Lue keskustelun säännöt.
Jo kolmas suhde päättyi samasta syystä
14.04.2020 |
Tämä oli nyt kolmas kerta, kun sydämeni on särkynyt. Ja syy on ollut joka kerta sama, mutta hieman eri tavoin sanoitettuna/osoitettuna: olen henkilö jonka kanssa on hauskaa sitä The Oikeaa rakkautta odotellessa.
Yritän katsoa peiliin, ja miettiä mikä siinä on. Minun kanssani ollaan kyllä hyvin hanakasti, mutta tehdään myös selväksi että en ole ihminen jonka kanssa voisi kuvitella loppuelämää tai edes tähdätä siihen. Onko olemuksessani jokin vika? (jos nyt mitään merkitsee, normaalipainoinen/hoikka, 32-vuotias, alempi korkeakoulututkinto, vakityö, perusnätti ja perustyylikäs, normaalin sosiaalinen, tupakoimaton jne.) Vai viehätynkö itse jostain tietystä miestyypistä? Kaikki nämä kolme joihin kovasti ihastuin/rakastuin olivat hyvin erilaisia (eikä kukaan heistä ole ollut mitenkään poikkeuksellisen out of my league, jos näin saa sanoa) mutta heitä yhdisti tämä, että kenellekään heistä en koskaan ollut "vakavastiotettava" vaihtoehto. Vaikka yhden kanssa seurustelin 5 vuotta, toisen 3 vuotta ja tämän uusimman tapauksen kanssa tuntosarvet alkoi olla jo pystyssä ja puolen vuoden seurustelun jälkeen selvisi, että hän haluaa vain pitää hauskaa kanssani parempaa odottaessa.
Itkettää, ahdistaa ja surettaa. Toivoisin jotain vertaistukea tai mitä tahansa ulkopuolisen näkökulmaa.
Kommentit (138)
Voi sinua. Tiedän tuon tunteen, mulla sama juttu. Viimeisin suhde tai sen loppuminen kyllä sattui. Siitä on jo muutama kuukausi aikaa ja silti sattuu aivan hirvittävän paljon. Alussa eron jälkeen tuntui, että tukehdun.
Olen myös miettinyt mikä on vikana. Tapaan miehen, hänen mielestään olen upea ja Ihana. Samat sanat olen kuullut jo parilta, kuinka kukaan on ikinä voinut päästää minua menemään. Puoli vuotta niin yhtäkkiä minulle tehdään ohareita, arvostellaan yms ja lopulta jätetään. Minussa on pakko olla jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Kyllähän sinä varmaan tiedät, sellaiset kusipäisemmät/mulkummat tyypit jotka ovat mukavan ja huomaavaisen vastakohtia mutta silti naiset kiinnostuvat juuri heistä, varmaankin siksi kun ajattelevat heidän olevan itsevarmoja tai auktoriteetteja eli "nössön" vastakohtia. Romanttisessa mielessä naista viehättää aina enemmän kovuus kuin herkkyys ja hyväsydämisyys.
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä koska hän kohteli naista niin hyvin?
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä vaikka hän kohteli naista kuin roskaa? Olen itse nähnyt pelkästään jälkimmäisiä ja paljon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Kyllähän sinä varmaan tiedät, sellaiset kusipäisemmät/mulkummat tyypit jotka ovat mukavan ja huomaavaisen vastakohtia mutta silti naiset kiinnostuvat juuri heistä, varmaankin siksi kun ajattelevat heidän olevan itsevarmoja tai auktoriteetteja eli "nössön" vastakohtia. Romanttisessa mielessä naista viehättää aina enemmän kovuus kuin herkkyys ja hyväsydämisyys.
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä koska hän kohteli naista niin hyvin?
Montako kertaa olet nähnyt viestin missä nainen ikävöi ex miestänsä vaikka hän kohteli naista kuin roskaa? Olen itse nähnyt pelkästään jälkimmäisiä ja paljon..
Aikamoista urbaanipaskaa väittää naisten tykkäävän kusipäämulkuista.
Vierailija kirjoitti:
Pariutuminen on valintoja kirjoitti:
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.
Mikä ihme on tämä jännä mies?
Se on palstan ulimiestten luoma arkkityyppinen fiktiivinen hahmo.
