Vihreiden Osmo Soininvaara: Meidän taloutemme on pian raunioina kuin sodan jäljiltä ja Ruotsin talous on Euroopan vahvin
Jos verrataan keskenään hidastamista ja antaa mennä -politiikkaa, ne eivät eroa toisistaan sairastuneiden määrässä pitkällä aikavälillä, mutta voivat erota kuolleiden määrässä, koska hidastamalla sairaaloiden kapasiteetti kestää paremmin. Sairastuneiden määrässä ne eroavat vain, jos rajoituksia jatketeen niin kauan, että kansa saadaan rokotetuksi tautia vastaan, mihin arvioidaan menevän puolitoista vuotta.
Nyt seuraa inhorealismia. Ero kuolleiden määrässä ei ehkä kuitenkaan ole niin suuri kuin kuvittelemme, koska huomattavaa osaa kuolevista ei kuitenkaan pystytä auttamaan. Tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Sodan aikana lääkärit joutuivat jakamaan potilaat niihin, jotka selviävät omin voimin, niihin, joita ei voi auttaa ja niihin, joiden elämä on kiinni lääkärin antamasta hoidosta. Erään uutisen mukaan Kiinassa tehohoitoon (=hengityskoneeseen?) joutuneista potilaista kuoli kaksi kolmesta. Heidän osaltaan hoidosta oli vain haittaa, koska viimeiset elinpäivät hengityskoneessa eivät ole todellakaan mitään laatuaikaa. Ruotsista tosin on huomatavasti lohdullisempaa tietoa.
Hidastaminen ei ehkä säästä kovinkaan monta ihmishenkeä, mutta vapauttaa lääkärit hyvin ikävästä potilaiden luokittelusta. Lääkärin on helpompi sanoa omaisille, että teimme kaikkemme, mutta vanha isänne kuoli kuin sanoa, että arvioin, ettei isäänne olisi voitu pelastaa, joten emme kytkeneet häntä hengityskoneeseen. Tämä luokittelu on sinänsä sairaaloissa arkipäivää. Joka päivä kymmeniä potilaita siirretään paranemiseen tähtäävästä hoidosta palliatiiviseen hoitoon. On erillisiä saattohoitoyksiköitä, joiden tehtävänä on tehdä kuolevan potilaan osasta parempi, mutta ei enää estää kuolemaa.
Hidastamisen huono puoli on, että se maksaa valtavasti. Jos tätä nykyistä lock downia jatketaan vaikkapa vain puoli vuotta, lasku kansantaloudelle on kymmeniä miljardeja. Puoli vuotta tuskin riittää alkuunkaan.
Lasketaanpa vähän. Suomessa rekisteröidään viikossa noin tuhat tartuntaa. Laumaimmuniteettiin tarvitaan noin kolme miljoonaa tartuntaa. Todellisuudessa tartuntoja on paljon enemmän kuin tuhat, koska lieväoireisia ja oireettomia ei testata. Arvataan siis, että tartuntoja on viikossa 10 000. Kestäisi siis 300 viikkoa eli kuusi vuotta, ennen kuin epidemia pysähtyy ja rajoitukset voidaan purkaa. Kaikki nämä määrät ovat arvailua ennen kuin vasta-ainetestit paljastavat tartunnan saaneiden määrän.
Hidastaminen aiheuttaa sekin kuolemia. Koteihinsa suljettujen vanhusten kunto romahtaa. Kun kansantalous sortuu, ei pystytä pitämään yllä nykyisenlaista sairaanhoitoa, jolloin sydänpotilaita ja syöpäpotilaita alkaa kuolla ylimääräisesti. Ja niin edelleen.
Julkisuudessa ei ole oikein hahmotettu, että valittu strategia merkitsee tilanteen jatkumista todella pitkään, ehkä jopa puolitoista vuotta. Sen jälkeen olemme hyvin köyhiä.
Voi olla, että kun kahden vuoden päästä tehdään tilinpäätöstä, Suomessa ja Ruotsissa on kuollut suhteessa yhtä moni, Ruotsissa ne ovat vain tulleet nopeammin, mutta meidän taloutemme on raunioina kuin sodan jäljiltä ja Ruotsin talous on Euroopan vahvin.
https://www.soininvaara.fi/2020/04/13/koronaviruksen-kanssa-on-vain-huo…
Kommentit (23)
Tässä käy vielä sillä tavalla että kuolleisuus väkisin alhaisena hinnasta välittämättä ja pääministeri pääsee kiillottamaan kilpeään maailmalla ja rummuttamaan miten hämmentävän pieni oli kuolleisuus, vaikka ympäröivissä maissa kansaa kaatui kuin heinää.
Sitten kysytään se kuuluisa kysymys : mitä mieltä olette, ollaanko me hyviä ?
Arvatkaapa huviksenne vähentääkö se suomen vetovoimaa.
Kun seuraava vastaava kulkutauti lähtee liikkeelle alkaa suomen rajoilla kuhina.
En haluaisi olla ruotsalainen tai kiinalainen nyt enkä tulevaisuudessa. Kummatkin ovat loppumaailman silmissä saastuneita kansoja. Tätä ei Ruotsissa (eikä etenkään Tegnell) koskaan tullut miettineeksi.
Asiallinen ja mielenkiintoinen avaus, ja hyvää pohdintaa.
Itse näkisin että kyse on ensisijaisesti siitä, että hyvinvointivaltion pitää pystyä takaamaan riittävä terveydenhuolto kaikille. Vaikka kyse olisi vain muutaman kymmenen kuoleman erosta (hidastus vs. antaa mennä), ei hyvinvointivaltiolla ole tässä tilanteessa muuta kestävää vaihtoehtoa kuin pyrkiä hidastamaan viruksen etenemistä. Kyseessä on uusi ja yllättävä tilanne.
Vastaisuuden varalle ainakin hoitokapasiteettia pitäisi olla reservissä huomattavasti enemmän, samalla tavalla kuin armeijallakin on reserviä pahan päivän varalle. Sodankäynnissä virusta vastaan on muutenkin joitain samoja elementtejä kuin perinteisessä aseellisessa sodankäynnissä. Hoitokapasiteetin ylläpito maksaa toki paljon, mutta se maksaa vähemmän kuin yhteiskunnan pysäyttäminen pariksi kuukaudeksi.
Tämä on koko yhteiskunnallemme oppimistilaisuus, jotta tiedämme mikä on tulevissa epidemioissa fiksuin tapa toimia. Ehkä jatkossa osamme tehokkaammin suojata riskiryhmät, ilman että esim. pienyrittäjille aiheutuu näin paljon vahinkoa.