus ihmisiä.
Joo, kuulin että yksi kaveri sai ahdistelusyytteen kun avasi naiselle oven. Tosin kouraisi samalla naista perseestä ja perässä tullut poikakaveri tempaisi oven avaajaa kunnolla pataan. Hampaat meni uusiksi :)
Älä ikinä tule avaamaan minulle ovea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan päähineen pois sisätiloissa, varsinkin ruokaillessani.
Avaan oven naiselle metoota uhmaten.
Autan joskus ihmisiä.
Kivoja tapoja
Pidän myös ovea auki ihmisille ja olen opetellut kärsivällisyyttä niitä miehiä kohtaan, jotka jäävät odottamaan pidellen ovea auki vaikka ehtisivät jo kauas ja olen oikeasti tosi kiusaantunut, koska minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Minusta on todella vaikeaa olla se hetki olemassa kun mies tuijottaa kun kävelen ovea kohti. Lähinnä siis sen takia että en viitsi kiirehtiä kun en pyytänyt sitä oveakaan aukaisemaan. Mieluummin vajoaisin maan alle pois silmistä.
Olen opetellut sanomaan kiitos heille, jotka pitävät ovea auki ja se on vaatinut todella paljon.
Halusin nyt lähinnä tuoda esille sen, että muitakin syitä kuin metoo on sille, miksi jotkut eivät pidä ovien availusta, mutta näköjään siihenkin voi tottua.
"Kivoja tapoja"? Jotkut eivät sitten tunnista kusipäätä vaikka se olisi kirjoitettu heillä otsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon jääny 80-luvulle aika monessa asiassa. Kahvinkeittämiseen on kahvipannu. Tiskit tiskataan käsin. Kenkiä riittää kahdet: toiset talveksi, toiset kesäksi. Teitittelen vanhempia ihmisiä, olen huomaavainen ja kohtelias.
En tee contour-meikkiä enkä varjosta kasvojani mitenkään. Minulla on toisaalta korkeat poskipäät ja muutenkin erottuvat piirteet, eli en koe tarvitsevani. Pelkkää meikkivoidetta vaan. Ja meikkaan joko silmät tai huulet näyttävästi, en ikinä molempia!
Teitittelen vanhuksia.
Käytän vanhojakin sananparsia ym., näille ihmiset usein nauravat kun eivät ole kuulleet pitkään aikaan kenenkään puhuvan niillä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään lävistyksiä tai tatuointeja. Niin sadan vuoden takainen vanhanaikainen, ettei ole edes reikiä korvissa eikä tule. Ei tapa, mutta tekemättä jättäminen. En tiedä yhtään toista naista, jolla ei ole korvakoruja.
Minulla ei ole.
t. kolmekymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään lävistyksiä tai tatuointeja. Niin sadan vuoden takainen vanhanaikainen, ettei ole edes reikiä korvissa eikä tule. Ei tapa, mutta tekemättä jättäminen. En tiedä yhtään toista naista, jolla ei ole korvakoruja.
Minulla ei ole.
t. kolmekymppinen
Ei mullakaan ole.
Laitan juhannuskoivut ulkoportaiden viereen Jussin aattona. Luen Kodin Pellervo-lehteä.
- Kuuntelen musiikkia stereoista CD- ja LP-levyiltä, joita molempia hankin edelleen uusina julkaisuna kokoelmiin.
- Kotiini tulee paperille painettu Helsingin Sanomat, jota ei tarvitse hakea mistään ulkona olevasta postilaatikossa vaan se pudotetaan oven postiluukusta.
- Suosin käteisellä maksamista, sillä se on arkipäivän budjetointia, vaikka minulla on kolmen eri pankin pankkikortit ja oma talouteni on muutenkin hyvässä kunnossa.
- Minulla on 2 G kännykkä, jolla voi ainoastaan soittaa puheluita ja lähettää tekstiviestejä, siinä ei ole edes kameraa, sillä minulla on erikseen digikamera valokuvausta varten. Kaikki netttiin liittyvät asiat hoidan kotoa käsin kahdella tietokoneella ja haluan olla ihan tietoisesti irti netistä kun käyn vaikkapa kaupungilla kävelemässä tai kaupassa.
- Tiskaan astiat aina käsin, sillä minulla ei ole astianpesukonetta.
- Minulla on ollut AB-ajokortti 18-vuotiaasta lähtien, mutta en ole koskaan omistanut henkilöautoa koska en ole humanistina ollut suuremmin kiinnostonut autoista. Aikoinaan ns. köyhänä opiskelijana totuin liikkumaan jalan ja polkupyörällä paikasta toiseen ja bussilla mikäli matkustin kaupungista toiseen. Vaikka minulla olisi nykyisin hyvinkin varaa autoon, se olisi minusta huono taloudellinen investointi mm. monien juoksevien kulujen vuoksi ja se säilyttää heikosti sen alkuperäisen ostohinnan.
Vierailija kirjoitti:
Teitittelen vieraita ihmisiä
Minä yleensä teitittelen kaupan myyjiä, sillä hehän edustavat sitä tiettyä firmaa. Esimerkiksi voin sanoa nuorella naismyyjälle urheiluliikkeessä että "ostin Teiltä aikoinaan hyvät Niken lenkkarit, joita on tullut paljon pidettyä". Kyseessä ei ole siis sama myyjä, jolta olen aikoinani ne lenkkarit ostanut, vaan vain sama liike, jossa olen ne kaupat tehnyt.
Käytän kangasnenäliinoja.
Suunnistan paikasta toiseen paperikartan avulla. Käytän kyllä joskus Google mapsiakin, mutta reitit suunnittelen lähes aina kartan avulla. Jos menen moottoripyörällä uuteen paikkaan, teen usein paperille nuotit valmiiksi.
Tykkään yövieraista ja ylipäätään kyläilijöistä. Eikös nykyaikana ole muotia, että ei tavata kotona?
Luen kirjoja ja otan odotushuoneisiin ja vastaaviin paikkoihin mukaan kirjan, enkä näplää puhelinta.
Mulla on kuusessa vanhat, värikkäät joulupallot vuodesta toiseen. Pääsiäisenä samat vanhat vähän jo takkuisetkin tipuset kompuroivat rairuohossa. Lapsuudenkodista mukaan otetut. Ei trendikoristeita mulle.
Haluan vielä lisätä, että tottumiseen meni 14 vuotta.