Ai mikä on ulimiess? Ulimiess kirjoittaa tänne tasoista, beeta- ja alfamiehisstä, siitä miten naisten pitäisi tyytyä epäkiinnostaviin miehiin (koska muut ovat yli heidän tasonsa) jne. Ilmestyivät kaikkiin miesten ja naisten välisiä suhteita koskeviin ketjuihin saarnaamaan elämälle vierasta ideologiaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista, että nämä miehet eivät vain ole kiinnostuneita perhehommista? Haluavat pinnallisen vakityttöystävän, mutta ei enempää. Valitettavasti perhekeskeisiä miehiä on harvassa. En oikein enää usko siihen oikeaan. Pitää vaan löytää joku joka jakaa paremmin ne omat haaveet sen sijaan, että odottaa vuosia toiveiden täyttymistä jonkun m*lkun kanssa.
On aika kauan seurustella 5 vuotta? Ei sitoutumista? Ja miksi mies sitoutuisi? Miksi? Jos kaikki on jo annettu?
Älä muuta yhteen, älä mene miehen mukaan, pihtaa niin kauan alussa kuin voit. Ole vaikea. Miehen vaimohaave on edelleen: nainen, joka ei lähde kenen tahansa matkaan. Sanokaa mitä sanotte, kukaan mies ei ole tätä kiistänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että nämä miehet eivät vain ole kiinnostuneita perhehommista? Haluavat pinnallisen vakityttöystävän, mutta ei enempää. Valitettavasti perhekeskeisiä miehiä on harvassa. En oikein enää usko siihen oikeaan. Pitää vaan löytää joku joka jakaa paremmin ne omat haaveet sen sijaan, että odottaa vuosia toiveiden täyttymistä jonkun m*lkun kanssa.
Perhekeskeisiä miehiä on vaikka millä mitalla, mutta kaikki niistä ei ole jänniä, komeita ja statuksekkaita.
t. yksi perhekeskeinen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että nämä miehet eivät vain ole kiinnostuneita perhehommista? Haluavat pinnallisen vakityttöystävän, mutta ei enempää. Valitettavasti perhekeskeisiä miehiä on harvassa. En oikein enää usko siihen oikeaan. Pitää vaan löytää joku joka jakaa paremmin ne omat haaveet sen sijaan, että odottaa vuosia toiveiden täyttymistä jonkun m*lkun kanssa.
Perhekeskeisiä miehiä on vaikka millä mitalla, mutta kaikki niistä ei ole jänniä, komeita ja statuksekkaita.
t. yksi perhekeskeinen mies
Mitä he sitten ovat? Inhottavia ja ikäviä kaiketi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua. Tiedän tuon tunteen, mulla sama juttu. Viimeisin suhde tai sen loppuminen kyllä sattui. Siitä on jo muutama kuukausi aikaa ja silti sattuu aivan hirvittävän paljon. Alussa eron jälkeen tuntui, että tukehdun.
Olen myös miettinyt mikä on vikana. Tapaan miehen, hänen mielestään olen upea ja Ihana. Samat sanat olen kuullut jo parilta, kuinka kukaan on ikinä voinut päästää minua menemään. Puoli vuotta niin yhtäkkiä minulle tehdään ohareita, arvostellaan yms ja lopulta jätetään. Minussa on pakko olla jotain vikaa.
Ei muuta vikaa kuin se, ettet arvosta itseäsi. Pidä itseäsi tärkeänä - arvokkaana - se alkaa näkyä. Naiset antavat liian helpolla kaiken. Se laiskistuttaa miehet.
Ei näin! kirjoitti:
On aika kauan seurustella 5 vuotta? Ei sitoutumista? Ja miksi mies sitoutuisi? Miksi? Jos kaikki on jo annettu?
Älä muuta yhteen, älä mene miehen mukaan, pihtaa niin kauan alussa kuin voit. Ole vaikea. Miehen vaimohaave on edelleen: nainen, joka ei lähde kenen tahansa matkaan. Sanokaa mitä sanotte, kukaan mies ei ole tätä kiistänyt.
Mitä nainen tuollaisesta suhteesta saa? Ei saa näyttää tunteitaan, ei saa innostua mistään, ei voi nauttia s**sistä eikä mistään muustakaan. Kovat ovat luulot miehilläkin, jos kuvittelevat naisten sietävän tuollaista pelleilyä.
Minä en jaksa olla vaikea, koska olen mutkaton luonne. Hyvin on sopinut sekin. Jos ei, kyseessä on väärä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla toi kaava menee nopeamman kautta, et jonkun kuukauden joku tyyppi jaksaa piirittää ja olla kiinnostunut ja innoissaan, mutta sitten kyllästytään. Yleensä silloin kun mulla alkaa jo jotain fiiliksiä herään ja alan luottamaan ja pitämään sillä tavalla oikeasti jne. Että hyvillä mielin tulevaan ny sitten :/ En kyllä oikeesti halua enää koskaan ketään miestä itelleni, epäilisin vaan kaikkea ja koko ajan, koska fiilikset ihmisillä nykyään vaihtuu salamannopeasti. Parissa viimosessa jutussa ei mitään ennusmerkkiä, että tyyppi ois jotenkin tympääntynyt ollu tai oisin ollu vastenmielistä seuraa, tuli varmaan vaan joku uus nainen kuvioihin ja mä sit unohduin samantien. Tiiän et liian kiltti, hiljainen ja ujo olen, mutta enpä mä itteeni voi muuksi muuttaa. Enkä halua.
