Lue keskustelun säännöt.
Lastenvaljaat
14.04.2020 |
Suosituksesta ostin meidän 3v kaksosille lastenvaljaat, kun kuulemma ovat tosi kätevät kaupungilla liikkuessa.
Nyt on viikon päivät yritetty noiden käyttöä opetella, ja ainoat reaktiot mitkä tulee on joko a) huuto, valjaiden repiminen ja maassa makaaminen niin kauan kuin ne ovat päällä tai b) ympäriinsä konttaaminen ja koiran matkiminen "hau hau". Ei puhettakaan, että käveltäisiin kauniisti hihnassa.
Eli jotenkin alan ymmärtää, miksi lastenvaljaita ei pahemmin katukuvassa näy vaikka ovat niin "kätevät".
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ne ei kovin itsepäisillä lapsilla toimi. Ovat hyvät sellaisilla, jotka pääasiassa kulkevat ihan hyvin itsekseen, mutta välillä saattaa sännätä johonkin.
Mutta jos tuo teksti on täysin totta, niin loistava huumorintaju lapsillasi.
Itsepäinenkin lapsi talttuu jos johdonmukaisesti taltutetaan. Sitä kutsutaan kasvatukseksi.
Ihan mielenkiinnosta, mikä se haluttu lopputulos tässä on? Siis mullainen tuollaisen lapsen halutaan olevan aikuisena? Tahdoton lapanen?
Ei tahdoton lapanen, mutta perustottelevainen jolle vanhemmat ovat auktoriteetti.
Olen ehkä vanhanaikainen(?), mutta sitä mieltä, että lapsen kuuluu totella vanhempien selvää käskyä. Ja aivan erityisesti sellaista käskyä joka liittyy turvallisuuteen, kuten tässä tapauksessa. Se on sitten vanhempien asia sovittaa erilaiset käskynsä siten, että lapselle jää kehitystasoonsa suhteutettuna sopiva määrä omaa päätösvaltaa. Lapselle ei sitä harkintaa tule antaa, että missä asioissa on tarpeen totella ja missä ei, koska se johtaa vaan siihen, että tottelemista säätelevät lähinnä mielihalut.
Puhuit taltuttamisesta. Et erityisesti eritellyt siinä, mitä taltutetaan ja mitä ei. Jos kerrot, että itsepäinenkin lapsi talttuu, jos johdonmukaisesti taltutetaan, kuulostaa kyllä siltä, että omaa tahtoa ei lapselle ole takoitus jättää.
Minusta taltuttaminen ei tarkoita sitä, että lapselta viedään kaikki päätösvalta oman elämänsä suhteen. Vaan ihan yksinkertaisesti sitä, että lapsi on tottelevainen sillä tapaan, kuin miten lapsen tottelevaisuus yleensä ymmärretään.
Eli vaikka leikkipuistossa lapsi saa itse valita, onko keinussa, kiipeilytelineessä tai vaikka hiekkalaatikolla, mutta sitten kun käsketään lopettamaan leikit ja lähtemään, niin sitten lähdetään ilman mutinoita, vitkasteluja tai raivareita.
Eli vanhempi voi ikään kuin päättää lapsen puolesta, millainen tunnetila lapsella on lähtiessä? Ja ihan kaikki lapset on mahdollista saada tuohon samaan muottiin?
Tunnetila? Tietysti se lapsi yleensä haluaa jäädä sinne puistoon, eli se on sen tunnetila. Mutta tottelevaisuus ja hyvä käytös on sitä, että lapsi ei silti aloita mitään en haluuuu -huutokonserttia vaan tekee nätisti niin kuin sanotaan.
Missä iässä oletat lapsen hallitsevan tunnetilansa niin hyvin? Että kun harmittaa, hän ajatteleekin, että ai niin, käytöstavat ennen kaikkea?
Missä iässä saa sitten lopettaa nätisti tekemisen, kun sanotaan? Entä miten lapselle opetetaan se, että voi olla vaarallistakin, jos hän aina myöntyy kaikkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ne ei kovin itsepäisillä lapsilla toimi. Ovat hyvät sellaisilla, jotka pääasiassa kulkevat ihan hyvin itsekseen, mutta välillä saattaa sännätä johonkin.
Mutta jos tuo teksti on täysin totta, niin loistava huumorintaju lapsillasi.
Itsepäinenkin lapsi talttuu jos johdonmukaisesti taltutetaan. Sitä kutsutaan kasvatukseksi.
Ihan mielenkiinnosta, mikä se haluttu lopputulos tässä on? Siis mullainen tuollaisen lapsen halutaan olevan aikuisena? Tahdoton lapanen?
Ei tahdoton lapanen, mutta perustottelevainen jolle vanhemmat ovat auktoriteetti.
