Lue keskustelun säännöt.
Millaisia vanhanaikaisia tapoja sinulla vielä on?
15.04.2020 |
Tuli mieleen kun tuossa siliti uusia verhoja että kyllä mä ne edelleen perinteisellä suihkepullo+silitysrauta-systeemillä vedän vaikka se silitysrauta olisi höyrymallinen. En ole koskaan opetellut käyttämään sitä edes, ihan sellainen muistikuva on että olisi joskus purskauttanut kaikki vedet ulos kun kokeilin niin siihen jäi.
Ja autossa on perustiekartta, sekin jo 15 vuotta vanha mutta siinä on hyvin merkattu nähtävyydet :D
Kommentit (69)
Televisiota tulee vielä katsottua ihan vanhan liiton tv:n välityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudun seurustelemiseen vakavasti, en harrastanut sekavia säätösuhteita vaan olin sinkkuna kunnes löysin elämäni miehen.
Tuttuja juttuja täällä. Itse silitän myös suihkepullon kanssa ja mankelin lakanat, myös ne mummoilta perityt paksut puuvillaiset. Vähentää pölyä mukavasti. Vaihdan myös , liinat, tyynynpäälliset ja verhot vuodenaikojen mukaan. Alle kouluikäisillä lapsilla käytän kangasnenäliinoja, koska eivät raavi ihoa punaiseksi. Olen myös lopettanut hiusten värjäämisen nyt nelikymppisenä ja olen tyytyväinen omaan väriini. Teitittelen vanhuksia ja annan bussissa istumapaikkani heille tms. Onhan näitä varmasti monia tapoja, kaikkea ei nyt muista.
Mökillä on pakko olla vanhanaikainen, kun vesi tulee kaivosta ja mökki lämmitetään puilla. Sähkö sentään on, mutta tiskit tiskataan käsin, pyykki pulsaattorilla, ruoka valmistetaan miniliesiuunilla, vessa on ulkohuussi ja peseydytään vadilla ja kauhalla. Saisi siitä nykyaikaisemman rahalla, mutta toisaalta on mukava opettaa lapsillekin, ettei kaikki tule elämässä nappia painamalla.
Pesen lattiat vanhanaikaisesti rätti+sanko-menetelmällä. En siis käytä moppia. En itsekään tiedä miksi teen niin, koska se on raskasta ja sattuu polviin kontata lattioilla. Ilman muuta paljon helpompaa olisi käyttää moppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan päähineen pois sisätiloissa, varsinkin ruokaillessani.
Avaan oven naiselle metoota uhmaten.
Autan joskus ihmisiä.
Kivoja tapoja
Pidän myös ovea auki ihmisille ja olen opetellut kärsivällisyyttä niitä miehiä kohtaan, jotka jäävät odottamaan pidellen ovea auki vaikka ehtisivät jo kauas ja olen oikeasti tosi kiusaantunut, koska minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Minusta on todella vaikeaa olla se hetki olemassa kun mies tuijottaa kun kävelen ovea kohti. Lähinnä siis sen takia että en viitsi kiirehtiä kun en pyytänyt sitä oveakaan aukaisemaan. Mieluummin vajoaisin maan alle pois silmistä.
Olen opetellut sanomaan kiitos heille, jotka pitävät ovea auki ja se on vaatinut todella paljon.
Halusin nyt lähinnä tuoda esille sen, että muitakin syitä kuin metoo on sille, miksi jotkut eivät pidä ovien availusta, mutta näköjään siihenkin voi tottua.
"Kivoja tapoja"? Jotkut eivät sitten tunnista kusipäätä vaikka se olisi kirjoitettu heillä otsaan.
Ovien avaamisen ja auki pitämisen sekä siitä kiittämisen pitäisi olla itsestäänselvää jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kastan korppua tai keksiä kahviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouvana ja mies elättää minut. Näin siitäkin huolimatta, että lapsemme ovat jo yli 3-vuotiaita.
Oletko koskaan miettinyt, mikä on eläkkeesi määrä. Tai miten tulet toimeen, jos teille tulee ero.
Korjaan vanhat vaatteet. Jos vaate ei ole korjauskelpoinen, teen siitä jotakin uutta. Otan esimerkiksi kaikki napit ja vetoketjut talteen ompelurasiaan, ja usein niistä syntyy jotakin uutta. Kankaista teen nukenvaatteita tms. Haaveissa on jo pitkään ollut hieno tilkkutäkki, mutta nykyään ei enää oikein käytetä sellaisia perinteisiä kankaita, joista tehtynä se olisi hieno.
Tämä ei ole tapa vielä, mutta olen pitkään halunnut oppia nypläämään pitsiä. Aikaa ei vain ole ollut opetella. Konekudottu pitsi on liian ilmeettömän täydellistä ja mitäänsanomatonta.
Tykkään pestä kivilattiat vanhanaikaisesti juuriharjalla ja saippuavedellä. Mielestäni mikrokuitumopilla saa hinkata todella kauan ennen kuin esimerkiksi keittiössä tulee puhdasta, ja sieltä 1,5 metrin päästä ei edes näe tahroja lattiassa. Rakastan sitä ääntä, joka harjasta lähtee.
Käytän lisäksi kokkauksessa aika lailla samaa ainesosapalettia kuin täällä oli kaupoissa saatavilla 50 vuotta sitten, eli eksoottiset öljyt ym jäävät minun osaltani kauppaan, ja toisaalta myös valmisruoka säilöntäaineineen. Vain joitain poikkeuksia on, kuten riisit. Haluan tehdä ruokani itse ja aika nöyristä raaka-aineista. Tämä tapa lienee periytynyt vanhemmiltani, jotka myöskin söivät aika koruttomasti, mutta terveellisesti. Olen millenniaali, mutta maistoin esimerkiksi tortilloja vasta 20-vuotiaana. Ehkä siksi en ole koskaan oikein oppinut tykkäämään lisäaineista ja vieraista mauista. Ravintolassa toki otan sitten jotain ihan muuta.