Mikä on perusnainen, perusnätti, perustyylikäs, perusterve, perusihminen? Vaikea sanoa mitään jos on niin perus. He kai sitten eivät olleet perus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että nämä miehet eivät vain ole kiinnostuneita perhehommista? Haluavat pinnallisen vakityttöystävän, mutta ei enempää. Valitettavasti perhekeskeisiä miehiä on harvassa. En oikein enää usko siihen oikeaan. Pitää vaan löytää joku joka jakaa paremmin ne omat haaveet sen sijaan, että odottaa vuosia toiveiden täyttymistä jonkun m*lkun kanssa.
Perhekeskeisiä miehiä on vaikka millä mitalla, mutta kaikki niistä ei ole jänniä, komeita ja statuksekkaita.
t. yksi perhekeskeinen mies
Kaikki ei-jännät, ei-komeat ja ei-statuksekkaat eivät ole perhe/parisuhdekeskeisiä myöskään. Vaikeuttaa "hieman" tunnistamista. eri
Vierailija kirjoitti:
Ei näin! kirjoitti:
On aika kauan seurustella 5 vuotta? Ei sitoutumista? Ja miksi mies sitoutuisi? Miksi? Jos kaikki on jo annettu?
Älä muuta yhteen, älä mene miehen mukaan, pihtaa niin kauan alussa kuin voit. Ole vaikea. Miehen vaimohaave on edelleen: nainen, joka ei lähde kenen tahansa matkaan. Sanokaa mitä sanotte, kukaan mies ei ole tätä kiistänyt.
Mitä nainen tuollaisesta suhteesta saa? Ei saa näyttää tunteitaan, ei saa innostua mistään, ei voi nauttia s**sistä eikä mistään muustakaan. Kovat ovat luulot miehilläkin, jos kuvittelevat naisten sietävän tuollaista pelleilyä.
Minä en jaksa olla vaikea, koska olen mutkaton luonne. Hyvin on sopinut sekin. Jos ei, kyseessä on väärä mies.
Jatka valitsemallasi tiellä, mutta itseään arvostava nainen osaa myös vaatia asioita. Ei siihen jäädä vuosiksi ihmettelemään asioiden ”laitaa”. Usein kuulee: ”No, katsellaan nyt...” niin ne vuodet vierivät. Pitää uskaltaa odottaa ja vaatia enemmän. Ei koskaan saa jäädä roikkumaan tyyppiin, joka ei osaa olla suhteessa. Mielestäni on itsepetosta naisilta se, että he sietävät sitoutumattomuutta. Se on vain sitä, ettei uskalla nähdä totuutta suhteesta. Kyllä sen tietää, onko mies sitoutunut vai ei.
Mä en tasan kattelisi 5 vuotta miestä, joka ei halua sen enempää kun "kattella".
Vuodessa muutetaan yhteen, ja parissa naimisiin. Jos tämä on miehelle jotenkin vastenmielistä jo puhetasolla, se mies ei oikeasti ole kiinnostunut, ja siitä parempi heti erota, eikä hukata aikaa. Puolessa vuodessa voi jo ottaa asian puheeksi, ja jos mies silloin juoksee, juoksee se joka tapauksessa, turha antaa aikaa. Jos olet oikea, mies ei ota riskiä menettämisestäsi. Ellet ole, sitä vähemmän sydänsurua, mitä nopeammin asia selviää.
Näin toimien jo 10 v onnellista avioliittoa.
Jos ihminen ei arvosta itseään, ei kukaan muukaan arvosta häntä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tasan kattelisi 5 vuotta miestä, joka ei halua sen enempää kun "kattella".
Vuodessa muutetaan yhteen, ja parissa naimisiin. Jos tämä on miehelle jotenkin vastenmielistä jo puhetasolla, se mies ei oikeasti ole kiinnostunut, ja siitä parempi heti erota, eikä hukata aikaa. Puolessa vuodessa voi jo ottaa asian puheeksi, ja jos mies silloin juoksee, juoksee se joka tapauksessa, turha antaa aikaa. Jos olet oikea, mies ei ota riskiä menettämisestäsi. Ellet ole, sitä vähemmän sydänsurua, mitä nopeammin asia selviää.