Olen ehkä vanhanaikainen(?), mutta sitä mieltä, että lapsen kuuluu totella vanhempien selvää käskyä. Ja aivan erityisesti sellaista käskyä joka liittyy turvallisuuteen, kuten tässä tapauksessa. Se on sitten vanhempien asia sovittaa erilaiset käskynsä siten, että lapselle jää kehitystasoonsa suhteutettuna sopiva määrä omaa päätösvaltaa. Lapselle ei sitä harkintaa tule antaa, että missä asioissa on tarpeen totella ja missä ei, koska se johtaa vaan siihen, että tottelemista säätelevät lähinnä mielihalut.
Puhuit taltuttamisesta. Et erityisesti eritellyt siinä, mitä taltutetaan ja mitä ei. Jos kerrot, että itsepäinenkin lapsi talttuu, jos johdonmukaisesti taltutetaan, kuulostaa kyllä siltä, että omaa tahtoa ei lapselle ole takoitus jättää.
Minusta taltuttaminen ei tarkoita sitä, että lapselta viedään kaikki päätösvalta oman elämänsä suhteen. Vaan ihan yksinkertaisesti sitä, että lapsi on tottelevainen sillä tapaan, kuin miten lapsen tottelevaisuus yleensä ymmärretään.
Eli vaikka leikkipuistossa lapsi saa itse valita, onko keinussa, kiipeilytelineessä tai vaikka hiekkalaatikolla, mutta sitten kun käsketään lopettamaan leikit ja lähtemään, niin sitten lähdetään ilman mutinoita, vitkasteluja tai raivareita.
Eli vanhempi voi ikään kuin päättää lapsen puolesta, millainen tunnetila lapsella on lähtiessä? Ja ihan kaikki lapset on mahdollista saada tuohon samaan muottiin?
Tunnetila? Tietysti se lapsi yleensä haluaa jäädä sinne puistoon, eli se on sen tunnetila. Mutta tottelevaisuus ja hyvä käytös on sitä, että lapsi ei silti aloita mitään en haluuuu -huutokonserttia vaan tekee nätisti niin kuin sanotaan.
Missä iässä oletat lapsen hallitsevan tunnetilansa niin hyvin? Että kun harmittaa, hän ajatteleekin, että ai niin, käytöstavat ennen kaikkea?
Missä iässä saa sitten lopettaa nätisti tekemisen, kun sanotaan? Entä miten lapselle opetetaan se, että voi olla vaarallistakin, jos hän aina myöntyy kaikkeen?
Täytyy sanoa, että en ymmärrä alkuunkaan tätä ajattelua, missä lapsen tunnetilat nostetaan johonkin jalustalle keskelle paraatiaukiota, missä ne sitten ovat pyhiä ja loukkaamattomia. Tyyliin julistetaan, että nyt lastani _harmittaa_, kuulkaa kaikki. Tunnekasvatukseksiko tätä ajattelua sanotaan?
Niin ja jo leikki-ikäinen osaa yleensä totella nätisti, jos on siihen kasvatettu. Jos kovin moni ei lastaan siihen nätisti tottelemiseen kasvata, niin kaaos odottaa ei vähiten mm. erilaisissa lasten ryhmätoiminnoissa, missä saattaa olla kolmattakymmentä lasta erilaisine mielihaluineen.
Lapselle opetetaan, että vanhempia totellaan, kuten myös mm. tarhassa hoitajia ja koulussa opettajia, sekä toki myös viranomaisia kuten poliisia. Sen sijaan esimerkiksi toisia lapsia ja sivullisia aikuisia ei ole pakko totella. Ei tämä ole oikeasti mikään hankala asia taikka rajanveto, vaikka yritätkin siitä tehdä sellaisen.
Palataan aikuisten ongelmista lasten ongelmiin. Kun lapset rupesivat koiriksi, voisiko heidät houkutella hevosiksi? Saattaisivat tottua valjaisiin, jos saisivat kotosalla vuorotellen olla valjaissa tai ohjastajina.
50-luvulla valjaissa kulkenut ja hengissä säilynyt
Vierailija kirjoitti:
Palataan aikuisten ongelmista lasten ongelmiin. Kun lapset rupesivat koiriksi, voisiko heidät houkutella hevosiksi? Saattaisivat tottua valjaisiin, jos saisivat kotosalla vuorotellen olla valjaissa tai ohjastajina.
50-luvulla valjaissa kulkenut ja hengissä säilynyt
Tämä hevosleikki oli hyvä vinkki. Kiitos! Nyt tuntuu siltä, että homma alkaakin sujumaan.
ap
Tunnetila? Tietysti se lapsi yleensä haluaa jäädä sinne puistoon, eli se on sen tunnetila. Mutta tottelevaisuus ja hyvä käytös on sitä, että lapsi ei silti aloita mitään en haluuuu -huutokonserttia vaan tekee nätisti niin kuin sanotaan.