Näin toimien jo 10 v onnellista avioliittoa.
Jos ihminen ei arvosta itseään, ei kukaan muukaan arvosta häntä.
Ei naiset nykyään halua puhua ekan vuoden-kahden aikana mitään yhteenmuutosta, saati sitten perheestä. Se kun ei ole feminismin ja muun nykynaiseuden mukaan yhtään cool. Naisen kuuluu suostua yhteenmuuttoon, avioliittoon, perheeseen vasta monen vuoden yhdessäolon jälkeen, ja sittenkin vähän vastentahtoisesti, esim. torjuen miehen kosinnan kerran tai pari. Tämä on nykynaisille päähän upotettu juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tasan kattelisi 5 vuotta miestä, joka ei halua sen enempää kun "kattella".
Vuodessa muutetaan yhteen, ja parissa naimisiin. Jos tämä on miehelle jotenkin vastenmielistä jo puhetasolla, se mies ei oikeasti ole kiinnostunut, ja siitä parempi heti erota, eikä hukata aikaa. Puolessa vuodessa voi jo ottaa asian puheeksi, ja jos mies silloin juoksee, juoksee se joka tapauksessa, turha antaa aikaa. Jos olet oikea, mies ei ota riskiä menettämisestäsi. Ellet ole, sitä vähemmän sydänsurua, mitä nopeammin asia selviää.
Näin toimien jo 10 v onnellista avioliittoa.
Jos ihminen ei arvosta itseään, ei kukaan muukaan arvosta häntä.
Ei naiset nykyään halua puhua ekan vuoden-kahden aikana mitään yhteenmuutosta, saati sitten perheestä. Se kun ei ole feminismin ja muun nykynaiseuden mukaan yhtään cool. Naisen kuuluu suostua yhteenmuuttoon, avioliittoon, perheeseen vasta monen vuoden yhdessäolon jälkeen, ja sittenkin vähän vastentahtoisesti, esim. torjuen miehen kosinnan kerran tai pari. Tämä on nykynaisille päähän upotettu juttu.
Näin ilmeisesti on, ja metsään menee. Ei miestä tarvitse jahdata, nehän juoksee perässä. Nythän yhteenmuuttaminen on suhteen testaamista, jos se vaikka kestäis. Kihlautuminen on vakavasti seurustelua jne. Jo seurustelu pitäisi ott vakavasti, siinä jäisi monta mutkaa tekemättä. Mutta voi sitä mennä p*rse edellä puuhun muutaman kerran että oppii.
Vierailija kirjoitti:
No mulla toi kaava menee nopeamman kautta, et jonkun kuukauden joku tyyppi jaksaa piirittää ja olla kiinnostunut ja innoissaan, mutta sitten kyllästytään. Yleensä silloin kun mulla alkaa jo jotain fiiliksiä herään ja alan luottamaan ja pitämään sillä tavalla oikeasti jne. Että hyvillä mielin tulevaan ny sitten :/ En kyllä oikeesti halua enää koskaan ketään miestä itelleni, epäilisin vaan kaikkea ja koko ajan, koska fiilikset ihmisillä nykyään vaihtuu salamannopeasti. Parissa viimosessa jutussa ei mitään ennusmerkkiä, että tyyppi ois jotenkin tympääntynyt ollu tai oisin ollu vastenmielistä seuraa, tuli varmaan vaan joku uus nainen kuvioihin ja mä sit unohduin samantien. Tiiän et liian kiltti, hiljainen ja ujo olen, mutta enpä mä itteeni voi muuksi muuttaa. Enkä halua.
Mä vähän luulen, et moni mies esittää suhteen alussa kiinnostuneempaa kuin oikeasti on. Siksi naiselle tulee parin kuukauden päästä yllätyksenä, kun kiinnostus loppui yhtäkkiä. Mut tosiasiassa olikin vain esitystä mieheltä, että pääsee nussim#an... Sairasta, mutta miesten voi olla vaikeempi saada s-seuraa...
Sit kun nainen antanut ja ehkä jopa ihastunut mies ei olekaan edes kiinnostunut. Peliä vaan...
Luultavasti valitset itse miehiä jotka ovat sinua tasokkaampia ja/tai eivät vain ole sitä parisuhde/perheenperustamistyyppiä.
Itse olen ollut huomaavinani että naisilla on tapana antaa itse kaveripakit "ei ole kipinää" -pakit niille miehille jotka olisivat kaikkein sitoutumishaluisimpia/kykyisiä. Kärjistettynä naisia viehättää enemmän jännämíes-tyyppiset.